Kaksplus.fi

torstai 23. marraskuuta 2017

#viikonräpsy 46/52

Oli aika, kun halusin lapsille ehdottomasti jouluksi kuvakalenterit. Ei todellakaan mitään suklaa- tai karkkikalentereita!

Oli aika, kun pidin legokalentereita järkyttävän kalliina ja sanoin, ettei meille ikinä, koskaan, milloinkaan sellaisia osteta.


Ja sitten tuli vuosi 2017.

Ensin ostin kauniin kuvakalenterin Lahden Kätevä ja Tekevä käsityömessuilta. Sitten ostin lasten kavereilta Partiolaisten joulukalenterin.

Ja sitten lähtikin kalenterihommat käsistä.

7-vuotias tyttö sai Barbie-kalenterin (32€). 10-vuotias poika sai Lego-kalenterin (19,90€). 4-vuotiaalle tytölle ostettiin Lego Friends-kalenteri (19,90€). 11-vuotias poika sai Fazerin suklaakalenterin (7,90€).

Lapset eivät olleet itse mukana kalentereita valitsemassa, vaan me vanhemmat ajoimme viime lauantaina pitkin Lahtea kalentereita ostamassa. Emme tietenkään yhdessä vaan molemmat vuorotellen. Kalenterit löytyivät lopulta kolmesta eri kaupasta. Lasten toiveita ja haaveita on kyllä kuulosteltu tarkkaan kalenteriasioissa.

Voisin olla enemmänkin järkytynyt omasta toiminnastani tässä kalenteriasiassa. Sitten muistan viime joulun. Silloin ei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut.

Emme nähneet viime jouluna ketään sukulaisia. Me olimme kaikki kipeitä. Ensimmäinen sairastui sinä päivänä kun joululoma alkoi. Muistaakseni kolmella oli antibioottikuuri. Nuorin oksensi syliini, kun jaoimme paketteja jouluaattona. Joulupukki ei käynyt. Eskarilainen itki aatonaattona, kun meillä ei ollut joulukuusta. Minä tein hänen sänkynsä yläpuolelle washiteipistä kuusen. Meidän kuusihenkinen perhe asui väliaikaisesti kerrostalokolmiossa. Päivä kerrallaan odotettiin parantumista, että oltaisiin päästy joulun viettoon äitini luokse. Ei päästy. Uudenvuodenaattona vein vielä yhden lapsen päivystykseen allergisen reaktion (antibiootista) takia.

Lapset te todellakin olette kalenterinne ansainneet!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Ps. Tämän kuvan lähetin vanhimmalle, kun hän pohti minkä suklaakalenterin valitsisi.

Minkälaisia joulukalentereita teillä on? Kommenttikentässä saa myös jakaa omat kamalimmat joulumuistonsa.

Piti käydä itsekin lukemassa miten meidän joulu viime vuonna meni. Sairastuvan joulu

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kippis syntymäpäivälle ja opintojen etenemiselle!

Viikonloppuna juhlittiin ystäväni syntymäpäivää ja hänen opintojensa etenemistä maisterivaiheeseen. Lahjaksi annoin neulomani Olga-sukat sekä kuohuviinipullon, jonka värit yritin valita sukkiin sopiviksi3.


Juhlissa oli kuohuviiniä ja muita virvokkeita, hyvää syömistä ja hyviä keskusteluja. Paikalla oli päivänsankarin ystäviä, joihin hän on tutustunut eri elämänvaiheissa. Oli lapsuudenystävää, entistä työkaveria, äitikavereita ja koirakavereita. Ei kuitenkaan koiria vaan niiden omistajia. Ennen juhlia vieraita oli pyydetty kertomaan siitä, missä olivat tavanneet päivänsankarin ensimmäisen kerran ja mitkä asiat yhdistävät. Oli hauskaa ja mielenkiintoista lukea näitä pieniä tarinoita jo ennen juhlia tapahtuman facebook-sivuilta.

Ihan perinteiset nämä juhlat eivät olleet, sillä juhlissa oli pukukoodi. Ja se pukukoodi oli hääpuku, vanhojentanssipuku tai joku muu harvoin käytetty asu. Minä olin saanut vanhojentanssipukuni viime kesänä lapsuudenkotoa, joten se oli tallessa ja mahtui päälle. Hääpuku olisi ollut liian tiukka. Niinpä juhlin illan vanhojentanssipuvussa. Iltaa ei jatkettu baareihin, joten kahden aikaan hipsin helmoja kannatellen juhlista omaan kotiin nukkumaan.



