keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Viikko 20 - pihatöitä ja kepeitä kirjoja

Viikon kirjat


Sara Parikka, 365. Ilon ja Inspiraation vuosi
Veera Vaahtera, Sopivasti sekaisin

Parikan Ilon ja Inspiraation vuosi sisältää 365 ideaa, sitaattia ja reseptiä. Kirja olisi parhaimmillaan luettuna yksi sivu kerrallaan, mutta minä ahmin kirjan muutamassa päivässä. Toimi se niinkin. Muutamat ideat otin heti käyttöön.

Veera Vaahteran Sopivasti sekaisin on kepeää ja hyvin kirjoitettua chick litiä. Kirja sijoittuu kirjastomaailmaan. Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego. Viime viikolla luin Vanhatalon Keskivaikean vuoden ja sitä ennen  Toisen elämän. Niiden kautta löysin Vaahteran kirjat, joita aion lukea lisää jatkossa.




Viikon näytelmä


Kävin tytön ja kahden hänen kaverinsa kanssa Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Sound of Musicin. Sekä minä, että tytöt nautimme musikaalista. Idea teatterireissuun lähti siitä, että tyttöjen kaveri näytteli upeasti von Trappin perheen nuorinta lasta. Teatterissa pitäisi käydä useammankin, vaikka ei tuttuja näyttämöllä olisikaan.

Työjuttuja


Retkeilin hoitolasten kanssa kahdessa hieman kauempana olevassa puistossa. Jotenkin tuntuu, että sekä lapsilla että itsellä on enemmän innostusta ja energiaa lähteä retkille. Kirjastossakin kävimme. Toisaalta talven aikana isommat lapset ovat käyneet kaksi kertaa viikossa kerhossa. Kerhon lisäksi ei ole kaivattu niin paljon erikoista tekemistä kuin ilman kerhoa olisi kaivattu. Lapset ovat usein toivoneet, että ollaan omassa pihassa tai pyytäneet saada leikkiä pidempään sisällä ennen uloslähtöä. Tämä lisääntynyt valo ja lämpö piristävät lapsia ja aikuisia.

Olen jo pidempään seurannut somessa tunnetaito-ohjaaja Heli Mäkelää. Instagramista hänet löytää nimellä Kasvuntaika. Viime viikolla tein Helin vinkistä hoitolasten kanssa tunnepiirrustuksia. Käsittelimme iloa ja vihaa keskustellen, ilmeitä kokeillen ja piirtämällä.


Viikonloppu


Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Teimme miehen kassa pihatöitä. Lapsistakin oli jo paljon apua. Söimme aamupalat ulkona, mies grillasi ruuat ja söimme kesähuoneessa. Ihana viikonloppu! Lisää tällaisia kiitos!




Emmehän me sentään koko perhe kotona olleet. Toinen poikamme lähti jo torstaina pelireissulle Tallinnaan. Kotiin hän tuli vasta sunnuntaina puolen yön aikaan. Alla olevassa kuvassa kuivatellaan pestyjä sukkia auringossa ennen sukkien pakkaamista mukaan pelireissulle.




Mukavaa viikkoa!
Instagramista minut löytää:
(kirjatili)
(Barbie kuvia)

perjantai 17. toukokuuta 2019

Viikko 19

Tällä viikolla on ollut sen verran paljon ohjelmaa, että viime viikon viikkoraportti on jäänyt kirjoittamatta. Vielä sentään ehdin jotain kirjoittaa muistiin ennen uutta viikkoa. 



Tein toisen perhepäivähoitajan ja hoitolasten kanssa retken Pikkuveskulle. Näin muutenkin toista perhepäivähoitajaa useammin kuin yleensä. Miten ihanaa tätä työtä olisikaan tehdä yhdessä toisen hoitajan kanssa. Tai miten kiva olisi nähdä muita hoitajia useammin.




