Tammikuussa

Tammikuun kirjat

Tammikuussa luin 2 kirjaa ja kuuntelin 4 äänikirjaa.

True Crime kirjallisuuteen tutustumistani jatkoin Mikko Gustafssonin, Janne Huuskosen ja Ville Tiihosen kirjalla: Kultainen vasikka, Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa. Kirja vilisi ihmisiä ja rikollisliigoja, joista en ollut kuullutkaan. Moneen vuoteen en ole juuri ikäviä uutisia halunnut lukea. Nyt yritän kuroa tätä aukkoa tietämyksessäni. Miksi? Sitä en tiedä itsekkään.

J.P. Ahosen Villimpi Pohjola: Valomerkki on nuorista aikuisista kertova sarjakuva. Upeat piirrokset ja hauskat ja oivaltavat jutut. Minun oli vaikea tunnistaa kirjan naisia toisistaan. Luin kirjan Aikuisten lukudiplomiin.

Cristina Sandun Vesileikit oli lyhyt kirja, joka jätti paljon kertomatta. Omassa päässäni täytin nämä aukot. Vaikuttava kirja, jota jäin miettimään myös lukemisen jälkeen. 

Hoitolasten kanssa kuunneltiin Tove Janssonin Taikatalvea ennen päiväunia. Ihastuin kirjan kerrontaan ja kuvauksiin.

Essi Kummun Hyvästi pojat jäi melkein kesken. Ärsyynnyin kirjan kertojan ja hänen teini-ikäisen tyttönsä suhteesta. Eivät teinit ole niin kauheita kuin kirjassa kuvataan. Tai ehkä ovatkin, jos heitä kohtelee huonosti!

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on puhuttanut ihmisiä paljon nyt alkuvuodesta. Kirja tempaisi minut heti mukaansa. Lukiessa mietin paljon omaa kasvuani naiseksi ja äidiksi. Sain siis myös terapiaa Bookbeatin kuukausimaksun hinnalla.

Lukuavoitteenani tänä vuonna on suorittaa Aikuisten lukudiplomi. Lisäksi osallistuun hyllynlämmittäjät 2020 haasteeseen eli luen omasta kirjahyllystä lukemattomia kirjoja. Kirjojen kokonaismääräksi minulla on tavoitteena 80 kirjaa.

Blogissa tammikuussa

Minulle on jo jonkin aikaa tullut äitini tilaamana Me Naiset. Lehti on yllättänyt positiivisesti.  Lehden lopussa on yhden sivun juttu, jossa joku julkisuuden henkilö kertoo siitä, minkälainen olisi hänen täydellinen päivänsä. Koska minä en pääse Me Naisten haastateltavaksi, niin julkaisen oman täydellisen päiväni täällä blogissani.

Minnan täydellinen päivä

Yhtenä viileänä ja sateisena toukokuun lauantaina joukko viidesluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja sisaruksiaan kokoontui Messilän satamassa ennen kahdeksaa. Yhdessä pakattiin laiva täyteen tavaraa ja ihmisiä. Mukana oli muun muassa ruokia, grilli, krokotiili ja roolivaatteita.




Matkasimme Enonsareen, jossa laiva tyhjennettiin yhteisvoimin. Saman tien alkoi Enonsaaren muuttaminen MikäMikämaaksi. Keijut, Merenneidot, Merirosvot, Intiaanit, Kadonneet lapset ja Herra Harmaa kätyreineen rakensivat omat alueensa. Lisäksi ruokaryhmä hoiti oman pisteensä kuntoon. Ilma oli kylmä ja sateinen. Edellisen vuoden helteinen sää seikkailupäivänä oli vain kaukainen muisto. Keijuilla oli tuulihousuja, kumisaappaita sekä sadetakkeja siipiensä alla. Merenneidot värjöttelivät vilttien alla. Herra Harmaa oli vallannut saaren ja kieltänyt ilon ja värit. Sääkin näytti olevan Herra Harmaan puolella.








Kaikki oli valmista, kun ensimmäinen laivallinen seikkailijoita saapui Lahden satamasta Enonsaareen auttamaan saaren asukkaita vapautumaan Herra Harmaan vallan alta. Seikkailijat oli jo laivassa jaettu ryhmiin, jotka ryhmänjohtajien johdolla kiersivät rastit ja auttoivat lopulta saaren asukkaiden pelastamisessa. Juhlien ja eväspussin sisällön syömisen jälkeen laiva vei seikkailijat takaisin satamaan ja toi vielä toisen laivallisen seikkailijoita. Pahimmat sateet ja ukkoset koettiin onneksi risteilyjen välissä. Esiintyjät saivat hakeutua sateensuojaan eikä kumpaakaan esitystä jouduttu peruuttamaan.




