Minulla on takana seitsemän työpäivän putki. Pari viimeistä työpäivää olivat kiireisiä ja istuin paljon tietokoneen äärellä huonossa asennossa. Minulla alkoi tuntua pientä kipua vasemmassa kankussa jo työpäivän aikana. Kipu paheni ja siirtyi vasempaan reiteen työpäivän jälkeen. Illalla kävin kävelemässä ja yritin samalla venytellä. Kävelyn jälkeen menin sohvalle makaamaan, enkä päässytkään sieltä omin avuin ylös kivun takia. Lapsi auttoi minut ylös. 

Soitin tutulle fysioterapeutille kysyäkseni ohjeita. Minulla olisi pieni matka tiedossa vapaapäivinäni, joten kipu pitäisi saada äkkiä pois. Fysioterapeutti epäili kuvausteni perusteella iskiastyyppistä vaivaa. Sain vinkit muutamaan venytykseen sekä suosituksen ottaa kipulääkettä. Miten sairaanhoitajalle ei ollut tullut mieleen ottaa kipulääkettä?! Minä en juuri lääkkeitä käytä. Nyt oli kuitenkin niin kova kipu, että todellakin otin lääkettä! 

Soitin myös yhdellä kaverille, jonka tiedän kärsineen melko pitkään kovista iskiaskivuista. Hän kehotti lääkäriin, kiropraktikolle ja kysyi löytyykö minulta kipulääkettä. <3

Itse ajattelin, että kipu vain häviää yön aikana ja pääsen lähtemään suunnitellulle matkalle. Hyvän nukkuma-asennon löytäminen ei ollut ihan helppoa. Olen tottunut nukkumaan vasemmalla kyljellä ja se on juuri kipeä puoli. Onneksi kipulääkkeet veivät suurimman kivun pois ja olin todella väsynyt. Niinpä sain nukuttua aamuyöhön saakka. Heräsin viiden aikaan. Olen venytellyt varovasti ja etsinyt netistä tietoa iskiaksesta. 

Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut iskiaskipua. Näinkö se muka voi yhtä-äkkiä alkaa? Mielelläni kuulisin teidän kokemuksia iskiaksesta? 

Olen ajatellut, että pidän itsestäni parempaa huolta. Liikun, teen kehonhuoltoa ja käyn hemmotteluhoidoissa. Kehonhuolto ja venyttelyt ovat jääneet tekemättä. Aina on kiire tehdä jotain muuta tai väsyttää. Nyt oma kroppa muistuttaa kipeästi tarvitsevansa huoltoa. 

Haaveilen, että huomenna tähän aikaan olen jo matkalla! 

Tuleeko sinun pidettyä huolta omasta kehostasi? 

Vai löytyykö aikaa ja rahaa omaan hyvinvointiin vasta sitten, kun on kipua ja vaivoja?

Talvella yksi tuttu äiti meidän kaupunginosasta perusti whatsappiin ryhmän, jossa kyseltiin seuraa luistelukentälle. Ehdimme käydä muutaman kerran yhdessä luistelemassa muiden lasten ja vanhempien kanssa. Siitäkin huolimatta, että viime talvi ei ulkojäitä suosinut ja kenttä oli luistelukelpoinen vain hetken aikaa. Kentällä oli aina paljon lapsia ja aikuisillekin seuraa. Välillä minä luistelin ja muun muassa testasin kaverin hokkareita. Toisinaan join termosmukista teetä ja juttelin muiden aikuisten kanssa.

Poikkeusolojen aikaan perustettiin uusi ryhmä, jossa etsittiin seuraa lämpimille kevätilloille auringonlaskua katsomaan ja juttelemaan turvavälit huomioiden. Muutaman kerran kävin laiturilla iltaa istumassa ja kuulumisia vaihtamassa.

Olemme muuttaneet nykyiselle asuinalueelle seitsemän vuotta sitten. Entisessä kotikunnassa ei ollut valittamista ja muutto oli osittain vastentahtoinen. Halusimme kuitenkin muuttaa, jotta arki olisi jatkossa helpompaa. Meidän perheemme otettiin hyvin vastaan ja tunsimme itsemme tervetulleiksi. Näiden vuosien aikana on ollut muun muassa naapurin tätien pikkujouluja, pihajuhlia, puistopicnicejä ja yhden äidin ideoima kasvatuspiiri. En ole enää vuosiin haikaillut vanhaan kotikuntaan.




