Kaksplus.fi

torstai 20. huhtikuuta 2017

Synttärit - ei kai se ole niin päivän päälle...

Kuukausi sitten meillä juhlittiin esikoisen 11-vuotissynttäreitä noin kuukauden myöhässä ja kolmannen lapsen 7-vuotissynttäreitä aika lähellä oikeaa syntymäpäivää. Nyt noin kuukausi juhlista minä saan laitettua blogiin muutaman kuvan yhteissynttäreistä. 7-vuotiaan kaverisynttäreistä en ottanut yhtään kuvaa ja 11-vuotiaan kaverisynttäreitä ei ole vielä edes juhlittu.
 

 


Lasten synttärit olivat samalla myös uuden kotimme tuparit.

 


Menu
 
Saaristolaisleipä
lohilevite
kasvislevite aurinkokuivatustatomaatista
feta-tomaattipiirakka
riisipiirakat
mansikkakakku
mutakakku
mustikkapiirakka
rahkapiirakka
pulla
pikkuleivät




Jos joku tuon menun nähdessään ajattelee, että oltiinpa me ahkeria... Niin tällä kertaa oltiin ennemminkin fiksuja ja pyydettiin lähisuvusta leipomisapuja. Itse tehtiin saaristolaisleivät, suolainen piirakka ja tahnat leivän päälle. Riisipiirakat olivat kaupasta.




Jatkossakin juhlissa voisi tarjota saaristolaisleipää. Sen tekeminen on helppoa ja leipä on parhaimmillaan pari, kolme päivää leipomisesta. Eli leivät voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen viime hetken juhlapaniikkia. Sellainen nimittäin tuppaa tulemaan meille aina juhlapäivänä. Ohjeen saaristolaisleipään löysin Pastanjauhantaa - blogista.

Mutakakku on myös helppo ja hyvänmakuinen juhlatarjottava. Sitä on aina meidän kahden vanhemman lapsen synttäreillä. Pirkan mutakakku - ohjeella onnistuu varmasti, kunhan ei vain paista kakkua liian pitkään. Nykyisin meidän perheen suosikiksi on noussut  Olga Temosen suklaakakun ohjeella tehty kakku.



Mitä näihin aikatauluihin tulee, niin jatkossa juhlat voisi yrittää järjestää mahdollisimman lähellä oikeaa juhlapäivää. Lapsillekin on mukavampi, kun ei tarvitse odottaa omia juhliaan viikkoja tai jopa kuukausia. Tämän vuoden selitykseksi laitan meidän muuton.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 15/52

Olen haaveillut monta vuotta paastoavani ennen pääsiäistä. Asia on kiinnostanut minua jo parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin vasta tänä vuonna päätin kokeilla paastoa. Minun kohdallani se tarkoitti, että en syönyt punaista lihaa enkä kanaa laskiaisen ja pääsiäisen välisenä aikana. Aloitin tosin paaston epähuomiossa jo viikkoa ennen laskiaista. Kalaa annoin itselleni luvan syödä paaston aikana.

Eilen pääsiäispäivänä tuo paasto sitten loppui. En sännännyt heti aamulla leikkelepaketin kimppuun, vaan söin aamiaiseni ilman lihaa. Iltapäivällä meidät oli kutsuttu lapsuudenkotiini syömään. Mikä olikaan parempi tapa lopettaa paasto kuin syödä lampaanviulua, jonka alkuperä oli tiedossa. Lammas oli lähikunnasta, mummolan naapurista tilalta, jossa viljellään luomuviljaa. Tarjolla oli myös itse savustettua lohta, kananmuna-salaattia riisin tai puikulaperunoiden kera.


Olen aiemmin kirjoittanut paastostani Ei lihaa, ei kanaa - postauksessa.  Myös #viikonräpsy 9/52 - kirjoitus koski paastoa. Käytin maitotuotteita tämän paaston aikana, mutta niidenkin poisjättämistä voisin ajatella. Viimeistään vaikkapa ensi vuoden paastossa. Juustot ovat suuri herkkuni, mutta niiden ekologisuus ja etenkin vuohenjuuston eettisyys arveluttaa. Kiliparkojen julmasta kohtalosta juuston vuoksi voi lukea Lihansyöjän syyllisyys-postauksesta.

Miten tästä eteenpäin? Tuskin on enää paluuta entiseen. Valitsen mielummin kasvisvaihtoehdon kuin lihan. Nyt on tavoitteena löytää hyviä ja ravitsevia kasvisruokia, joista koko perhe tykkää. Katsotaan miten käy, kun nämä ajatukset kohtaavat sen normaalin ja välillä kiireisenkin arjen.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Ps. Hyviä kasvisruokareseptejä saa vinkata!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Parasta uudessa kodissa on....

