Viikko 8 - viikko ennen lomaa otti kaiken irti ja näytti mitä on arki

Miten viimeinen viikko ennen lomaa tuntuukin aina niin raskaalta? On olo, ettei jaksaisi odottaa enää päivääkään loman alkua. Johtuuko se siitä, että tietää loman olevan tulossa? Tietää, että arkeen on tulossa pieni tauko. Varmasti sitä jaksaisi, jos lomaa ei olisi tiedossa.

Minulla oli viime viikolla viimeinen arkiviikko ennen lomaa. Tuntuu, että tuo viikko otti minusta kaiken irti. Maanantai alkoi sillä, että Verisuren vesivahdin pannuhuoneen anturi piippasi. Pannuhuone oli täynnä tavaraa. Niinpä tyhjensin pannuhuoneen tavaroista, vaikka minun olisi pitänyt olla jo pukemassa hoitolasten ja kuopuksen kanssa ulkovaatteita eskariin vientiä ja ulkoilua varten. Kun sain pannuhuonetta tyhjennettyä tavaroista selvisi, että kaukolämpölaitteesta tippui vettä lattialle. Meillä kävi lopulta putkimiehiä kolmena päivänä ja pari rikkimennyttä osaa satiin vaihdettua. Onneksi oli Verisure. En tiedä miten kauan putket olisivat saaneet vuotaa ennen kuin oltaisiin asia huomattu ilman tuota Verisuren vuotovahtia. 

Viikon kirjat

Viime viikon tunnelma ei ainakaan keventynyt kirjavalinnoillani. Kuuntelin kaksi tositarinaan perustuvaa kirjaa Auschwizin keskitysleiristä. 17 tuntia keskitysleirejä! Varmasti vaikutti myös mielialaani.

Kuuntelin Auschwizin tatuoijan parissa päivässä. Heather Morrisin kirjaa Lale Sokolovin uskomattomasta elämästä ei vain voinut jättää kesken. Sokolov toimi tatuoijana Auschwizissä eli hän tatuoi numeroita vankien käsiin. Morris on taitava tarinankertoja, joka kuvaa koskettavasti keskitysleirin kauhuja.

Hearher Morris on kirjoittanut Auschwizin tatuioijalle itsenäisen ja fiktiivisemmän jatko-osan nimeltä Cilkan tarina. Minulla oli epäilykseni tätä kirjaa kohtaan, mutta samalla tavalla tämäkin imaisi mukaansa. Cilka selvisi Auschwizistä, mutta häntä syytettiin leirin vapauttamisen jälkeen yhteistyöstä vihollisen kanssa. Niinpä hänet määrättiin vankileirille Neuvostoliittoon.

Rankat aiheet näillä hyvin kirjoitetulla kirjoilla. Suosittelen näitä jokaiselle. Etteivät ihmiset unohtaisi näitä historian hirveitä tapahtumia. Ja etteivät ne vain toistuisi.

Viikon museo

Kävin hoitolasten kanssa Lahden Hiihtomuseossa. Siellä oli mukavasti tekemistä myös lapsille. He pääsivät hyppäämään mäkihyppysimulaattorista, laskettamaan Mäkimatteja, ampumaan pistoolilla tauluun sekä suunnittelemaan omat lumilaudat. Museossa oli hiihtomuotia ja -välineitä menneiltä vuosikymmeniltä. Yksi kuuluisa laukkukin nähtiin. Pitääkin viedä myös omat lapset joku kerta Hiihtomuseoon.

Viime viikolla osallistuin kahteen vanhempainiltaan sekä yhteen kasvatuspiirin keskusteluiltaan. Kuljetin lapsia treeneihin, tein ruokaa ja kävin kaupassa. Kaiken tämän jälkeen koitti vihdoin odotettu loma! 

Minä ja toinen poika matkustimme Espanjaan äitini luokse. Muu perhe jäi tällä kertaa kotiin. 

Ihanaa uutta viikkoa!