Äitienpäivänä seurasin poikkeuksellisen paljon muiden äitienpäivän viettoa Instagramin kautta. Tänä keväänä Instasta on tullut minulle todella tärkeä, ehkä liiankin tärkeä. Ei ole tainnut kulua päivääkään, etten olisi käyttänyt Instagramia. Laitan päivittäin itsekin kuvia ja videoita instastooriin. Instagramista minut löytää nimimerkillä Minnakil

Tarjoilija, lasissani on lapsi!

1. Parsat uunissa

1. Kuori parsat noin puolesta välistä alaspäin ja leikkaa puumainen osa pois
2. Laita parsat vierekkäin leivinpaperin päälle pellille ja paista 10 minuuttia 175°C
3. Kypsien parsojen päälle ripotellan suolaa ja lorautetaan oliiviöljyä 

Meillä oli parsojen ympärillä äitienpäivän kunniaksi pekonia. Pekoni käärittiin kolmen parsan ympärille. Parsat maistuvat ilman pekoniakin. Jopa mies oli sitä mieltä, että ensi kerralla tehdään parsat ilman pekonia! 

Kävelylenkit yksin ja ystävän kanssa sekä viikonlopun koko perheen metsäretket ovat kuuluneet poikkeusarkeen ja tehneet siitä paremman. En olisi selvinnyt järjissäni näistä korona-ajan rajoituksista ilman luonnossa liikkumista. Hoitolasten kanssa minulla oli ennen poikkeustilaa yksi metsäretkipäivä viikossa. Nyt metsäretkipäiviä on ollut neljä viikossa. Tänä keväänä olen seurannut kevään etenemistä erityisen tarkasti. Yhdessä lasten kanssa olemme opetelleet tunnistamaan erilaisia kasveja ja lintuja.

Olen ajatellut, että en halua lopettaa näitä säännöllisiä lenkkejä, vaikka rajoituksia puretaan ja normaali arki alkaa. Luonnossa liikkumiselle on löydettävä aikaa. Myös perheen yhteisiä metsäretkiä haluan tehdä jatkossakin.


Toki tiedostan, että arki voi taas viedä mukanaan ja metsässä liikkumiselle ei jää aikaa, kun lasten harrastukset taas alkavat. Ensimmäiset treenit ovat muuten tulevana maanantaina! Tauko lenkkeilyyn tuli kuitenkin nopeammin kuin osasin kuvitellakaan!


Olin lähdössä kävelylle torstai-iltana. Astuin portaissa huolimattomasti ja vasen nilkkani vääntyi. Nilkutin takaisin sisälle ja makasin hetken selälläni lattialla jalka kohti kattoa. Mies toi ystävällisesti kylmäpussin. Pää vaati ulkoilua, joten lähdin pienelle kävelylle. Se ei ollut hyvä idea. Kun tulin kotiin ja otin kengän pois, niin jalka oli todella kipeä ja turvoksissa eikä sillä kärsinyt kävellä.


Perjantaina en pystynyt tekemään töitä. Sängyssä tai sohvalla maaten on hankala hoitaa lapsia. Nilkassani on osa nivelsiteistä revennyt. Hoidoksi sain nilkkatuen pariksi viikoksi. Onneksi nyt on viikonloppu ja saan lepäillä pari päivää. Yksityisenä perhepäivähoitajana en ottanut sairaslomaa vastaan, vaan tarkoitus on tehdä töitä taas maanantaina. Uskon, että jalka on jo parempi silloin ja nilkkatuki helpottaa kävelemistä.



Tämä huono-omatunto sairauslomista ja niiden järjestämisen ongelmat ovat muuten yksi syy, miksi lopetan perhepäivähoitajan työt tämän kevätkauden jälkeen. Koko korona-ajan takaraivossani on ollut pieni pelko siitä, että mitä jos minä tai perheeni sairastumme. Hoitolapset eivät voisi tulla pitkään aikaan meille hoitoon ja minä joutuisin korvaamaan perheille poissaolot. Tämä pieni loukkaantuminen muistutti siitä, että on turha murehtia etukäteen. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja asiat voivat mennä ihan hyvinkin. Tämä pieni vamma nilkassa ei ole mitään verrattuna viime kesään. Silloin miehellä oli jalka kipsissä 10 viikkoa.

Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista ja neljä lasta. Pojat ovat 14- ja 12-vuotiaita. Tytöt 10- ja 6-vuotiaita. Arkisin minulla on hoitolapsia, normaalisti 3-4. Nyt korona-aikaan oma perhe on kotona ja syö myös kaikki ruuat kotona. Lisäksi meillä syö arkisin kaksi hoitolasta aamupalan, lounaan ja välipalan.