"Vanhojentanssimekko on täysin aliarvostettu ja alihyödynnetty juhlapuku."
-Erään juhlijan kommentti instagramista-

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

#viikonräpsy 45/52

Viime viikolla juhlistimme isänpäivää brunssilla. Aamulla mieheni sai nukkua pitkään koska nuorin nukkui puoli yhdeksään ja me "herätimme" miehen vasta sen jälkeen. Mies sai lasten itsetekemiä lahjoja ja kortit.

Olimme kutsuneet brunssille isäni vaimoineen sekä siskoni perheineen. Samalla pääsimme näkemään ensimmäisen kerran toisen siskoni kuukauden ikäisen vauvan! <3


Brunssille olin leiponut saaristolaisleipää. Sen päälle oli katkarapulevitettä, graavilohta, leikkeleitä, juustoa ja vihanneksia. Lisäksi paistoimme purkkicroisantteja ja tarjolla oli myös ruisleipää ja sämpylöitä. Paistoimme pekonia ja kananmunia. Pöydässä oli myös keitettyjä kananmunia. Tarjolla oli hedelmiä ja joulutorttuja sekä suklaata.

Minä keskityin syömiseen ja seurusteluun ja valokuvaaminen unohtui. Tässä ainut kuva brunssilta. Kerran haukattu saaristolaisleipä. Takana manchegojuustoa, pistaasimuruilla ja hunajalla. Nam!

Mitä herkkuja sinun brunssillasi olisi tarjolla?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Lasten kanssa maadoittumassa

Nyt syksyllä täällä Suomessa ja syyslomalla Espanjassa olen viettänyt omia hetkiä käymällä pienillä kävelylenkeillä luontoa ihmettelemässä ja ihastelemassa. Nämä kävelyt ovat vieneet minut Vesijärven, suolajärven tai Välimeren rantaan. Veden katselemisessa on vain jotain rauhoittavaa. Yleensä olen käynyt kävelemässä auringonnousun aikaan. Silloin värit taivaalla ovat kauniimmat kuin keskipäivän auringonpaisteessa (Espanja) tai harmaudessa (Suomi).




Eilen minulla oli normaalia lyhempi työpäivä. Neljältä minulla oli jo saaristolaisleipätaikina nousemassa ja iltaruuaksi oli tarkoitus tarjota edellisten päivien lounaiden jämiä. Katsoin ulos ja huomasin, että on vielä hetken valoisaa. Ehdotin lapsille kävelyä Myllysaareen, Vesijärven rantaan. Kaikki neljä lasta innostuivat ajatuksesta. Minä häkellyin. Yleensä nimittäin ainakin yksi haluaisi tehdä jotain muuta.




Itseasiassa emme kävelleet edes Myllysaareen vaan jäimme rantaan katselemaan maisemia ja sitä, miten sinisen sävyt pikkuhiljaa tummenivat. Ihana kun lapsetkin innostuivat tarkkailemaan värejä.


  



Paikalle saapui myös lauma sorsia. Yli kaksikymmentä laski yksi lapsista. Vanhin lapsista otti kuvia minun kamerallani. Nämä alimmat kuvat ovat hänen ottamiaan.





Osallistun näillä kuvilla Mansikkatilan mailla-blogin perjantaimyysseihin. Käykää ihmeessä lukemassa myös muiden osallistujien postauksia.



Mukavaa ja rentoa viikonloppua!

torstai 9. marraskuuta 2017

#viikonräpsy 44/52

Ensimmäinen arkiviikko loman jälkeen oli vauhdikas, kuinkas muutenkaan. Tuttu harrastusrumba lähti taas käyntiin. Maanantaina ja keskiviikkona pojilla on salibandy ja mies toimii valmentajana. Tiistaina ja torstaina nuoremmalla pojalla on koris. Vanhimmalla on futis tiistaina ja lauantaina. Tosin viime viikolla hän ei treeneihin päässyt koulutehtävien ja säbäturnauksen takia. Tytöllä on futis torstaina ja lauantaina. Minä kävin viime viikolla kuntokoriksessa maanantaina ja sunnuntaina. Mies kävi omassa säbässään sunnuntaina.

