torstai 13. helmikuuta 2020

Kristallihäät - 15 vuotta naimisissa

Mistä tunnistaa ruuhkavuodet? Vaikkapa siitä, että ehtii kirjoittaa blogiin hääpäiväpostauksen päivän myöhässä. Minusta tuntuu usein siltä, että olen koko ajan hieman jäljessä tai myöhässä. Paljon tapahtuu koko ajan. 15. hääpäivän eli kristallihäiden kunniaksi pieni muistelu menneeseen viiteentoista vuoteen.




15 vuotta naimisissa


Menimme naimisiin helmikuussa 2005. Kutsuimme häihin noin 80 vierasta. Häät olivat ajalle perinteiset hääleikkeineen ja seisovine pöytineen. Meidät ja häävieraat yllätettiin illalla ilotulituksella. 




2005-2010

- 3 lasta
- Kaksi muuttoa
- Muutimme Lahdesta Hollolaan rivitaloon ja rivitalosta paritaloon
- Mies vaihtoi työpaikkaa
- Minä sain vakituisen työpaikan sairaanhoitajana
- Osallistuimme ensimmäiselle parisuhdekurssille viidentenä hääpäivänä




2011-2015

- Harrastimme parisuhdekursseja ja olimme itsekin niillä puhumassa
- Pojat aloittivat salibandyn ja mies aloitti valmentajana
- Muutimme Lahteen rivitaloon
- Neljäs lapsi syntyi
- Esikoinen aloitti koulun
- Toinen lapsi aloitti koulun
- Aloitin työni yksityisenä hoitajana ja minulla oli kaksi hoitolasta
- Myimme rivarin ja muutimme väliaikaisesti kerrostalokolmioon
- Pojat pelasivat pari vuotta futista




2016-2020

- Irtisanouduin vakituisesta työpaikastani
- Muutimme nykyiseen kotiimme, omakotitaloon
- Tyttömme (lapsi nro3) aloitti futiksen
- Aloitin virallisesti yksityisenä perhepäivähoitajana
- Nuorempi poika aloitti koriksen ja lopetti salibandyn
- Kolmas lapsemme aloitti koulun
- Täytimme miehen kanssa 40. Meillä on kaksi viikkoa ikäeroa. 




Näiden vuosien aikana meillä ei ole ollut kovinkaan paljon kahden keskistä aikaa. Parisuhdekurssit olivat todella tärkeitä. Opimme tunnistamaan omia tunteitamme ja riitelemään rakentavasti. En tiedä olisimmeko tässä ilman noita monia kursseja, joista tuli hetkeksi meidän yhteinen harrastus.




Paljon on mahtunut näihin viiteentoista vuoteen. Toivottavasti yhteisiä vuosia on edessä paljon!

Sinua saattaisi myös kiinnostaa

Parisuhdetta hoitamassa

maanantai 10. helmikuuta 2020

Talvi parissa päivässä eli viime viikon kuulumiset



Viime viikolla saapui talvi. Hetkeksi. Yritimme ottaa kaiken talvesta irti. Tytöt kävivät kolmena päivänä peräkkäin ulkojäällä. Minäkin luistelin lauantaina, vaikka jopa 6-vuotiaamme oli sitä mieltä, että retkiluistimeni ovat N O L O T ! Sen verran kokeilin kaverin hokkareita, että ostan itselleni todennäköisesti kaunoluistimet. Tosin ehkä vasta ensi talvena. Tämän päivän vesisade ei ole innostanut luistinkaupoille.




Ennen lauantaista parin tunnin luistelua kävin parin tunnin reippaalla kävelenkillä. Sekä yllä että alla oleva kuva ovat Messilästä kävelylenkin varrelta napattuja.




Sunnuntaina kävin autolla Messilässä hakemassa esikoista laskettelemasta.




Pakkasilla ehdimme jäädyttää hoitolasten kanssa vain pari vesivärillä värjättyä jääkimpaletta maitotölkkeihin. Joskus olemme tehneet näitä enemmänkin. Pelkkään veteen upotetut oksat näyttävät myös kauniilta.




