Kaksplus.fi

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Säärystimet ja blogin uusi nimi

Blogini osoite on http://kiljustenblogi.blogspot.fi/ Blogin nimi taas on ollut Kiljusen herrasväki. Hankalaa, mutta nimi ja osoite ovat peräisin ajalta, kun aloitin blogin kirjoittamisen Vuodatuksessa. Nimiasia on häirinnyt minua, mutta olen antanut asian vain olla. Parempaa nimeä olen yrittänyt miettiä (en tosin kovinkaan aktiivisesti), sitä koskaan keksimättä. Nyt huomasin, että blogini nimi oli kirjoitettu väärin parissakin eri paikassa. Kiljusen herrasväen asemasta Kiljusten herrasväki. No, yhden kirjaimen heitto. Se kuitenkin johti siihen, että muutin blogin nimen:
 
Kiljusten blogi 
 
Nyt nimi ainakin vastaa blogin osoitetta. Sisältö säilynee yhtä sekavana kuin ennenkin.  
 


Ja sitten niihin säärystimiin. Annoin äidilleni syntymäpäivälahjaksi villasukkalahjakortin. Hän sai siis toivoa, millaiset villasukat hänelle tekisin. Vaihtoehtoina oli lyhyttä tai pitkää vartta. Palmikkoa, pitsiä tai broken seedia. Langan paksuuden ja väritkin äitini sai itse valita. Vähän jännitti, että valitseeko hän kovinkin monimutkaisen sukkamallin. Turhaan jännitin. Äitini toivoi ihan perussäärystimiä. Hänen lempivärinsäkin löytyivät 7 veljestä langan värikartasta ja Robin Hoodin hyllyltä. 
 
 


Joustinneuletta. Tasapaksut pötköt, joita voi pitää kumminpäin tahansa. Ohje on Novitan nettisivuilta. Ja löytyy myös Novitan kevät 2009 lehdestä.

 
Lanka: Novita, Seitsemän veljestä
Puikot: 4
Langan menekki: Vajaa kerä kumpaakin väriä
 



maanantai 27. heinäkuuta 2015

Minun Mikkelini


Muutin Mikkeliin syksyllä 1997 opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Pois muutin syksyllä 2002. Viiden Mikkeli-vuoden aikana ehdin asua useiden eri kämppisten kanssa soluasunnoissa, viettää opiskelijaelämää, erota ensimmäisestä poikaystävästäni, käydä ulkomailla kolmen kuukauden opiskelijavaihdossa, vaihtaa sairaanhoitajalinjalle, tavata nykyisen mieheni, mennä kihloihin, valmistua ja olla töissä.


Ensin meni monta vuotta, että en viihtynyt Mikkelissä ollenkaan. Sitten en olisi halunnut sieltä pois muuttaakaan. Mies lähti töiden perässä Mikkelistä keväällä 2002 ja minä perässä saman vuoden syksyllä.





Nykyään Mikkeli on minulle ihana lomanviettopaikka, jossa näemme tärkeitä ihmisiä ja teemme kaikenlaista mukavaa lastenehdoilla. Lapset näkevät serkkujaan ja isovanhempiaan sekä kummejaan ja tätejään. Mies tietenkin vanhempiaan ja sisaruksiaan sekä usein myös lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviään.

Tällä kertaa minä olin lasten kanssa Mikkelissä keskiviikosta sunnuntaihin ja mies perjantaista sunnuntaihin. Lapset leikkivät serkkujensa kanssa, yöpyivät teltassa, pelasivat ainakin jalkapalloa, sählyä ja tennistä. Golfia ammatikseen pelaava täti vei osan lapsista golfkentälle harjoittelemaan. Kävimme porukalla Visulahdessa. Ja osan kanssa Naisvuoren näkötornissa. Ylläolevat kuvat on Naisvuorelta.








Mikkelissä olisi paljon ihania ja vierailunarvoisia paikkoja, mutta tällä kertaa Visulahden Xon-puisto ja Naisvuoren näkötorni riittivät meille. Tärkeintä oli yhdessäolo läheisten kanssa. Minulle tuli reissussa Mikkelikuume. Mitäpä jos muuttaisimmekin Mikkeliin? Olisi turvaverkkokin lähempänä. Mies ei asiasta innostunut. Hän onkin enemmän jalatmaassa-tyyppi, eikä lähde aina kaikkiin hetken haihatuksiin mukaan.







 
Yksi lapsista jäi vielä Mikkeliin, kun me muut palasimme kotiin. Nyt lasketaan päiviä miehen toiseen kesälomapätkään. Aamukammassa on enää kaksi piikkiä.


Lämmin kiitos vieraanvaraisuudesta sinne Mikkeliin!
 