Jännitystä elämään toi nuorimman sairastuminen mahatautiin perjantaiaamuna. Toistaiseksi kukaan muu ei ole sairastunut. KOP, KOP, KOP!

Minä voitin yhdestä blogiarvonnasta kaksi lippua Lahden Kätevä ja Tekevä käsityömessuille. Minun piti mennä messuille kaverin kanssa, mutta aikataulut eivät käyneet yksiin, vaikka miten yritettiin miettiä. Messuseuraksi lähti oma 7-vuotias. Ja meillä oli huippuhauskaa yhdessä. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Messujen jälkeen ehdin hetkeksi istahtaa sohvalle neulomaan. Klo 15.10 ihmettelin facebookista, miksi kaksi kollegaa oli täydessä juhla/halloween meikissä. Yhdistyksen pikkujoulut kun alkaisivat kuudelta. Samalla minulle selvisi, että juhlat alkoivatkin klo 16. Alle 40 minuutissa olin valinnut, silittänyt ja vaihtanut vaatteet sekä meikannut. Mies auttoi artisokka-kikhernetahnan tekemisessä.

Yksityisten perhepäivähoitajien pikkujouluissa oli yhdistetty pikkujoulut ja halloween. Söimme jouluruokaa ja halloweenkakkua. Vertaistuki on ihan parasta, kun muuten tätä työtä tehdään aika yksin.


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

#viikonräpsy 43/52

Sen verran vauhdikas on ollut tämä paluu arkeen loman jälkeen, että nyt vasta julkaisen #viikonräpsyn viime viikolta. Tässä kuvassa lapset ovat Alicanten lentokentällä. Odotamme koneeseen pääsyä aamulla ennen seitsemää.


Viime sunnuntaina meidän piti luovuttaa vuokra-asunnon avaimet klo 3.30. Kentälle piti lähteä ajamaan neljän jälkeen. Olimme sopineet, että miehen vanhemmat lähtevät viemään minua ja tyttöjä. Mies ajaisi poikien kanssa meidän vuokra-auton kentälle. Hieman pähkäilyjä aiheutti se, että kelloja siirrettiin tunti taaksepäin meidän lähtöyönä. Päätimme laittaa kellot soimaan klo 3.55. Viisi minuuttia ennen kuin kellot siirtyvät kesäajasta talviaikaan.

Aamuyöstä heräsimme siihen kun ovikello soi. Oven takana oli vuokranvälitysfirman ihminen hakemassa avaimia. Kello oli 3.30. Epäilimme ensin, että hän oli tullut tuntia liian aikaisin. Ei ollut! Meidän kellot eivät olleet soineet! Kello oli 3.30 talviaikaa. Matkalaukku levällään. Tavaroita siellä täällä. Aikaa avaintenluovuttamiseen 5 minuuttia!

Saimme onneksi sovittua, että avaintenhakija ottaa vain sähkölukemat ylös ja miehen vanhemmat tuovat hänelle avaimet sitten, kun ovat vieneet meidät lentokentälle. Pikaisesti saimme tytöille vaatteet päälle ja hampaat pestyksi sekä pakattua tavarat kasaan. Monta kassillista tavaraa pakattiin myös äitini asunnolle. Mies lähti viemään niitä tavaroita ja hakemaan poikia kyytiin. Pojat olivat viimeisen yön äitini ja hänen miehensä luona. Onneksi soitimme miehen vanhemmille. Heidänkään puhelimensa eivät olleet herättäneet. Kentälle kuitenkin ehdittiin ajoissa. Mukana matkalaukku ja 6 käsimatkalaukkua täynnä tavaraa.

Äitini oli googlettanut tätä kellonsiirtoasiaa. Suomessahan aika siirtyy kello 4 yöllä siten, että viisareita siirretään tunti taaksepäin. Espanjassa siirto tapahtuukin jo kello 3.

Minä googlasin kellonsiirron terveysvaikutuksia tätä postausta kirjoittaessa. Yhtään positiivista vaikutusta en löytänyt. Kohonnutta sydäninfarktiriskiä, univelkaa, väsymystä ja sekaantumista aikatauluissa kylläkin. Minun puolestani kellojensiirtely voitaisiin lopettaa. Venäjä on näin tehnytkin.

