Joulukalenterit 2020 - takinkääntäjän ajatuksia

Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun olin joulukalenteri-asioissa perinteisten kuvakalentereiden kannattaja. Minulla itselläni ei lapsena ollut suklaakalenteria ja ajattelin, etteivät lapsenikaan tarvitse jokapäiväistä suklaa-annosta. Halpojen suklaakalentereiden suklaa on pahaa ja neljän laadukkaan kalenterin ostaminen lapsille maksaa jo aika paljon. Kalentereiden mukana tuleva roskamääräkin ahdisti. 

Joulu joka muutti kaiken

Sitten tuli joulu, joka muutti asioita meidän jouluun valmistautumisessa. Vuonna 2016 meidän piti viettää joulu Keski-Suomessa äitini ja hänen miehensä luona. Äitini lensi miehensä kanssa Espanjasta Suomeen jouluksi meitä tapaamaan. Ensimmäinen lapsi sairastui lähes samalla minuutilla, kun joululoma koulusta alkoi. Kaikki lapset ja minä sairastuimme. Osalla oli antibioottikuuri ja osalla ei. Perheessä jylläsi kaksi eri tautia. Vielä uuden vuoden aattona jouduin viemään yhden lapsen päivystykseen antibiootin aiheuttaman allergisen reaktion vuoksi. Koko joululoman aikana emme parantuneet riittävästi tavataksemme äitiäni ja hänen miestään. Kaiken kruunasi se, että asuimme väliaikaisesti kerrostalo kolmiossa, jonne oli ahdettu kaikki meidän huonekalut ja tavarat. Aatonaattoiltana nukkumaan käydessä silloinen eskarilainen itki, kun meillä ei ollut edes joulukuusta. Se ei yksinkertaisesti olisi mahtunut mihinkään. Keksin teipata tytön sängyn yläpuolelle joulukuusen washi-teipeistä. Aattona teippasimme pari koristetta "kuusenoksille". 

Alkuperäisen postauksen

Sairastuvan joulusta voi lukea täältä.

Tuon ankean kerrostalojoulun jälkeisenä jouluna hellyin ostamaan kaikille lapsille juuri heidän toiveidensa mukaiset joulukalenterit. Meillä oli muistaakseni Barbie, Lego, Lego friends ja suklakalenteri. Käytin 100€ joulukalentereihin juurikaan miettimättä asiaa. Ajattelin, että parempi ottaa joulunodotuksesta kaikki irti. Eihän sitä tiedä, jos taas sairastetaan niin, että vain yksi kuudesta jaksaa istua pöydän ääressä syömässä jouluaattona. 

Viime vuonna joulukalentereiden lisäksi meillä seikkaili Elf on the self-tonttu. Lapset etsivät joka päivä tontun jostain meidän kodista tai pihalta. Tonttu jätti välillä vihjeitä paperilapuilla. Laitoin tontusta kuvia ja videoita myös instastooriini. Aika nopeasti hoitolapset ja omat lapset sekä instastoorini seuraajat alkoivat odottaa meidän tonttukalenterilta jonkinlaista juonta. Sellaisen kehittelinkin tonttukalenterin edistyessä. Nyt olen jo saanut kyselyitä, että kai tänäkin vuonna tulee tonttukalenteri instagramiin. Minut löytää instagramista nimellä Minnakil.

Olen miettinyt, jos en tänä vuonna ostaisikaan lapsille joulukalentereita, vaan Elf on the self-tonttukalenteri olisi heidän ainoa joulukalenterinsa. Isommat vastustavat asiaa, mutta teinithän vastustavat lähes kaikkea. Ehkäpä he ostavat omilla rahoillaan miekeisensä kalenterit, jos Elf on the self ei kelpaa. Toisaalta ekaluokkalainen kirjoitti tällä viikolla ihan itse kirjeen tontulle, rullasi sen ja vei postilaatikkoon. 

Kirjeessä luki: 

TERVE TONTTU

TULETHAN TÄNNE

T: A

Viesti on Tonttukalenterin tontulle, jota kuopus odottaa meille seikkailemaan. 

Muistoja viime vuoden Elf on the self-kalenterista 

Eräänä aamuna meidän piparkakkutalon tilalla olikin lakutalo.

Tonttu löydettiin sohvan takaa kakalta. 

Tonttu löytyi ulkoa jäätyneenä. Mietimme jäädyttikö Elsa tontun vai yrittikö Elsa auttaa tonttua. 

Tästä kaikki alkoi. Tonttu löytyi joulukuun ensimmäisenä päivänä tonttuvankilasta. Kalterit olivat karkkikeppejä.

Lue lisää meidän Elf on the self -tontusta.

Millaisia joulukalentereita teillä on tänä vuonna? 

Meillä on perinteinen partiolaisten kuvakalenteri. Itselleni ostin teekalenterin. Lapsia ja miestä olen ajatellut ilostuttaa/ärsyttää/yllättää Tonttukalenterilla.