Meidän 5-luokkalainen oli isänsä kanssa Herra Harmaan kätyreitä ja minä ja tytöt olimme keijuja.









Luokka keräsi rahaa Lapin leirikoulua varten. Lapset ja vanhemmat järjestivät yhdessä tämän satuseikkailun Enonsaareen. Samana päivänä Enonsaareen saapui siis kaksi laivallista seikkailijoita eli meillä oli kaksi esitystä. Edellisenä vuonna järjestimme myös vastaavan seikkailun. Tämä oli ikään kuin itsenäinen jatko-osa. Tällaisen tapahtuman järjestäminen on suuri ponnistus. Joukkoon tarvitaan ahkeria ja lahjakkaita ihmisiä. Onneksi sellaisia löytyy luokan vanhemmista. Ennen seikkailua piti olla muun muassa laivat, luvat, käsikirjoitus,  ja sponsoreita. Saimme kerättyä rahaa ja yhteinen ponnistus lisäsi yhteishenkeä. Oppilaat ja vanhemmat tutustuivat toisiinsa paremmin.








Me teimme tämän kaikken yhdessä ja luokka pääsi leirikouluun Lappiin viime syksynä. Se onkin siiten jo kokonaan toinen seikkailu!





Minkälaisia tapoja teillä on ollut kerätä rahaa koululuokan tai harrastusryhmän kanssa? 

Viikon kirja

Leivontapäivä

Viime viikolla Helsingin messukeskuksessa järjestettiin Matkamessut. Samaan aikaan järjestettiin myös Caravan-messut, joilla esiteltiin matkailuajoneuvoja. Messukeskuksessa kävi tapahtuman aikaan yhteensä 68 300 kävijää. Messujen teettämän tutkimuksen mukaan vastuullisuus kiinnosti tänä vuonna kuluttajia ja yli puolet kokivat saaneensa messuilta uutta tietoa ja inspiraatiota kestävistä ja ekologisista matkustusmuodoista sekä monimuotoisuuden säilyttämisestä matkakohteissa. Matkamessujen yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa myös Maata pitkin- matkamessut. Huoli ympäristöstä ja ilmastoahdistus estävät minua haaveilemasta pitkistä lentomatkoista ja kaukomaanlomista. Toki rahakin vaikuttaa siihen millaiset matkahaaveet ovat realistisia.




Oman perheeni lomaperinteisiin on viime vuosina kuulunut syysloma Torreviejassa ja kesäisin automatka Pärnuun. Matkakohteet ovat valikoituneet sen mukaan, että äitini asuu miehensä kanssa talvikauden Espanjassa. Koululaisten syyslomalla on ollut mukava käydä tapaamassa isovanhempia ja sukulaisia sekä tankkaamassa valoa. Usein nimittäin myös miehen vanhemmat ja siskot sekä lasten serkut ovat olleet samaan aikaan Torreviejassa. Kesäisin automatkakohteeksi on usein valikoitunut Viro alhaisemmat hintatason vuoksi. Lisäksi meillä on ollut mahdollisuus lainata Pärnussa sukulaisten asuntoa. Tänä vuonna Viro oli matkamessujen partnerimaa ja näkyvästi esillä messuilla.

En siis mennyt matkamessuille matkatarjouksia etsimään ja matkaa ostamaan. Eikä messuilta tarttunut matkakuumetta. Toki on pakko tunnustaa, että minulla on jo matka varattuna talvilomalle. Ja sehän se on paras tapa helpottaa matkakuumetta.

Yleensä tässä vaiheessa vuotta suunnittelen jo kovasti tulevan kesän perheen yhteistä lomamatkaa. Viime kesänä meillä oli välivuosi Baltian matkailusta. Mies vietti lähes koko kesän jalka kipsissä ja me vietimme koko kesän Suomessa. Ensi kesän suunnitelmia jarruttelee epävarmuus ja epätietoisuus. Lopetan nimittäin työni perhepäivähoitajana kesällä eikä minulla oli vielä mitään tietoa seuraavasta työpaikasta. Tässä tilanteessa ei tule mieleen suunnitella lomia. Ajatukset pyörivät ennemminkin työkuvioissa.





