tiistai 19. maaliskuuta 2019

Viikon heräteostokset

Kävin eräänä maanantaina Lidlissä. Tarkoituksenani oli ostaa yksi rasvaton maito ja kaurasydämiä paistopisteeltä. Ostosten loppusumma oli 50,67€. Olimme viikonloppuna käyneet miehen kanssa tekemässä koko viikon ruokaostokset, joten minun ei olisi oikeastaan tarvinnut ostaa mitään. Päädyin kuitenkin ostamaan kaksi neuletakkia (11,99€/kpl). Mansikkahilloa, pähkinöitä, meetvurstia, sulatejuustoviipaleita, persikkasosetta, päärynöitä ja tomaattia ostin siksi, koska kyseiset tuotteet olivat alennuksessa. Ostin myös neljä rullaa kuviollista kontaktimuovia Instagram-kuvien taustaksi tai askarteluun. Myös suolakurkkuja päätyi ostoskoriin. Sokeroimattomia Bonnen soseita meillä käytetään puuron päällä sekä laitetaan maustamattoman jogurtin ja viilin sekaan. 

Aikamoinen määrä heräteostoksia vai mitä?




Samalla viikolla kävin uudestaan Lidlissä. Sillä kertaa ostosten loppusumma oli 27,20€. Ostin maitoa, pienen pullon seljankukka & aloevera-juomaa, kolme tölkkiä limsaa, croissantteja, avokadoja, päärynöitä, appelssiineja, banaania, omenoita, mysliä ja paahtoleipää. Meidän pojat tykkäävät tuosta Lidlin vihreässä pakkauksessa myytävästä myslistä, siksi sitä löytyy lähes aina kaapista. Croisantteja ostin lapsille iltapalaksi ja paahtoleivästä tehtiin voileipägrillissä täytettyjä paahtoleipiä.





Ajomatkani varrelle osuu välillä Fazerin tehtaanmyymälä. Ostan sieltä leipää heti syötäväksi ja pakastettavaksi. Nämä ostokseni maksoivat 13,60€. Leipien ja riisipiirakoiden lisäksi ostoskoriin lipsahti yksi kakkoslaatuinen karkkipussi.




Nämä kuvien ostokset siis päätyivät meille maanantain ja torstain välisenä aikana. Melkoinen määrä heräteostoksia, mutta toki myös suunniteltuja täydennyksiä. Lauantaina kävimme kaupassa pari kertaa. Sunnuntaina kävin vielä isommin kaupassa seuraavaa viikkoa varten. Viikonlopun kaupassa ramppaaminen johtui poikkeuksellisesta viikonlopusta. Isovanhemmat olivat hoitamassa lapsia. Minulla ja miehellä oli menoja. Viikonlopun aikana ruokia tehtiin suunnittelematta tyyliin, mitä milloinkin sattui tulemaan mieleen. Normaalisti suunnittelemme enemmän ruokia ja kaupassakäyntejä.

Mitä meillä syötiin sillä viikolla, kun minä kannoin tällaisia ostoksia kaupasta?


Lounaslista

Maanantai: riisi, kana-kasviswok, paprika
Tiistai: pinaattiletut, raejuusto
Keskiviikko: makaroonilaatikko, erivärisiä tomaatteja, porkkanaraaste 
Torstai: peruna, porkkana, lihakastike, salaatti
Perjantai: kalakeitto, ruisleipä

Päivällinen

Usein lounaalta jäänyttä ruokaa tuunattuna tai sellaisenaan. Edellämainittujen lisäksi syötiin ainakin makaroonia ja lihapullia.

Välipalaksi muun muassa: 

päärynää, appelssiinia, banaania, omenaa, pähkinöitä, leipää, mysliä + jogurttia, kolmioleipiä, jogurttia + banaanikolikoita, viiliä + Bonne-sosetta


Olemme jo jonkin aikaa miettineet kokeilla sitä, että tilaisimme ruokaostokset kaupasta valmiiksi ja vain hakisimme ostokset ohi ajaessamme. Näin välttyisi heräteostoksilta ja aikaakin säästyisi

Mielellään kuulisin siitä, miten teillä ruokaostokset hoidetaan.
Oletko kokeillut kauppakassipalvelua?
Oliko meidän ruokaostoksissa tuttuja tuotteita?

Ps. Teemne ruokaostoksia pääsääntöisesti Prismassa, Lidlissä ja S-marketissa. Tämän postauksen viikolla Lidl sattui matkani varrelle, kun kuljetin lapsia treeneihin.

Pps. Meillä on 6-henkinen perhe. Neljästä lapsesta kolme harrastaa urheilua useampana päivänä viikosta. Treenejä meidän perheessä on jokaisena arkipäivänä ja lauantaisin. Viikonloppuisin on usein turnauksia. Arkisin meillä syö aamupalan, lounaan  ja välipalan 3 hoitolasta.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Viikko 11 - yhdeksän vuoden tauon jälkeen kuntosalilla

Viikon ruoka

Kävimme miehen kanssa lauantaina pitkästä aikaa ulkona syömässä. Vielä pidempi aika oli siitä, kun olemme viimeksi syöneet sushia. Söimme Lahden keskustaan avatussa Konnichiwan sushibufftissa. Sushibuffetin lisäksi tarjolla oli Misokeittoa, lämpimiä aasialaisia ruokia sekä jälkiruokia. Maistuipa hyvältä!




Luomipoliklinikka

Kävin tällä viikolla Mehiläisessä luomipoliklinikalla. Kyseessä on 10 minuutin aika ihotautilääkärille, joka tarkastaa ihon ja luomet. Minulla on erilaisia luomia, joiden hienoja ja pitkiä nimiä en edes muista. Erästä mallia kutsutaan myös vanhuuden syyläksi! Nimestään huolimatta niitä voi tulla kuulemma jo parikymppisille. Minulta ei löytynyt luomia, jotka olisi syytä poistaa ja tutkia tarkemmin. Aiemmin minulta on poistettu muutamia luomia ja ne ovat olleet hyvälaatuisia. Minulle jäi luomipolikäynnistä hyvä mieli. Kelakorvauksen jälkeen lääkärikäynti maksoi 64 euroa. Mielestäni pieni hinta mielenrauhasta.


Viikon talkoot

Toisella pojallamme oli viikonloppuna koriksessa kotiturnaus. Mies istui toimitsija pöydän takana ja hoiti pelien kellon. Minä talkoilin kanttiinissa.






Viikon leffa

Kävimme miehen kanssa lauantaina katsomassa Bohemian Rhapsodyn. Valitsimme elokuvan sen perusteella, mihin ehdimme koristurnauksen jälkeen. Elokuva valinta osui nappiin. Tykkäsimme molemmat todella paljon. Erityisesti miehelle muutamat Queenin biiseistä ovat tärkeitä ja nostalgisia peliajoilta.


Viikon liikuntalaji

Perjantaina minä ja mies pääsimme kuntosalille, kun miehen vanhemmat tulivat hoitamaan lapsia. Viimeksi olen käynyt salilla luultavasti vuonna 2010. Alkuun hieman jännitti, mutta kuntosalilla oli kivaa. Nyt tuntuu mukavasti lihaksissa. Ehkäpä en odota yhdeksää vuotta seuraavaan kuntosalikäyntiin.


