Esikouluun suoraan kotihoidosta

Meidän perheen nuorin aloitti tänä syksynä esikoulun. Sisaruksistaan poiketen hän ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Minulla on ollut hoitolapsia siitä asti, kun kuopus on ollut kaksi vuotta. Tyttö on siis tottunut jakamaan kotona sekä lelunsa että minun huomioni. Tämä hoitokuvio on mennyt kivasti. Hoitolapset ovat olleet tytön kavereita ja heitä on aina odotettu innolla hoitoon tulevaksi. Toki pieniä erimielisyyksiä on joskus ollut, mutta nehän kuuluvat elämään. Viime vuonna hän kävi kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa, joka kesti kolme tuntia. Muuten hän on ollut aina kotona minun kanssani.

Kuva: Pixaby

Tyttö on ollut elämänsä aikana harvoin yökylässä tai muiden hoidossa. Noin kerran vuodessa olemme tehneet jonkin pienen reissun miehen kanssa ilman lapsia. Silloin nuorin on ollut yleensä isovanhempien hoidossa. Viime talvena tyttö halusi lopettaa jalkapallon. Harrastuksen, jonka hän ehdottomasti halusi kesällä aloittaa. Samaan aikaan hän lopetti myös kyläilyt kavereiden luona. Hän ei enää halunnut mennä edes kaverisynttäreille ilman meitä vanhempia. Tyttö jätti kivatkin menot mielummin väliin, kun olisi mennyt ilman vanhempia. Kavereiden kanssa hän toki mielellään leikki, hän vain halusi kaverit meille leikkimään. Emme ole keksineet tähän muuttuneeseen käytökseen muuta syytä kuin normaalit ikään ja kasvamiseen liittyvät vaiheet.

Minua kieltämättä hieman jännitti lapsen esikoulun aloittaminen. Olin ilmoittanut tytön kokopäiväiseksi esikoiluun. Hänen piti siis myös osallistua päivän lepohetkeen eli "nukkua päiväunet". Kotona tyttö ei ollut enää vuosiin nukkunut päiväunia. Päiväkoti, jossa lapsemme aloitti esikoulun ennestään tuttu. Kolme isompaa sisarusta ovat käyneet samassa päiväkodissa esikoulun. Isommat muistelevat eskariaikojaan aina positiivisena kokemuksena. Onneksi! Se tietenkin vaikutti myös nuorimman odotuksiin eskarin suhteen. Hän oli kuullut pääsääntöisesti pelkkää hyvää tulevasta eskarista. Isommat ovat olleet esikoulussa puolipäiväisiä.

Kuva: Pixaby

 



Totta kai esikoulun alku jännitti myös tulevaa esikoululaista. Kesällä aihe oli niin tulenarka, ettei siitä saanut edes puhua. Esikoulun alun lähestyessä lapsi otti jo asiaa yhä useammin puheeksi. Ensimmäisellä viikolla esikoiluun meno itketti tyttöä aamuisin. Häntä harmitti edessä oleva päivälepo. Tyttö olisi halunnut sanoa monta kertaa "heihei" ja halata. Pyrin sanomaan yhdet heipat ja poistua paikalta. Vein tytön esikouluun hoitolasten kanssa ja jatkoin päiväkodilta ulkoleikkeihin hoitolasten kanssa. Tuntui ristiriitaiselta viedä oma lapsi surullisena hoitoon ja viettää päivä hoitolasten kanssa. Tunsin huonoa omaatuntoa myös oman lapsen kokopäiväisyydestä. Aikataulullisesti olisimme periaatteessa voineet hakea tytöt kotiin heti lounaan jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ajattelinkin, että syksyn mittaan vaihdan tytön puolipäiväiseksi. Sitä en tosin todellakaan sanonut lapsen kuullen ääneen. Iltapäivällä kun haimme esikoululaisen hoitolasten kanssa meitä oli aina vastassa hyväntuulinen tyttö. Hänellä oli ollut mukava päivä. Korkeintaan hän kysyi, miksi tulimme niin aikaisin.

Toisella viikolla tyttö meni jo innoissaan eskariin. Hän jopa odotti päiväuniajan nukahtamis- ja heräämissatua. Hän ei ole vielä käsittääkseni nukahtanut, mutta lepäilee. Tyttö on sanonut minulle monta kertaa, että haluaa ehdottomasti olla kokopäiväinen, koska päiväkodissa on niin kivaa. Hän jopa kysyi, että miksi ei ole päässyt päiväkotiin jo ennen esikoulua!

Oma työni perhepäivähoitajana on helpottunut sen myötä, kun oma lapsi jäi pois ryhmästä. Haastavin vuosi tässä työssä oli juurikin viime vuosi. Vuosi ennen esikoulua. Tuntui, että oma lapsi alkoi jo kaivata jotain muuta. Hän ei aina tiennyt onko iso vai pieni. Nyt elämä tuntuu tasaisemmalta hänen osaltaan kuin vuosi sitten. Mielestäni oli hyvä, että hän kävi viime vuonna kerhossa muutaman kerran viikossa. Se oli hyvää harjoittelua esikoulua varten. Itse en koe mitenkään haikeana sitä, että nyt nuorinkin lapsi on lähtenyt kodin ulkopuolelle. Olen vain onnellinen, että hän pääsee käymään saman esikoulun kuin isommat. Uskon, että hänellä tulee olemaan mahtava vuosi esikoulussa! Todennäköisesti itken liikutuksesta (mahdollisesti jopa räät poskilla) tulevassa lyhtyjuhlassa, joulujuhlassa ja erityisesti kevätjuhlassa!

Onko teillä esikoululaisia?