Viikon kirja:

Pauliina Vanhatalo, Keskivaikea vuosi

Keskivaikea vuosi kertoo elämästä masennusdiagnoosin jälkeen. Vaikka kirja kertoo masennuksesta, se ei ole masentava. Kirjassa äitiys osoittautuu introvertille vaikeaksi, yhdeksän laudaturin oppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia ja kaamos ahdistaa. Apua haetaan lääkityksestä, kirjoittamisesta, koiranpennusta ja meditaatiosta. Tämäkin kirja sai minut taas miettimään omaa elämääni.


Vietin viikonlopun Jyväskylässä, jossa oli koripalloturnaus. Poika pelasi ja minä olin mukana kannustamassa.





Mukavaa viikonloppua!


torstai 16. toukokuuta 2019

Lasten harrastukset, kuinka paljon vanhempien pitää osallistua?

Muistan hämärästi joskus ajatelleeni, että lapset voisivat harrastaa jotain lähikoululla ja kulkea itsenäisesti harrastuksiinsa. Minusta ei pitänyt tulla mokkapaloja leipovaa ja kentänlaidalla vesisateessa kannustuksia karjuvaa vanhempaa. Vaan kuinkas sitten kävikään?




Tällä hetkellä kolme vanhinta lastamme harrastavat jokainen omaa lajiaan useamman kerran viikossa. Monena viikonloppuna on ainakin yhdellä lapsista turnaus, joka useimmiten ei ole kotikaupungissa. Se tarkoittaa sitä, että olemme usein kuskeina arki-iltaisin kotikaupungissa ja viikonloppuisin ajellaan vähän kauemmaksi. Kotiturnaukset ovat taas oma juttunsa, koska silloin olemme usein talkoissa turnausta järjestämässä. Tällä hetkellä 13-vuotias esikoisemme pelaa salibandya, jota hän on harrastanut noin 7 vuotta. 11-vuorias toinen poikamme pelaa koripalloa, jota hän on harrastanut kohta kaksi vuotta. 9-vuotias tyttömme harrastaa futista ja hän on harrastanut sitä kohta kolme vuotta. Ensi syksynä eskariin menevällä tytöllämme ei ole harrastuksia. Mies on valmentanut salibandya noin 7 vuotta.




Tässä postauksessa on kuvia viime viikonlopulta. Joukkue, jossa poikani pelaa koripalloa osallistui Jyväskylässä turnaukseen nimeltä Lauri Markkanen Tournament. Joukkueen pelaajat ja valmentajat yöpyivät koulumajoituksessa eli omilla patjoilla koulun lattialla. Minä valitsin majoituspaikaksi hotelli Verson. 




Minun ei olisi tarvinnut lähteä mukaan Jyväskylään, mutta ajattelin pienen hotelliloman olevan mukava tauko arkeen. Toki halusin nähdä myös poikani pelaavan. Hän on myös tulevan viikonlopun turnauksessa, joten halusin myös ylipäätänsä nähdä poikaa. Minulla ei ollut varsinaisia velvollisuuksia Jyväskylässä, mutta olen ylläpitäjänä joukkueen omilla Instagram ja Facebook-sivuilla. Katsoin kaikki pojan joukkueen pelit sekä lähes kaikki toisen joukkueenkin pelit. Laiton peleistä ja turnauksesta sen verran kuvia someen, että joukkueen tili palkittiin turnauksen parhaasta sometuksesta lippiksellä, jossa on Lauri Markkasen nimmari. Vietin aikaa koululla, jossa pojat majoittuivat. Iltaisin kävin ravintoloissa syömässä. Päivällä söin pelien välissä turnausruokalassa sekä kaupan salaattia urheiluhallin ulkopuolella.




Lauantaina ehdin rauhassa nauttimaan pienen pannullisen teetä sekä herkullista vadelma-valkosuklaajuustokakkua kuuluisassa Teeleidissä.





