Kesä meni odotellessa, että milloin se kesä oikein alkaa. Syksy tuntuu alkavan kuitenkin ajallaan.


Viikonloppuna sain ensin viettää tunnelmallista iltaa kulmakunnan naisten kanssa kesäkeittiössä avotulen äärellä. Sade ajoi suurimman osan naisista sisälle takkatulen ääreen. Me muutamat istuimme ulkona sateen suojassa ja lämmittävän nuotion ääressä puolille öin. Ihania herkkuja ja mukavaa seuraa. Ja haaveet grillipaikasta omassa pihassa sen kun kasvavat! Olen kirjoittanut asiasta asuntomessupostauksessa.

Lauantaina kävimme viimeistä kertaa tänä kesänä saunomassa ja uimassa Herrasmannissa. Minäkin tarkenin vielä uida, eikä tuntunut edes pahalta. Johtui ehkä siitä, ettei tänä kesänä kroppa ole päässyt tottumaan lämpimiin uimavesiin. Viileää on ollut aina. Äitini ja hänen miehensä veivät asuntovaunun talvisäilytykseen ja taas on yksi kesä Herrasmannissa takana.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Talvella osallistuin Niina Laitisen ystävänpäiväsukat KALiin (Knit-A-Long). Pääsiäsen aikaan järjestettiin uusi KAL pääsiäissukkiin. Silloin en ehtinyt neuloa, mutta tallensin ohjeet puhelimen muistiin odottamaan sopivaa aikaa. Juhannuksen aikaan aloitin pääsiäissukkien neulomisen ja näitä sukkia neuloin viime kesän. Näistä piti alunperin tulla sukat itselle, mutta sukat vaikuttivat sen verran kireiltä, että teinkin sukat ekaluokkalaiselle.


Idea yhteisneulonnoissa on, että joka päivä julkaistaan pieni pätkä ohjetta. Neuletta aloittaessa ei vielä tarkkaan tiedä, mitä on tulossa. Tarvittava lankamäärä, värit ja laatu kyllä ilmoitetaan. Tätä postausta kirjoittaessa huomasin, että Niina Laitisen Facebook-sivuilla on 16.-30.9 seuraavan yhteisneulonnan aika. Silloin tulee ohje Metsäretket-kirjoneulepolvisukkiin. Pitäisiköhän lähteä mukaan neulomaan?

Oletko sinä osallistunut tällaisiin yhteisneulontoihin? Taimitarha-facebookryhmästä löytyy Niina Laitisen aiemmin julkaistut KAL-ohjeet kuvineen sekä myös tulevat ohjeet tullaan julkasemaan siellä. Yhteisneulonnoissa ihmiset käyttävät erilaisia väriyhdistelmiä ja näitä erilaisia sukkia on kiva käydä ryhmässä katsomassa. Ryhmästä saa myös nopeasti apua, jos on kysyttävää neuleohjeeseen liittyen.

Nyt tekisi mieli kaivaa puikot ja langat esiin.

Mukavaa loppuviikkoa!

Viime viikon herkku oli turkkilainen jugurtti, nektariini, vadelmat ja pähkinät.


Turkkilaista jugurttia meiltä löytyy melkein aina jääkaapista. Se on ainoaa jugurttia, mitä ekaluokkalainen haluaa syödä. Hänen jugurttinsa pitää olla maustamatonta ja siihen laitetaan hunajaa.

Nektariinit ja persikat ovat juuri nyt ihanan makeita. Vadelmia keräsin viikonloppuna pakasterasiallisen. Ihanan makeita nekin. Pähkinöitä meiltä löytyy myös aina kaapista. Muutossa pähkinäpusseja löytyi paljon eri kaapeista. Muuttoapulaiset määräsivätkin meidät pähkinänosto kieltoon. Heille tiedoksi, että entiset pähkinät on jo syöty ja pähkinäpusseja on kaapeissa maltillinen määrä.

Joko saa mennä aamupalalle syömään jugurttia, nektariinia ja pähkinöitä?

Miten sinä syöt jugurttisi? Vai syötkö ollenkaan?

Idea tähän jugurttiherkkuun löytyi instastoriesista. Muistaakseni Kaisu Joupilta. Minut löytää instagramista nimellä minnakil.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Uusi koulu on kiva ja siellä on kavereita. Se on Steinerkoulu. Eskarin ollessa remontissa kävimme koululla syömässä. Olen käynyt koululla katsomassa näytelmiä eskarin ja oman perheen kanssa.