Itse en ole laduille tänä talvena ehtinyt, mutta hoitolapset vein viime viikolla hiihtämään. Omat koululaiset hiihtivät koulussa viime viikolla ja eskarilainen eskarissa.



Nyt sataa vettä jo toista päivää. Viime viikon talviset urheilut ovat enää muisto vain. En voi  uskoa, että talvi olisi ollut tässä.


Viikon kirja


Viikonloppuna kuuntelin loppuun Riina-Maria Metson tietokirjan Miksi se ei vain lähde? Kirja kertoo Metson omista kokemuksista väkivaltaisista parisuhteista sekä hänen haastattelemiensa naisten kokemuksista. Kirja avasi minulle uusia näkökulmia. Pakko tunnustaa, että minäkin olen miettinyt, mitä vikaa on naisissa, jotka joutuvat väkivaltaisiin parisuhteisiin. Kirjasta opin, että usein on vain huonoa tuuria, että nainen joutuu väkivaltaiseen parisuhteeseen. Hänellä on voinut olla jopa liian turvallinen elämä. Hän ei tunnista varoitusmerkkejä väkivallasta. Koskettava lukukokemus tämä kirja. Suosittelen! Kirjassa on myös ohjeita, mihin ottaa yhteyttä, jos joutuu väkivallan kohteeksi parisuhteessa.





Mukavaa uutta viikkoa! 

lauantai 8. helmikuuta 2020

Apua, mitä me nyt syödään eli pikaisia kotiruokia

Välillä meidän suunnitelmallisen epäsuunnitelmallisessa keittiössä iskee paniikki, mitä me nyt syödään? Ruokaa ei ole mietitty valmiiksi, kaupassa ei ole käyty ja aikaakin on vähän. Miten tällainen edes on mahdollista, kun ruoka-aika on kuitenkin joka päivä kaksi kertaa. Asian ei pitäisi enää yllättää näin monen äiti/kotiäiti/perhepäivähoitaja-vuoden jälkeen. Välillä jouduin kuitenkin kehittelemään nopeasti jotain kaapista löytyvistä aineksista. Aina ei voi kurvata kaupan einesosastolle tai pikaruokaravintolaan. Niihinkin tulee toki välillä sorruttua oman perheen kanssa.




Joku aika sitten iski taas, "mitä ihmettä me syödään?"-hetki. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Me Naisia ja nähnyt siinä mainoksen nuudeli-kaaliwokista. Meidän jääkaapista löytyi kaalia ja kuiva-ainekaapista nuudelia sekä soijarouhetta. Lounas pelastettu! Ruoka valmistui puolessa tunnissa.

Tämä soveltaminen sai minut pohtimaan asioita, jotka helpottavat hetkiä, kun kaapissa ei oikein ole mitään ja ruokaa pitäisi saada nopeasti pöytään.


Meidän perheen hyväksi havaitut vinkit 


- Pakastimesta löytyy usein:

  • Leipää
  • Kanaa tai jauhelihaa
  • Kaupan pinaattikeittoa
  • Pieni annos valmista ruokaa
  • Valmiiksi pilkottua sipulia Minigrip-pussissa
  • Pakastevihanneksia

Ostan leipää välillä tehtaanmyymälästä ja pakastan osan. Aina ei siis tarvitse lähteä kauppaan, jos leipä on loppu. Sama asia kanan ja jauhelihan kanssa. En kuitenkaan hamstraa pakkaseen kovin suuria määriä ruokaa. Ettei se vain unohdu pakkasen syövereihin ja jää käyttämättä. Pinaattikeitto kananmunan kanssa on nopea eines. Eikä käsittääkseni ihan epäterveellisimmästä päästä. Joskus pakkasesta löytyy pieni annos valmista ruokaa kiireessä lämmitettäväksi. Vaikkapa treeneihin lähtevälle lapselle. Ruuan valmistusta nopeuttaa valmiiksi pilkottu sipuli. Pakastan välillä sipulia kiireisiä ruuanlaittohetkiä varten pieneen pussiin.


