Hei yrittäjä!

Haluaisitko yllätyksellistä mainontaa tuotteellesi? Täällä olisi bloggaaja, somevaikuttaja, influencer, jolta voit saada yllättävää, yllätyksellistä, erilaista ja tahattomasti hauskaa mainosta tuotteellesi. Tulet yllättymään! Samoin yllättyy luultavasti myös tämä somevaikuttaja itse.

Mitä se horisee?

Tänä syksynä olen yllättänyt itseni jo liian usein lähettämästä "hassuja" tarroja messenger-keskusteluihin. Vakiotarrani on kettu, joka röyhtäilee. Vai röyhtäileekö tämä kettu? En oikeasti edes tiedä, mitä tämä usein lähettämäni kettu tekee tai mitä tarkoittaa tässä tarrassa olevat kirjaimet BRT. Tiedätkö sinä? Pikainen googletus antoi vaihtoehdoiksi muun muassa Bus rapid transit (bussimetro) tai Be right there.



Yhteen keskusteluun, jonka osallistujista tunnen vain yhden, lähetin vahingossa kuvan lasten askarteluista. Asia selvisi minulle itselleni vasta useamman päivän päästä ystäväni ihmetellessä, miksi olin lähettänyt kuvan ryhmään. Ryhmä oli ollut jo viikkoja hiljaa. Ryhmän oli koottu keskustelua varten, joka oli jo käyty. Mitä tämä opetti? Poista heti puhelimelta kaikki vähänkään nolot kuvat! Aina on näköjään olemassa riski, että lähetät kuvia jopa tuntemattomille!

Viimeisin aikaansaannokseni oli lähettää gif-video facebookiin lapseni luokan vanhempien keskusteluun joulukranssien säilytyksestä. Tämänkin huomasin vasta sitten, kun puhelimeeni tuli ilmoitus siitä, että eräs äiti on tykännyt lähettämästäni giffistä! Siinä vaiheessa nousi jo tuskanhiki! Enhän minä lähetä ikinä giffejä! No, ei se video ihan pahinta laatua onneksi ollut!

Milloin tämä alkoi

Tämä kaikki alkoi tänä syksynä. Ensin sain uuden puhelimen, mutta vasta täytettyäni 40 tämä ongelma nousi ihan uudelle tasolle. Minulla ei (vielä) ole ikänäköä, mutta vakavia ongelmia somen käytössä on havaittavissa. "Äitiiii!!! Sä oot niiiiin nolo!" Sanoisi jälkikasvu.

Kootut selitykset

Nyt sain vihdoin tehtyä blogille Facebook-sivut. Joskus aiemminkin yritin luoda facebook-sivuja, mutta en vain osannut. Välillä tosiaan olen uskomattoman taitamaton yksinkertaisissa tietokoneisiin liittyvissä jutuissa ja samaan aikaan käytän sujuvasti  esimerkiksi Snapchattia ja instagramia. Tällä viikolla etsin jopa sitä, miten tietokoneella saa tehtyä @-merkin! Mies katseli vieressä eikä ollut uskoa silmiään. Kyllä minuakin jälkeenpäin nauratti! Neuvoin tietokoneella olleita lapsia sivusta päin ja jotenkin en hahmottanut/muistanut ollenkaan mistä tulee @-merkki.

Tässä olisi linkki blogin Facebook-sivuille. Jatkossa linkkaan sinne uudet postaukset. Lisäksi sinne tulee sellaista mitä ei tänne blogiin saakka päädy. Ainakin kuvia ja linkkejä minua kiinnostaviin asioihin. Käykäähän tykkäämässä! Ehkä minäkin tässä pikku hiljaa opin käyttämään tuota facebook-sivustoa. Minulla on kyllä ollut henkilökohtainen facebook-tili aktiivisessa käytössä jo vuosia. Eli ei tämä mikään ihan uusi juttu ole. Sen verran voisi joku viisaampi kuitenkin kertoa, että miten saan lisättyä tuon sivun nimen alle "henkilökohtainen blogi". Sellainen kun näkyy blogien facebook-sivuilla lukevan.