Lautalattiat. Vanhat, ihanasti narisevat ja valkoiseksi vahatut. 
 


Keittiö. Keskeisellä paikalla. Valkoinen, kaunis ja toimiva.



Sauna. Tumman tunnelmallinen. Riittävän iso.



Takka.



Pojilla omat huoneet. Ja riittävästi säilytystilaa.



Valo. Luonnonvalo ja riittävä määrä valaisimia.



Laatikkosänky, kristallikruunu ja sauna: Fasetti


Kuva meidän kodista löytyy TÄÄLTÄ!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 (sis. linkin arvontaan)

Olen ollut äiti jo yli 11 vuotta ja lapsiakin on neljä. Olen hurahtanut aikoinaan kestovaippoihin, kantoliinoihin, sormiruokailuun ja ylipäätänsä lapsiin. Silti en ole koskaan käynyt lapsimessuilla!

Tänä vuonna ajattelin tehdä poikkeuksen ja käydä katsomassa messuhulinaa. Hain messuille bloggaajapassia. Olin jo unohtanut messut, kun sähköpostiin tuli bloggaajapassi sekä kaksi lippua arvottavaksi.

 
Messut järjestetään pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna 21.-23.4 Helsingin Messukeskuksessa. Jos sinulla ei vielä ole suunnitelmia tuolle viikonlopulle, niin tervetuloa osallistumaan messulippujen arvontaan Instagramiin minnakil


Oletko sinä jo kokenut lapsimessuilla kävijä vai onko lapsimessut vielä käymättä?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 14/52

Tällä viikolla askartelimme hoitolasten kanssa maitopurkeista astiat pääsiäisruoholle. Maitopurkin kylkiin liimasimme värilliset paperit. Päätyyn leikkasimme ja liimasimme pahvista pupun tai kissan. Kävimme myös yhdessä ostamassa ohransiemenet ja kylvimme ne. Pientä itämistäkin ehdimme jo nähdä.



Siemenpussin kyljessä luki, että itäminen tapahtuu viidessä päivässä. Meillä meni vain muutama päivä. Laitoin kylvösten päälle rei'itettyä kelmua. En tiedä oliko siinä nopean itämisen taika.

Joko teillä on pääsiäisruoho kasvamassa? Vielä ehtii varmasti saada pääsiäiseksi jonkinlaisen sängen, jos tänään kylvää siemenet.


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Muksutreffit Naurusaaressa

Me käymme yleensä pari kertaa vuodessa sisäleikkipuistossa. Ja silloinkin vain siellä yhdessä ja samassa. Voitte siis kuvitella kuinka innoissaan meidän tytöt olivat, kun kuulivat pääsevänsä Vantaalle Naurusaareen. Innostunut ja hieman jännittynyt olin minäkin. Olihan kyseessä ensimmäiset bloggaajien treffit, joille osallistuin. Ketään osallistujista en ollut tavannut aiemmin. Näille treffeille osallistui Kaksplus blogiverkoston bloggaajia lapsineen.



Jännittäminen oli turhaa, niin kuin yleensäkin tällaisissa tilanteissa. Suurin osa ajasta meni nimitäin tyttöjä vahtiessa. He tykkäsivät kiipeillä ja laskea mäkeä Naurusaaren putkissa. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että minä sain ihailla ja vahtia kiipeilyä maasta käsin. Kesken kiipeilyn sain sentään houkuteltua tytöt hetkeksi synttärihuoneeseen nauttimaan Naurusaaren meille järjestämästä tarjoilusta. Tarjolla oli muun muassa kalapuikkoja, nakkeja, kasvispyöryköitä, porkkanoita, lanttuja, karkkeja, poppareita, viinirypäleitä ja salaattia.





Muiden bloggaajien kanssa tuli vaihdettua vain muutama sana. Parikymmentä ihmistä, joita en ole aiemmin nähnyt, mutta joiden elämästä tiedän yhtä ja toista blogien ja whatsapp-keskustelujen kautta. Aika hämmentävää! Alkujännitys karsiutui kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun kysyin eräältä bloggaajalta minkäikäinen hänen tyttönsä onkaan. Hänen lapsensa on siis poika! En luullut poikaa tytöksi, koska en ollut lasta vielä nähnyt. Kunhan sekoilin. Ja vähän kyllä hävetti. Sen keskustelun avauksen jälkeen ajattelin, että ei tämä nyt enää enempää voi pieleen mennä. Eikä mennyt. Bloggaajia oli paikalla paljon ja heidän nimet ja blogien nimet ja lapset ja kaikki meni iloisesti sekaisin päässäni.