Tällä hetkellä kannustan lapsia heidän itse valitsemissaan lajeissa. Heille en ole paljastanut oman nuoruuteni mottoa: "Urheilu on kansakunnan syöpä" vaan kannustan heitä terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Minun on nyt aika muuttaa käsitystä itsestäni. En olekaan enää se, joka ei ymmärrä mitään urheilusta. Olen oppinut jo varsin paljon tässä vuosien aikana omien lasten harrastusten kautta. Tiedän mikä on paitsio, EU-virhe ja lay-up. En kuitenkaan leivo mokkapaloja (okei, kerran leivoin) ja kannustan hillitysti lähinnä taputtamalla. Karjunta ei ole minun juttuni.




Löysin vanhan kirjoitukseni harrastamisesta vuodelta 2014. Se on ollut vuosi, jolloin pojat olivat hetken aikaa kiekkokoulussa. Sen jälkeen he molemmat harrastivat jalkapalloa salibandyn lisäksi. Jalkapallo loppui molemmilta ja nuoremmalta loppui tänä talvena myös salibandy. Eli nyt kaikilla koululaisilla on yksi harrastus. Tuleva eskarilainen ei harrasta vielä mitään. Odotamme, että lapsi kiinnostuu itse jostain, mitä haluaa harrastaa.

Ajatukseni lasten harrastuksista vuodelta 2014


Miten ja mitä teillä harrastetaan?
Mikä on vanhempien rooli?

perjantai 10. toukokuuta 2019

Instagram ennen ja nyt

Olen käyttänyt Instagramia syksystä 2014 saakka. Olen julkaissut instagramissa lähes 3000 kuvaa. Viime vuosina myös paljon videoita ja kuvia instastoriesin puolelle. Arttu ja Nata ovat blogeissaan verranneet vanhoja ja uusia instagram-kuviaan. Tämä oli niin mielenkiintoinen ja hauska aihe, että lähdin ehdottomasti mukaan. Minä en ole poistellut matkan varrella kuvia instagramista. Sieltä löytyy siis kaikki kuvat syksystä 2014 alkaen. Nyt on luvassa pieni vertailu, että miltä kuvat näyttivät ennen ja miltä ne näyttävät nyt. Onko tapahtunut kehitystä valokuvaajana? 



Puhelin on vaihtunut vuosien varrella monta kertaa ja kamera on parantunut joka kerralla. Lapsetkin ovat kasvaneet. Selfie kuopuksen kanssa. Minä kuvaan instakuvani edelleen puhelimella. Järkkärillä otettuja kuvia on vain muutama vuodessa. 




Minä ja Jukka. Menin tuuheahiuksisen miehen kanssa naimisiin vuonna 2005. Vuodet ovat ohentaneet Jukan hiuksia niin paljon, että nykyään hän on kalju. Meillä ei ole samanlaisia tuulipukuja, mutta Lahti Basketball fanihupparit löytyy.



Instagram-tililtäni löytyy ruokakuvia. Näissä kuvissa on muuten sama lautanen. Eroa on kuvan käsittelyssä. Edelleen otan useimmat ruokakuvani läheltä, vaikka nykymuodin mukaan kuva otetaan usein kauempaa. Niin, etä ruoka-annoksen lisäksi näkyisi myös kattausta.



Minulla on ollut tapana esitellä sekä keskeneräisiä, että valmiita neulomuksia. Vanhemmassa sukat eivät näy edes kokonaan. Uudemmassa kuvassa olen  stailannut kuvaa tulppaaneilla.




Viime vuosina olen innostunut uudestaan lukemisesta ja etenkin äänikirjoista. Tänä vuonna perustin oman kirjagram-tilin eli kirjoihin keskittyvän instagram-tilin. Kirjatilini löytyy instagramista nimellä @minnankirjahylly




Meillä kolme vanhinta lasta harrastaa joukkueurheilua. Lajeina ovat tällä hetkellä salibandy, koripallo ja jalkapallo. Instagramissa näkyy välillä kuvia myös lapsista urheilemassa. Tällä hetkellä olen toisen pojan korisjoukkueen somevastaava eli päivitän joukkueen omaa instagram-tiliä ja facebook-sivua.



Selfieitäkin löytyy. Omituisen värinen tausta tuossa piponesittely kuvassa.