Olen aiemmin kirjoittanut perheemme viikon ruokaostoksista kaksi postausta. Ennen koronaa ja korona-rajoitusten aikana.

Viikon ruokaostokset suurperheessä

Kaupassa koronan aikaan

Lisäksi olen kirjoittanu ruuasta työni näkökulmasta.

Perhepäivähoitajan ruokapöydässä.


Mitä meillä syödään nyt, kun nämä koronarajoitukset ovat jatkuneet jo viikkoja. Elämä tuntuu olevan yhtä ruuanlaittoa ja metsäretkeä. Instagram-tilini on ainakin täytynyt luontokuvista ja päiväni ruuanlaitosta. Tuntuu, että koko ajan joko syödään, laitetaan ruokaa tai siivotaan keittiötä. Tai ainakin pitäisi olla tekemässä jotain edellämainituista.

Pääsääntöisesti minä vastaan meillä arkiruuista. Viikonloppuisin jätän ruuanlaiton mielelläni miehen vastuulle. Kolme koululaistamme voivat hakea koulupäivisin lounaan koululta. Me olemme käyttäneet tätä mahdollisuutta ja koululta haetut ruuat ovat helpottaneet meidän arkeamme. Yritämme välttää ruuan poisheittämistä. Niinpä vietämme välillä jämäruokapäiviä. Silloin syödään sitä mitä jääkaapista löytyy joko sellaisenaan tai tuunattuna. Jämäruokapäivinä saatamme syödä jokainen eri ruokaa. Kaikkea ei riitä kaikille, mutta jokaiselle on jotain. Hoitolapsille tarjoan joka päivä eri ruokaa ja pyrin tarjoamaan vaihtelevasti kala-, kana-, kasvis- ja liharuokia. Itse syön pääsääntöisesti samaa ruokaa yhdessä hoitolasten kanssa. Toki on joitain poikkeuksia ja niitä sattui juuri tälle esimerkki viikolle.

Tässä olisi kaunistelemattomana meidän viime viikon ruuat. Näin me söimme. Ruokalistan jälkeen löytyy selitykset.

Vappuviikon ruuat

Ma lounas: Grillatut kanafileet, pasta ja raastesalaatteja.
Minä: lohisalaatti edellisen päivän jämistä.
Koululaisilla: kalaleike + peruna.
Päivällinen: Nuudeli ja kana tai pinaattikeitto + kananmuna.

Ti lounas: Kanakeitto
Koululaisilla: Kattilalasagne, salaatti + raastesalaatit
Päivällinen: Jauhelihapitsa lapsille, aikuisilla kanasalaatti halloumilla ja itsetehdyillä krutongeilla.



Ke lounas: Kattilalalasagne
Koululaisilla: Kinkkukiusaus tai nakkikeitto
Aikuisilla: kanasalaatti, jämiä
Päivällinen: Alkuviikon jämiä

To lounas: Riisi ja pestokana, keitettyjä kasviksia, salaattia
Ilta: Hodareita, salaattia, perunasalaattia ja itsetehtyjä munkkeja


Pe: Lihapiirakoita ja salaatteja
Ilta: Riisi + pestokana

La: Uunikana, riisi, salaatteja
Ilta: Jämiä, nachopelti

Su: Pasta, grillimakkara, lihapullia, salaatteja
Ilta: Kalapuikkoja, pastaa ja jämiä

Ainakin olemme syöneet poikkeuksellisen paljon kanaa. Viikonlopun hodarien ja lihisten syönti on myös poikkeuksellista. Vappu ja laiskuus sai meidät syömään normaalia enemmän eineksiä. Ruuanlaitto ei ole ykkösenä kenenkään vapaa-ajanviettolistalla juuri nyt. Ruokakuvien ottaminenkaan ei näytä olevan listalla. Monet ruuat ja kauneimmat annokset jäivät kuvaamatta.

Kattilalasagne

• 200g lasagnelevyjä
• 1 pallo mozzarellaa

Jauhelihakastike

• 400g naudanjauhelihaa
• 1 iso sipuli
• 1 valkosipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tlk tomaattimurskaa
• 2 dl kermaa
• 2 rkl balsamico-etikkaa
• 1 tl mustapippuria
• 2 tl kuivattua basilikaa
• 1 tl suolaa

Tee ensin jauhelihakastike isossa kattilassa. Silpusta sipuli sekä valkosipuli kattilan pohjalle. Kuullota oliiviöljyssä.

Laita myös jauheliha kattilaan ja paista hieman väriä lihaan. Mausta ohjeen mukaan, sekoita ja kaada tomaattimurskat kyytiin. Huuhtaise tölkit vedellä ja kaada myös kattilaan.