 
PS. Instagramissa olen nimellä minna_kiljustenblogi Ja Mikkelin reissukuvat löytyvät sieltä hastagilla #kiljusetmikkelissä


torstai 16. heinäkuuta 2015

Slow-blogit - Elämää Hämeessä

Aina silloin tällöin olen törmännyt blogiryhmiin, jotka kokoavat yhteen tietyn alueen bloggaajia. Pientä kateutta olen tuntenut, kun olen näitä ryhmiä nähnyt tai lukenut postauksia heidän tapaamisistaan. Blogin kirjoittaminen on aika yksinäinen harrastus. Toki kommentoin paljon ihmisten blogeihin ja saan omaankin blogiin jonkin verran kommentteja, mutta eihän se ole samaa kuin keskusteleminen kasvokkain.

Alkuun kukaan ystäväni ei tiennyt blogistani, mutta nykyään jo aika moni tietää. Blogin pitäminen ei kyllä juurikaan ole puheissa, eikä sen tarvitsekaan olla. Olen silti salaa haaveillut, että näkisin oikeasti ihmisiä, jotka myös harrastavat bloggaamista. No, nyt tämä haave on lähempänä toteutumista kuin aikaisemmin. Löysin nimittäin Facebookista Slow-blogit - Elämää Hämeessä-ryhmän. Ja nyt minutkin on tuohon sisustus- ja lifestyleblogi-ryhmään hyväksytty!


Slow-blogit-ryhmän tarkoituksena on edistää Hämeen alueen blogien tunnettuutta ja yhteisöllisyyttä. Lukijat taas pystyvät helposti seuraamaan hämäläisiä blogeja. Sivulle päivitetään blogien uuden postaukset. Blogini sivupalkista löytyy nyt linkki logon kera Slow-blogit facebook-ryhmään.


Onko tuttuja tällaiset ryhmät? Kuulutko itse johonkin?

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kesän "pakollinen" taidenäyttely

Meillä on muodostunut perinteeksi viedä lapset kerran kesässä katsomaa jotakin taidenäyttelyä. Tänä kesänä veimme lapset Orimattilaan Villa Rosaan. Sieltä tämä taidenäyttely kerran kesässä-perinne alkoikin toissa kesänä. Vanhassa blogissani on tuosta käynnistä postaus. Viime kesänä kävimme Pärnun nykytaiteen museossa katsomassa Mies nainen- näyttelyn. Hmm... Nyt huomaan, että olemme joka kerta käyneet katsomassa nykytaidetta.


Tällä kertaa lapsille oli omat tehtävälaput näyttelyssä. Kysymyksiä ja näyttelyyn liittyviä tehtäviä oli yhden A4 verran. Koululaisille ja alle kouluikäisille oli omat laput. Tämä oli minusta hyvä idea! Ja myös lapset tuntuivat tykkäävän. Tehtävät innostivat tutkimaan teoksia tarkemmin ja etsimään näyttelystä ne teokset, joita kysymykset koskivat. Tehtävien lisäksi pojat ottivat valokuvia. Toinen kännykällä ja toinen kameralla.


Taapero sitä vastoin oli haastavampi näyttelyvieras. Vahdittavaa riitti. Näyttelyssä oli mm. tällaisia hentoja taideteoksia lattialla. Tämäkin maksaa 600 €!





Huomaatteko mitään outoa tässä kuvassa? (Tämä ei ole nykytaidetta vaan minun perheeni)

 
 
Tässä paremmin onnistunut kuva.
 



Meidän perhe suosittelee Villa Roosan Tosi / Epätosi näyttelyä! Vielä ehtii hyvin näyttelyssä käymään! Näyttely on auki 9.8 saakka.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Mistä ilahdut?

Vihdoinkin maalla-blogin Anne aloitti Mistä ilahdut?-haasteen. Haasteessa listataan Kymmenen asiaa/ajatusta, jotka tuntuvat hyvältä ihan tavallisena päivänä.

Tämä haaste sopii minulle juuri nyt paremmin kuin hyvin. Arki on tuntunut upean loman jälkeen niin kovin harmaalta, tylsältä ja työläältä. Vielä kun tähän lisätään huolta lapsen sairastelusta, pitkittyneen asunnonmyynnin, miehen pitkät työpäivät, sotkuisen kodin ja... Kyllähän noita valittamisen aiheita riittäisi, mutta nyt on tarkoitus keskittyä niihin asioihin, jotka tuntuvat hyvältä ihan tavallisena päivänä! Ja nauttia niistä pienistä asioista. Sillä pienistä asioista syntyy iso ilo!

Sain tämän kortin tänään ystävältäni ja tämä sopii täydellisesti tähän Mistä ilahdut-haasteeseen. Eikö? Tämä kortti on vanha MiniMoi-kortti. Siinä lukee mm. että se on tehty, jotta yhä useammalla suomalaisella olisi hyvä mieli. Minulle ainakin tuli huippuhyvä mieli. Kiitos!



Tässä asioita, jotka ilahduttivat minua tavallisena keskiviikkona.

1) Usean päivän sairastanut lapsi parantui.

2) Lapsella on kaveri, jonka luona hän oli yökylässä. Toisen lapsen kaveri tuli meille yökylään.

3) Hyvä ystävä, joka ymmärtää ja jolta saa vertaistukea.