Viikon kirjat


Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Hanna Velling: Kirjosieppo
Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen: Perheen ruokavuosi


Laura Lähteenmäen kirjassa Korkea aika Anna ja Olavi Otson pieni perhe joutuu jättämään kotinsa Karjalassa. Evakkomatkalla he päätyvät Hämeeseen Pihlajan talon leivintupaan. Kun Olavi kotiutuu sodasta he saavat pienen palan maata, jolle rakentaa oma talo. Pihlajan talossa ei olla yhtä onnekkaita. Isäntä kotiutuu sodasta vaikeasti vammautuneena. Vaimo Heljä hoitaa miestään ja isoa taloa. Lapsia pariskunnalla ei ole. Näiden kahden perheen välille syntyy salattu side, joka yhdistää jälkipolvet toisiinsa. Kirja ei niinkään ole kertomus sodasta ja evakoista vaan sukutarina ja kertomus siitä, miten ihmisten teot vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.

Hanna Vellingin kirja Kirjosieppo on erokirja. En ollut lukenut kirjan takakantta, joten ero tuli minulle yhtä yllättäen kuin kirjan päähenkilölle Annalle. Kirjosieppo on moniavioinen lintu ja niin on myös Annan mies Make. Kirjosieppo kuvaa todentuntuisesti selviytymistä shokkierosta. Kirja oli nopea ja helppolukuinen. Annan ja hänen lapsensa asiat kääntyvät parempaan suuntaan kirjan loppua kohti ja kirjasta jäi mukava olo.

Tällä viikolla Blogissa ja instagram-tililläni alkoi kirja-arvonta. Arvottavana on Perheen ruokavuosi-niminen keittokirja. Kannattaa käydä osallistumassa arvontaan!




 
Mukavaa uutta viikkoa!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kehukeskiviikko - Esittelyssä Colour outside the lines

Se olisi taas keskiviikko eli Kehukeskiviikko-haasteen aika. Joitain viikkoja sitten Kehukeskiviikko-haasteen aloittanut Kaunismäessä-blogin Virpi haastoi minut mukaan. Haasteessa esitellään kiinnostava blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen. Haasteeseen voi vastata vain kerran tai vaikka joka viikko. Minulle tämä on jo kolmas kerta, kun osallistun Kehukeskiviikkoon. Aiemmin olen haastanut Mansikkatilan mailla-blogin Tainan ja Sutkautukia-blogin Tarun.



Tänään haluan haastaa mukaan Colour outside the lines-blogin Susannan. Kuulumme Susannan kanssa molemmat Kaksplussan blogiverkostoon. Susanna liittyi verkostoon viime syksynä. Olemme tavanneet kerran. Jaoimme hotellihuoneen Omena-hotellissa pikkujouluissa Tampereella. Huoneen jakaminen vieraan kanssa olisi jännittänyt enemmänkin, ellen olisi tiennyt Susannan asuvan Savossa. Kyllähän savolaisen kanssa aina toimeen tulee. Näin jälkeenpäin hieman hävettää, että annoin Susannan nukkua varavuoteessa ja valloitin itse parisängyn. Susannalle nousi nimittäin kuume kesken pikkujoulujen.


Susanna / Kuva Colour outside the lines-blogi


Susannan kirjoittama Colour outside the lines-blogi kertoo uusperheen arjesta. Susanna on tullut nuorena äidiksi ja kasvattanut esikoistansa yksin. Nykyään hän elää uusperheessä. Perheeseen kuuluu teini-ikäisen esikoistyttären lisäksi kaksi nuorempaa tyttöä: eskarilainen ja taapero sekä mies, joka Susannan mukaan uppoutuu välillä kirjoihin ja peleihin. Susanna löytyy myös Instagramista nimellä Colouroutsidethelinesblogi.

Miettiessäni, mitä kirjoittaisin  Susannasta ja hänen blogistaan tähän postaukseen selasin  hänen blogiaan. Samalla uppouduin lukemaan useammankin mielenkiintoisen blogipostauksen. Luin muun muassa Tukholmasta ja lapsista sekä lasten kasvatuksesta. Tein myös sisustustestin. 


Kenet sinä haastaisit mukaan Kehukeskiviikkoon?

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Perheen ruokavuosi - kirjaesittely ja arvonta

*Kaupallinen yhteistyö / kirjat saatu arvostelukappaleena



Sain jokin aika sitten arvostelukappaleen alkuvuodesta ilmestyneestä Perheen ruokavuosi nimisestä kirjasta. Kirjan takana on kolme naista: Anni Lehti, Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen. Sama tekijäkolmikko julkaisi viime vuonna kirjan Naperosta nautislelijaksi. Instagramista kirjat löytyvät tililtä @naperostanautiskelijaksi.


Perheen ruokavuosi - helppoja reseptejä naperoille ja nautiskelijoille
Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen/ 2019/ Readme/ 253 sivua


Perheen ruokavuoden mainostetaan olevan arjen pelastus kaikkiin koteihin. Kirjassa on yli 60 maukasta ja terveellistä kasvispainotteista ruokaohjetta. Kirjan kauniista ja tunnelmallisista kuvista välittyy vuoden kiertokulku. Kirjan reseptit on jaettu vuodenaikojen mukaan ja niissä hyödynnetään kunkin kauden raaka-aineita. Kirja tarjoaa arjen ruokavinkkien lisäksi ideoita, miten ruokavalioon saa lisättyä enemmän kasviksia ja miten koko perhe syö terveellisemmin. Useat kirjan ruoat on helppo valmistaa myös lasten kanssa. Eikö kuulostakin täydelliseltä? Eikä kirjan kuvaaminen arjen pelastajaksi kuulosta ollenkaan liioitellulta.



Minä olen tehnyt kirjasta vasta pinaattilettuja nokkospannarin ohjeella ja kurkumalattea. Ensi keväänä aion ehdottomasti taas kerätä nokkosia! Nyt kuivatut nokkoset ovat jo loppuneet ja jouduin turvautumaan pakastepinaattiin. Kurkumalatte pääsi heti suosikkijuomieni joukkoon. Kurkumalatella ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä kahvin kanssa. Juomassa on muun muassa kauramaitoa, inkivääriä ja kurkumaa.

Mielessä on käynyt jo kaikkien kirjan ohjeiden läpi kokkaaminen. Haluaisin lisätä kasvisruokien syömistä meidän perheessä. Perhepäivähoitajana pyrin tekemään monipuolista ja terveellistä ruokaa. Koska teen ruokaa joka päivä, niin uudet ruokaideat ja reseptit ovat enemmän kuin tervetulleita. Välillä tutuu, että kokkaan samoja ruokia viikosta toiseen. Tykkään kirjan visuaalisesta ilmeestä. Kirja muistuttaa siitä, että ruoka on iloinen ja esteettinen asia. Jatkossa hoitolapset ja oma perhe pääsevät varmasti maistelemaan tämän kirjan ohjeilla tehtyjä ruokia.
 

Mitä kirjan ohjeita aion ehdottomasti kokeilla?

 
Pinkki hummus - tehdään punajuuresta
Voikukkasmoothie
Jauhottomat porkkanapizzat
Papupyörykät
Nyhtökaura-pikalasgne
Kotitekoinen ricotta
Kaurapataleipä
 

Miltä kuulostaa? Jos kiinnostuit kirjasta, niin nyt sinulla on mahdollisuus voittaa Perheen ruokavuosi, osallistumalla arvontaan. Kerro kommentissa teidän perheen lempiruoka. Kerro myös sähköpostiosoite, josta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Jokainen osallistuja saa yhden arvan. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi, niin käy osallistumassa arvontaan myös Instagram-tililläni @minnakil

1 arpa kaikille osallistujille

Arvottavana on yksi kirja. Instagramissa ja blogissa osallistuu saman kirjan arvotaan. Postitan kirjan vain Suomeen.