Kuva: Hanna - Ylipyykkivuorten



 


Kotimatkalla oli mukava tutkia mahtavaa goodiepackia, jonka saimme. Tytöt joivat heti smoothiet ja minä testasin suklaapatukat. Niin paljon kaikkea ihanaa kassi sisälsi, että vielä kotiinkin riitti ihmettelemistä ja ihastelemista.



Kiitokset yhteistyökumppaneille:
 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 13/52

Viime viikolla kävin hoitolasten kanssa metsässä, puistossa ja lammen rannalla. Nykyisen työni parhaita puolia on se, että joka päivä tulee ulkoiltua. Lisäksi ulkoiluseurani osaa nauttia ulkoilusta! Eivät he valita, että sää on harmaa tai sateinen. Päinvastoin: "Jee, rännistä saa kerättyä vettä ämpäriin". 

Kun arkisin tulee ulkoiltua kaksi kertaa päivässä, niin viikonloppuisin en ota stressiä siitä että ehdinkö ulos. Eli tarvetta pakkoulkoiluun ei ole. Lauantai menikin pitkälti sisätiloissa. Käväisin sentään kirppiksellä ja ostoskeskuksessa. Iltapäivällä minun piti mennä ystävän kanssa lenkille, mutta lenkki vaihtui edellisen päivän kakunjämien syöntiin ja skumppaan. Oikein virkistävä vaihtoehtoinen treeni!

Sunnuntaina olikin taas aika pukeutua 
ulkovaatteisiin. Mies oli koko päivän puusavotassa ja minä sain hoitaa tämän kotoisan savotan. Kahdeksan jälkeen aamulla vein yhden pojan jalkapalloturnaukseen. Vähän ennen yhdeksää lähdin kolmen muun lapsen kanssa laavuretkelle metsään. 


Makkaroiden määrästä voi päätellä, että kyseessä ei ollut meidän neljän oma laavuretki. Varsinkin kun meistä vain kaksi syö makkaraa. Eskarilaisen futisjoukkue piti treenit laavulla. Tyttöjen treenatessa vanhemmat paistoivat makkaraa ja tutustuivat toisiinsa. Retken jälkeen kävimme pikaisesti vaihtamassa kotona märät hanskat kuiviin ja ehdimme vielä katsomaan toisen pojan viimeisen futispelin. 

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta. 

Miten teillä ulkoillaan arkisin ja viikonloppuna? 


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Paras palaute

Olen järjestänyt blogissani kaksi kertaa villasukka-arvonnan. Molemmat arvonnat olivat vuonna 2015. Toisen arvonnan voitti mieheni serkku. Tänä aamuna tuo serkku lähetti valokuvan sukista whatsappissa.



Mikä voikaan olla neulojalle parempi palaute kuin se, että sukkia on käytetty! En ole siis turhaan pakertanut tuon kirjoneulekuvion kanssa. Nämä sukat taitavat olla elämäni toinen kirjoneule eikä se kirjoneule silloin tainnut ihan niin helposti sujua, mitä nykyään. Tässä vielä kuva sukista uutena. 
 



Tiedättekö muuten mitä tekee bloggaaja, jos lähetätte hänelle valokuvan? No, kysyy tietenkin lupaa kuvan julkaisuun blogissa ja muualla somessa. Eikä se vielä riitä! Hän pyytää vielä ottamaan kohteesta lisäkuvia. Mitä siitä vaikka kello ei ole vielä edes kahdeksaa lauantai aamuna. Hyvin voi nousta ottamaan kohteesta myös vaakakuvia, jotka toimivat blogissa paremmin kuin pystykuvat.

Kiitos vielä Riikalle kuvista! Oli ihana nähdä, että sukkia on käytetty! Tekisi mieli luvata uudet sukat rikkinäisten tilalle, mutta nyt tämä kutomo on hieman ruuhkautunut... Pitää saada ensin luvatut työt valmiiksi. 
 

Mukavaa viikonloppua!
 
Ja hauskaa aprillipäivää! Joko teitä on aprillattu?
 
 
Minua huijattiin jo eilen, vaikka ei ollut edes aprillipäivä. Olin piilottanut poikien puhelimet. (Jep, joutuvat välillä jäähylle liiallisen käytön vuoksi.) Puhelimeni soi, kun olin ulkona pienempien lasten kanssa. Nuorempi poika soitti ja kysyi missä heidän puhelimensa ovat. Sanoin, että en tiedä. Pojilla oli kaiutin päällä ja voi sitä naurun määrää... En tajunnut, että poika soitti omasta puhelimestaan. Tai siis tajusinhan minä sen, kun näin soittajan nimen ja kuvan. Ja siltikään en tajunnut...
 
 
Tänään olen tarkkana. En aio tulla aprillatuksi. Toki poikia voisi vähän aprillata...