Mitä mieltä sinä olet kellojen siirtämisestä? Onko se aiheuttanut sekoilua?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Syksyn kirjat

Kesällä luin lähinnä hömppää ja keveitä, helppoja kirjoja. Syksyn kaksi ensimmäistä kirjaa katkaisivat hömppäputken. Molemmat lukemani kirjat ovat suomalaisten kirjoittamia ja kertovat kosteusvaurioista.



Susanna Makaroffin Homeäidin päiväkirja kertoo hänen perheensä tarinan. Kirja alkaa siitä, kun hän ostaa miehensä kanssa uuden kodin. Unelmakoti osoittautuukin pikku hiljaa varsinaiseksi homepommiksi. Korkeimpaan oikeuteen asti päättyvä riita kestää viisi vuotta. Kirjan lopussa on paljon linkkejä, yhteistietoja ja vinkkejä samaan tilanteeseen joutuneille.

Ani Kellomäen Kosteusvaurioita - kasvukertomuksia pullon juurelta niminen kirja kertoo erilaisista kosteusvaurioista, alkoholin aiheuttamista. Kellomäki on koonnut kirjaan eri-ikäisten aikuisten kertomuksia lapsuudenperheissään kokemasta alkoholismista. Tuli paha mieli niiden kaikkien lasten puolesta, jotka ovat joutuneet ottamaan vastuuta aivan liian nuorena ja elämään lapsuutensa alkoholismin varjossa.

Näiden kirjojen jälkeen luin Klaus Ove Knausgårdin kirjan Syksy. Kirja on kirjeitä Knausgårdin vielä syntymättömälle tyttärelle. Aion ehdottomasti lukea myös neliosaisen sarjat muut osat, jotka ovat Talvi, Kevät ja Kesä. Juuri ennen lomalle lähtöä luin Anna-Leena Härkösen Valomerkin. Rankasta aiheesta kirjoitettu kirja. Ei mitään kevyttä lukemista. Lomalukemisena Espanjassa minulla oli Helen Fieldingin Bridget Jones Vauvapäiväkirja. Bridget Jones oli suosikkini silloin joskus vuosituhannen vaihteessa. Tänä vuonna luin nämä uudemmat kirjat. Ensin tosin Bridget Jones Mad about the boyn, joka on jatko-osa tälle nyt lukemalleni Vauvapäiväkirjalle. Mad about the boy oli ihan uudenlaista Bridgetiä, mutta tämä Vauvapäiväkirja oli tuttua vanhaa Bridgetiä.

Lapsille lukemistani kirjoista sekä minun että lasten suosikki oli Taru Viinikaisen Tiltu ja Lettu Leikkimökin asukas. Meiltä löytyy tämä kirja kirjailijan omistuskirjoituksella. Kuulin huhuja, että tekeillä olisi ehkä jo uusi kirja.




Bridget Jones oli vain pieni hairahdus hömppään loman alkuhuumassa. Sen jälkeen luin nimittäin Jääkiekkoilija Tommi Kovasen tarinan kertovan kirjan Kuolemanlaakso.  Kirjan ovat kirjoittaneet Tommi Kovanen ja Jenny Rostain. Kirja on rohkea, rankka ja pysäyttävä. Se kertoo ammattiurheilijan elämästä sen jälkeen, kun on tapahtunut jotain todella vakavaa.


Kuva Instagramista @jukkamakomakk 
Taustalla allas, jossa uitiin ja jonka äärellä luettiin kirjoja.


Mitä sinä olet lukenut tänä syksynä?
Oletko lukenut mitään näistä kirjoista?
Minä voin suositella näitä kaikkia.
Minullekin saa suositella kirjoja.
Mieluummin vietän iltani kirjoja lukien, kun kännykkää räpeltäen.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lokakuu 2017

Lokakuusta jäi päällimmäisenä mieleen meidän kahden viikon syysloma Espanjassa. Tykkäämme kaikki uimisesta, niinpä meressä ja altaalla tuli uitua melkein joka päivä. Monena päivänä uimme sekä meressä että uima-altaassa. Tämä oli ensimmäinen reissu moneen vuoteen, jolloin minulla ei ollut vedenkestävää kameraa mukana. Niinpä tässä on vain kännykkäkuvia altaalta ja rannalta. Muutaman kerran tuli kieltämättä vesikameraa ikävä. Parhaita hetkiä oli kellua uimapatjalla meressä aaltojen keinuteltavana. Paras ostos oli juuri ennen matkaa XXL:n aletangosta löytynyt Speedon kelluttava uimapuku nuorimmalle. Puvun ansioista hän pystyi tekemään oikeita uimaliikkeitä vedessä. Loppulomasta hän osasi jo sukeltaa pienen matkan ilman mitään uima-apuja.