- Kuiva-ainekaapista löytyy

  • Soijarouhetta/suikaleita
  • Tonnikalaa
  • Tomaattimurskaa
  • Pastaa
  • Riisiä
  • Nuudeleita

Soijarouhe säilyy pitkään. Käytämme sitä välillä jauhelihan korvikkeena tai jatkeena. Tonnikalapasta maistuu lapsille. Tonnikala sopii myös uuniperunoiden täytteeksi. Nuudelit ovat etenkin lasten mieleen. Lapset syövät niitä esimerkiksi ennen treenejä. Treenien jälkeen he syövät varsinaisen päivällisen. Koululaiset osaavat keittää nuudelit itse. Sekaan laitetaan, mitä jääkaapista löytyy. Eilen esimerkiksi edellisenä päivänä uunissa paistettua kanaa.




Nopeasti valmistuvia ruokia


- Tonnikalakastike + pasta
- Pestokana + riisi
- Munakas
- Linssi-porkkanakastike + riisi
- Savulohipasta
- Sosekeitto

Jos minulla on joitain tiettyjä aineita kaapissa esimerkiksi linssejä ja porkkanaa, niin kyseisten aineiden googlaaminen voi auttaa löytämään reseptin, jota kokeilla. Lapset ovat yllättäen tykänneet linssi-porkkanakastikkeesta. Resepti on yhden googlailu-kerran tulos ja se on jäänyt



Muutamia arkisia reseptejä


Linssi-porkkanakastike

2 porkkanaa raasteena
1 sipuli
Valkosipulin kynsi
Kasvisliemikuutio
6 dl vettä
1-2 dl punaisia linssejä
Kermaa
Jauhoja suurustamiseen
Currya, suolaa

Hauduta porkkanaraastetta ja sipuleita öljyssä/voissa. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää huuhdotut linssit kiehuvaan nesteeseen. 
Kypsennä noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä.  Suurusta kastike jauhoilla. Lisää kerma ja mausta. Tarjoa riisin kanssa. 


Tonnikalapasta

Pastaa
Sipulia
Tonnikalaa 2 tlk
Tomaattimurskaa 1-2 tlk
Kermaa 2-4dl
Sitruunapippuria, kuivattua tilliä, suolaa
Juustoraastetta tarjoiluun

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota sipulit, lisää tonnikala, tomaattimurska ja mausteet. Lisää lopuksi kerma. Annoksen päälle juustoraastetta. 

Pestokana

Riisiä
Marinoimattomia kanasuikaleita
Pestoa
Maissia
(Aurinkokuivattuja tomaatteja)

Paista kanoja tilkassa öljyä. Lisää pesto. Noin purkillinen pestoa paketilliseen kanasuikaleita. Kun kanat alkavat olla kypsiä lisää reilusti pakastemaissia ja aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (n. 10 kpl). Paista kunnes maissit ja kana ovat kypsiä. Tarjoa riisin kanssa.  


Savulohipasta

Pastaa
Kylmäsavulohta siivuina (1 pkt)
Sipulia
Kermaa 3-4 dl
Kuivattua tilliä


Kuullota pilkottu sipuli. Leikkaa savulohisiivut pieniksi paloiksi ja lisää pannulle ja kypsennä. Lisää reilusti kermaa. Mausta. Tarjoa pastan kanssa.



Sinua saattaisi kiinnostaa myös


Perhepäivähoitajan ruokapöydässä
- Sisältää mm. useamman viikon ruokalistoja

Mitä me taas syötäisiin?
- Vinkkejä arkiruokiin

Lapset mukaan ruuanlaittoon ja tarjoiluun - vinkit hampurilaisjuhliin

Kun lapset saavat päättää, mitä syödään






Mikä on sinun vinkkisi arkista ruuanlaittoa helpottamaan? 