Joskus olen saavuttanut 100 seuraajan rajan. Nyt seuraajia on 1000. Wow!




Kollaasi ennen ja nyt. Nykyään julkaisen joka kuukausi kollaasin kuukauden kohokohdista.

Olipa hauska selata omaa instatiliään taaksepäin. Mukavia muistoja vuosien varrelta.



Oletko sinä poistanut vanhoja kuvia instagramista? 


Ps. Nykyään minulla on myös Barbie-aiheinen instagram-tili tyttöjen kanssa. Etenkin nuorin on innoissaan, kun etsimme yhdessä barbeja ja tavaroita valokuvia varten. Tili löytyy nimellä @instanuket

tiistai 7. toukokuuta 2019

Curly girl metodi ja lyhyet hiukset

Aktiivisesti somea käyttävät eivät ole voineet välttyä kuulemasta CGM:sta eli Curly Girl-metodista. Minäkin olen törmännyt aiheeseen useamman kerran. Kiharapilviä tavoittelevat tuntuvat usein olevan pitkähiuksisia. Päätin silti kokeilla metodia. Minulla on lyhyet, ohuet, helposti rasvoittuvat ja hieman taipuisat hiukset.

Alkuun minun piti selvittää, mistä oikein on kysymys. Liityin Facebookin Curly Girl Suomi-ryhmään. Ryhmästä löytyy paljon tietoa. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu yli 50 000 jäsentä. Minä en ainakaan heti ymmärtänyt, että mitä kaikkia tuotteita tarvitaan ja missä järjestyksessä niitä on tarkoitus päähän laittaa. CG-metodi tuntui salatieteeltä ja ovathan monet sitä kutsuneet jopa uskonnoksi.






Viikko sitten ajoin Tokmannille ja kiertelin 20 minuuttia hiustenhoito-osastoa etsien metodin mukaisia tuotteita. Olisin voinut kierrellä pidempäänkin, mutta kauppa meni kiinni. Tuotteiden löytämisessä minua auttoi Curly Girl-Facebook-ryhmän albumit. Albumeista löytyy kuvat tuotteista, jotka sopivat metodiin. Minä en jaksa lukea pitkiä INCL-listoja ja etsiä oikeita tuotteita. Tuotemerkeillä kun saattaa olla vain yksi tietty shampoo tai hoitoaine, joka sopivat metodiin. Minä olen huono lukemaan ohjeita, mutta kuvia katson sujuvasti. Kaikkea en ensimmäisellä ostosreissulla löytänyt, mutta shampoon ja hoitoaineita onneksi löysin ja pääsin heti kotona kokeilemaan metodia. Joissain kaupoissa on kuulemma jo oma hylly CG-metodin tuotteille. Metodiin sopivia tuotteita löytyy myös luonnonkosmetiikasta ja kampaamotuotteista. Minä lähdin kokeilemaan metodia markettituotteilla.

Ensimmäiseksi hiukset pestään shampoolla tai pesuaineella, jossa on korkea sulfaattipitoisuus, mutta ei silikonia. Tämä Final wash poistaa hiuksista niihin kertyneen silikonin ja muotoilutuotteet. Pesu tehdään vain kerran, silloin kun aloittaa metodin käytön. Myös silloin, kun erehtyy käyttämään vääriä hiustenhoitotuotteita tehdään final wash. Pesun jälkeen hiuksiin olisi pitänyt laittaa hiusnaamio. Minulla ei ollut hiusnaamiota vielä tässä vaiheessa. Niinpä siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen.





Jatkossa hiuksia pestään hoitoaineella eli tehdään Co-wash eli Condition wash. Hiuksia pestään hoitoaineella päänahkaa hieroen viiden minuutin ajan. Myös sulfaatiton shampoo kävisi, mutta monet tuntuvat käyttävän pelkkää hoitoainetta. Niin myös minä. On ollut yllättävää, miten hiukset ovat puhdistuneet pelkällä hoitoaineella pestessä. Ennen tämän metodin kokeilemista minä en käyttänyt koskaan hoitoainetta. Hiustenhoitorutiinini oli joka toinen päivä shampoo ja joka toinen päivä kuivashampoo.