Arvonta päättyy perjantaina 22.3 klo 24.


Onnea arvontaan!


Jos et luota arpaonneesi, niin kirja on myynnissä kirjakaupoissa ja  Adlibriksessa.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Viikko 10 - Barbien liivejä ja mokkapaloja

Viime viikolla innostuin virkkaamaan Barbeille liivit keltaisesta pörrölangasta. Toinen liivi on kummitytölle ja toisen saivat omat tytöt leikkeihinsä. Meillä leikitään Barbeilla tällä hetkellä joka päivä. Minäkin osallistuin tällä viikolla Barbie-leikkeihin leikkimällä kampaaja-Barbiella. Käsittelyssäni nuket saivat Niiskuneidin selvityssuihketta hiuksiinsa ja hiuksista tuli hieman sileämmät.




Sulje some


Aloitin Ekopaaston keskiviikkona. Yhtenä tavoitteena minulla on vähentää sosiaalisen median käyttöä. En ole ollut kokonaan ilman somea, mutta olen ollut vähemmän somessa. Minulla on ollut tapana selata Instagramia lasten päiväuniaikaan teetä juodessani. Töiden jälkeen olen usein maannut sohvalla puhelin kädessä. Tällä viikolla luin päiväuniaikaan kirjaa teetä juodessani. Töiden jälkeen olen muun muassa pelannut tyttöjen kanssa Muuttuvaa labyrinttiä ja leikkinyt Barbeilla. Viikonloppuna teimme tyttöjen kanssa Barbeille tyhjistä limsapulloista laivan. Nuket ovat laskeneet aluksella ulkona mäkeä ja seilanneet sillä sisällä ammeessa.




Viikon kirjat


Viime viikolla kuuntelin loppuun yhden äänikirjan ja luin loppuun yhden kirjan. 

Martiina Haag: Olin niin varma meistä
Nina Rousu: Joko ollaan perillä

Haagin olin niin varma meistä kertoo parisuhteessa jätetyn osapuolen tarinan. Kirjan päähenkilö Petra on kahden lapsen äiti ja hän ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa parisuhteen päättyessä. Petra olisi halunnut jatkaa suhdetta. Lopulta Petra pakenee tilannetta Ruotsin lappiin autiotupavahdiksi ja alkaa kirjoittaa kirjaa erostaan. 

Rousun Joko ollaan perillä on huikea matkakertomus monen maan ja maanosan läpi reppureissaajasta ja slummeista diplomaattipiireihin. Nina toimii mm. sukellusoppaana, hyväntekeväisyystyössä ja rantabaarin työntekijänä ennen kuin kohtaa diplomaattimiehensä. Lasten saaminen Afrikassa on kovin erilaista kuin Suomessa. Tuntuu, että tämä tositarina on huikeampi kuin mikään keksitty tarina aiheesta voisi olla. 

Minusta ei tule Leipuri Hiivaa


Leivoin hoitolasten kanssa tiistaina laskiaispullia ja viikonloppuna leivoin mokkapaloja kanttiiniin. Meidän perheessä on harrastettu joukkueurheilua viimeiset seitsemän vuotta ja tämä oli ensimmäinen mokkapalapelti, jonka leivoin urheilujoukkueen varainkeruun takia. Koen leipomisen melko stressaavaksi. Varsinkin jos lopputuloksen pitäisi olla kaunis. Voin pitää mokkapaloista taukoa ainakin seuraavat seitsemän vuotta. Mielummin talkoilen jotenkin muuten. En edes tykkää syödä mokkapaloja, joten en niitä koskaan ostakkaan. 




Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Junibacken - kannattiko siitä haaveilla monta vuotta?



Olen haaveillut jo useamman vuoden käynnistä Junibackenissa. Jo lapsena rakastin Astrid Lingrenin kirjoja. Nyt aikuisena olen lukenut Lingrenin kirjoja ääneen omille lapsilleni. Talvilomalla toteutui vihdoin haaveeni Junibackenissa käynnistä. Tukholman risteily oli jo vaarassa jäädä minulta väliin, koska sairastuin juuri ennen loman alkua. Terveydyin onneksi sen verran, että pääsimme risteilylle miehen ja tyttöjen kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun reissasimme tällä kokoonpanolla. Esikoinen oli meidän matkan ajan Vierumäellä. Hän oli yhden yön kumminsa perheen luona ja toisen yön salibandy-leirillä. Toinen poikamme oli isovanhempien luona Espanjassa.

Vaikka olemme matkustelleet perheen kanssa aika paljon, niin monet perinteiset lapsiperhekohteet ovat meiltä kokematta. Emme ole esimerkiksi käyneet Naantalin Muumimaailmassa, Puuhamaassa tai Linnanmäellä. Minua kauhistuttaa ajatus paikoista, jotka ovat täynnä lapsiperheitä. Hieman jännitti lähteä talvilomalla risteilemään ja Junibackeniin. Meluisat ja täydet leikkipaikat ja kiljuvat lapset eivät vastaa käsitystäni unelmalomasta.

Matkustimme junalla Helsinkiin ja raitiovaunulla rautatieasemalta satamaan. 5-vuotias kuopus oli sekä junassa että ratikassa ensimmäistä kertaa elämässään. Normaalisti olisimme kävelleet rautatieasemalta satamaan, mutta minun flunssani takia valitsimme ratikan. Matkustimme Silja Serenadella ja tyttöjen riemuksi meillä oli Promenade-hytti. Ikkunalaudalla leikittiin mukana olleilla Barbieilla ja katseltiin ihmisiä Promenadella. Flunssani sai meidät myös valitsemaan helpoimman tavan matkustaa Tukholmassa satamasta Junibackeniin. Ostimme laivan infosta liput Siljan bussiin, joka vei meidät Junibackenin pysäkille. Junibackenin läheltä löytyy myös Wasa-laiva ja Nordiska Museet.


Junibacken on Astrid Lingrenin teoksiin perustuva satumaailma ja se sijaitsee Djurgårdenin saarella. Junibacken on avattu vuonna 1996. Astrid Lingren on ollut mukana Junibackenin suunnittelussa. Junibackenissa on muidenkin kirjailijoiden saduista tuttuja asioita. Siellä oli muun muassa LasseMaija etsivätoimistosta kahvila ja kultasepänliike, Viirun ja Pesosen maatila sekä Mikko Mallikkaan kotitalo. Tytöt viihtyivät pitkään Satuhuoneessa, johon oli rakennettu näitä eri saduista tuttuja rakennuksia. Rakennuksiin pääsi kurkistamaan sisälle ja leikkimään. Myös minä ja mies viihdyimme kierrellessä ja katsellessa kohteita. Niin kaunista ja satumaista, ei ollenkaan muovista. Ihan kuin saduissa!