Koulun alkamisessa odotan eniten, että näen kavereita. Melkein koko luokka on tuttu jo eskarista. Paras kaverini on samalla luokalla. Haluan oppia laskemaan tosi hyvin.

Silkkiportista meno jännitti. Enää ei jännitä mikään.

Sellaisessa koulussa viihtyy, missä on kavereita ja kivoja opettajia.

Viime perjantaina istuskelin aurinkotuolissa kaverin kanssa. Tai siis oikeasti tilanne oli se, että istahdimme hetkeksi alas ja katselimme kun seitsemän lasta ja yksi koira sinkoili edes takaisin. Kaverini ehdotti kesäteatterin yönäytökseen lähtemistä. Minua ei tarvinut kahta kertaa pyytää. Ennen teatteria ehdimme käydä metsässä kävelyllä koiran kanssa. Saaliiksi tuli kakkapussin (puhtaan) täydeltä kantarellejä.




Ihanaa kun kalenteri on joskus niin tyhjä, että on mahdollisuus toteuttaa myös extempore-juttuja. Tällä hetkellä meillä on menossa kalenterin täyttö syksyn osalta. Kalenteriin on ilmestynyt lasten treenien lisäksi turnauspäiviä futiksesta ja salibandystä. Muutamia aikuisten menoja on varattu viikonloppuihin. Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei ole vielä saatu ujutettua mihinkään.

Tällä hetkellä pohdin, että mitä kaikkea minun on mahdollisuus säännöllisesti harrastaa. Minut oikeasti tuntevien on ehkä vaikea uskoa, että pohdin valintaa jalkapallon ja koriksen välillä. Vai ehkä sittenkin molemmat. Perhe tekee kaltaisekseen! Joskus teininä on tullut sohvan pohjalta sanottua, että: "urheilu on kansakunnan syöpä". Paljon on tapahtunut niiden vuosien jälkeen!




Kuva on otettu Pyhäniemen kartanolta ennen näytelmän alkua. Ennen näytelmää oli myös suussa sulavaa omenapiirakkaa ja lasillinen kuohuviiniä.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Tänä vuonna kävin asuntomessuilla yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Pääsimme miehen kanssa messuille kahdestaan miehen vanhempien ja siskon perheen ansiosta. He vahtivat lapsia, veivät meidät messuille ja yksi vapaalippukin heiltä saatiin. Niin ja olihan meillä vähintään viiden tähden majoituskin miehen siskon perheen luona. En tiedä mikä oli messuilla parasta. Kauniit talot kauniilla paikalla vai kahdestaan vietetty aika. Ehkä tuo jälkimmäinen. Vapauden tunne oli huumaava kun kahdestaan käveltiin porteista messualueelle ja aurinko paistoi kuumasti.

Lähdimme kiertämään messualuetta lopusta alkuun. Messuluettelo unohtui ja fiiliksen mukaan mentiin. Kuvia räpsin sieltä täältä. Rakentaminen tai remontointi ei ole meille tällä hetkellä ajankohtaista ja messuilta lähdettiin hakemaan lähinnä sisustusideoita.




Tässä kuvassa viehätti tuo valkoinen viltti.



Valkoinen keittiö. Kaunista. (Tosin ei avohyllyjä meille.)



Tässä viehätti maisema, avaruus ja valoisuus.




Tauluun on maalattu Naisvuoren näkötorni. Entisenä mikkeliläisenä oli vain pakko ottaa kuva.




Pyörä.


Meillä on ollut tänä kesänä kova paljukuume. Suunnittelimme jo pikkukaivurin tilaamista ja paljun kaivamista yläpihalle kivimuurin viereen sekä lämmitysluukun poraamista kivimuuriin. Järjen ääni voitti lopulta ja päädyimme toteamaan, ettei se palju ole meidän juttu ainakaan tässä elämänvaiheessa. Hieman jännitti mennä messuille. Olin nimittäin kuullut siellä olevan poreammeita joka pihassa. Pelkäsin, että paljukuume palaa takaisin tai vaihtuu ulkoporeammekuumeeseen. Arvaatteko miten kävi?




Paljusta haaveilu vaihtui haaveiluun jonkinlaisesta ulkotulisijasta. Meillä on ihan hyvänkokoinen kesähuone, mutta siellä ei ole tulisijaa. Ehkäpä yläpihalle puolikuolleen luumupuun paikalle voisi rakentaa jonkinlaisen tulisijan.



Meillä ei ole tällä hetkellä sohvapöytää. Tällainen olisi aika hauska.