Tokaluokkalaisemme oli luokkaretkellä Korkeasaaressa. Hän pyysi saada ottaa mukaan puhelimen kuvien ottamista varten. Kännykkää en antanut ottaa mukaan. Annoin hänelle meidän pokkarin, joka on Olympus Tough. Se kestää vettä, pölyä ja käsittääkseni myös pieniä kolhuja. Kännykkää en antanut ottaa sen takia, ettei tulisi mieleen pelata sillä luokkaretkellä. Tosin ei se varmasti olisi ollut edes sallittua. En tiedä olisiko poika kiinnittänyt enemmän huomiota eläimiin ilman kameraa ja keskittyikö hän nyt enemmän kuvaamiseen kuin hetkessä olemiseen. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista katsella minkälaisia kuvia hän on ottanut. Hän otti yhteensä 90 kuvaa. Mukana oli kaksi videota.


Meillä pyritään pitämään kiinni lasten ruutuajoista. Niitä seurataan ja niistä keskustellaan ja väännetään lasten kanssa aika usein. Pojilla on mummojen vanhat puhelimet, joissa ei kovin kummoisia pelejä edes ole. Olen yrittänyt opettaa lapsille, miten paljon muuta tärkeämpää ja arvokkaampaa on kuin ruudun ääressä kököttäminen. Itse olen kyllä varsin huono esimerkki. Minulla ja miehelläni on älypuhelimet, joihin tulee Instagram-, Facebook-, Whatsapp- ja sähköpostiviestejä. Minä pidän puhelimen merkkiäänet hiljaisella ja yritän vältellä viestien tarkistamista liian usein. Mutta tuleehan sitä puhelinta räpellettyä välillä liikaakin. Blogikirjoitukset pyrin tekemään silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai kavereiden kanssa. Siksi näitä tuleekin nykyään aiempaa harvemmin, enkä yleensä ehdi keskittyä kovin pitkiin pohdintoihin.


Välillä tuntuu, että olisi helpompi katsoa lasten ruutuaikaa läpisormien ja antaa periksi, kuin katsella ja kuunnella kiukuttelua ja vinkumista siitä kun: "Koskaan ei saa pelata, aina sä kiellät!" Silti koemme miehen kanssa, että ruutuajan rajoittaminen on tärkeää ja meidän tehtävä on olla niitä "urpoja", jotka rajoja asettavat. Onneksi meidän pojat tykkäävät olla ulkona kavereiden kanssa ja pelata mm. sählyä ja jalkapalloa. Silti myös meillä uhkaavat ruutuajat välillä venyä turhankin pitkiksi. Toisaalta on päiviä, jolloin ei katsota mitään ruutua.


Meidän lapsia saa välillä muistuttaa siitä, että jos on katsonut vaikka elokuvan, niin samana päivänä ei kannata kysellä lupaa pelata tabletilla jalkapallopeliä. Samoin jos peliaika tabletilla loppuu, niin ei voi hipsiä pelaamaan puhelimella.


Miten teillä ruutuaika? Herättääkö tunteita ja keskustelua lasten kanssa?



Tämän postauksen kuvat on ottanut meidän tokaluokkalainen. Kuvia ei ole käsitelty eikä rajattu.

Minun piti jo ennen pääsiäistä vähentää omaa ruutuaikaani ja etenkin somessa eli minun tapauksessani lähinnä instagramissa ja Facebookissa roikkumista. En onnistunut asiassa kovinkaan hyvin. Ennen pääsiäistä eräs ystäväni puhui somettomasta pääsiäisestä ja minähän innostuin! Samoin mieheni. Lapset eivät. Tosin eiväthän he edes ole somessa! Mutta ajattelivat varmaan meidän kieltävään pelaamisen, telkkarin ja kaiken kivan. No, kyllähän me pelaaminen kiellettiin lähes kokonaan ja telkkariakin katsottiin hyvin harkitusti.

Kiirastorstaina pistimme kännykästä netit pois päältä. Ei facea, ei instaa, ei whatsappia, ei sähköpostia. Vain puhelut ja tekstiviestit. Eikä niitäkään liiaksi tullut pääsiäisen aikana. Oli ihanan rauhoittava kokemus. Kokeilemme tätä varmasti myös uudestaan. Kännykkä sai olla rauhassa pääsiäisen ajan. Minulla ei ollut tarvetta tarkistaa tämän tästä viestejä ja tykkäyksiä. Tiistaina kun arki koitti, niin melkein harmitti laittaa taas netti päälle puhelimeen. No, nyt olen taas sujuvasti käyttänyt facea ja instaa.


Mitä me sitten tehtiin? Ulkoiltiin yhdessä. Pelattiin jalkapalloa. Pojat vielä rutkasti enemmän kuin me muut. Syötiin hyvin ja nähtiin myös sukulaisia ja läheisiä. Minä en ottanut kännykällä yhtään kuvaa koko pääsiäisenä ja kamerallakin varsin vähän. Olin enemmän läsnä.