Meidän kaikkien mielestä parasta Junibackenissa oli satujuna. Siinä istuimme vaunuun, joka kierrätti meidät läpi Astrid Lingrenin satujen. Matkan aikana kävimme muun muassa Kissankulmassa, Ronja Ryövärin tyttären metsässä, Kattokassisen huoneessa ja Veljeni Leijonamieli kirjan tapahtumapaikoilla. Junaan sai selostuksen monella eri kielellä, myös suomeksi. Satujunassa kuultava tarina jäi Astrid Lingrenin viimeiseksi tekstiksi. Jos kuuntelee tarinan ruotsiksi kuulee sen Astrid Lingrenin itsensä lukemana.Tytöt olisivat halunneet junaan uudestaan, mutta pääsylippu oikeuttaa vain yhteen junamatkaan. Satujunassa ei saanut ottaa valokuvia. Olikin hyvä vain keskittyä nauttimaan kokemuksesta.










Satujunan jälkeen tutustuimme Huvikumpuun ja katsoimme näytelmän Peppi muuttaa Huvikumpuun. Haukoimme henkeä, miten taitavia lapsinäyttelijät olivat. Esitys sopi myös meidän ruotsia osaamattomille tytöille.






Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös söimme Junibackenissa. Kahvia-ravintola oli ihanan värikkäästi sisustettu. Tarjolla oli kotiruokaa ja herkkuja. Minä söin kanasalaatin, lapset lettuja ja banaania, mies Tortillaa. Junibackenista löytyy myös Ruotsin suurin lastenkirjakauppa.






Mitä nyt kun haave Junibackenista on toteutunut? Viime viikolla kuulin Astrid Lingrenin Vimmerbystä. Astrid Lingrenin on sieltä kotoisin ja sinne on rakennettu kuulemma aivan ihana satumaailma!
Nyt haaveilen siis Vimmerbystä.

Ja Junibacken oli aivan ihana! Kannatti ehdottomasti käydä!


Junibackenin tarina ja linkki Junibackenin nettisivuille.


Oletko käynyt Junibackenissa tai Vimmerbyssa?



Ps. Viron matkaajille tiedoksi, että Haapsalusta löytyy Ilonin Ihmemaa. Iloni Wikland on kuvittaja, joka on kuvittanut monia Astrid Lingrenin kirjoja ja hänen syntymäkaupunkiinsa on tehty koko perheen museo. Kauniista ja satumaisesta kolmikerroksisesta talosta löytyy taidegalleria, elokuva- ja näyttelysali sekä leikkihuone. Toukokuusta elokuuhun auki olevalta pihalta löytyy  käsityöpaja, jossa voi askarrella ja Matiaksen maja, jossa voi kokeilla puusepäntöitä. Pihalla oli erilaisia leikkipaikkoja ja esimerkiksi tarkkuusheittopiste. Me kävimme Haapsalussa koko perheen kanssa viime kesänä.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Ekopaasto - ajatuksiani ennen paastoa




Muistan jo miten teini-ikäisenä ajatus paastosta ennen pääsiäistä kiehtoi minua. En ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta jokin paastossa ja etenkin ortodoksisessa pääsiäisessä kiehtoi ja kiinnosti. Ajatus paastosta jäi siis jo teini-iässä muhimaan jonnekin takaraivoon ja muutama vuosi sitten, kun kuulin ensimmäisen kerran Ekopaastosta innostuin ajatuksesta. Osallistuin ensimmäisen kerran Ekopaastoon toissa vuonna. Silloin jätin paaston ajaksi punaisen lihan pois ruokavaliostani. Viime vuonna jätin ruokavaliostani paaston ajaksi pois punaisen lihan, kanan ja kalan.




Suomen evankelis-luterisluterilainen kirkko on järjestänyt Ekopaastoa vuodesta 2012 alkaen. 
Kampanjassa innostetaan suomalaisia osallistumaan pääsiäispaastoon tavalla, joka auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Vuosien aikana kampanjassa on painotettu erilaisia ympäristöteemoja kristillisestä näkökulmasta sekä luterilaista paastoperinnettä. Paasto alkaa laskiaisen jälkeisenä päivänä eli huomenna tuhkakeskiviikkona ja loppuu pääsiäiseen.




Tänä vuonna ajattelin keskittyä Ekopaastossa erityisesti paastoamiseen sosiaalisen median käytöstä. Täydelliseen somettomuuteen en ole lähdössä, mutta päämäärättömän somen selaamisen aion jättää kokonaan pois. Blogini ja Instagram-tilini päivittyvät myös paaston aikaan, mutta minä en aio viettää aikaa esimerkiksi Instagramia selaillen.

Myös lihansyöntiä aion vähentää paaston aikana ja valita useammin kasvisvaihtoehdon. Täydelliseen lihattomuuteen en ole tänä vuonna lähdössä. Viime syksyinen anemia on vielä sen verran hyvässä muistissa ja tilanne vielä osittain selvittämättä, niin en tällä kertaa jätä lihaa kokonaan pois ruokavaliostani. Jos anemiani ja ferritiini-arvoni kiinnostavat, niin olen kirjoittanut niistä blogiini. Anemiasta kirjoitin syksyllä ja tämän vuoden alussa kerroin siitä, miten pääsin mittauttamaan ferritiinin. Saatan muuttaa näitä oman paastoni sääntöjä paaston mittaan. En tosin ajatellut, että lähtisin lipsumaan säännöissä vaan päinvastoin ehkä tiukentamaan niitä.




Viime vuonna osallistuin paaston aikana Ekopaastoretriittiin Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa. Voit käydä lukemassa Kokemuksistani Hiljaisuuden retriitistä. Retriitti oli mahtava kokemus ja juurikin retriitin innoittamana syntyi ajatus ottaa sosiaalisen median käytön rajoittaminen mukaan tämän vuoden paastotavoitteisiini. Pidin puhelimeni lentotilassa koko retriitin ajan. En siis voinut vastaanottaa viestejä, puheluita tai käyttää nettiä. Käytin puhelinta ainoastaan kamerana, kun kuvasin kaunista Heponiemen luontoa.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat kuvia kasvisruuista vuoden takaiselta Ekopaastolta.


Lady of the Mess on kirjoittanut blogissaan Ekopaastosta useammankin kerran. Minäkin taisin lukea Ekopaastosta ensimmäisen kerran hänen blogistaan. Hänen tämän vuoden kirjoituksestaan tulee hyvin ilmi Ekopaaston idea. Kannattaa käydä lukemassa! Lady of the Messin Ekopaasto.


Oletko kuullut Ekopaastosta?
Oletko lähdössä mukaan Ekopaastoon?

Sinua saattaa kiinnostaa lukea

(Olin kuukauden syömättä punaista lihaa)

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Viikko 9 - lomaviikon kuulumisia

Viime viikolla vietimme koko perhe talvilomaa. Tänä vuonna emme viettäneetkään lomaa yhdessä. 11-vuotias poikamme lähti heti loman alussa Espnjaan. Hän lensi sinne yhdessä äitini kanssa. Kotiin hän palaa tänä iltana yksin. Olemme ostaneet hänelle saattajapalvelun koneeseen. Tämä on hänelle ensimmäinen kerta yksin lentokoneessa. En tiedä, kuka jännittää eniten! Minuakin nimittäin jännittää.

13-vuotias esikoisemme oli lomalla Vierumäellä salibandy-leirillä. Samalla hän oli yhden yön kumminsa eli siskoni perheen luona. Samaan aikaan minä, mieheni ja tytöt teimme risteilyn Tukholmaan. Matkan pääkohde oli Junibacken.