Minä en viettänyt lihatonta lokakuuta, vaikka pyrinkin aina mahdollisuuksien mukaan valitsemaan kasviksia tai kalaa. Espanjassa kävimme useamman kerran koko perheen vai pitäisikö sanoa koko suvun voimin syömässä. Niin paljon oli sekä minun että varsinkin miehen sukulaisia samaan samassa kaupungissa. Allasbaarissa ja Burger Kingissäkin syötiin lähinnä lasten takia. Kaiken mukavan lomatekemisen keskellä piti saada välillä nopeasti ruokaa. Yhdessä hienommassa ravintolassa minä ja mieheni kävimme syömässä miehen serkun ja hänen miehensä kanssa neljästään. Tuo pullakuva on tietenkin Suomesta. 4.10 on maailman eläintenpäivä, korvapuustipäivä ja minun syntymäpäivä. Tämä vuonna päivää juhlistettiin leipomalla korvapuusteja.




Hoitolasten kanssa ehdittiin lyhyestä hoitokuukaudesta huolimatta kokeilla vesivärimaalausta tuorekelmutekniikalla. Laskea mäkeä liukureilla. Leipoa pizzaa. Harjoitella värejä ja laskemista pikkuautoilla sekä rakentaa monta temppurataa ulkona. Askartelimme, muovailimme ja leikimme kuraleikkejä. Viime päivien hittilelu on ollut Sinin lastenmoppi, jonka toinen poika oli saanut koulusta suoritettuaan moppiajokortin.




Omaa aikaa vietin lomalla tehden aamukävelyitä kameran kanssa auringonnousun aikaan suolajärven rannalle tai merenrantaan. Suomessa kävelin Vesijärven rantaan. (joutsen kuva).




Blogissa julkaisin lokakuussa maisemakuvia Maadoituskävelyltä ja Rauhoittumiskävelyltä
Vinkkasin kauniista ja toimivasta mattojentuuletus- ja pyykinkuivaustelineestä.
Blogissa osallistuin kaksi kertaa Mansikkatilan mailla-blogin perjantaimyysseihin.
Minun myyssipostaukset: Lomaterveiset Espanjasta! ja  Perjantaimyyssit Espanjasta
Jatkoin omaa postaussarjaani #viikonräpsy

#viikonräpsy 40/52
#viikonräpsy 41/52
#viikonrapsy 42/52



Lokakuu oli voimaannuttava syysloman ansiosta, mutta kyllä niitä hyviä juttuja löytyi ihan omasta arjestakin. Toivottavasti tämä lokakuussa tankattu aurinkoenergia auttaa jaksamaan pitkälle talveen.

Osallistun näillä kollaaseilla Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. 

 
Hei, hei lokakuu! Tervetuloa marraskuu!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Perjantaimyyssit Espanjasta

Meidän kahden viikon syysloma on mennyt varsin vauhdikkaissa tunnelmissa. Paljon on puuhattu kaikenlaista. On uitu meressä ja uima-altaalla. On käyty markkinoilla, ostoskeskuksessa ja Kiinakaupoissa. On pelattu jalkapalloa, koripalloa, sählyä, biljardia ja pingistä. On lenkkeilty juosten ja kävellen. On luettu kirjoja ja pelattu puhelimilla. On pelattu myös korttia ja dominoa. Olemme lisäksi tavanneet paljon ihmisiä.


Oikeastaan kaikkea muuta on ollut riittävästi, paitsi pysähtymistä. Loma on melkein lipsahtanut suorittamiseksi.



Nyt loppulomasta aloin lukemaan Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia- kirjaa. Se on ollut hyvä pysäyttäjä itselle. Lapsistakin on ollut jo havaittavissa reissuväsymystä. Lepotauot, pysähtyminen, ohjelman vähentäminen. Niillä on aloitettu tämä viikonloppu.