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

#viikonräpsy 12/52

Olen aloittanut blogien lukemisen talvella 2012-2013. Tulin neljättä kertaa raskaaksi ja luin alkuun etenkin suurperheblogeja. Minua mietitytti etenkin se, että voiko neljän lapsen kanssa matkustella ulkomailla, poistua kotoa tai ylipäätänsä selvitä ja elää normaalisti?! Nyt nuo ajatukset ja pelot tuntuvat aika hassuilta. Miten olen tuollaisia asioita edes miettinyt. Tässä on kohta neljä vuotta takana nelilapsisena perheenä ja monta kertaa on ulkomaillakin reissattu.

Saman talven aikana aloin itsekin kirjoittaa blogia. Yhtenä ajatuksena oli kuvata tekemäni käsityöt. Toisena kirjoittaa arkipäiväisiä asioita ja sattumuksia itselle muistiin. Kolmantena ajatuksena oli yhteisöllisyys ja vuorovaikutus muiden bloggaajien ja blogin lukijoiden kanssa. Parasta bloggaamisessa on kommentit ja keskustelut kommenttiboksissa. Jo bloggaamisen alkumetreiltä haaveenani on ollut osallistuminen bloggaajien tapaamiseen. Neljä vuotta siihen sitten lopulta kuitenkin meni!

Viime lauantaina olin Kaksplusblogiverkoston muksutreffeillä Flamingon Naurusaaressa eli sisäleikkipuistossa. Mukavaa oli ja loppuhuipennus oli tämä mukaan saatu goodiepack täynnä ihania tuotteita.


Vaikka tämä oli ensimmäinen bloggaajatapaaminen, niin ei sentään ensimmäinen blogitapahtuma, johon osallistuin näiden vuosien aikana. Vuosi sitten Kodin Kuvalehden ihana bloggaaja Aino kutsui minut avecikseen Inspirations blog awardseihin. Eli gaalatunnelmia olen päässyt ihmettelemään. Ja olihan minun tarkoitus osallistua Kaksplusblogiverkoston pikkujouluihin, mutta tauti kaatoikin minut sänkyyn.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Ps. Naurusaaren muksutreffeiltä on tulossa ihan oma kirjoituksensa, mutta tämä aika! Tuntuuko kenestäkään muusta, että tunteja on nykyään vähemmän vuorokaudessa?!



Tässä vielä linkit yhteistyökumppaneiden sivuille 


HOUSE OF ORGANIC | HYVINVOINNIN TAVARATALO | MINIONES | AINU




Minut löytää:

Instagram: minnakil
Snapchat: minnakil
Facebook: Kiljustenblogi
 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Sukkia eskarilaiselle


Eskarilaisen jalka on kasvanut jo monta numeroa sen jälkeen, kun olen hänelle viimeksi sukkia neulonut. Niinpä neuloin hänelle kerralla kahdet sukat. En voinut vastustaa Tokmannin lankatarjousta ja keltaista Novitan 7 veljestä Aurora-lankaa. Tyttö sai siis keltaiset unisukat.
 



Unisukat

Lanka: 7 veljestä Aurora
Puikot: 3,5
Inspiraatio sukkiin:
Lankahelvetti-blogista Sukat ovat aina oikeaa. Varret rullautuvat ja sukat on helppo potkia pois jaloista jos tulee liian kuuma.



Toiset neulomani sukat olivat räsymattosukat kahdesta Novitan raita langasta. Toinen raitalanka oli sinistäsävyistä ja toinen pastellinsävyistä. Neuloin aina kaksi riviä vuorotellen kummallakin kerällä. Idea näihin sukkiin on Facebookin Voihan villasukka! - ryhmästä.




Räsymattosukat
 
Lanka: 7 veljestä raita (2 eriväristä kerää)
Puikot: 3,5
Ohje:
 Neulottu vuorotellen kahdella eri raitalangalla, kaksi kerrosta aina yhdestä kerästä. Kantapään jälkeen puikoilla 1 ja 4 sileää neuletta ja puikoilla 2 ja 3 joustinta. Sukasta tulee paremmin jalkaan istuva.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

#viikonräpsy 11/52

Viime viikonloppuna meillä vietettiin kahden lapsen yhteissynttäreitä sekä uuden kodin tupareita. Olipa mukava saada läheisiä koolle! Vuoteen emme ole voineet juhlia synttäreitä isommalla porukalla, koska asuimme niin pienessä väliaikaiskodissa. Yhden lapsen synttärit jäivät jopa kokonaan juhlimatta! Eikä meillä ole juuri ollut yövieraitakaan. Nyt pääsimme juhlimaan täällä uudessa kodissa ja meille jäi yövieraitakin! Kaikki kutsutut eivät juhliin päässeet eikä kaikkia läheisiä näihin juhliin voitu kutsua, mutta kun on neljä lasta, niin synttäreitä on vielä tulossa. Ja tupareitakin kovasti kysellään...