Onko teillä kokemuksia tai ajatuksia sometauosta tai nettilakosta?

Ihan ensiksi haluan hehkuttaa täälläkin (Instagramissa sen jo tein) saamaani palkintoa. Osallistuin arvontaan Kotomo-blogissa ja tällaisen palkinnon sain. Servettejä, kiiltokuvia, Hyvää Joulua-tarroja, suklaata, teetä ja pullo-essu. Oikein mieleisiä kaikki ja tulevat/ovat jo tulleet käyttöön.



Sain uuden puhelimen lokakuun lopussa. Samalla liityin myös Instagramiin. Nyt olen ihan instan lumoissa. Instan myötä myös kynnys kirjoittaa tänne blogiin on korkeampi. Pitäisi olla jotain oikeaa ja painavaa asiaa ja hyviä valokuvia. Eihän sellaisia ennenkään ole ollut, mutta kun paljon tulee jo julkaistua omalla instagram-tilillä http://instagram.com/minna_kiljustenblogi , niin mitä tänne blogiin jää? Vastausta en tiedä itsekään.

Tähän asti en ole hirveästi suunnitellut millainen tämä blogi. Olen ajatellut, että sitten kun minulla on enemmän aikaa paneudun blogin sisältöön ja ulkonäköön. Hah! On itsensä huijaamista luulla, että aikaa olisi enemmän. Aion siis jatkossakin jatkaa tällä sekalaisen sekavalla linjalla. Ja kirjoitella tänne mitä sattuu ja milloin sattuu.

Ihan pelkkää somekoukkua viime ajat eivät sentään ole olleet. Olen pelannut lasten kanssa enemmän kuin aikoihin. Peleinä ovat olleet Afrikan tähti ja Autot-muistipeli. Etenkin meidän 4v tyttö haluaa pelata muistipeliä.


Huomaan, että uuden puhelimen myötä myös kameralla kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Kamerasta ei montaakaan valokuvaa löytynyt tänne blogiin laitettavaksi.

Olen lukenut vähemmän ihmisten kuulumisia Facebookista. Eli en tiedä, mitä entinen työkaverini on leiponut tiistaina tai missä lapsuuden ystävä on treenannut keskiviikkona. Saati missä joku sukulainen on lounastanut torstaina. Olen pyrkinyt kuuntelemaan enemmän niiden ihmisten kuulumisia, joita olen ihan oikeasti nähnyt. Enkä todellakaan halua räveltää kännykkääni silloin, kun tapaan muita ihmisiä. Toki olen sen verran Facebookia vilkuillut, että olen nähnyt ystävän vastasyntyneen vauvan kuvat ja yksityisviestit olen käynyt lukemassa. Alkuviikosta ei tehnyt edes mieli jäädä selailemaan Facebook-päivityksiä. Yksityisviestien vilkaisu kerran päivässä riitti. Täytyy kyllä myöntää, että loppuviikkoa kohti väsymyksen lisääntyessä myös Facebookin vilkuilu on lisääntynyt.

Alun perin minun oli tarkoitus lähteä mukaan somettomaan syyskuuhun. Siihen en sitten kuitenkaan halunnut tai uskaltanut lähteä. Aion kuitenkin kiinnittää huomiota sosiaalisen median käyttööni syyskuun ajan ja vähentää sitä. Tuntuu, että olen roikkunut viime kuukausina ihan liikaa netissä kännykällä. Samaan aikaan olen seurannut tarkasti lasten ruutuaikaa ja rajoittanut sitä. Nyt meni siis omakin ruutuaika tarkempaan syyniin.


Aamulla on hetki aikaa lukea Aku Ankan taskukirjaa isoveljen sängyssä. (Ja äiti ehtii valokuvaamaan, kun ei näppäile kännykkää.)



Tällä viikolla on taas kerätty omenoita, keitetty hilloa ja omenariisipuuroa. Kokonaisia uuniomenoita on myös tehty sekä syöty omenoita suoraan puusta.



Hienoja tanssiesityksiäkin on nähty. Taapero oli melkein viikon kipeä (vauvarokko?), mutta nyt tauti on ohi ja kävelyharjoitukset jatkuvat "sairaslomatauon" jälkeen.



Eilen vietin aikaa taaperon kanssa koulun pihalla, kun odottelimme isosiskoa jumpasta.



Nyt edessä on lyhyt viikonloppu. Pojilla kun on koulupäivä lauantaina.