Miten sinun viikonloppusi kuluu?

Minä osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla-blogin Perjantaimyysseihin. Käy ihmeessä lukemassa muisenkin osallistujien kirjoitukset sekä osallistumassa itsekin!

Mukavaa viikonloppua! Aurinkoiset terveiset Espanjasta!


tiistai 24. lokakuuta 2017

#viikonräpsy 42/52

Ei tämä lomailu silkkaa onnea ja iloa ole. On täällä ollut myös vastoinkäymisiä. Astuin uima-altaalla omien aurinkolasieni päälle ja ne hajosivat. Onneksi olivat halppislasit.


Mies on haaveillut merkkiaurinkolaseista jo pidempään. Olen kieltänyt hankkimasta. Tai siis suositellut halppisversioita, koska hän kuitenkin hajottaisi lasinsa melko nopeasti. Eipä taida minustakaan olla huolehtimaan kalliimmista aurinkolaseista.

Tietääkö joku viisaampi, että tuhoutuuko meidän silmät, kun käytetään tällaisia ei-merkki laseja?!

Mukavaa viikkoa!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Lomaterveiset Espanjasta!

Olen muutaman kerran osallistunut Mansikkatilan mailla blogin Kukkailoitteluun. Tänä syksynä tuo noin 1,5 vuotta kestänyt Kukkailoittelu on vaihtunut Perjantaimyysseihin. (Vapaa suomennos ruotsalaisesta sanasta Fredagsmys)


Meillä on kohta viikko takana syyslomaa aurinkoisessa Espanjassa. Neljä lasta ovat pitäneet huolen, että tekemistä ja aktiviteettejä riittää. Toisaalta täällä talvehtivat isovanhemmat ovat järjestäneet lapsille kivaa tekemistä, tarjonneet hyvää ruokaa sekä mahdollistaneet minulle ja miehelle aikaa ilman lapsia.


Olemme uineet meressä ja uima-altaalla. Käyneet kävelemässä ja juoksemassa (mies) suolajärven rannalla. Minä ja mies ollaan syöty pari kertaa ravintolassa ilman lapsia. Lasten kanssa on pelattu korista ja käyty leikkipuistoissa. Pojat kävivät täällä asuvien suomalaisten kanssa pelaamassa sählyä. Tuo pelivuoro oli tietenkin ulkona, Espanjassa kun ollaan. Muutenkin ollaan ulkoiltu paljon. Yksi koko perheen ostoskeskusreissu kevensi lompakkoa ja täytti matkalaukkuja.


Horisontit saattavat olla vähän vinossa näissä käsittelemättömissä kännykkäkuvissa. Tämä kännykällä blogipostauksen kirjoittaminen ei ole ihan helppoa.


Lomalla on ollut enemmän aikaa lapsille. Yhdessä on tehty monenlaisia asioita. Nyt tankataan aurinkoa koko pitkän talven varalle.




Valoisaa viikonloppua! Nautitaan hetkistä!

maanantai 16. lokakuuta 2017

#viikonräpsy 41/52

Aika moni viime aikainen blogikirjoitukseni on koskenut jollain tavalla kiirettä ja toivetta pysähtymisestä. Viime viikot ovat olleet kuormittavia ja täynnä menoja. Omat hetkeni ovat olleet lyhyitä kävelyjä luonnossa sekä viikottaiset kuntokoristreenit. Perheen yhteistä aikaa on ollut kovin vähän. Ainoa pidempi yhteinen hetki, joka mieleeni tulee oli käyntimme Pajulahden seikkailupuistossa.


Nyt katkaisemme kiireen ja nautimme lomasta. Pari päivää on Spotifysta soitettu Jari Sillanpään Malagaan-biisiä. Lapsetkin jo sen osaavat. 

Adios! 

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta. 

Ps. Rento lomamoodi ei ole ihan vielä minua saavuttanut, kun valvon täällä jo tähän aikaan, mutta lomallahan voi ottaa päiväunet.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Silloin kun tekemistä on liian paljon...

Silloin kun tekemistä on liian paljon ja aikaa tuntuu olevan liian vähän.