Lomalla miehen sisko ja lasten serkut tulivat meille kahdeksi yöksi. Ohjelmassa oli lasersotaa Megazonessa,  Raks buffet, uimista uimahallissa ja laskettelua Messilässä. Minä osallistuin lähinnä kuljettamiseen ja syömiseen. Loman alussa iskenyt flunssa esti urheilemisen lomalla.

Lomalla


Oli tämän vuoden ensimmäinen viikko, kun en lukenut yhtään kirjaa loppuun. Minulla on tosin 4 kirjaa kesken.

En hiihtänyt metriäkään.

Monen vuoden haaveeni Junibackenissa käynnistä toteutui. Paikka oli ihana!

Aloin haaveilla käynnistä Astrid Lingrenin maailmassa Vimmerbyssä. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa eilen. 

Juhlimme poikamme 13-vuotissynttäreitä.

Kävimme kummityttömme ja lasten serkun 7-vuotissynttäreillä. 

Yskin ja olin välillä ilman ääntä. 


Onko teillä vietetty tänä vuonna talvilomaa? 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helpot tarjottavat synttäreille



Viime vuosina meillä on välillä jäänyt lasten synttäreitä viettämättä. Viikonloput ovat usein täynnä turnauksia ja muuta ohjelmaa, vierailla on myös omat menonsa. Yhteisen vapaan viikonlopun löytäminen ei aina ole onnistunut. Arki-illat taas eivät ole hyvä vaihtoehto juhlille, koska osa sukulaisistamme asuu kaukana. Joskus jo suunnitellut juhlat ovat peruuntuneet sairastumisen vuoksi.

Eilen järjestimme synttärit reilu viikko sitten 13 vuotta täyttäneelle esikoiselle. Kaikki eivät tällä kertaa päässeet paikalle. Esimerkiksi pikkuveli lomaili isovanhempien luona Espanjassa. 






Synttäri menu

Kinkku-sienipiirakka
Coctail-piirakat ja munavoi
Juustoleipä-aprikoosi tikku
Mutakakku 
Sitruunamuffinssit
Oreopallot
Dominopallot



Kinkku-sienipiirakoissa ei kermaa ja juustoa säästelty. Mutakakku on meillä jo vuosia ollut vakiotarjottava poikien synttäreillä. Helppo ja nopea tehdä. Kakun voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tein kakun gluteiinittomana Olga Temosen ohjeella. Vaihdoin spelttijauhot gluteiinittomaan jauhoseokseen.

8-vuotias teki sitruunamuffinssit. Ne ovat hänen herkkuaan, hän kun ei suklaasta tykkää. Miehen siskot olivat auttamassa juhlajärjestelyissä. Toinen siskoista vei paikalla olleet 5 lasta uimaan ja toinen teki kanssani tarjottavia juhliin. Mies saapui hieman ennen juhlien alkua toisista juhlista vanhempiensa ja siskonsa miehen kanssa. Välillä menee vähän sumplimiseksi nämä menot ja aikataulut, mutta on se sen arvoista. Saatiin järjestettyä lapselle juhlat yhden välivuoden jälkeen. Ja kai tässä pitäisi pitää itsensäkin jonkinlaisessa juhlienjärjestämis-vireessä. Ei ole kuin  pari vuotta ensimmäisiin rippijuhliin.


Onko sinulla joku juhlien vakiotarjottava? 
Paras vinkkisi juhlien järjestäjälle?


Linkit resepteihin:

Ohjeesta poiketen Oreo-pallot vain kieriteltiin kookoshiutaleissa. Emme sulattaneet suklaata pallojen päälle. 


torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuu 2019


Helmikuussa


Leivoin ensimmäisen kerran Runebergin muffinsseja. Minulla oli apuna hoitolapset. Hyvin näyttivät maistuvan. Itse on syönyt yhtään.

Tulin valituksi pojan korisjoukkueen somevastaavaksi. Olen yrittänyt perehtyä lajiin ja joukkueen tapoihin. Täytyyhän joukkueen kuvateksteissä lukea jotain järkevää.

Sairastuin flunssaan ja makasin kolme päivää sängyssä. Äänikin lähti.

Luin yhden kirjan ja kuuntelin 8 äänikirjaa. Kirjoista kolme kertoi herätysliikkeistä ja niistä eronneista tai eroavassa olevista ihmisistä. Nämä kirjat olivat Jumalan huone, Ainoa taivas ja Matkaystävä. Kaikki ovat suhteellisen uusia kirjoja ja kirjoittajiensa esikoisteoksia. Kuuntelin nämä kirjat peräkkäin. Kaikissa oli hieman erilainen näkökulma, joten jokainen oli omalla tavallaan kiinnostava. Nyt tuntuu, että herätysliikkeet saavat hetkiksi riittää. Tosin miksipä en lukisi lisääkin, jos joku julkaisee aiheesta kiinnostavan kirjan. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta herätysliikkeistä.

Mannisen Kaikki anteeksi kertoo perheestä ja parisuhdeväkivallasta. Manninen on kirjoittanut kauniisti kamalasta aiheesta. Vaikuttava lukukokemus ja tätä kirjaa suosittelen mielelläni muille. Parisuhdeväkivallastakaan minulla ei onneksi ole omakohtaista kokemusta.

Kankimäki sai minut kiinnostumaan Japanista Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kirjansa ansiosta. Alkuvuodesta luin Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Kankimäki on yksi lempikirjailijoistani näiden kirjojen ansiosta. Odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa kirjaansa.

Avioliittosimulaattori ja 30 ennen 30 olivat kevyttä kuunneltavaa kipeänä ollessa. Järistyksiä kirja on nuortenkirja muun sukupuolisesta henkilöstä. Luin kirjan Helmet-lukuhaasteeseen, mutta voin suositella kirjaa aikuisille. Sujuvaa tekstiä ja kirja oli tainnut saada jonkin palkinnonkin. Ilon kaava oli ainoa kirja, jonka luin enkä kuunnellut äänikirjana.

Helmikuun kirjat

Laura Manninen, Kaikki anteeksi
Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Riina Mattila, Järistyksiä
Katja Kärki, Jumalan huone
Essi Ihonen, Ainoa taivas
Suvi Ratinen, Matkaystävä
Petja Lähde, Ilon kaava
Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori
Katri Sisko, 30 ennen 30

Meillä oli miehen kanssa 14. hääpäivä

Esikoisemme täytti 13 vuotta. Hän järjesti kavereilleen Xbox-turnaus synttärit. 

Toinen poikamme lähti viikoksi Espanjaan isovanhempien luokse.

Esikoinen oli Vierumäellä salibandy leirillä.

Minä, mies ja tytöt kävimme risteilyllä Tukholmassa. Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Junibackenissa. Junibackenista ja risteilystä on tulossa kirjoitukset blogiin.

Nuorin lopetti peukalon syömisen vihdoinkin 5 vuotiaana. Lopettaminen ei käynyt ihan itsekseen, vaan teimme asian eteen töitä.

Helmikuussa kirjoitin blogiin 13 kirjoitusta. Kerroin meidän Top 3 voimavarat joilla jaksaa lapsiperhearkea. Kerroin liittyneeni Päijät-blogien instayhteisöön. Joko seuraat Päijät-Hämeen alueen blogien tiliä Instagramissa? Ystävänpäivänä tunnustin olevani huono ystävä. Listasin 5 asiaa joita rakastan viikonlopuissa. Minut haastettiin mukaan Kehukeskiviikkoon. Jatkoin tammikuussa aloittamaani tapaa kirjoittaa viikon kohokohdista blogiini aina maanantaisin.


