tiistai 29. joulukuuta 2020
9 tykätyintä - tarinat kuvien takaa
Jo useampana vuonna olen ladannut puhelimeeni Best nine-appin, joka tekee kollaasin vuoden yhdeksästä tykätyimmästä instagram-kuvasta. Ainakin viime vuonna kerroin blogissa hieman suosituimmista kuvista. Tänä vuonna ajattelin tehdä samanlaisen postauksen. Tässäpä siis tykätyimmät kuvat vuodelta 2020.
Kuva 1, maanantai 7.12
Minun oli tarkoitus viettää hidas ja rauhallinen aamu kotona ennen iltavuoroon lähtemistä. Taivas oli liekeissä, joten söin nopeasti puuron ja lähdin kävelylle. Kaunista oli! Ehdin vielä pestä pyykkiä sekä viikata vaatteita ennen töitä.
Kuva 2, maanantai 17.8
Kuva 3, perjantai 25.8
Kuva on aamukävelyltä, jonne jaksoin lähteä ensimmäistä kertaa flunssan jälkeen. Olin tänä syksynä kerran kipeä. Muutama päivä meni sängyssä ja sohvalla maaten. Koronatestissäkin tuli käytyä, niin kuin tämän vuoden henkeen kuuluu.
Kuva 4, maanantai 13.4
Osallistuin Instagramissa koronakevään pillowchallenge-haasteeseen. Kuvassa olen "pukeutuneena" talomme suurimpaan tyynyyn.
Kuva 5, perjantai 28.8
Auringonkukkakuva on osa kuvakarusellia, jonka otin auringonlaskun aikaan auringonkukkapellolta. Villähteeltä löytyi auringonkukkapelto, joka oli kylvetty valokuvausta varten. Pellolta sai myös kerätä kimpun mukaansa. Raahasin osan perheestä pellolle. He eivät olleet ihan yhtä innoissaan kuin minä.
Kuva 6, keskiviikko 18.11
Perinteinen kävelylenkki aamulla ennen iltavuoroon menoa. Varsin värikästä ollakseen marraskuun puoliväli. Kuva on Vesijärven rannasta, Myllysaaresta. Takana on neljä vapaapäivää ja edessä seitsemän työpäivää.
Kuva 7, torstai 14.5
En ollut päässyt kävelylle viikkoon kipeän nilkan takia. Nivelsiteet olivat suuttuneet nilkan vääntymisestä. Kävelylenkit olivat henkireikäni kevään poikkeusolojen keskellä. Kuvauspäivänä laitoin maiharit jalkaan, mekon päälleni ja nilkutin metsään Elsan kuvattavaksi. Elsa oli kaivanut järkkärin esiin muutaman vuoden tauon jälkeen ja halusi harjoitella henkilökuvausta. Minä taas en osaa olla luontevasti kameran edessä. Mekko on Hennesiltä ja se on toiminut nyt kahtena vuonna joulumekkonani. Minun ja Elsan kuvaushetki metsässä taas toimi hyvänä itsetunnon kohotuksena ja piristyksenä.
Kuva 8, lauantai 31.10
Juhlien jälkeen. Perheemme kutsuttiin Halloween-juhliin lasten luokkakavereiden kotiin. Pojilla oli turnauksia ja sarjapelejä, joten vain tytöt lähtivät meidän kanssamme Halloween-juhliin. Jotenkin olin niin tohkeissani ja onnellinen päästessäni juhliin, että valokuvat jäivät ottamatta. Tytöistä ja heidän asuistaan sekä maskeerauksestaan ei ole yhtään kuvaa. Onnistuneiden juhlien merkki lienee se, ettei muista kaivaa puhelintaan esiin.
Kuva 9, keskiviikko 12.8
Neljäs lapsemme aloitti tänä syksynä ensimmäisen luokan. Onneksi lukuvuosi päästiin aloittamaan perinteisesti silkkiportin läpi kulkemalla.
Instagram on eniten käyttämäni sovellus. Tänä vuonna olen julkaissut tähän mennessä 286 kuvaa instagramissa. Instastooreja teen lähes päivittäin. Olen välillä pohtinut blogin lopettamista. Instagramista poistumista en ole edes harkinnut.