Kuvassa lapset ovat yökylään jääneiden serkkujen kanssa Prismassa. Pieni evästauko ja sauvojen osto ennen kuin lähdettiin koko porukalla testaamaan MM-kisa latuja.

Tämä viikko on hujahtanut nopeasti. Vasta nyt ehdin julkaista viime viikon #viikonräpsyn

Mukavaa viikonloppua!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ei lihaa, ei kanaa

Aloitin kuukausi sitten paaston. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että en syö punaista lihaa tai kanaa ennen pääsiäistä. Paasto ennen pääsiäistä on ollut suunnitelmissani jo usean vuoden ajan. Ensimmäiset paastohaaveet ovat jo varmasti 90-luvun puolelta. Ja nyt vihdoin vuonna 2017 olen tätä paastoa toteuttamassa.  


Täysin ilman eläinkunnan tuotteita en ole, vaan syön kalaa ja maitotuotteita. Muu perhe ei ole tässä mukana, mutta toki kasvisvaihtoehtoja on ollut heillekin useammin tarjolla. Kalaa olemme koko perhe syöneet nyt hieman tavallista useammin.

Paaston aloitus osui muuttoviikolle, koska aloitin paaston vahingossa viikkoa liian aikaisin. Jotenkin luin kalenteria väärin ja vietimme laskiaistiistaita viikkoa liian aikaisin. Muuton aikana tehtiin nopeaa ruokaa kaikille, joka sisälsi jauhelihaa. Minä paistoin itselleni härkistä. Tilasimme pizzat ja kebabit. Minä valitsin kasvispizzan. Ei sortumisia lihansyöntiin edes kiireessä ja pienessä stressissä.


Paastoajalle on osunut käynnit McDonaldsissa ja Hesburgerissa. Mäkissä söin ruis-kasvishampurilaisen. Hesessä söin yllä olevassa kuvassa näkyvän Kaura-härkapapupihvillä olevan kasvishampurilaisen. Sekä mäkissä että hesessä voisin jatkossakin tilata kasvisvaihtoehdon.

Yritin miettiä, että mitä olen tämän kuukauden aikana syönyt. Tofua olen ainakin syönyt useamman keran. Se kun on helppo ja nopea tapa saada proteiinia. Suosikkini on basilikamarinoitu tofu. Nyhtökauraa on jääkaapissa odottamassa testaamista. Linssejä olen aiemminkin käyttänyt kasvissosekeitossa ja nyt olen tehnyt niistä myös kastiketta porkkanan ja tomaatin kanssa. Mifua eli paistettavaa raejuustoa olen tainnut syödä kerran.

Leivän päälle ei ole tehnyt edes mieli laittaa leikkelettä paitsi kerran, kun mies oli ostanut lauantaimakkaratangon. Nostalginen herkku lapsuudesta! Kestin kiusauksen vaikka lapsille sain leikata makkaraa monta siivua. Omalle leivälleni laitoin lehtikaalia (uusi herkku) ja avokadoa (vanha tuttu herkku).

Tavoitteenani oli paaston aikana testailla uusia ja erilaisia vegereseptejä. Siihen ei ole aika ja motivaatio oikein riittänyt. Vielä on onneksi aikaa. Paasto jatkuu 16.4 saakka.


Paastoiletko sinä? Tai osallistuitko jo tammikuussa vegaanihaasteeseen?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

#viikonräpsy 10/52

Sen verran ollaan jo asetuttu taloksi täällä uudessa kodissa, että viime viikolla ehdin tehdä muutakin kuin järjestellä tavaroita ja hoitaa lapsia. Oma pääkoppakin kaipasi jo kipeästi jotain muuta tämän muuttohässäkän ja uusien työkuvioiden selvittämisen jälkeen. Muuton keskellä aloitin virallisesti perhepäivähoitajana ja sekin on aiheuttanut jonkin verran paperitöitä ja asioiden selvittelyä.
 
Viime viikolla kävin kaksi kertaa hiihtämässä ja kerran jäällä kävelemässä. Hiihtäminen oli ihan silkkaa urheilua ja teki oikein hyvää. Miten sitä saisikin itsensä säännöllisesti liikkeelle?! Sunnuntainen päiväkävely jäätä pitkin ystävän kanssa Karirannan kahvilaan taas teki myös oikein hyvää, mutta kaloreita taisi tulla enemmän lisää kuin mitä lenkki poltti. Sen verran jättimäinen juustosarvi tuli nimittäin syötyä. Ulkoilun ja ystävän kanssa puhumisen jälkeen maailma ja ainakin tämä oma elämä tuntui taas paljon paremmalta. 
 