Helmikuun luetuimmat kirjoitukset






 
Hei hei helmikuu!
 
Tervetuloa maaliskuu!
 
 
Mitä sinulle jäi mieleen helmikuusta?




keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kehukeskiviikon blogisuositus

Muutama viikko sitten minut haastettiin mukaan Kehukeskiviikkoon eli haasteseen, jossa esitellään kehukeskiviikkona kiinnostava blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen. Minut haastoi haasteen aloittaja eli Kaunismäessä blogin Virpi.



Minä haluan haastaa mukaan Sutkautuksia blogin Tarun. En edes muista miten pitkään olen lukenut Tarun pilke silmäkulmassa kirjoittamaa lifestyleblogia. Tarun blogista löytää muotikoordinaattorin uusimmat muotivinkit sekä kirja-, lehti-, meikki-, leffa- ja kaikkia muitakin mahdollisia suosituksia. Taru löytyy Instagramista nimellä Sutkautuksia.

Sutkautuksia-blogissa olen muun muassa ihastunut Tarun Weekly report-postauksiin. Tänä vuonna olenkin kirjoittanut omaan blogiini viikottaisia postauksia edellisen viikon kohokohdista Tarun innoittamana. En suinkaan tyylikkäällä Weekly report-otsikolla vaan milloin milläkin otsikko-viritelmällä.

Kuva eilisestä Silja Serenaden Grand Opening Showsta.

Onko Sutkautuksia sinulle tuttu? 
Mikä olisi sinun blogisuosituksesi? 

maanantai 25. helmikuuta 2019

Viikon 8 kohokohdat

Taas olisi aika listata viime viikon kohokohdat. Viime viikko alkoi iloisissa tunnelmissa. Loma häämötti muutaman työpäivän takana. Nuorin laski innoissaan päiviä risteilyyn. Toinen pojista odotti Espanjan matkaa. Keskiviikkona meille oli tulossa odotettu vieras Espanjasta. Muuten kaikki sujuikin kivasti, mutta minä itse tulin kipeäksi. Perjantaista sunnuntaihin olen viettänyt aikaa pääsääntöisesti vaakatasossa. Lauantaista lähtien hiljaa. Minulta lähti nimittäin ääni.


Kuva Pixabay

Viikon kohokohdat


Viikon kirjat

Viime viikolla kuuntelin kolme kirjaa ja luin yhden. Kolmen päivän sohvalla ja sängyssä makailu mahdollisti tämän poikkeuksellisen suuren kirja määrän. Tämä on muutenkin ollut huikea kirjavuosi. Tähän mennessä olen lukenut 2 kirjaa ja kuunnellut 12. Näiden lisäksi olen lukenut kivoja lastenkirjoja hoitolapsille ja nauttinut kauniista kuvituksista. Ehkä voisin joskus listata blogiin myös kivoja lastenkirjoja. Ja minulle saa ehdottomasti vinkata hyviä kirjoja!

Suvi Ratinen, Matkaystävä 
Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori
Petja Lähde, Ilon kaava
Katri Sisko, 30 ennen 30

Ratisen Matkaystävä oli jo kolmas herätysliikkeeseen kuuluvista ihmisistä ja etenkin herätysliikkeestä irrottautumassa olevista ihmistä kertova kirja tänä vuonna. Edellisellä viikolla kuuntelin nimittäin Essi Ihosen Ainoa taivas-kirjan sekä Katja Kärjen Jumalan huoneen. Matkaystävässä oli hieman erilainen näkökulma. Kirjan päähenkilö oli jo lähtenyt liikkeestä. Hän joutui kuitenkin palaamaan vastentahtoisesti muistoihinsa kuultuaan vanhan luokkakaverin kadonneen. Kirja on kirjoittajansa esikoisteos. 

Kolmen herätysliike-kirjan jälkeen kaipasin jo jotain muuta. Veera Niemisen Avioliittosimulaattori sai toimia aivot narikkaan kirjana. Kuuntelin kirjan Bookbeatista. Kirja meinasi jäädä kuuntelematta lukijan äänen vuoksi. Kirjan päähenkilö on nuori opiskelijatyttö, mutta lukijalla on voimakas ja tumma naisääni. Ei kuulostanut ollenkaan nuorelta tytöltä. Kirjassa savolaistyttö muuttaa kuukaudeksi rakkauden perässä Länsi-Suomeen poikaystävänsä suvun maatilalle. Kevyttä hömppää maajussille morsian hengessä. 

Petja Lähteen Ilon kaava on ollut minulla pitkään kesken, vaikka kirjassa on vain parisataa sivua ja se on helppoa ja kevyttä luettavaa. Palautin kirjan jo kirjastoonkin, mutta lainasin sen myöhemmin uudestaan kun huomasin kirjan sopivan Helmet-lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on kaksoset". 

Katri Siskon 30 ennen 30 on suomalaista chick litiä. Olen ollut nuorempana chick litin suurkuluttaja. Nyt kuuntelin kirjan parissa päivässä. Kirja sopi hyvin kevyeksi saikkupäiväivien kuunneltavaksi, vaikka olenkin yli-ikäinen kuuluakseni kirjan varsinaiseen kohderyhmään.  Kirjoittajalla on blogi Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys ja Instagram-tili.. Kirja on saamassa jatkoa kirjalla 30 jälkeen 30.


Viikon esitys

Tytön luokan esittämä Zirkus Tortellini

Lasten koulussa on jo vuosia ollut perinteenä, että tokaluokka esittää sirkusesityksen saksankielellä. Tämä oli jo kolmas kerta, kun olimme esitystä katsomassa. Ihana perinne! Lapset näyttävät nauttivan esityksen valmistamisesta ja esittämisestä. Meidän tuleva eskarilainenkin jo mietti, mitä roolia haluaisi kolmen vuoden päästä esittää. 

Viikon kohokohta

Äitini tuli käymään Espanjasta

Olipa mukava nähdä äitiä pitkästä aikaa. Äidistä oli myös suuri apu ruuanlaitossa ja siivoamisessa, etenkin kun minä tulin kipeäksi.Toinen poikamme lensi äitini mukana Espanjaan talviloman viettoon. 

Viikon juoma

Puhdistamon Luomu Kombucha maitohappobakteerijuoma, inkivääri & sitruuna.

Hyvänmakuinen, raikas juoma. Kaverini suositteli saunajuomaksi. Hyvin on maistunut myös ilman saunaa.



Mitkä olivat sinun viime viikkosi kohokohdat?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

5 asiaa joita rakastan viikonlopuissa

Sekä minä että mies teemme arkisin töitä ja viikonloput ovat vapaita. Mies tosin saattaa joskus harvoin olla työmatkalla viikonloppuna. Lapsilla on usein turnauksia viikonloppuisin. Kolmen lapsen eri lajien turnaukset menevät usein lomittain niin, että täysin vapaita viikonloppuja ei meidän perheessä juuri ole. Toisinaan kaikilla kolmella on samana päivänä turnaus, mutta onneksi turnauksiin on joskus bussikuljetuksia ja aina kimppakyytejä.


