Nämä toiset sukat olen tehnyt omista ja äitini isoveli-lankojen jämistä. Sukissa on erilaiset kärjet, koska lanka loppui kesken. En jaksanut purkaa, että olisin saanut sukista täsmälleen samanlaiset. Sukissa on lyhyet ja lörpät varret, joten ne on helppo potkia pois jalasta. Sukat on miesten kokoa ja näihin kuvan koipiin liian isot.

Neulanhaltija on lahtelainen muotoilija ja kädentaitojen opettaja, joka tarjoaa mm. käsityö- ja askartelukursseja, käsityösynttäreitä lapsille sekä pöytänukketeatteriesityksiä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa hänen blogiinsa.

Me olimme koko perhe haltioituneita esityksestä. Esityksessä oli taidokkaasti tehdyt hahmot ja lavasteet, hyvä juoni ja sopivan opettavainen tarina. Huomasi, että hän on ollut tekemisissä lasten kanssa eli toiminut kädentaitopainotteisena perhepäivähoitajana ja opettajana. Meidän 4-vuotias on jo puhunut, miten meille tulee syksyllä uudestaan nukketeatteri! Ehkä ei vielä syksyllä, mutta seuraaville syntymäpäiville voisi tilata esityksen. Meidän vanhempien rooli oli nimittäin varsin helppo. Lapset katsoivat rauhassa noin 30 minuuttia kestäneen esityksen. Sitten tarjosimme lapsille vaniljajäätelöä, johon he saivat itse valita sopivat strösselit ja karkit. Kastikkeet unohtuivat jääkaappiin. Jätskin jälkeen pojat lähtivät ulos pelaamaan sählyä ja tytöt leikkivät todella rauhallisesti. Piti melkein nipistää itseään, että voiko tämä mennä näin. Niin ja lapsia oli tosiaan 14 + vauva.
Lopuksi vielä kyltit, jotka lapset tekivät yhdessä. Pojat kirjoittivat ja neiti piirsi keijuja.

Red

Museossa selvisi se, että siellä on aina kesäisin aiheena mies ja nainen. Nyt jo 21. kerran. Ja minä aion jatkossakin viedä koko perheen vähintään kerran vuodessa taidenäyttelyyn. Viime kesänä lapset olivat innoissaan, kun kävimme Orimattilassa Villa Roosassa katsomassa nykytaiteen näyttelyä, joka olikin täynnä hauskoja ja mielenkiintoisia teoksia. Täällä postaus viime kesältä. Toivottavasti samaa intoa taidenäyttelyä kohtaan löytyy myös joskus jatkossa.

Jos meidän lapsilta kysytään, niin parasta oli ehdottomasti Terevise Paradiis vesipuisto. Mukavaahan siellä oli. Kaksi kertaa kävimme loman aikana "kylpylöimässä". Aikuisen silmin Terevise Paradiis kaipaisi jo remonttia. Aika vanhan ja ruostuneenkin oloista jo osin, mutta kyllä sitä itsekkin innostui vesiliukumäistä ja villivirrasta laskemaan! Kylpylän kahviossa haisi voimakkaasti rasva. Meillä on ollut aiemmilla Pärnun lomilla tapana syödä letut uinnin jälkeen kahviossa. Tällä kertaa mies paistoi meille asunnolla letut. Ei huvittanut istuskella siinä rasvankäryssä ja lapsetkin olivat jo väsyneitä. Lisäksi itse paistettuna saatiin mahat täyteen suolaisia ja makeita lettuja pikkurahalla.




Pärnun rannat ovat pitkät ja vesi on todella matalaa. Sopii siis loistavasti lapsiperheelle. Muutaman kerran päästiin loman aikana rannalle uimaan. Yleensä emme uineet päärannalla, vaan vähän sivummassa lähellä majapaikkaamme. Mies ja esikoinen kävivät kerran aamulenkillä ja juoksivat rantaa pitkin pääuimarannalle ja takaisin.







Rannan tuntumassa oleva leikkipuisto oli lapsille mieleen. Siellä olisi voinut normaalien puistojuttujen lisäksi vuokrata polkuautoja, hyppiä pomppulinnassa tai pelata minigolfia. Tästä puistosta minulla ei ole yhtään valokuvaa. Pärnussa on myös muita leikkipuistoja ja toki niissäkin käytiin "laitteet" testaamassa. Keskustan tuntumassa olisi ollut skeittiramppi. Sain kuulla monta kertaa siitä, että miksi meillä ei ollut scootit eli potkulaudat mukana! Lisäksi meidän perheen miesväen on vallannut jalkapalloinnostus. Palloa potkittiinkin sitten joka välissä ja joka paikassa. Ei niin pientä nurmikkoa tai muuta aluetta, etteikö siinä olisi voinut yhtä Aasi-peliä ottaa.





Hieman Pärnun ulkopuolella on Valgerannan seikkailupuisto. Kävimme siellä vain katselemassa, kiipeämässä ilmaiseen näkötorniin ja syömässä omia eväitä. Olisi siellä ollut pieni kahvila/ravintolakin. Lastenlistan "Pakkomiellemakkarat" jäivät tällä kertaa kokeilematta. Listan teossa lienee käytetty googlekääntäjää. Pojat halusivat mielummin uudestaan kylpylään kuin kiipeilemään puiden latvoissa, joten emme sitten sen enempää heitä kiipeilemään suostutelleet. Jää jotain uutta kokeiltavaa seuraavaankin lomaan.

Keltaiset kuvat. Klik!
Punaiset kuvat. Klik!
Vielä on neljä viikkoa ja neljä väriä jäljellä. Aikataulu ja värit!