 


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko kännykkäkuvan viikon varrelta.


Seuraa blogiani:

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pupusukat

Jokin aika sitten ruokakaupassa näin Unelmien käsityöt-lehden. Tarjoushinta ja pikaisella selauksella tullut hyvä fiilis saivat minut ostamaan lehden. Luin sen kannesta kanteen ja reilu viikko sitten valmistuivat pupusukat lehden ohjeella.  
 
 



Neuloin sukat syntymäpäivälahjaksi 5 vuotta täyttäneelle kummitytölle. Lankana näissä on Novitan seitsemän veljestä. Pupujen hännät olen tehnyt perinteisesti kieputtamalla lankaa pahvirenkaan ympärille.




Pupuliinit
 
Lanka: Novita 7 veljestä, vaaleanpunainen ja valkoinen
Puikot: 3,5
Ohje: Unelmien käsityöt-lehti 1/2017
 


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Muutto

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 17,5 vuotta. Takana on 12 muuttoa. Neljässä muutossa meillä on ollut mukana myös lapsia. Luulisi, että olisimme tässä vuosien aikana oppineet muuttamaan. Tai ainakin oppineet sen, mitä ei kannata muutossa tehdä.




Jälkeenpäin muuttoja ajatellessa ihmettelen oikeastaan vain sitä, että miksi vasta viimeisimmässä muutossa otettiin muuttolaatikot Niemeltä. Aiemmissa muutoissa on kerätty laatikoita sairaalasta  ja metsästetty banaanilaatikoita kaupoista. Tällä kertaa laatikoiden kerääminen ei olisi onnistunut. Muutamat laatikot kyllä haettiin lasten kanssa lähikaupasta, mutta lähinnä vain muuttotunnelman kohottamista varten. 79 neliöiseen kolmioon, jossa asui kuusi ihmistä valtavan tavaramäärän kanssa, ei vain olisi voinut kerätä tarvittavaa määrää pahvilaatikoita.



Niinpä pinottavat muuttolaatikot Niemeltä olivat todellakin paras ja ainoa vaihtoehto. Kiitoksia Jaakolle, joka uuden vuoden juhlissa sanoi vuokrattavien muuttolaatikoiden sekä nokkakärryn olevan ehdottomat!



Tekisi mieli kirjoittaa, että jatkossakin käytämme muutossa Niemen muuttolaatikoita. Mutta EI! Vihdoin on löytynyt koti, joka tuntuu omalta ja sijaitseekin juuri oikeassa paikassa.





*Muuttolaatikoista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Viikonräpsy 9/52


Jo monena vuonna olen haaveillut jonkinlaisesta paastosta ennen pääsiäistä. Kyseessä ei ole niinkään uskonnollinen kilvoittelu vaan oman itsensä haastaminen. Kieltäytyminen jostain itselle tärkeästä, mutta kuitenkin epäterveellisestä tai epäekologisesta asiasta. Mielessä on käynyt ainakin somepaasto ja herkkupaasto. Suomen evankelisluterilaisen kirkon ekopaasto löytyy tuosta linkistä. Mukana ekopaastossa ovat myös Martat ja Suomen luonnonsuojeluliitto.

Tänä vuonna lähdin mukaan paastoon jättämällä paaston ajaksi ruokavaliostani pois punaisen lihan ja kanan. Sen verran tämä muutto on sekoittanut elämää, että aloitin paaston vahingossa viikkoa liian aikaisin eli 22.2. En siis tuhkakeskiviikkona 1.3. Minun on tarkoitus jatkaa tätä paastoa pääsiäiseen saakka.

Tähän mennessä paasto on pitänyt. Lihaa tai kanaa en ole suuhuni laittanut, vaikka niitä olen välillä omalle perheelle ja hoitolapsille tarjoillut. Pohdin, että miten paastoni on vaikuttanut muuhun perheeseen. Meillä on ainakin syöty normaalia useammin kalaa. Kasvisruoka on ollut meidän perheen keskusteluissa jo ennen tätä minun paastoakin. Eskarilaisen kaveri on nimittäin kasvissyöjä ja eskarissa tarjoillaan kasvisruokaa sekä pari kertaa kuussa kalaa.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Meillä ei ole vielä nettiä uudessa kodissa. Tämäkin postaus on siis vielä kännykällä kirjoitettu. Haluaisin jo vähän esitellä uutta kotia. Joku oli jo kysellytkin kuvien perään. Vielä niitä kuvia joutuu odottamaan. Muutostakin minun on tarkoitus kirjoittaa.