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Wannabe kulttuurimuikkeli - museokortin avulla tavoitteeseen

Niin kauan, kun muistan olen tykännyt museoista ja taidenäyttelyistä. Silti käyn niissä todella harvoin. En aina edes joka vuosi. Kun kuulin ensimmäistä kertaa museokortista ajattelin hankkia sen. Olin varma, että museokortti innostaisi minua käymään museoissa. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin sain hankittua museokortin. Viime viikonloppuna ostin itselleni museokortin. Saa nähdä kuinka monessa museossa tulee käytyä vuoden aikana.


Anu Tuominen

Mikä on museokortti?


Suomessa on 300 museota, joihin pääsee museokortilla. Tällä hetkellä museokortti maksaa 69 euroa ja se on voimassa vuoden. Pääsymaksut museoihin vaihtelevat. Viime viikonloppuna kävin Kiasmassa, normaalihintainen pääsymaksu sinne on  15 euroa. Lisäksi kävin Helsingin Taidehallissa. Taidehallin pääsymaksu on 14 euroa. Jokin aika sitten silmiini osui uutinen, että museoiden pääsymaksut olisivat nousseet museokortin yleistymisen seurauksena.


Anu Tuominen

Museoita, joissa haluaisin vierailla


Lapset haluaisin viedä Tampereella olevaan Muumimuseoon. Tampereella olevaa pelimuseota on myös suositeltu meidän perheelle. Ehkäpä pitäisi suunnitella perheen kesäretki Tampereelle. Helsingissä haluaisin käydä Amos Rexissä. Olin ajatellut käydä siellä viime viikonloppuna olessani Helsingissä, mutta Amos Rex oli kiinni. Hämeenlinnassa minua kiinnostaisi Vankilamuseo, mutta se näkyy olevan auki vain kesäisin. 


Outi Pieski

Kiinnostavia linkkejä


Tietoa Museokortista

- Täältä löydät ne 300 museota, joihin kortilla pääsee.

Lasten kanssa museossa - Radio- ja Tv-museo

- Museo, jossa lapsetkin viihtyy (Lahdessa)


Tykkäätkö käydä museoissa? Mikä on lempimuseosi? Mitä museota suosittelisit minulle ja meidän perheelle? 

tiistai 4. helmikuuta 2020

Värikäs viides viikko


Viime viikolla äitini oli meillä muutaman päivän. Hän tuli Espanjasta meitä tapaamaan ja tarkoitus oli tehdä yhdessä kivoja asioita. Kuopus oli kuumeessa ja kipeä. Äitini hoiti kuopusta ja minä hoitolapsia. Äitini teki ruuat ja oli iltaisin kotona. Minä ja mies kuljetimme lapsia treeneihin ja minä kävin vielä vanhempainillassa. Että sellainen Suomen loma oli äidilläni. Äidistäni oli todella suuri apu näissä arjen kiireissä.


Viikon kirja 


Anneli Kanto, Viisi villiä Virtasta-kirjasarja




Luin useamman Viisi villiä Virtasta-kirjan kuopukselle hänen ollessaan kipeä. Kirjan tarinat viihdyttävät myös aikuista. 6-vuotias tyttömme fanittaa Virtasia niin paljon, että piirsi Virtasen lapsista kuviakin. Yllä olevassa kuvassa ovat kaikki villit Virtaset. Viisi villiä Virtasta-kirjat on kuvittanut Noora Katto. Kuvitukset ovat myös minun ja kuopuksen mieleen. 



Lasten sairastelut ja tautien pelko aiheuttivat pientä jännitystä viikkoon. Olimme nimittäin varanneet miehen kanssa huoneen Hotelli Katajanokasta lauantai-sunnuntai yöksi. Kuopus parantui eivätkä muut sairastuneet nuhaa pahemmin. Pääsimme siis miehen kanssa viettämään vuorokauden kahdestaan. Viikonloppu alkoi Ikeasta. Sitten veimme tavarat hotelliin ja lähdimme ratikalla keskustaan. Kävimme Kiasmassa ja syömässä. Seuraavana päivänä kävimme Helsingin Taidehallissa katsomassa Anu Tuomisen näyttelyn Huomenna tänään on eilen. 