Parasta viikonlopuissa on


1. Aamut ilman herätyskellon soimista.

Herään arkisin yleensä ennen herätyskellon soimista. Viikonloppuisinkin herään yleensä aikaisin. Viikonlopuissa parasta on se, että herättyään saa jäädä vielä sänkyyn lojumaan. Usein luen aamuisin sängyssä blogeja, viimeistelen omia kirjoituksia, katson Instagramia, kuuntelen äänikirjaa tai luen kirjaa. Lapset ovat jo sen verran isoja, että eivät tarvitse heti herättyään aamupalaa. Ja jos tarvitsevat, niin he osaavat tehdä vaikka leivän itse.



2. Aikatauluttomuus

Arkena hoitolasten kanssa on tietyt ruoka-ajat ja päivälepo. Päivään pitää mahtua myös ulkoilua, vapaata leikkiä ja jotain ohjattua toimintaa. Kuuntelen lasten omia toiveita tekemisen suhteen ja haluan, että asiat tehdään kiireettömästi. Aamuisin meillä lähtee kolme koululaista kouluun ja iltapäivällä he tulevat koulusta. Monena iltana lapsilla on harrastuksia ja jossain välissä pitää syödä, tehdä ruokaa ja käydä kaupassa. Viikonloppuna on ihana, kun ei tarvitse elää niin tarkasti aikataulun mukaan. Arjen sujuvuutta toki tukee se, ettei rytmejä sekoiteta täysin viikonloppunakaan. Ruokaa on syytä tarjota ennen kuin lapset tai äiti saavat nälkäkiukkukohtauksia ja ihan koko yötä ei ole syytä valvoa. Silti aikatauluissa voi lipsua ja elää vähän rennommin kelloon tuijottamatta.

3. Mies on kotona

Mies on yksi parhaista kavereistani, joten tietenkin on ihanaa kun hän on kotona. Lapsia näen paljon arkisinkin, mutta miestä vähemmän. Viikonloppuisin on ihanaa, kun olemme koko perhe yhdessä.



4. Joku muu tekee ruokaa

Arkisin mies keittää aamuisin puuron. Minä teen pääsääntöisesti kaikki muut ruuat. Ruuanlaitto ei ole erityisesti lempipuuhaani, mutta voisin väittää että ruuanlaittotaitoni ovat kehittyneet melkoisesti tässä vuosien varrella. Tarjoan hoitolapsille joka päivä eri ruokaa. Viikon aikana meillä on liha-, kana-, kala- ja kasvisruokapäivä. Minä vastaan myös arkipäivien ruokalistan suunnittelusta. Enemmän kun mielelläni siirrän vastuun ruuanlaitosta viikonloppuisin miehelle. Onnea on mies, joka tekee hyvää ruokaa!




5. Ei ole pakko mennä ulos

Hoitopäivinä me ulkoilemme joka säällä. Kovilla pakkasilla ja kaatosateessa ulkoilemme ehkä lyhemmän aikaa, mutta ulos mennään aina. Tykkään ulkoilla, mutta viikonloppuna saatan viettää aikaa myös pelkästään sisätiloissa. Työni puolesta pääsen ulkoilemaan ympäri vuoden valoisaan aikaan, joten minun ei "ole pakko" mennä ulos viikonloppuna, jos ei huvita tai ilma on huono.



Tämä menossa oleva viikonloppu ei vastaa unelmieni viikonloppua.  Tulin nimittäin itse tulin kipeäksi torstai-perjantai yönä. Muu perhe on saanut tehdä mieleisiä juttuja. Esikoinen oli kaverilla yökylässä. Toinen poika lähti talviloman viettoon Espanjaan. Tytöllä oli kaveri yökylässä. Nuorin on saanut leikkiä siskon ja tämän kaverin kanssa. Mies on käynyt kuntosalilla ja lauantaina hän teki melkoisen treenin työntämällä Kärkkäisen ostoskärryjä. Nuo kärryvuorot kuuluvat korisjoukkueen talkoiluun. Minä olen lukenut ja kuunnellut kirjoja. Toivottavasti jaksan tehdä tällä lomalla muutakin.

Mikä sinun mielestäsi on parasta viikonlopussa

torstai 21. helmikuuta 2019

13 vuotta äitinä

Tämän piti olla onnittelupostaus esikoiselle. Hän täyttää tänään 13 vuotta. Edellisen kerran kirjotin blogiin pojasta syntymäpäiväpostauksen neljä vuotta sitten. 


Miksi tämä sitten ei ole muistelu/synttäripostaus? Siksi, koska meillä asuu teini! Minulla ei ole lupaa kirjoittaa pojan asioista. Voisin toki muistella omaa taivaltani äitinä. Siis voisin, jos jaksaisin. Teinin kanssa nukkumaan meno vaan alkaa taas muistuttaa taaperovuosia. Teinejä ei saa nukkumaan ajoissa. Valvovat myöhään. Minä taas en osaa keskittyä blogin kirjoittamiseen ennen kuin talossa on hiljaista. Illalla myöhään aivoni eivät enää väsymyksen takia toimi, enkä saa kirjoitettua mitään järkevää.


Onnea rakas esikoinen!

Teit meistä äidin ja isän. 
Olet opettanut meille monia asioista. Emme olleet ennen hoitaneet vauvoja.
Olemme kokeneet kanssasi monia ensimmäisiä kertoja.
Muistan tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi milloin olet noussut tukea vasten seisomaan.

Vaikka välillä räyhäämme, valitamme, rajoitamme ja uhkailemme etuuksien menettämisellä, niin se kaikki on rakkautta.

Toivomme sinulle vain pelkkää hyvää!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kehukeskiviikko - uusia blogeja lukulistalle

Kaunismäessä blogin Virpi haastoi minut mukaan kehukeskiviikkoon eli haasteeseen, jossa esitellään keskiviikkoisin joku kiva blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen.

Virpi on aloittanut tämän haasteen ja sain kunnian olla ensimmäinen haastettu. Virpi itse on seitsemän lapsisen uusperheen äiti. Blogissaan hän kirjoittaa elämästään, jossa eletään vuoroviikkoista uusperhe-elämää, tehdään käsitöitä ja leivotaan. Kannattaa käydä tutustumassa, jos blogi ei ole jo ennestään tuttu. Minä olen tutustunut Kaunismäessä-blogiin paremmin Päijät-blogien kautta, johon me molemmat kuulumme.




Haastan mukaan kehukeskiviikkoon Mansikkatilan mailla blogin Tainan. Mansikkatilan mailla on lifestyle-blogi, jossa on kauniita kuvia kauniista asioista. Etenkin Tainan kauniit kukkakuvat ovat jääneet mieleeni. Taisinkin löytää blogin alun perin Tainan järjestämän kukkailoittelua-haasteen kautta. Taina on juuri niin sydämellinen ja iloinen kun blogin perusteella voi kuvitella. Olen tavannut Tainan kerran ja hän on helposti lähestyttävä ja mukava. Kukkien lisäksi blogista löytyy kauniita kuvia ja kirjoituksia sisustuksesta, kodista ja perheestä. Blogista löytyy myös diy-juttuja. Kannattaa käydä tutustumassa! Seurantaan kannattaa ehdottomasti ottaa myös Tainan kaunis ja harmoninen Instagram-tili @mansikkatilanmailla.