Hoitoainepesun jälkeen on vuorossa Hoitoaine. Hiuksiin laitetaan hoitoainetta, joka voi olla sama kuin co-washissa. Halutessaan voi käyttää myös kosteuttavampaa hoitoainetta tai hiusmaskia. Hoitoaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti. Hoitoainetta laittaessa hiuksia voi haroa sormilla tai harvahampaisella kammalla. Minä en ole kampaa lyhyisiin hiuksiini tarvinnut.

Pesun jälkeen märkiin hiuksiin puristellaan hiuksiin jätettävä hoitoaine. Hoitoaine puristellaan latvoista ylöspäin ja mielellään pää alaspäin.

Hoitoaineen jälkeen vuorossa olisi muotoilu. Hiuksiin puristellaan runsaasti geeliä. Geelin on tarkoitus pitää pörröisyys poissa. Minä olen kokeillut geelin käyttöä kerran. Seuraavana päivänä "kiharani" oikenivat ennätysnopeasti. Pelkään myös geelin saavan hiukseni näyttämään rasvaisilta. Niinpä olen toistaiseksi vain skipannut tämän vaiheen.






CG-metodissa hiuksia ei saa kuivata pyyhkeeseen vaan ne plopataan eli kuivataan T-paitaan. T-paita asetellaan sängylle ja hiukset asetellaan pää alaspäin paidalle. Tosin minun lyhyissä hiuksissani ei paljon asettelemista ole. Lopuksi T-paita sidotaan päähän. Olen pitänyt paitaa päässäni noin puoli tuntia. Sitten hiukset ovatkin jo melko lailla kuivat. Ryhmän keskustelut monen tuntien kuivaamisesta eivät koske minua. Enkä todellakaan tarvitse hiustenkuivaajaa, jossa on diffuuseri. En edes tiedä mikä se diffuuseri on, mutta sitä saisi tässä metodissa käyttää.

Alla olevassa kuvat hiukset ovat vielä märät ploppauksen jäljiltä. Menin nukkumaan, kun hiukset olivat vielä vähän kuivuneet. Yöksi hiukset pitäisi kiinnittää ananakselle, jotta kiharat eivät suoristu. Tavallista puuvillaista tyynyliinaa parempi vaihtoehto olisi silkkinen tyynyliina. Eipä ollut ananasta eikä silkkistä tyynyliinaa.

 



Näytinkin sitten seuraavana päivänä tältä (alla oleva kuva). Kiharoita voi freesata puristelemalla vedellä tai hoitoaineen ja veden yhdistelmällä.



Joskus saatan näyttää aamulla myös tältä.




Tai tältä. Koskaan ei tiedä minkä näköisenä herää!



Ehkä huomasitkin, että en vielä täysin ole tämän metodin kaikista saloista selvillä. Pellavansiemeniä on kaapissa, mutta geeliä en niistä ole vielä keitellyt. Muutenkin olen ottanut aika rennosti ja vähän sinnepäin. Oleellista on, että hiuksia ei saa kammata kuivana eikä niitä saa kuivata froteepyyhkeeseen tai käyttää hiustenkuivaajaa paitsi se diffuuseri-juttu. Suoristusrauta on myös ehdottomasti kielletty.

Ryhmästä luin, että päänahalta ja hiuksilta voi mennä jopa 10 kuukautta tottua uusiin hiustenhoitorutiineihin. Saa nähdä, miten kauan itse jaksan tätä metodia yrittää toteuttaa.


 
Oletko kokeillut Curly girl-metodia?
 
Voisitko kokeilla?



sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Viikko 18 - juhlia ja uusia hiuksia

Viikon oma-aika

Kasvatuspiiri. Keskestelimme kevään viimeisessä kasvatuspiirin kokoontumisessa lomapaineista. Jos haluat tietää mikä on kasvatuspiiri, niin olen kirjoittanut siitä viime syksynä blogiin otsikolla Perustaisitko sinä kasvatuspiirin?