Mukavaa maaliskuista viikkoa!

Ps. Onko siellä muita ekopaastoilijoita?! Ja miltä ajatus tällaisesta paastosta kuulostaa?

maanantai 27. helmikuuta 2017

#viikonräpsy 8/52

Terveiset täältä muuton keskeltä. Viime viikolla on pakattu, pakattu, hoidettu kuumeista lasta, pakattu ja pakattu. Toki myös yritetty elää normaalia arkea kasvavien muuttolaatikko tornien keskellä. Ystäväni sanoikin osuvasti, että meidän sisustusfilosofia muutti muotoaan. Entisestä "kaikille paikoille tavara" tulikin "tavara joka kuutiolle".

Perjantaina saimme avaimen uuteen kotiin ja aloitimme muuton. Perjantaina nukuttiin jo ensimmäinen yö uudessa kodissa. Muutimme nimittäin sängyt ensimmäisten tavaroiden joukossa.

Lauantaina oli varsinainen muuttopäivä ja saimme vanhan asunnon tyhjäksi muutamaa kukkaa lukuunottamatta. Meillä oli kaiken kaikkiaan kuusi ihanaa ja tehokasta läheistä auttamassa muutossa. Suuri kiitos heille kaikille!  <3



Tämä on yhteistyöpostaus.

Ruokapalkalla muutossa mukana:
Miehen vanhemmat
Miehen eno
Minun isäni vaimonsa kanssa
Miehen sisko + pojat

Alennusta saatu muuttolaatikoista bloginäkyvyyttä vastaan:
Niemi

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Ihanaa viikkoa teille! Täällä vielä jatkuu urakointi tavaroiden paikalleen saamiseksi.

torstai 23. helmikuuta 2017

Ystävänpäiväsukat 2017



Tammikuun 20. päivä alkoi Facebookissa Niina Laitisen suunnittelemien sukkien yhteisneulonta. Joka päivä julkaistiin pieni pätkä ohjetta. Ihan ystävänpäiväksi en näitä sukkia saanut valmiiksi, mutta nämä valmistuivat ja näistä tuli sukat! Vuosi sitten nimittäin osallistuin Muita Ihania talvivillasukkien neulontaan ja niistä tuli lopulta säärystimet meidän eskarilaiselle. 




Lanka: Nalle (harmaa, valkoinen, punainen nalle taika)
Puikot: 3
Ohje: Niina Laitinen



Mukavaa viikonloppua!

maanantai 20. helmikuuta 2017

#viikonräpsy 7/52

Viime viikolla leivoimme hoitolasten kanssa ystävänpäivän kunniaksi vaniljapullia sekä voisilmäpullia. Luistelemassakin käytiin kahtena päivänä. Minä kävin ystävän kanssa sauvakävelyllä ja yksin retkiluistelemassa. Pojilla ja miehellä oli salibandytreenejä ja -turnaus. Tytöllä oli futistreenit.

Viikon kohokohta oli kuitenkin sunnuntaina, kun kävimme pitkästä aikaa koko perheen kanssa ystäväperheen luona kylässä. Ennen olimme paljonkin tekemisissä muiden lapsiperheiden kanssa. Teimme jopa pieniä ulkomaanmatkoja yhdessä. Viime vuosina yhteiset matkat ovat jääneet kokonaan. Samoin viikonlopun mittaiset yökyläilyt. Ja nyt viimeiseksi myös pienistä muutaman tunnin kahvitteluista on tullut todella harvinaisia.





Olen miettinyt mistä tämä voisi johtua. Ennen lapset olivat pieniä, heitä oli vähemmän eikä lapsilla ollut vielä omia harrastuksia ja aikuisilla aikataulutettua arkea töiden, kotitöiden ja harrastuskuskausten kanssa.

Omaksi tekosyykseni sanon jälleen kerran myös tämän asumisen ahtauden. Ei tänne voi kutsua ketään. Toisaalta kyllä nämä kyläilyt vähenivät jo ennen kuin muutimme tähän väliaikaiseen asuntoon. Miehen kanssa on jo haaveiltu, että sitten uuteen kotiin voidaan kutsua vieraita. Että tervetuloa vaan! Pidetään kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kahvikutsut, tuparit, lasten synttärit ja nimipäivät ja...


Miten teillä muilla? Tapaatteko säännöllisesti ystäväperheitä? Mitä teette yhdessä?
 
 
 
Ps. Kuvassa on maukas neljäsluokkalaisen tytön leipoma muffinssi. Muillakin herkuilla meitä eilen hemmoteltiin.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.
 


torstai 16. helmikuuta 2017

Lihansyöjän syyllisyys

Tunsin salaisesti melkein pientä ylpeyttä, kun tilasin viime viikolla ravintolassa pääruuaksi lämpimän kasvissalaatin vuohenjuustolla liha-annoksen sijaan. Ei nyt sentään vegaania, mutta kasvisruokaa kuitenkin!