Kuvassa on Outi Pieskin teos Meidän maa, meidän väreillä. Kuorittuihin pihlajantaimiin on sidottu saamelaispuvun huivin hapsuja.



Neuloosi on palannut. Kirjoneulesukat etenee, vaikka purkamaankin olen joutunut.




Mukavaa helmikuista viikkoa!

lauantai 1. helmikuuta 2020

Tammikuu 2020


Tammikuussa

- Kävin Myllysaaressa kävelyllä kuopuksen kanssa
- Tein keppijumppaa saadakseni niska-ja selkäjumeja laukaistua
-Kävin elokuvissa 13-vuotiaan esikoisen kanssa katsomassa mustan satiirin nimeltä Jojo Rabbit
- Kuopuksen tuleva opettaja selvisi, valinta ilahdutti meitä 
- Kävin matkamessuilla ystäväni kanssa
- Vuoden tauon jälkeen kaivoin langat ja puikot esiin
- Osallistuin kasvatuspiirin keskusteluun
- Vein hoitolapsia ja omiakin lapsia luistelemaan Lahden torin tekojäälle

Ps. Jos ihmettelet, mitä on Kasvatuspiiri?




Tammikuun kirjat


Tammikuussa luin 2 kirjaa ja kuuntelin 4 äänikirjaa.

True Crime kirjallisuuteen tutustumistani jatkoin Mikko Gustafssonin, Janne Huuskosen ja Ville Tiihosen kirjalla: Kultainen vasikka, Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa. Kirja vilisi ihmisiä ja rikollisliigoja, joista en ollut kuullutkaan. Moneen vuoteen en ole juuri ikäviä uutisia halunnut lukea. Nyt yritän kuroa tätä aukkoa tietämyksessäni. Miksi? Sitä en tiedä itsekkään.

J.P. Ahosen Villimpi Pohjola: Valomerkki on nuorista aikuisista kertova sarjakuva. Upeat piirrokset ja hauskat ja oivaltavat jutut. Minun oli vaikea tunnistaa kirjan naisia toisistaan. Luin kirjan Aikuisten lukudiplomiin.

Cristina Sandun Vesileikit oli lyhyt kirja, joka jätti paljon kertomatta. Omassa päässäni täytin nämä aukot. Vaikuttava kirja, jota jäin miettimään myös lukemisen jälkeen. 

Hoitolasten kanssa kuunneltiin Tove Janssonin Taikatalvea ennen päiväunia. Ihastuin kirjan kerrontaan ja kuvauksiin.

Essi Kummun Hyvästi pojat jäi melkein kesken. Ärsyynnyin kirjan kertojan ja hänen teini-ikäisen tyttönsä suhteesta. Eivät teinit ole niin kauheita kuin kirjassa kuvataan. Tai ehkä ovatkin, jos heitä kohtelee huonosti!

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on puhuttanut ihmisiä paljon nyt alkuvuodesta. Kirja tempaisi minut heti mukaansa. Lukiessa mietin paljon omaa kasvuani naiseksi ja äidiksi. Sain siis myös terapiaa Bookbeatin kuukausimaksun hinnalla.

Lukuavoitteenani tänä vuonna on suorittaa Aikuisten lukudiplomi. Lisäksi osallistuun hyllynlämmittäjät 2020 haasteeseen eli luen omasta kirjahyllystä lukemattomia kirjoja. Kirjojen kokonaismääräksi minulla on tavoitteena 80 kirjaa.


Blogissa tammikuussa

Julkaisin tammikuussa 11 kirjoitusta. Viisi eniten luettua kirjoitusta olivat: 


Kirjoituksessa kerroin siitä millaista ruokaa teen hoitolapsille. Postauksessa on myös ruokalistoja useammalta viikolta.   


Vanha postaus pupusukista jatkaa jo tuttuun tapaan blogin viiden luetuimman postauksen joukossa. 