Viikon juhlat

Ystäväni vauvan ristiäisiä juhlittiin lauantaina. Minä sain kunnian olla yksi kummeista. Myös mies on kummi, mutta hän ei valitettavasti päässyt paikalle.

Vappuaattona paistoimme munkkeja ja joimme simaa. Vappupäivänä meillä oli ystäväperheen kanssa brunssi. Kirjoitinkin blogiin meidän brunssiherkuista.





Viikon kirja

Johanna Venho, Ensimmäinen nainen

Ensimmäinen nainen on historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta. Oli mielenkiintoista kuulla herkän, lähes erityisherkän naisen elämästä vahvan miehen varjossa. Sylvi ei kuitenkaan ole hiljainen ja saamaton, vaan rohkea, feministi ja jopa radikaali.


Viikon raivot (Kesto 1h 50min, anteeksi naapurit)

9-vuotias oli todella pettynyt ja raivoissaan, kun emme päästäneet häntä flunssaisena futisturnaukseen. 11-vuotias kokeili samaan aikaan rajoja sen suhteen, saako hän jättää ristiäiset väliin. 5-vuotias taas temppuilee lähes päivittäin vaatteidensa kanssa. Ongelma on se, että suurin osa sukista ja housuista tuntuu pahalta. Samaan aikaan sisarustensa kanssa hänellä oli suuri juhlavaatekriisi. Mikään monista juhlamekoista ei tuntunut hyvältä. Lopulta tyttö lähti ristiäisiin Marimekon taskumekossa ja punaisissa sukkahousulegginsseissä. Ehkä olisi aika taas kerrata Kasvuntaika tunnetaito-ohjaaja Heli Mäkelän Myrskyn sydän-valmennuksen opit. 




Viikon hiusjutut

Minä aloitin Curly girl-metodin testaamisen. Vielä ei ole kauniita kiharoita näkynyt. Laineita, pörröä ja sateessa sekä pipon alla suoristuvia hiuksia on nähty.

Esikoinen leikkasi vappuna pikkuveljensä hiukset koneella siiliksi. Hieman järkyttyneinä seurasimme, miten ananaksesta tuli siili. Poika itse on tyytyväinen ja korisjoukkueessa muutama muukin näytti leikanneen siilin ennen pääsiäistä.

Paljon mahtui taas kaikenlaista viikkoon. Ensi viikolla olisikin taas useamman viikon jälkeen viisipäiväinen työviikko. Nämä lyhyet työviikot ovat kieltämättä tuntuneet varsin kivoilta.


Miten sinun viikkosi meni? 

Mukavaa uutta viikkoa!

perjantai 3. toukokuuta 2019

Uusi herkku brunssille

Järjestimme ystäväperheen kanssa yhteisen brunssin vappupäivänä. Ystäväni kertoi tuovansa bageleita ja niihin täytteitä. Me teimme miehen kanssa salaatin, namastesämpylöitä, kroisantteja, munkkeja ja 9-vuotias leipoi mutakakkua. Tarjolla oli myös perunasalaattia, paistettuja ja keitettyjä kananmunia sekä pekonia. Ruoka ei loppunut kesken tällä brunssilla. Meitä oli neljä aikuista ja 8 lasta.

Brunssin ehdottomaksi hitiksi nousi bagelit. Tilannetta kuvaa parhaiten se, että ainoat ottamani ruokakuvat brussilta ovat bageleistä. Ystäväni oli tehnyt onneksi pieniä bageleitä, joten niitä pystyi syömään monta erilaisilla täytteillä. Perinteisesti bagelit keitetään ja paistetaan. Ystäväni oli kuitenkin löytänyt ohjeen helppoihin bageleihin, jotka vain paistettiin. Nopealla googlauksella löysin yhden ohjeen, jossa bagelit on vain paistettu.



Yläkuvassa on tuorejuustoa, ilmakuivattua kinkkua, sinihomejuustoa, rucolaa ja versoja. Alapuolella taas on tuorejuustoa, lohitahnaa, kylmäsavulohta ja versoja.