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!
perjantai 18. joulukuuta 2020
Luukku 18: Täydellinen joulu
Tämä blogikirjoitus on osa Kaksplus blogiverkoston joulukalenteria.
Jouluun liittyy stressiä toiveiden ja odotusten muodossa. Tänä vuonna korona tuo vielä oman lisänsä. Epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa on varmasti enemmän kuin yleensä. Some saattaa luoda monille paineita sekä epärealistisia odotuksia täydellisen joulun suhteen. Tiedän, että kauniiden ja tunnelmallisten instagramkuvien taustalla on tavallinen elämä ja arki kodin sotkuineen, kiukkuineen sekä riittämättömyyden tunteineen. Silti sitä tulee välillä sorruttua vertaamaan omaa arkea kauniisiin somekuviin.
Minä ainakin kaipaan tänä poikkeuksellisena vuonna rentoa ja rauhallista joulua enemmän kuin aiemmin. Sukulaisia ja ystäviä on tullut nähtyä normaalia vähemmän tänä vuonna. Meillä sukulaisten kanssa yhdessä vietetty joulu vaihtuu jouluun oman perheen kanssa. Pikku hiljaa olen koittanut hyväksyä sen, että tänä vuonna ei kokoonnuta yhteen hyvän ruuan ja hauskojen juttujen ääreen isolla porukalla.
Vinkkejä täydelliseen jouluun
Älä yritä tavoitella täydellistä joulua.
Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa viettää joulua.
Perinteitä voi olla, mutta niistä ei tarvitse pitää kynsin ja hampain kiinni. Perinteet eivät ole pysyviä, vaan niistä voi luoda juuri itselleen sopivat.
Jouluun pitäisi kuulua yhdessäoloa väsyttämättä ketään liian pitkällä tehtävälistalla. Jokaisella tulisi olla myös aikaa ja mahdollisuus olla välillä yksin.
Jokaiselle perheenjäsenelle pitäisi löytyä jotain mieleistä syömistä joulupöydästä. Meillä jokainen saa toivoa ainakin yhtä ruokaa, jota on tarjolla jouluna. Tänä vuonna lapset ovat toivoneet muna-makaronilaatikkoa, lihapullia ja kinkkua. Minun joulupöytääni kuuluu ehdottomasti saaristolaisleipä ja graavilohi.
Lahjat ovat iloinen asia, joista ei tarvitse ottaa paineita. Tärkeää on ajatus, ei kallis lahja.
Mieti etukäteen mitä teet ja keiden kanssa. Joulu on kuitenkin vain muutama päivä ja kaikkea ei ehdi yhtenä jouluna. Ainakin ennen koronaa osa ihmisistä tuntui viettävän paljon aikaa autossa ajellen sukulaisilta toisille.
Tämän kirjoituksen kuvat olen ottanut joulukuussa aamukävelyillä. Luonto, kävely ja syvään hengittäminen rauhoittavat ja laskevat kierroksia ainakin minulla.
Poikkeaako teillä joulu tänä vuonna aiemmista jouluista?
Rauhallista ja rentoa joulunaikaa!
Kaksplus blogiverkoston joulukalenterin luukku aukesi eilen Nyytin matkassa-blogissa . Aiheena oli vauvan joulumenu.
tiistai 15. joulukuuta 2020
Lounaalla Lahdessa, osa 2
Arkivapaideni kohokohta on käydä lounaalla jossain lahtelaisessa ravintolassa. Yleensä pyydän lounasseuraksi kotona etätöitä tekevää miestä. Miehen etätyö ja oma vuorotyöni on mahdollistanut meille pieniä kahdenkeskisiä hetkiä arjessa. Ja on ihanaa syödä jonkun muun tekemää ruokaa!
Aleksanterinkadun ja Rautatienkadun risteyksessä, Lanun aukiolla.
Lounas ma-pe 10.30-15
Hinta 10,70€, sisältää valinnaisen lounasvaihtoehdon, leivän ja kahvin/teen.
Minä valitsie brie-salaatin. Mies söi välimerellisen flatbredin. Olavissa näyttää olevan päivittäin kolme lounasvaihtoehtoa. Salaatti, keitto ja flatbread.
Wine cafe Olavilla on hyvä sijainti keskustassa. Me kävimme markkinapäivänä, joten asiakkaita oli aika paljon. Hyvin kuitenkin mahduimme ja pöydät oli sijoitettu väljästi.