Vertaistuen lisäksi laituri-ryhmässä levisi tämän kesän alussa sup-lauta villitys. Muutama lauta ryhmän jäsenillä jo olikin ennestään, mutta nyt ainakin neljän ryhmään kuuluvan naisen perheeseen on lauta hankittu. Auringonlaskuja on katseltu laiturin lisäksi nyt myös sup-laudalta käsin. Alla olevassa kuvassa tosin juodaan aamukahvia.

P.s. never stop smiling-blogin Johanna etsi muutama vuosi sitten facebookissa Päijät-Hämäläisiä bloggaajia. Ilmoittauduin mukaan Johannan perustamaan facebook-ryhmään. Ryhmä on alun perin perustettu vertaistueksi bloggaajia varten. Sittemmin ryhmän toiminta on hiljentynyt. Nyt Johanna on aktivoitunut sekä panostamalla omaan blogiinsa että elvyttämällä Päijät-blogit ryhmää. Johannalla on unelma aktiivisesta Päijät-Hämeen alueen blogiyhteisöstä ja tällä viikolla hän on tehnyt tuon unelman eteen töitä. Päijät-blogit on nyt yhteisö, jota kuka tahansa voi seurata instagramissa. Sieltä meidät löytää nimellä paijatblogit. Moni onkin meidät jo löytänyt. Ensimmäisen viikon aikana instayhteisö on saanut sata seuraajaa.

Tällä hetkellä Päijät-blogeissa on mukana noin parikymmentä erilaista blogia. Päijät-blogeista löytyy hyvinvointia, perhe-elämää, käsitöitä, reseptejä, kosmetiikkaa, tyyliä, valokuvausta sekä paikallisia tapahtumia ja tavallista elämää. Päijät-blogit kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan Instagramissa. Instagramista löytyy kaikki mukana olevat blogit.

Miksi minä olen näin innoissani tästä yhteisöstä? Kuulunhan minä jo Kaksplussan blogiverkostoon. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin yksinäistä puuhaa. Lisäksi tuntuu, että kaikki tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Joudun jättämään usein ne harvatkin tapahtumat väliin, joihin saan kutsun välimatkan ja aikataulujen vuoksi. Pyydän välillä miestäni oikolukemaan tekstejäni, mutta muuten emme juuri blogistani tai bloggaamisestani puhu. Ystäväni eivät kirjoita blogeja, joten heidän kanssaan juttelen ihan muista asioista. Voiko tätä harrastusta edes ymmärtää kukaan muu kuin toinen bloggaaja? Asettelen ruokia tai villasukkia pitkään valokuvaa varten, jaan somessa kuvia itsestäni ja lapsistamme. Haluan onnistuneen asukuvan, joka näyttää nopealta räpsyltä, mutta vaatii monta otosta. Näistä asioista on ihana puhua jonkun kanssa, joka oikeasti ymmärtää ja tekee ehkä samoja asioita. Tai tekee asioita fiksummin ja voin oppia häneltä uutta.

Jos olet kotoisin Päijät-Hämeestä, kirjoitat blogia ja olet aktiivinen instagramissa, niin olisi ihana saada sinutkin mukaan meidän joukkoon!
Facebookista meidät löytää nimellä Päijät-blogit
Johannalle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen: johanna@psneverstopsmiling.com
Instagramissa voit saada kuvasi mukaan Päijät-blogien sivulle käyttämällä tageja @paijatblogit ja #paijatblogit

Ystäväni Aami perusti ryhmän nimeltä Kasvatuspiiri. Hänen ideansa oli luoda turvallinen ja avoin ryhmä, jossa  keskustellaan erilaisista kasvatukseen liittyvistä asioita. Moni innostui ajatuksesta, minä mukaan lukien. Kasvatuspiiri kokoontuu noin kerran kuussa ryhmän perustajan kotona. Lapset eivät saa osallistua. Ainoastaan sylivauvat ovat sallittuja. Tämä sen takia, että saisimme keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä. Tämä meidän kasvatuspiiri on kokoontunut nyt kolme kertaa. Itse olen päässyt paikalle valitettavasti vain kerran. Kaikki eivät aina pääse paikalle ja tämä piiri kokoontuukin aina eri viikonpäivänä. Näin kukaan halukas ei jää kokonaan piirin ulkopuolelle, jos hänellä sattuisi olemaan meno aina tiettynä iltana viikosta. Keskusteluista on tapaamisten jälkeen ollut luettavissa koosteet kasvatuspiirin omassa facebook-ryhmässä. Näin poissaolleetkin ovat saaneet lukea aiheesta.