Kirjoitus muutaman vuoden takaa kertoo siitä, kun hoitolapset ja omat lapset saivat valita viikon ruuat. Suosittelen kokeilemaan, jos lapset usein valittavat miksi ei ole mitään hyvää ruokaa. Tai jos kyllästyttää miettiä, mitä me taas syötäisiin. 


Kuukauden neljänneksi luetuimmassa kirjoituksessa kerroin itselleni asettamistani tavoitteista. Tarkoituksenani on muun muassa vähentää perheemme ruokahävikkiä, lisätä liikuntaa, lukea kirjoja, löytää uusi työ ja iloita elämästä. 


Viiden luetuimman kirjoituksen joukkoon pääsi tällä kertaa yksi viikkokatsaus. Näitä kirjoittelen lähinnä itselleni muistiin. Toki yritän nostaa näihin koosteisiin asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa myös blogini lukijoita. 

Kiitos tammikuu! 

Tervetuloa helmikuu!

perjantai 31. tammikuuta 2020

Minnan täydellinen päivä

Minulle on jo jonkin aikaa tullut äitini tilaamana Me Naiset. Lehti on yllättänyt positiivisesti.  Lehden lopussa on yhden sivun juttu, jossa joku julkisuuden henkilö kertoo siitä, minkälainen olisi hänen täydellinen päivänsä. Koska minä en pääse Me Naisten haastateltavaksi, niin julkaisen oman täydellisen päiväni täällä blogissani.




Minnan täydellinen päivä





Minna 

Syntyi: Lokakuussa 1978.
Asuu: Lahdessa miehen ja 4 lapsensa kanssa.
13v poika, 12v poika, 9v tyttö, 6v tyttö
Kirjoittaa blogia.
Lopettaa kesällä perhepäivähoitajan työt eikä tiedä, mitä tekee seuraavaksi.
Jossain kaapin pohjalla on sairaanhoitajan tutkintotodistus.
Mistä heräisin: Omasta sängystä. Ilman herätyskelloa.
Millainen sää olisi: Aurinkoinen. Tykkään enemmän kesästä kuin talvesta.
Mitä söisin aamiaiseksi: Illalla jääkaappiin laittamaani tuorepuuroa. Sen päällä olisi pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja.






Mitä pukisin päälleni: Haluaisin käyttää enemmän hameita ja mekkoja. Silti olen melkein aina farkuissa tai collegehousuissa.
Minne menisin: Aamukävelylle jonnekin kauniiseen paikkaan kameran kanssa.





Kenelle kokkaisin: Mielellään en kokkaisi kenellekään vaan menisin valmiiseen ruokapöytään. Arkisin kokkaan hoitolapsille ja omalle perheelle. Mies hoitaa yleensä kokkaamisen viikonloppuisin.
Minkä biisin kuuntelisin: Jari Sillanpään Malagaan. Siitä tulee aina iloinen ja odottava matkafiilis. Soitan biisiä aina ennen Espanjaan lähtöä. Äitini asuu miehensä kanssa talvet Espanjassa, joten Espanjassa on tullut käytyä useammankin kerran.




Mitä lukisin: Kesken olevaa kirjaa. Tällä hetkellä minulla on kesken Eeva Kilven Unta vain. Äänikirjana minulla on kesken Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Tämän vuoden ensimmäinen lukemani kirja oli Cristina Sandun Vesileikit. 





Kenelle soittaisin: Soitan puhelimella yleensä vain miehelle ja lapsille. En soittele niinkään kysyäkseni kuulumisia, vaan saadakseni nopean vastauksen johonkin kysymykseen tai ilmoittaakseni jotain. Oikeastaan käytän puhelintani kaikista vähiten soittamiseen. Whatsappia käytän eniten. Instagramia tulee myös käytettyä paljon. Blogipostauksetkin teen nykyään pääsääntöisesti kännykällä.
Mitä uutta haluaisin oppia: Minulla on ollut jo pidempään kestohaaveena oppia valokuvaamaan. En tosin ole tehnyt asian eteen mitään. Kuvatkin otan kännykällä. Ehkä vielä joskus osallistus valokuvauskurssille.