Jalkarannantie 23 (Teivaan satama)
Loppukesästä avattuun Nosturiin pääsee niin autolla kuin veneelläkin ja on sinne sup-laudoillakin menty! Ikkunoista näkyy Vesijärvi ja sisustuksessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Alla olevassa kuvassa terassin katossa oleva veneestä tehty valaisin.
Nosturissa ei ole varsinaista lounasta vaan viikon menu. Arkisin klo 11-20 tarjolla on viikon burgeri, pizza tai pasta hintaan 10,70€. Annokseen kuuluu kahvi.
Valitsimme viikon burgerin, joka meidän käynnillä oli ylikypsää possunkylkeä. Mies tykkäsi annoksesta ja kyseli kokilta lihanpaisto vinkkejä. Minä lähinnä ihmettelin, miksi tulin valinneeksi saman annoksen. En ole parhainta kohderyhmää kyseiselle annokselle, mutta se ei ollut annoksen vika.
Finlandia pizzeria
Kankolankatu 1
Meidän lasten mielestä Lahden parhaan kinkku-ananaspizzan saa Jalkarannan Finlandia pizzeriasta. Eli jos me haemme kotiin pizzaa tai kebabia, niin valinta on usein Finlandia Pizzeria. Ravintolan sijaintikin on meille sopiva.
Tällä viikolla minulla ei ole arkivapaita. Ensi viikolla lapset ovat joululomalla ja on jouluaattokin! Apua, miten nopeasti tämä aika kuluu! En pääse siis hetkeen ulos lounaalle, mutta ensi vuonna aion ehdottomasti jatkaa lahtelaisten lounasravintoloiden testausta!
Lounasravintoloita, ja lounasruokareseptejä saa vinkata kommenteissa! Mitähän sitä söisi tänään?
torstai 3. joulukuuta 2020
Yllättävä marraskuu 2020
Marraskuussa
- Meidän olohuoneeseen saapui pingispöytä
- Kävin näyttelykeskus WeeGeellä Espoon Tapiolassa
- Kävelin lähiluonnossa
- Hiuksistani lähti reilusti pituutta kampaajalla
- Osallistuin työpaikan pikkujouluihin
- Työpaikan Tyhy-päivässä kävimme syömässä ja elokuvissa
- Näin Tove elokuvan. Leffa yllätti, mutta tykkäsin!
- Ostimme ja maistelimme miehen kanssa Beaujolais Noveau viiniä eli uuden sadon viniä, joka ilmestyy aina marraskuun kolmantena torstaina kauppoihin ympäri maailman
- Arkivapailla kävin lounailla
Marraskuu yllätti. Olen ehtinyt tehdä paljon töistä ja koronarajoituksista huolimatta. Nyt tilanne Lahdessa vaikuttaa siltä, että joulukuu taitaa mennä kotona ja töissä. Emme suunnittele sukulaisten näkemistä edes joulupäiville. Taidamme tänä vuonna olla vain oman perheen kesken.
Marraskuun kirjat
Marraskuussa kuuntelin seitsemän äänikirjaa.
Miika Nousiainen, Pintaremontti
Pintaremontti on ensimmäinen Miika Nousiaisen kirja, jonka olen lukenut. Viihdyttävää kuunneltavaa. Kirjan henkilöt olivat hauskoja ja heille tapahtui mielenkiintoisia asioita. Osa oli ehkä hieman liian stereotyyppisiä hahmoja, mutta viihdyttävä kirja silti. Aion ehdottomasti tutustua myös Nousiaisen aiemmin kirjoittamiin kirjoihin.
Liina Putkonen: Palava poika
Kirjaa voisi kuvailla ainakin koukuttavaksi. Minun oli tarkoitus kuunnella kirjaa vain hetki nukahtaakseni. Kävin nukkumaan 4 tuntia myöhemmin, kello 3 yöllä kuunneltuani kirjan loppuun.
Dekkari jatkaa Linda Forsin tarinaa. Entinen toimittaja ja nykyinen poliisi lomailee perheensä kanssa Turun saaristossa. Hyvinvointikeskus Yemanjan osakas ajaa autolla mereen pieni lapsi kyydissään. Linda tempautuu kesken lomansa mukaan tapauksen selvittämiseen. Myös muut Yemanjan osakkaat joutuvat hengenvaaraan.