Ajatuksia idean takaa

Kysyin Aamilta, mistä hän keksi idean tähän kasvatuspiiriin ja hän ystävällisesti vastasi ja antoi luvan kertoa ajatuksistaan myös täällä blogissa. Josko joku vaikka innostuisi vastaavan piirin perustamaan omalla kotipaikkakunnallaan! Aami kertoi, että hän on aina ollut kiinnostunut kasvatusjutuista. Hän on lukenut paljon aiheesta ja keskustellut ihmisten kanssa. Hän on kuitenkin huomannut usein, että äidit ovat myrkkyä toisilleen, eikä sen pitäisi hänen mielestään todellakaan olla niin. Aami halusi luoda mahdollisuuden aidoille keskusteluille. Syventyä rauhassa keskusteluihin, jolloin äidit saavat uusia näkökulmia ja voivat auttaa ja tukea toisiaan hyvässä hengessä. Hän oli myös pyöritellyt ajatusta blogista, keskustelupalstasta tai jostain vastaavasta. Aami halusi kuitenkin aitoa ja oikeaa kohtaamista ihmisten kanssa sekä samalla saada tauon arjen keskelle. Hän myös rakastaa syvällisiä keskusteluja. Tällainen ei olisi mahdollista netin keskustelupalstoilla. Itselleni ainakin tuli heti mielikuva nettikeskustelusta, jossa aloittaja yrittää kysyä jotain asiallista ja vastaukset ovat jotain ihan muuta. Pahimmassa tapauksessa asiatonta haukkumista.

Aami ottaa omien sanojensa mukaan paineita järjestämiensä tapahtumien menestyksestä ja osallistujamääristä, mutta kasvatuspiirissä ei ole hänen mielestään väliä tuleeko paikalle yksi vai kymmenen tai ei ketään. Joka tapauksessa hän saa oman hetken teekupin kanssa. Yksin ei ole Aamin tarvinnut vielä teetään juoda.

Vinkkejä järjestäjälle

Aamin mielestä järjestäjän olisi hyvä löytää rento ja avoin mieli. Keskustelunohjaustaidoista on hyötyä ja ennalta sovitut illan teemat rajaavat keskustelun ryöpsähtämistä. Pienet tehtävät auttavat syventymään omiin ajatuksiin. Tarkoituksena on herättää ajatuksia ja antaa osallistujille uutta mietittävää. Kasvatuspiirissä keitetään aina teet ja kahvit. Osallistujat tuovat jotain pientä syötävää nyyttäriperiaatteella. Tämä on ollut oikein sopiva ja toimiva konsepti. Illan emännän ei tarvitse huolehtia tarjottavasta. Kasvatuspiiri voisi kokoontua myös jossain muualla kuin ihmisten kotona. Ehkäpä joltain järjestöltä tai seurakunnalta olisi mahdollista saada tila tällaiseen käyttöön.

Esimerkkejä keskustelun aiheista

Kasvatuspiirissä on joka kerta joku ennalta valittu keskustelunaihe. Aiheesta on luettu alustus ennen yhteistä keskustelua. Aiheina on ollut rajat otsikolla Rajat on rakkautta. Myös arjesta on keskusteltu otsikolla Ihana kamala arki. Tunteista keskustellaan yhdellä kerralla. Mörrimöykyt ja känkkäränkät saavat oman keskustelukertansa.

Minkäikäisten lasten vanhemmille

Itse koen, että keskustelut kasvatuksesta sopivat minkäikäisten lasten vanhemmille tahansa. Eri-ikäisten lasten vanhemmat rikastuttavat keskustelua. Vanhempien lasten vanhemmilta voi saada vinkkejä sekä rohkaisua. Hekin ovat selvinneet näistä uhmavuosista! Samalla voi kuulla, mitä mahdollisesti on luvassa tulevina vuosina. Eikä vanhemman tarvitse olla nimenomaan äiti. Isät tuovat keskusteluihin oman miehisen näkökulmansa.