Ehdin tuon annoksen somessakin jakaa. Kuva on instagram-tililläni, Blogin Facebook-sivulla ja tietysti täällä blogissa.

Ei mennyt montaa päivää kuvan julkaisemisesta, kun törmäsin Facebookissa mtv:n uutiseen: "Satoja pikku kilejä tapetaan juuston vuoksi - liha ei mene kaupaksi." Lihansyönti minun on pakko hyväksyä, koska sitä itsekin syön. Viime aikoina olen vain alkanut yhä useammin miettimään lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta. Se, että lihaa heitetään roskiin, tuntuu kyllä miljoona kertaa pahemmalta kuin lihan syöminen. Kilien liha nimittäin päätyy poltettavaksi, koska ihmiset eivät sitä halua syödä, mutta vuohenjuusto taas maistuu. Ruotsissa teurastetaan vähintään 6000 kiliä vuodessa vuohenjuuston tuotannon yhteydessä. Arvion mukaan Suomessa kilejä teurastetaan 300 vuodessa.

Tähän saakka tavoitteenani on ollut tehdä pari kasvisruokaa viikossa. Tammikuussa tilasin vegaanihaasteen uutiskirjeen ja sain joka päivä vegaanisia ruokaohjeita sähköpostiini. Itse en haasteeseen mukaan lähtenyt, mutta muutamia vegaanisia ruokaohjeita tuli testattua.

Nyt olen miettinyt, että pitäisikö haastaa itseään ja aloittaa laskiaisena lihaton kokeilu. Ei ehkä suoraan vegaaninen, mutta kasvisruokaa pääsiäiseen saakka. Lihan jättäminen kokonaan tuntuu vaikealta, mutta toisaalta ei tämä syyllisyyskään lihansyönnistä mukavalta tunnu.

mtv.n uutinen löytyy täältä!

Kuva Pixabay


Sanastoa:
 
Vegaani: Henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita tai niiden johdannaisia. Hän ei myöskään osta eläinperäisiävaatteita kuten nahkaa ja villaa.
 
Kasvissyöjä: Ihminen, joka ei syö lihaa eikä kalaa.
 
Lakto-ovo-vegetaristi: Kasvisten lisäksi syö maitotuotteita ja kananmunia.
 
Laktovegetaristi: Kasvissyöjä, joka käyttää maitotuotteita.
 
Pescovegetaristi: Syö kalaa, mutta ei lihaa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

#viikonräpsy 6/52


Viime viikkoon mahtui monta päivää tavallista arkea. Se tuntui oikein mukavalta sairastelun jälkeen. Viikko vielä huipentui teatterissa käyntiin naisporukan kanssa. Kävimme katsomassa Vertigon Lahden kaupunginteatterissa. Teatterin jälkeen söimme Popotissa. Shampanja maistui niin hyvältä. Samoin alkupala siika ja pääruuaksi valitsemani lämmin salaatti vuohenjuustolla.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Perhepäivähoidossa tapahtuu - Pehmolelut ulos pakkasella

Olimme lähdössä hoitolasten kanssa ulos eräänä iltapäivänä. Sisällä olisi ollut kiva leikki kesken. Lapsia, varsinkaan omaani ei pukeminen oikein innostanut. Hetken mielijohteesta sanoin, että otetaanpa pehmolelut ulos. Jokainen sai valita yhden. Jo tuli lapsiin vauhtia! Piti päästä nopeasti ulos.




Sen iltapäivän jälkeen meillä on ollut monta kertaa pehmolelut mukana ulkona. Lapset ovat kysyneet lähes joka päivä, että onko ulkona pakkasta. Ja onhan niitä pakkaspäiviä tänä talvena riittänyt. Ja se siis on tarkoittanut, että pehmot saa ottaa ulos. Pehmolelujen kanssa on laskettu mäkeä ja lelut ovat myös saaneet laskea yksin liukurilla. Pehmoleluja on vedetty pulkassa ja työnnetty lapiossa. Niille on rakennettu majoja ja aitauksia. Niitä on myös pelastettu vaarallisista tilanteista esimerkiksi korkealta puusta ja heikoilta jäiltä. Siis leikisti. Ei me oikeasti olla heikoilla jäillä oltu.




Kun lapset ovat saaneet ottaa mieleisen pehmolelun ulos on pukeminen sujunut reippaasti ja ovathan pehmolelut innostaneet myös uusiin leikkeihin.






Mukavia talvipäiviä!