Adam Kay : Kolme yövuoroa jouluun on - nuoren lääkärin jouluiset muistelmat
Helmikuussa lentäessäni Espanjasta Suomeen viihdyin loistavasti kuunnellessani Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista kirjaa. Nyt oli tarjolla samalla konseptilla hieman lyhyempi kirja jouluisilla tarinoilla. Tämä jouluinen kirja ei yltänyt edeltäjänsä tasolle. Kirja olisi saattanut jäädä kesken, jos se ei olisi ollut niin lyhyt.
Jenni Pääskysaari: Pääskysaari ja Suomen parhaat.
Vain äänikirjana julkaistu kirja, jossa Jenni Pääskysaari haastattelee tai oikeastaan juttelee mukavia kirjoista, kirjoittamisesta ja elämästä Kjell Westön, Paula Norosen, Tuomas Kyrön, Kari Hotakaisen ja Miika Nousiaisen kanssa. Mukavaa ja mielenkiintoista kuunneltavaa.
En ole lukenut Westön, Kyrön tai Hotakaisen kirjoja. Nousiaiselta kuuntelin vasta äskettäin yhden kirjan. Pääskysaari ja Suomen parhaat sai minut lisäämään kirjassa mukava olevien kirjailijoiden kirjoja lukulistalleni.
Delia Owens: Suon villi laulu
Suon villi laulu on lukupiirimme seuraavan kerran kirja. Sanna Majurin lukema kirja tempaisi mukaansa ja tarina kiehtoi, kiinnosti ja kosketti. Kirja on yhtä aikaa kasvutarina, murhamysteeri ja kertomus luonnon kauneudesta. Loppua kohti kirjan tunnelma jotenkin lässähti.
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Viime kerralla lukupiirissämme keskusteltiin Noora Vallinkosken esikoiskirjasta Perno Mega City. Vallinkoski kuvaa osuvasti lapsuutta ja elämää vuokratalossa Pernon kerrostalolähiössä 80-90-luvuilla. Kiehtova ja aidosti kuvattu aikamatka, joka herättää paljon tunteita lukijassa. Kirjan päähenkilö on lapsi, Hanna. Minun olisi tehnyt monta kertaa mieli ottaa Hanna syliin ja sanoa, että hän on arvokas ja kyllä kaikki järjestyy.
S.K. Tremayne: Jääkaksoset
Toinen perheen identtisistä kaksosista kuolee. Vuosi onnettomuuden jälkeen perhe päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin päästäkseen yli tragediasta. Eloonjäänyt Kirstie-tytär alkaa väittää olevansa Lydia, kuollut kaksonen. Vuoroveden eristämällä saarella menneet tapahtumat alkavat piinaamaan äitiä. Mitä tapahtui oikeasti?
En ole lukenut dekkareita tai trillereitä juurikaan aikuisiällä. Tämä hullu vuosi 2020 muutti tämän(kin) asian. Pelkäsin kirjan olevan liian pelottava. Syrjäisen myrskyävästä tapahtumapaikasta huolimatta kirja ei ahdistanut tai pelottanut liikaa.
Marraskuun luetuimmat postaukset
Kirjoitin marraskuussa vain viisi blogipostausta. Tilastojen mukaan vuosi sitten kirjoittamaani Elf on the Self-tonttukalenteripostausta olisi luettu eniten. Se onkin ajankohtainen aihe. Instagramissa olen törmännyt useampaankin temppuilevaan tonttuun. Meillä seikkailee tänä vuonna kaksi tonttua. Viime vuoden Tonttu ja pienempi tonttu, joka paljastui viime vuoden joulukalenterin kiusantekijäksi. Meidän joulukalenteria voi seurata instastooreissani. Olen tallentanut tonttukalenterit kohokohtiin. Instagramissa olen nimellä minnakil
Tänä vuonna kirjoitin joulukalentereista.
Useampi vuosi sitten julkaisemani Pupusukat kiinnostavat näin joulun alla.
Pyrimme vietämään miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa käymällä muutaman kerran kuussa yhdessä lounaalla, jos se vain suinkin on töiden puolesta mahdollista. Kirjoitin blogiin muutamasta lounaspaikasta.