On aika pysähtyä. Hengittää rauhassa. Käydä pienellä kävelyllä. Keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Miettiä, mikä on oikeasti tärkeää.




 
 
 
Rauhallista viikonloppua!
 
 
Valokuvat on otettu tänä aamuna kahdeksan jälkeen Lahdesta Vesijärven rannalta ja Myllysaaresta. 

torstai 12. lokakuuta 2017

#viikonräpsy 40/52

 

Viime viikolla meillä oli kaikkien kolmen koululaisen vanhempainillat. Ne olivat maanantaina, tiistaina ja torstaina kello 18-20. Minä kävin jokaisessa. Pojilla oli salibandytreenit maanantaina ja keskiviikkona. Mies toimii poikien joukkueen valmentajana, joten hän oli treneissä mukana. Toisella pojalla oli koris tiistaina ja torstaina. Tiistain treeneihin hän pystyy kulkemaan itse, mutta torstaihin hän tarvitsee kuljetuksen. Minä vein ja mies haki. Vanhimman pojan ja tytön futis ovat syystauolla eli viime viikolla heillä ei ollut treenejä.

Minä olin sopinut hoitolapsen vasu-keskustelun, mutta siirsin sitä viikolla eteenpäin. Iltamenoja oli mielestäni jo riittävästi. Varsinkin, kun minä ja mies pyöritetään tätä rumbaa kahdestaan. Isovanhemmat asuvat kaukana ja lastenhoitajaakaan emme ole osanneet käyttää.

Alkuviikosta meillä elettiin jännittäviä hetkiä, kun vuotaneen tiskikoneen hanan kävi ensin korjaamassa putkimies ja seuraavana päivänä vakuutustarkastaja kävi mittaamassa kosteuksia. Kaikki oli kuivaa, joten mitään korjauksia tai remontteja ei tarvittu.

Joku ehkä ihmettelee, että miten kuva pilkotuista punajuurista liittyy tähän kaikkeen. Enkö ehtinyt kiireisen viikon aikana kuvata muuta kuin pikaisen räpsyn punajuurista? Viikolla en kyllä juurikaan valokuvia ottanut. Viime viikolla tarvittiin normaalia enemmän suunnitelmallisuutta ja ennakointia. Minä valmistelin hoitolasten päiväunien aikaan seuraavan päivän lounasta. Eli esimerkiksi maanantaina keitin punajuuret valmiiksi tiistain punajuuripastaan ja tiistaina pyörittelin pari pellillistä lihapullia keskiviikoksi. Jopa hammaslääkäriajan siirron ja lasten koulukuvien tilausvahvistuksen tekemisen ajankohta oli suunniteltu etukäteen. Samoin ajankohta kaupassa käymiselle.

Viikkoon mahtui myös omaa aikaa, liikuntaa ja ystävän näkeminen. Sen verran kiireinen viikko oli, että nämä kaikki kolme asiaa oli pakko yhdistää. Maanantaina vanhempainillan jälkeen kävelin ystävääni vastaan, kun hän oli tulossa linja-autoasemalta. Reipasta kävelyä noin 3,5 kilometriä ja kuulumisten vaihtoa ja vertaistukea ruuhkavuosiin vajaa kahden kilometrin verran.

Suunnitelmallisuutta ja ennakointia pitäisi käyttää enemmän myös ihan tavallisina viikkoina. Helpottaa niin paljon elämää ja auttaa itseä jaksamaan paremmin. Kiiteentunnekin tulee harvemmin.

Minkälaisia arjen helpotus- ja selviytymiskeinoja sinulla on? Jaa vinkkisi meille muillekin!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Katseenkestävä ja toimiva tuuletus- ja pyykinkuivausteline

Käydessämme asuntomessuilla Mikkelissä kiinnitin heti alkuun huomioni monen talon seinässä olleeseen pyykki/mattotelineeseen. Teline vaikutti todella kätevältä ja tukevalta. Lisäksi tuote on suomalainen. Käyttämättömänä teline oli litteästi seinää vasten eikä levitettynäkään vienyt suurta tilaa. Meillä ei ollut minkäänlaista matto- tai pyykkitelinettä ulkona, joten tällaiselle tuotteelle oli tarvetta. Olin jo tehnyt ostopäätöksen telineestä ennen kuin tapasimme näiden tuuletus- ja tomutustelineiden esittelijän. Hän lupasi meille messutarjouksen, nopean toimituksen ja kaupanpäälle nuo kuvassa näkyvät isot pyykkipojat. Kaupat oli siinä vaiheessa sovittu. Vasta myöhemmin hoksasin kysyä alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Tai mieshän sitä oikeastaan pyysi. Minä vain olen niin huono mainostamaan tai edes mainitsemaan blogiani.