Makeana versiona maistui bagel kinuskituorejuustolla, banaanilla, kinuskikastikkeella ja suolapähkinällä.




Lisää ehdotuksia täytteeksi


Tuorejuusto, parmankinkku, mansikka, versot
Tuorejuusto, pesto, tomaatti, mozzarella, basilika
Tuorejuusto, pesto, kana, parmesanlastut, rucola, versot
Tuorejuusto, meetwursti, juusto, tomaatti, jääsalaatti
Tuorejuusto, artisokansydämet, tomaatti, aurinkokuivattutomaatti, salaatti


Lapset vallottivat kesähuoneen ja söivät siellä. Me aikuiset viihdyimme monta tuntia pöydän ääressä mukavasti sisätiloissa. Ei tehnyt mieli picnicille ulos, niin kuin joskus nuorempana. Iltapäivällä kävimme koko seurueen ja yhden koiran kanssa metsälenkillä. Metsään oli hyvä purkaa energiaa. Tässä vielä kuva yhden lapsen lautaselta. Lautasella gluteenittomat leivät.





Miten sinä täyttäisit bagelisi?

Tuleeko sinun järjestettyä brunsseja?




keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Huhtikuu 2019




Huhtikuussa


- Minä kokeilin loppukuusta Curly girl-metodia
- Kävin hoitolasten kanssa hevosalan opiskelijoiden järjestämässä toiminta-aamupäivässä
- Vietin viikonlopun Vierumäellä futisturnauksen merkeissä
- Kävin tyttöjen ja yhden hoitolapsen kanssa Hop Lopissav
- Löysin ensimmäiset sinivuokot, valkovuokot ja leskenlehdet
- Herkuttelimme 9-vuotiaan leipomalla vadelmapiirakalla ja rahka-persikkapiirakalla
- Perustin tilin instagramiin lukemilleni ja kuuntelemilleni kirjoille
- Talkoilimme miehen kanssa koristurnauksessa 4 päivää ja yhden yön
- Kävin miehen kanssa kahdestaan katsomassa Laban korispeliä
- Tytöt pääsivät Vierumäellä talutusratsastukseen islannin hevosilla

Huhtikuun kirjat


Annamari Marttinen, Korsetti
Ani Kellomäki, Tiedostavan siemailun taito
Saku Tuominen, Juu ei
Juha Itkonen, Ihmettä kaikki
Eeva Kilpi, Kuolinsiivous
Pauliina Vanhatalo, Toinen elämä

Tällä kertaa minun on vaikea nostaa yhtä kirjaa kuukauden suosikiksi. Korsetti kertoo transvestiitin elämästä. Millaista on olla heteroseksuaali mies, jonka sisällä on myös vahva ja elintilaa vaativa nainen. Minulle oli yllätys, että transvestismi luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 2011 saakka.
Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun, lopettamiseen tai vähentämiseen. Kirjan tarkoitus ei ole kieltää alkoholin käyttöä. Se on kannanotto alkoholinkäytön arkipäiväistymistä vastaan. Kirjan on tarkoitus herätellä huomaamaan, miten paljon arjessa on tilanteita, joissa alkoholi on läsnä vaikka sitä ei erityisesti haluaisikaan.

Tuomisen Juu ei tarjoaa yksinkertaisen priorisointimallin, joka auttaa miettimään mille asioille elämässä kannattaa sanoa juu ja mille ei. Kaikelle kun ei voi sanoa juu ja kaikkea ei ehdi eikä voi tehdä. Minusta tuntuu samalta kuin kirjan kirjoittajasta, että juu tulee sanottua niille asioille, joille pitäisi sanoa ei ja päinvastoin.

Juha Itkosen Ihmettä kaikki on koskettava kertomus lapsen menettämisestä raskauden puolivälissä sekä pienten keskosten hoidosta. Kirjassa kuvataan sitä, miten eritavalla äiti ja isä voivat saman tilanteen kokea.