4) Minua ilahdutettiin kukilla ja kortilla. (Tarvitseeko edes sanoa, että pioni on yksi lempikukkani!)


5) Hetki omaa aikaa puikkojen ja langan kanssa.

6) Aamulla jääkaapin ovesta löytyi pieni viesti ja jääkaapista valmis smoothie.

7) Ulkoilu tyttöjen, ystävän ja hänen lapsiensa kanssa.



8) Huhuilin Facebookissa kirjaa, joka minun pitäisi lukea lukupiiriä varten. Yhdeltä kaverilta kirja löytyi. Tai siis kolme.



9) Iltalenkki hyvässä seurassa.

10) Mies hoiti lasten iltaruuat ja iltapalan.


Paljon pieniä hyviä hetkiä teille kaikille!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Lomalta paluu

Viikko sitten palasimme lomamatkalta. Mies meni heti töihin. Me muut olemme yrittäneet sopeutua arkeen kotona. Ja onhan tämä vähän sopeutumista vaatinutkin. Unirytmitkin on lapsilla sekaisin. Sopeutumisen vastustustakin on ollut ilmassa. Esikoinen siirsi kellonsa Espanjan aikaan, kun tulimme kotiin. 5-vuotiaskin ikävöi Espanjaan, vaikka hän ikävöi reissusta kaikista eniten kotiin. 
 

Muistan omat tunteeni ja ajatukseni, kun lentokone alkoi laskeutua kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suomen kesäinen tummanvihreä luonto näytti tunkkaiselta ja rumalta. Valitin miehelle rumuutta ja kotiin palaamisen kamaluutta. Hän sanoi asennoituneensa jo kotiin palaamiseen ja siihen, että menee taas töihin. Hän kyllä hehkutti onnistunutta lomaa, mutta otti arjen vastaan tyynen rauhallisesti. (Plääh! Mikä tyyppi!) No, olisihan minunkin pitänyt yrittää tehdä samalla tavalla.

 
 
 
Minulla meni useampi päivä aikaa, että aloin taas nähdä Suomen kauniina. Ensimmäisten lomanjälkeisten päivien sade ja kylmyys eivät helpottaneet asiaa. Viime viikonlopun onnistuneen maaseutuloman jälkeen Suomi on taas kaunis! Ihanat lapsuuden kesien maisemat! Toki ajan muuttamina, mutta silti tuttuina ja rakkaina. Muovipaalit ovat korvanneet heinäseipäät, puut ovat kasvaneet huimasti ja niitä on myös paikoitellen kaadettu pois.
 

 
 
 
 
 
Kesä jatkuu! Ihanaa heinäkuuta!

 


torstai 2. heinäkuuta 2015

Kesäkuu 2015

Kesäkuussa...


Isoveli vietti yön teltassa kahden kaverinsa kanssa. Illalla oli sateista, mutta aamu oli aurinkoinen.


Toteutin lupaukseni ja vein lapset HopLopiin. Omat ja kaksi lasten kaveria.



Pojat osallistuivat oman seuransa turnaukseen. Meille kotiutui yksi tsempparipalkinto.



Vietimme hauskan mökkivuorokauden Kalkkisissa ystäväperheen kanssa. Parhaimmillaan meitä oli kuusi aikuista ja yhdeksän lasta, kun vaihdoimme "yöpymisvuoroa" toisen perheen kanssa. Kalkkisissa pääsimme myös kuuntelemaan Tuubakimalaista kylätalolle.





Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni juoksutapahtuman. Kyseessä oli NiceRun ja noin viiden kilometrin matka.



 

Pyöräilimme syömään tyttöjen kanssa kesän ensimmäiset jäätelöt jäätelölaivalle satamaan. Pojat eivät halunneet mukaan. Jäivät mieluummin pelaaman jalkapalloa kavereidensa kassa. Kertoo ehkä joitain meillä vallitsevasta jalkapallo-hulluudesta.



Sain valmiiksi kahdet villasukat.




Kesäkuussa loppui JyJu15-haaste. Minä en siinä tällä kertaa onnistunut. Vaaditusta 20 työstä ehdin saada valmiiksi 17. Valmistuneet JyJu15 työni löytyvät  näistä linkeistä: Kymmenen ensimmäistä jyju15 työtä ja Viisi seuraavaa JyJu15 työtä. Nämä kolmet sukat sen sijaan jäivät kesken.





Lomailimme 16 päivää Espanjan Torreviejassa. Tässä kuva juhannusaatto illalta. Meidän perheen lisäksi paikalla oli myös äitini (kuvan vasemmassa reunassa kellumassa) ja hänen miehensä (räpylät jalassa kuvaa ottamassa). Lisää kuvia meidän matkasta löytyy Torrevieja 2015 - postauksesta ja Instagramista hastagilla #kiljusetespanjassa


 
Suurin osa näistä kuvista on otettu kännykällä. Nykyään tulee kuvattua entistä harvemmin kameralla. Kännykkäkuvia taas tulee jaettua Instagramissa paljon. Olen siellä nimellä: minna_kiljustenblogi