Messuilla oli hauska ottaa kuvia erilaisia taustoja vasten. Suomesta löytyy varsin rivoja paikannimiä. Minä valitsin yllä olevaan kuvaan kaikkein kesyimmät ja kilteimmät vaihtoehdot.

Naantalin osastolla Naantalin aurinkoiset sukkamatamit kertoivat siitä, miten naantalilaiset pelastivat kaupunkinsa neulomalla sukkia. Kun kysyin, miten tuoreesta tapauksesta on kysymys, sain vastaukseksi: noin 1400-luvulla. Nyt naantalilaiset havittelevat pääsystä Guinnessin ennätyskirjaan maailman suurimmalla villasukalla. Minäkin osallistuin ennätyssukan neulontaan.





Helsingan keskiaikapäivää Vantaalla mainostavalla messuosastolla päädyimme ystäväni kanssa jalkapuuhun. Vitsailimmekin, että näin käy matkustamisesta haaveilevalle!





Parasta messuilla oli viettää päivä ystävän kanssa valokuvia ottaen ja jutellen. Messut tarjosivat inspiraatiota ja uutta tietoa. Meillä on nyt haaveissa mm. koko perheen pyöräilyloma Ahvenanmaalla, majakkavierailu, Horta 2020 Hollolassa, lähimatkailu ja matka ilman omaa perhettä.

Takana on ensimmäinen viisipäiväinen työviikko pitkästä aikaa. Nyt ei olekkaan arkipyhiä näkyvissä vähään aikaan. Talviloma onneksi siintelee reilun kuukauden päässä. Siihen asti on luvassa tavallista arkea, josta yritän tehdä mahdollisimman hyvää.

Kuluneella viikolla meidän esikoinen osallistui kahdelle peräkkäiselle salibandy-leirille. Ensin hän oli oman joukkueensa kanssa Vierumäen urheiluopistolla. Nukuttuaan kotona yhden yön hän jatkoi maajoukkuetie-leirille Eerikkilän urheiluopistolle. Mies haki pojan kotiin myöhään lauantai-iltana. Seitsemän päivän aikana pojalla oli paljon harjoituksia ja pelejä ja muutama fyysinen testi. Kouluun hän ei päässyt viikon aikana kertaakaan näiden peräkkäin osuneiden leirien vuoksi. Ensi viikolla olisi sitten treenien ja harjoituspelin lisäksi ohjelmassa paljon koulutöitä. Meillä on ehtona näille leireille osallistumiselle se, että kouluhommat hoidetaan hyvin.





Viikon kirja

Tällä viikolla julkaistusta Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen-kirjasta puhutaan nyt paljon somessa. Ilmeisen onnistunut ennakkomarkkinointi kirjalla! Sjöholmin esikoiskirja kertoo muun muassa 14-vuotiaana tehdystä abortista, äitipuoleksi tulosta 20-vuotiaana sekä lopulta myös äidiksi kasvamisesta. Kirjan teksti on kaunista ja sujuvaa ja kerronta rohkeaa. Kuuntelin kirjan nopeasti. Kirja sai minut pohtimaan paljon myös omaa elämää. Eräänlainen terapeutin korvike siis.





Imurointi

Tällä hetkellä minun on pakko imuroida joka päivä. Kenkien ja vaatteiden mukana sisälle kulkeutuu käsittämätön määrä hiekkaa. Olen jo melkein luopunut toivosta lumen suhteen, mutta olisipa edes pakkasta ja maa jäässä!




Puikot heiluvat taas

En ole vuoteen neulonut oikein mitään. Innostus neulomiseen ja virkkaamiseen katosi yhtä-äkkiä. Torstaina selsisin syntymäpäivälahjaksi syksyllä saamaani neulekirjaa. Kaivoin lankavarastojani ja loin silmukat kiitollisuus-sukkia varten. Onpa ihanaa neuloa taas! Jonkin verran joudun rajoittamaan neulomista helposti jumittuvien niskojen vuoksi.




Viikonloppu

Lauantain vietin nuoremman pojan koristurnauksessa. Tänään sunnuntaina menen ystäväni kanssa matkamessuille. En ole aiemmin matkamessuilla käynyt.