Lohko lasagnelevyjä kattilaan. Sekoita silloin tällöin kypsymisen aikana, etteivät tarraa toisiinsa kiinni.

Keittele vartin verran hissukseen niin, että lasagne alkaa pehmenemään.

Lisää kerma ja sekoita.

Kun lasagnen palat ovat pehmeitä, annostele kattilalasagne lautasille. Revi mozzarellaa päälle.

Kattilalasagnen jämät

Huhtikuussa

Huhtikuun luetuimmat postaukset

En oikein ollut innostunut vapusta etukäteen, koska tiesin että emme voi juhlistaa vappua normaaliin tapaan ystäviemme kanssa. Hoitolapsistakin vain puolet oli paikalla, joten perinteisten vappunaamiaisten järjestäminen vajaalla hoitoporukalla tuntui tylsältä. Vappudisko hoitolasten kanssa ei tuntunut toimivalta idealta sekään, kun seinän takana teinillä olisi ollut samaan aikaan teams-tunti. Puuhaboksi oli juuri sopiva ratkaisu tähän vappuun. Se ei vaatinut minulta suuria ponnisteluja, mutta lapsille siitä oli paljon iloa. Satuseikkailun lisäksi askartelimme hoitolasten kanssa naamarit. Tässä osa naamareista vielä keskeneräisinä.




Tilanteesta huolimatta vapusta tuli hauska ja onnistunut. Hoitolapset saivat mieleisensä naamarit. Puuhaboksin satuseikkailu oli lapsille hoitopäivän kohokohta. Omalla perheellä herkuteltiin, rentoiltiin ja hiukan hupsuteltiin. Vappupäivänä kävimme yhdessä perheen kanssa pienellä kävelyllä Vesijärven rannassa.





Etukäteen ajattelin, että vapussa ei ole muuta hyvää kuin ylimääräinen vapaapäivä. Onneksi olin väärässä. Vapussa oli parasta perheen kanssa vietetty aika, herkut ja rento aikatauluttomuus.

 Huhtikuun kirjat

Huhtikuun äänikirjat

Mekko meni taululle kertoo Aila Meriluodon lapsuudesta ja nuoruudesta vuosina 1924-1944. Kirja oli kiinnostava ajankuvaus sota-ajan Suomesta. Kirjaa vain paransi se, että lukijana oli Seela Sella.

Kuuntelin Laura Lähteenmäen Sitten alkoi sade kirjaa aluksi iltaisin nukkumaan mennessä. Mieskin kiinnitti huomiota siihen, että aloitin kirjan joka ilta alusta. Olin alkuun sekaisin kirjan kahdesta eri tarinasta. Kirja kertoo Suomessa asuvasta terapeutti Paulasta, joka ei ymmärrä tyttärensä eroa sekä Espanjaan Afrikasta paenneesta nuoresta naisesta, Ojosta. Kirja edetessä nämä kaksi eri tarinaa yhdistyvät.

Kolmeosaisen Villa Venla-kirjasarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla kertoo burnoutista toipuvasta ja eronneesta Venlasta. Venla jättää elämänsä kaupungissa ja työn kiinteistövälittäjänä sekä ostaa vanhan kansakoulun, johon hän perustaa majatalon. Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona.

Villa Venla-sarjan toinen Yösähköä jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi. Uuden elämän alkamisesta on kulunut vuosi. Sarja on viihdyttävää ja helppoa kuunneltavaa tai luettavaa sellaisiin hetkiin, kun ei jaksa ajatella liikaa.

Sanna Kiisken Tinder-päiväkirja kertoo Kiisken ja hänen kavereidensa kokemuksista Tinderistä vuoden ajalta. Kirja on kevyt ja nopea kuunneltava. Siinä on jonkin verran toistoa, mutta niin on kai Tinderissäkin. Itse olen vakiintunut jo kauan ennen Tinderiä ja olemme mieheni kanssa tavanneet vanhanaikaisesti baarijonossa, joten seuranhaku netissä on jäänyt minulle vieraaksi. Joskus olen ajatellut, että olisi hauska nähdä Tinder, mutta kukaan ei ole sitä minulle näyttänyt. Nyt tuntuu, että tämä kirja riitti tyydyttämään Tinder-uteliaisuuteni.

Kolmas osa Majatalo Villa Venlasta-kertovasta sarjasta on nimeltään Heti Vapaa. Kirja oli rentoa ja helppoa kuunneltavaa. Hömppäkirja, jonka ansiosta voi "laittaa aivot narikkaan". Suosittelen Amanda Vaaran kirjasarjaa, kun kaipaa kevyttä mutta hyvin kirjotettua luettavaa. Sarjan loppua kohti tapahtumat menivät jotenkin överiksi. Vähempikin olisi riittänyt.