Tunnelmallista ja turvallista joulun odotusta!
keskiviikko 25. marraskuuta 2020
Kohtaaminen WeeGeellä
Kävin viime viikolla Espoossa tapaamassa ystävääni ja hänen lastaan, jonka kummi olen. Meillä oli muutama tunti aikaa ja vietimme ajan Tapiolassa näyttelykeskus WeeGeellä, joka on museoiden, näyttelyiden ja tapahtumien keskus. WeeGee toimii Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa entisessä Weiling&Göösin kirjapainotalossa. Näin korona-aikana WeeGee tuntui hyvältä paikalta tapaamiselle. Turvavälit oli helppo säilyttää avarien tilojen ansiosta ja WeeGeellä oli maskipakko. Tapaamisemme tosin tapahtui ennen kuin Uudellamaalla siirryttiin leviämisvaiheeseen. Tällä hetkellä en Uudellemaalle matkustaisi, nyt pyörin lähinnä kotona ja töissä. Toivottavasti koronatilanne helpottaisi pian ja saisimme elää taas vapaammin.
Aloitimme kierroksen yläkerrasta, jossa sijaitsee Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä. Minä olin lelumuseosta vähintään yhtä innoissani kuin kunmityttöni. Oli mukava löytää tuttuja leluja vitriineistä, joissa esiteltiin leluja eri vuosikymmeniltä.
Erityisen tarkkaan tutkin vitriiniä, jossa oli Barbeja. Lapsena leikin paljon Barbeilla. Minulla oli muun muissa kuvassa näkyvä Barbie, jonka vaaleanpunaisen mekon tähdet loistivat pimeässä. Minulla oli myös Tahiti sarjan Barbie ja Skipper. Heillä oli pitkät hiukset ja uimapuvut. Tarkkasilmäiset Barbie-tuntijat saattavat nämä kaksi Barbieta alla olevasta kuvasta löytää.
Minulla oli tuollainen punainen View-Master, joilla katseltiin kolmiulotteisia kuvia noista pyöreistä kiekoista.
Legot olivat myös yksi lempileluistani. Näitä Fabuland-sarjan eläimiä meiltä löytyy vieläkin. Omat lapseni eivät ole innostuneet näistä ollenkaan samalla tavalla kuin minä.
Tällainen apinakin minulla oli, mutta pienemmässä koossa. Mikähän apinani nimi mahtoikaan olla?
Lelumuseon lisäksi WeeGeestä löytyy EMMA - Espoon modernin taiteen museo, KAMU - Espoon kaupunginmuseo ja Suomen Kellomuseo. Lisäksi löytyy museokauppa EMMA Shop sekä ravintola Lumière WeeGee. Pihalta löytyy arkkitehti Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo, joka on auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun. Museoiden lisäksi WeeGeessä on Studio Suuronen, jossa on vaihtelevia näyttelyitä.
Alla olevassa peiliselfiessä näkyy taustalla Eeva-Leena Eklundin töitä.
Söimme lounasta Lumière ravintolassa. Valitsin kalapunajuuripihvinannoksen, johon kuului bataattilohkoja, kastiketta, herneitä ja salaattia. Lounas tarjoiltiin tällaisista kupeista. Valittavana oli muistaakseni pari muutakin lounasvaihtoehtoa.
Sateisena päivänä oli mukavaa ja kätevää, että nämä kaikki museot ja näyttelyt sijaisevat saman katon alla. Tämä postaus meni Lelumuseon esittelyksi. Nykytaiteenmuseon puolella oli vaikuttavia teoksia. Kuvaaminen jäi vähemmälle, koska keskityin taidekokemukseen.
Onko Weegee sinulle tuttu paikka?
perjantai 20. marraskuuta 2020
Joulukalenterit 2020 - takinkääntäjän ajatuksia
Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun olin joulukalenteri-asioissa perinteisten kuvakalentereiden kannattaja. Minulla itselläni ei lapsena ollut suklaakalenteria ja ajattelin, etteivät lapsenikaan tarvitse jokapäiväistä suklaa-annosta. Halpojen suklaakalentereiden suklaa on pahaa ja neljän laadukkaan kalenterin ostaminen lapsille maksaa jo aika paljon. Kalentereiden mukana tuleva roskamääräkin ahdisti.
