Tinahäät

Meillä hääpäivien vietto on ollut usein varsin vaatimatonta. Kahtena ensimmäisenä hääpäivänä kävimme ravintolassa syömässä. Ensimmäisenä hääpäivänä Lahdessa Taivaanrannassa ja toisena Mikkelissä Holvissa. Molemmilla kerroilla minä olin raskaana. Ravintolassa syömisestä piti tulla perinne, mutta emme ole vuoden 2007 jälkeen hääpäivää ravintolassa juhlistaneet.

 

 

Viidentenä hääpäivänämme olimme perheleirillä. Siitä olenkin kirjoittanut TÄÄLLÄ Muista hääpäivistä ei sitten olekaan muistoja. Mitään erityisen mieleenpainuvaa ei siis ole tehty. Hillitöntä juhlintaa emme ainakaan ole harrastaneet. Siitä kertoo tekemäni laskelmat. Kymmenestä hääpäivästä kaksi on ollut sellaista, jolloin minä en ole ollut raskaana tai imettänyt.

 

 

Kymmenen vuotta häiden jälkeen. Puku mahtuu, mutta sormus ei. 

Tänä vuonna juhlistimme oikeata hääpäivää syömällä karitsan sisäfileetä ja salaattia kynttilänvalossa lasten mentyä nukkumaan. Lasilliset viiniäkin otettiin. Lauantaina menemme teatteriin. Ravintolaan piti mennä, mutta näyttää siltä ettemme tänäkään vuonna pääse. Lastenhoito meillä on järjestettynä kiitos isovanhempien, mutta ystävänpäivän takia ravintolat tuntuvat olevan täynnä. Vapaita pöytiä on joko kovin myöhään tai juuri silloin kun olemme teatterissa. Ehkä meidän uusi perinne onkin, että hääpäivänä emme syö ravintolassa.

Mukavaa viikonloppua ja ystävänpäivää!

 

 

Ps. Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin pitää blogihistoriani ensimmäisen arvonnan. Tervetuloa kurkkaamaan huomenna kotikutoinen palkinto!