Mansikkatilan mailla blogissa on muuten menossa kirja-arvonta perjantaihin 22.2 saakka. Käykäähän osallistumassa, jos Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin kiinnostaa. Kyseessä on sisustuskirja, joka on Tainan mukaan kuitenkin enemmän kirja hyvinvoinnista ja kokonaisvaltaisesta elämän hallinnasta. Tai oikeastaan. Älkää käykö osallistumassa arvontaan, niin minulla on paremmat mahdollisuudet voittaa kirja itselleni.



Sitruunoita lokakuisesta Espanjasta

Taina! Sinut on siis haastettu esittelemään joku kiva blogi kehukeskiviikkona ja pistämään haaste eteenpäin!


Onko Mansikkatilan mailla tuttu blogi?
Kenen blogia sinä suosittelisit kehukeskiviikkona?

maanantai 18. helmikuuta 2019

Viime viikon kohokohdat

Viime viikolla

Viikon päätös

Tein päätöksen jatkaa töitäni perhepäivähoitajana.
Läheiseni ovat kuunnelleet jo kyllästymiseen asti pähkäilyjäni töitteni suhteen. Olen vaihtanut vähintään kerran päivässä mielipidettäni siitä, että jatkanko vai lopetanko.


Viikon juhla

Minulla ja miehelläni oli 14. hääpäivä.
Perinteeksi on muodostunut juhlimattomuus. Jatkoimme perinnettä.



Viikon erikoinen

Perheellämme oli vuoden ensimmäinen vapaa viikonloppu.
Tätäkään ei olisi ollut, jos esikoinen olisi ollut pelikuntoinen. Flunssa mahdollisti meille erittäin tervetulleen turnauksista vapaan viikonlopun.

Viikon kirjat

Kuuntelin loppuun kaksi äänikirjaa.
Molempien kirjojen päähenkilöt kuuluivat uskonnolliseen yhteisöön ja molemmat kirjat olivat kirjoittajiensa esikoisteoksia. Kärki kertoo Jumalan huoneessa kolmen eri sukupolven naisen kautta pohjoiskarjalaisen suvun tarinaa 30-luvulta tähän päivään. Kirja menee viime aikojen suosikkikirjojeni joukkoon. Sen verran vaikuttava lukukokemus oli.

Ainoa taivas kertoo Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä. Kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta sopi sujuvasti aikuiselle luettavaksi. Tätäkin kirjaa voin suositella lämpimästi.  

Katja Kärki, Jumalan huone
Essi Ihonen, Ainoa taivas

Viikon tapahtumat

Osallistuimme kahteen talviulkoilu tapahtumaan.
Launtaina seurakunnan yhteisvastuun ja sunnuntaina päiväkotiin tutustumisen merkeissä.

Viikon leffa

Barbie merenneidon tarina.

Nykyinen tokaluokkalainen katsoi tuota leffaa kymmeniä kertoja pienenä. Muu perhekin oppi vuorosanoja ulkoa. Nyt kukaan ei ole useampaan vuoteen elokuvaa katsonut. Tänä viikonloppuna leffa on katsottu ainakin kaksi kertaa. Barbeistakin tuli merenneitoja 5-vuotiaan leikeissä. Nuket saivat pyrstönsä sukista ja lapasista.



Mukavaa alkanutta viikkoa!
Hyvää talvilomaa lomalaisille!

torstai 14. helmikuuta 2019

Huonon ystävän tunnustukset

En lähettänyt tänäkään vuonna yhtään ystävänpäiväkorttia. Myös tekstiviestit, Whatsapp viestit ja Messenger viestit jäivät lähettämättä. Olen muutenkin huono pitämään yhteyttä ystäviin. Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin elämäni aikana ja saanut heistä kavereita ja ystäviä. Yhteydenpito moniin ystäviin on kuitenkin jäänyt. Muutot ja muuttuneet elämäntilanteet ovat usein olleet tilanteita, joissa yhteydenpito kavereihin on ensin pikkuhiljaa hiipunut ja sitten jäänyt kokonaan.


Kuva Pixabay

Aikuisena ihmisiin ei tutustu enää yhtä nopeasti kuin lapsena. Syvälliseen tutustumiseen ja salaisuuksien jakamiseen menee paljon pidempään kuin lapsena. Eikä sellaista edes välttämättä tapahdu ollenkaan aikuisena solmituissa ystävyyssuhteissa.



Kuva Pixabay


Ystävänpäivän aattona luin uusinta Kotivinkkiä. Jo otsikko kannessa herätti mielenkiintoni. Lehdessä oli artikkeli "Etkö jaksa tavata ystäviäsi?". Lehtijuttu kertoo sosiaalisesta stressistä. Otsikko kolahti. Minun oli pakko lukea juttu saman tien. Haluaisin tavata enemmän ystäviä, järjestää kotona juhlia ja arkisia teehetkiä sekä viikonloppuisin brunsseja. Nyt ei vain aika ja jaksaminen riitä. Usein tuntuu, etten saa edes viestiä kirjoitettua tai soitettua. Minulle on tullut korkea kynnys järjestää mitään. Kotivinkin jutussa mainitaan negatiiviset ydinuskomukset. Tunnistin niistä itseni. Ydinuskomukset tarkoittavat ihmisen omia käsityksiä omasta arvokkuudestaan ja pystyvyydestään. Itse jään usein jälkeenpäin miettimään ja käymään läpi kohtaamisiani ihmisten kanssa. Välillä vatvon väsymiseen asti sitä, miten tilanne meni ja olisinko voinut toimia toisin. Väsyttävää! Minulla ei ole mitään ystäviäni vastaan. Emme ole vähentäneet tai lopettaneet yhteydenpitoa riitojen tai erimielisyyksien vuoksi. En vain jaksa, ehdi tai saa aikaiseksi. Anteeksi ystävät!

En juurikaan soittele ystävilleni. Puhelut voi laskea tänä vuonna yhden käden sormilla. Miehelle soitan joka päivä, muille en juuri koskaan. Vaikka olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, niin henkilökohtaisissa viesteissä olen huono. Tuntuu, että saan sosiaalista kanssakäymistä tarpeeksi jo työpäivän aikana. Toki töiden jälkeen kaipaisin aikuista seuraa. Vietänhän päivät pääsääntöisesti lastan kanssa. Käyn kuitenkin lähes päivittäin keskusteluja instagramin, oman ja muiden blogien kommentoinnin kautta sekä tietenkin whatsappissa. Etenkin Whatsapp viestiketjut kuormittavat. Varsinkin kun valtaosa viestiketjuja koskevat lasten harrastuksia ja viestit ketjuissa yleensä tarkoittavat, että saan jonkin asian hoidettavaksi tai mietittäväksi. Tämä kaikki kuormittaa tätä introverttia niin paljon, että yhteydenpito ystäviin jää. Illat olen yksin tai lasten kanssa ja vain haaveilen ajasta ystävien kanssa, tekemättä asian eteen mitään.


Milloin elämästä tuli näin "kiireistä", ettei ehdi nauttia elämästä?
Miksi elämä täyttyy yhteydenpidosta somen kautta ja oikea kohtaaminen jää välistä?


Mielellään kuulisin vinkkisi, miten järjestää aikaa ystävien tapaamiseen.
Oletko sinä pitänyt kiinni lapsuuden ystävistä? Näettekö usein?
 
 
Hyvää Ystävänpäivää!
 
Kuva Pixabay

Ps. Nyt lopetan tämän tilityksen ja lähden lenkille ystävän kanssa. :)