Joulu joka muutti kaiken
Sitten tuli joulu, joka muutti asioita meidän jouluun valmistautumisessa. Vuonna 2016 meidän piti viettää joulu Keski-Suomessa äitini ja hänen miehensä luona. Äitini lensi miehensä kanssa Espanjasta Suomeen jouluksi meitä tapaamaan. Ensimmäinen lapsi sairastui lähes samalla minuutilla, kun joululoma koulusta alkoi. Kaikki lapset ja minä sairastuimme. Osalla oli antibioottikuuri ja osalla ei. Perheessä jylläsi kaksi eri tautia. Vielä uuden vuoden aattona jouduin viemään yhden lapsen päivystykseen antibiootin aiheuttaman allergisen reaktion vuoksi. Koko joululoman aikana emme parantuneet riittävästi tavataksemme äitiäni ja hänen miestään. Kaiken kruunasi se, että asuimme väliaikaisesti kerrostalo kolmiossa, jonne oli ahdettu kaikki meidän huonekalut ja tavarat. Aatonaattoiltana nukkumaan käydessä silloinen eskarilainen itki, kun meillä ei ollut edes joulukuusta. Se ei yksinkertaisesti olisi mahtunut mihinkään. Keksin teipata tytön sängyn yläpuolelle joulukuusen washi-teipeistä. Aattona teippasimme pari koristetta "kuusenoksille".
Alkuperäisen postauksen
Tuon ankean kerrostalojoulun jälkeisenä jouluna hellyin ostamaan kaikille lapsille juuri heidän toiveidensa mukaiset joulukalenterit. Meillä oli muistaakseni Barbie, Lego, Lego friends ja suklakalenteri. Käytin 100€ joulukalentereihin juurikaan miettimättä asiaa. Ajattelin, että parempi ottaa joulunodotuksesta kaikki irti. Eihän sitä tiedä, jos taas sairastetaan niin, että vain yksi kuudesta jaksaa istua pöydän ääressä syömässä jouluaattona.
Viime vuonna joulukalentereiden lisäksi meillä seikkaili Elf on the self-tonttu. Lapset etsivät joka päivä tontun jostain meidän kodista tai pihalta. Tonttu jätti välillä vihjeitä paperilapuilla. Laitoin tontusta kuvia ja videoita myös instastooriini. Aika nopeasti hoitolapset ja omat lapset sekä instastoorini seuraajat alkoivat odottaa meidän tonttukalenterilta jonkinlaista juonta. Sellaisen kehittelinkin tonttukalenterin edistyessä. Nyt olen jo saanut kyselyitä, että kai tänäkin vuonna tulee tonttukalenteri instagramiin. Minut löytää instagramista nimellä Minnakil.
Olen miettinyt, jos en tänä vuonna ostaisikaan lapsille joulukalentereita, vaan Elf on the self-tonttukalenteri olisi heidän ainoa joulukalenterinsa. Isommat vastustavat asiaa, mutta teinithän vastustavat lähes kaikkea. Ehkäpä he ostavat omilla rahoillaan miekeisensä kalenterit, jos Elf on the self ei kelpaa. Toisaalta ekaluokkalainen kirjoitti tällä viikolla ihan itse kirjeen tontulle, rullasi sen ja vei postilaatikkoon.
Kirjeessä luki:
TERVE TONTTU
TULETHAN TÄNNE
T: A
Viesti on Tonttukalenterin tontulle, jota kuopus odottaa meille seikkailemaan.
Muistoja viime vuoden Elf on the self-kalenterista
Eräänä aamuna meidän piparkakkutalon tilalla olikin lakutalo.
Tonttu löydettiin sohvan takaa kakalta.
Tästä kaikki alkoi. Tonttu löytyi joulukuun ensimmäisenä päivänä tonttuvankilasta. Kalterit olivat karkkikeppejä.
Lue lisää meidän Elf on the self -tontusta.
Millaisia joulukalentereita teillä on tänä vuonna?
Meillä on perinteinen partiolaisten kuvakalenteri. Itselleni ostin teekalenterin. Lapsia ja miestä olen ajatellut ilostuttaa/ärsyttää/yllättää Tonttukalenterilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