Tässä ensimmäisessä kuvassa Duster-tuuletusteline on kasaan taiteltuna. Aputaso on nostettu ylös ja teleskooppiset tuuletusvarret on painettu kasaan.




Tilauksen jälkeen meni vain muutama päivä, kun teline oli saapunut meidän lähipostiin. Hieman enemmän meni aikaa siihen, että mies ehti kiinnittää telineen seinään. Itse kiinnittämisessä ei kovin kauaa mennyt.






Messuilta ostimme myös Verisure hälytinjärjestelmän kotiin. Sekä nämä alemmassa kuvassa näkyvät juuri pakkauksistaan telineelle nostetut puuvillaiset Lina hamam-pyyhkeet. Näihin pyyhkeisiin me olemme ihastuneet! Ohuet pyyhkeet vievät vähän tilaa, mutta kuivaavat silti hyvin ja kuivuvat nopeasti.


 


Elokuussa kirjoitin blogiin meidän päivästä asuntomessuilla. 
 
 
 
Kävitkö sinä asuntomessuilla?
Ostitko jotain?
Huomasitko nämä tuotteet, jotka me ostimme?

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

#viikonräpsy 39/52


Mies sai jo toissa keväänä neljä lippua Pajulahden seikkailupuistoon. Sopivaa aikaa seikkailupuistoon menemiselle ei tuntunut koskaan löytyvän. Lapsetkaan eivät kiipeilemään hinkuneet.

Toissa viikonloppuna päätimme miehen kanssa, että nyt vihdoin on aika mennä Pajulahteen seikkailupuistoa testaamaan. Lapset eivät heti innostuneet ajatuksesta. Olisi ollut kivempaa olla kavereiden kanssa.

Meidän lapset ovat iältään 11, 10, 7 ja 4. Kolmella vanhimmalla riitti pituus kaikille radoille. Nuorin pääsi kahdelle lasten radalle. Niilläkin hän tarvitsi aikuisen apua, koska ei vielä osannut sulkea ja avata valjaiden lukkoja. Minun piti mennä alunperin nuorimman kanssa lastenradalle, mutta viime hetkellä vaihdettiin miehen kanssa osia. Pääsin seikkailemaan ja kiipeilemään. Ja oli kyllä huippua!

Kaikki lapset olivat innoissaan. Välillä pelotti kovastikin, mutta jokainen ylitti itsensä. Kolme tuntia meni tosi nopeasti. Ehdottomasti mennään joskus vielä uudestaan.

Oletko sinä käynyt Pajulahdessa tai jossain muualla kiipeilemässä?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Maadoittumassa

Ohjelmantäyteisen arkiviikon jälkeen oli ihana herätä lauantai aamuna ilman kellon soittoa. Heräsin tosin jo 6.30, mutta sängystä minun ei tarvinnut heti nousta. Ennen aamupalaa kävin yksin kävelemässä. Otin mukaan kameran ja katselin rauhassa syksyistä luontoa.



Tällä viikolla olen töiden lisäksi ollut kolmessa vanhempainillassa ja yksillä lapsen kaverisynttäreillä. Hoitolapsen vasu-keskustelun siirsin tältä viikolta seuraavalle, kun menoja oli niin paljon.


Nyt yritän rauhoittua, pysähtyä ja olla läsnä. Maadoittua. Aamuinen kävelylenkki oli hyvä aloitus päivälle ja viikonlopulle.


Vuosi sitten olin valokuvauskurssilla. Valokuvaamisesta piti tulla säännöllinen harrastus. Nyt en ole melkein vuoteen juurikaan järkkärillä kuvannut. Blogiinkin tulee laitettua usein kännykkäkuvia. Nämä kuvat on otettu järkkärillä, mutta automaattiasetuksilla.






Mitä sinulle kuuluu?
 



Rentoa ja mukavaa viikonloppua!