Millainen olisi täydellinen ilta: Illanvietto ystävien kanssa. Iltaan kuuluisi hyvää ruokaa. Ruoka voisi olla tapas-tyyppistä tai jopa pelkkää naposteltavaa. Hauskoja juttuja ja hyvää juomaa. Joku pakopelikin voisi olla kiva. 



Mitä sinun täydelliseen päivään kuuluisi?

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Keijuna Enonsaaressa


Kuvat: Jaakob Lahtinen



Yhtenä viileänä ja sateisena toukokuun lauantaina joukko viidesluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja sisaruksiaan kokoontui Messilän satamassa ennen kahdeksaa. Yhdessä pakattiin laiva täyteen tavaraa ja ihmisiä. Mukana oli muun muassa ruokia, grilli, krokotiili ja roolivaatteita.




Matkasimme Enonsareen, jossa laiva tyhjennettiin yhteisvoimin. Saman tien alkoi Enonsaaren muuttaminen MikäMikämaaksi. Keijut, Merenneidot, Merirosvot, Intiaanit, Kadonneet lapset ja Herra Harmaa kätyreineen rakensivat omat alueensa. Lisäksi ruokaryhmä hoiti oman pisteensä kuntoon. Ilma oli kylmä ja sateinen. Edellisen vuoden helteinen sää seikkailupäivänä oli vain kaukainen muisto. Keijuilla oli tuulihousuja, kumisaappaita sekä sadetakkeja siipiensä alla. Merenneidot värjöttelivät vilttien alla. Herra Harmaa oli vallannut saaren ja kieltänyt ilon ja värit. Sääkin näytti olevan Herra Harmaan puolella.








Kaikki oli valmista, kun ensimmäinen laivallinen seikkailijoita saapui Lahden satamasta Enonsaareen auttamaan saaren asukkaita vapautumaan Herra Harmaan vallan alta. Seikkailijat oli jo laivassa jaettu ryhmiin, jotka ryhmänjohtajien johdolla kiersivät rastit ja auttoivat lopulta saaren asukkaiden pelastamisessa. Juhlien ja eväspussin sisällön syömisen jälkeen laiva vei seikkailijat takaisin satamaan ja toi vielä toisen laivallisen seikkailijoita. Pahimmat sateet ja ukkoset koettiin onneksi risteilyjen välissä. Esiintyjät saivat hakeutua sateensuojaan eikä kumpaakaan esitystä jouduttu peruuttamaan.




Meidän 5-luokkalainen oli isänsä kanssa Herra Harmaan kätyreitä ja minä ja tytöt olimme keijuja.









Luokka keräsi rahaa Lapin leirikoulua varten. Lapset ja vanhemmat järjestivät yhdessä tämän satuseikkailun Enonsaareen. Samana päivänä Enonsaareen saapui siis kaksi laivallista seikkailijoita eli meillä oli kaksi esitystä. Edellisenä vuonna järjestimme myös vastaavan seikkailun. Tämä oli ikään kuin itsenäinen jatko-osa. Tällaisen tapahtuman järjestäminen on suuri ponnistus. Joukkoon tarvitaan ahkeria ja lahjakkaita ihmisiä. Onneksi sellaisia löytyy luokan vanhemmista. Ennen seikkailua piti olla muun muassa laivat, luvat, käsikirjoitus,  ja sponsoreita. Saimme kerättyä rahaa ja yhteinen ponnistus lisäsi yhteishenkeä. Oppilaat ja vanhemmat tutustuivat toisiinsa paremmin.








Me teimme tämän kaikken yhdessä ja luokka pääsi leirikouluun Lappiin viime syksynä. Se onkin siiten jo kokonaan toinen seikkailu!





Minkälaisia tapoja teillä on ollut kerätä rahaa koululuokan tai harrastusryhmän kanssa?