Kuolinsiivous koostuu Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2001. Kirja on koottu kuukausien mukaan, eli tammikuun kohdalla on kaikkien vuosien tammikuun merkinnät. Merkinnän lopussa on mainittu vuosiluku. Välillä Kilpi kommentoi uusissa merkinnöissä aiempien vuosien merkintöjä.

Toinen elämä kirjassa nuoruus on eletty ja tärkeät valinnat tehty. Keski-ikäisenä nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei ole enää aikaa eikä tarvetta. Mitä nyt? Miten löytää omalle olemassaololle merkitys arjen loputtomien ruutiinien ja toiston keskelle? Voiko keski-ikäinen ja keski-luokkainen perheenäiti olla kiinnostava päähenkilö? Mistä aikuinen voi unelmoida?


Luetuimmat postauset blogissa


Näin järjestät kaverisynttärit kotona

Kolmen kuukauden kirjat

Viikko 15 ja mietteitä alkoholista

Viime viikon kuulumiset - viikko 14

Viikot vilisee

Lisäksi kirjoitin huhtikuussa


Lapland hotels Bulevardista

Lapsiperheen vinkeistä Riikaan ja Jurmalaan

Meidän erilaisesta pääsiäisestä

Kehukeskiviikko haasteesta

Luonnon heräämisestä

Heppajutuista ja aurinkoisesta viikosta


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Viikko 17 - Aurinkoa ja heppajuttuja



Viime viikolla saatiin nauttia lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Hoitolasten kanssa meillä oli erityistä ohjelmaakin. Pääsimme Salpauksen hevosalan opiskelijoiden järjestämään hevosavusteiseen toimintaan. Lapset pääsivät rakentamaan poneille esteradan, harjaamaan ja koristelemaan ponit, taluttamaan poneja radan läpi sekä tekemään erilaisia tehtäviä tehtävärasteilla. Lopuksi saimme valita poneille herkkuja, jotka lapset veivät yhdessä ponille. Tapahtuma oli opiskelijoiden opiskeluun liittyvä ja meille ilmainen. Oli mahtava kokemus! Minäkin pääsin letittämään ponin harjaa.




Saippuakuplat, katuliidut, pyörät ja potkulaudat on kaivettu esiin. Nuorin piirsi itselleen siivet ja tuntosarvet.




Viikon kirjat:

Eeva Kilpi, Kuolinsiivous
Pauliina Vanhatalo, Toinen elämä


Kirjavalinnoistani voisi päätellä minun kärsivän jonkinlaisesta ikäkriisistä. Kuolinsiivous koostuu Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2001. Kirja on koottu kuukausien mukaan, eli tammikuun kohdalla on kaikkien vuosien tammikuun merkinnät. Merkinnän lopussa on mainittu vuosiluku. Välillä Kilpi kommentoi uusissa merkinnöissä aiempien vuosien merkintöjä. Minä luen näitä Kilven päiväkirjamerkintöjä väärässä järjestyksessä, kun aloitin uusimmasta eli Sinisestä muistikirjasta. Mitä enemmän pidän jostain kirjasta, sitä vaikeampi minun on sanoa kirjasta mitään järkevää. Tämä on juuri sellainen kirja. Kolahti.

Toinen elämä kirjassa nuoruus on eletty ja tärkeät valinnat tehty. Keski-ikäisenä nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei ole enää aikaa eikä tarvetta. Mitä nyt? Miten löytää omalle olemassaololle merkitys arjen loputtomien ruutiinien ja toiston keskelle? Voiko keski-ikäinen ja keski-luokkainen perheenäiti olla kiinnostava päähenkilö? Mistä aikuinen voi unelmoida?

Hieman kepeämpää hyvänmielen lukemista on ollut Sara Parikan  365 Ilon ja inspiraation vuosi, joka minulla on lainassa kirjastosta. Välillä kevyemmät vinkit tyyliin virkistäydy kesken työpäivän suihkuttamalla suihkutettavaa kasvovettä kasvoille.




Viikonloppuna tytöllä oli futisturnaus Vierumäellä. Pelien välissä oli pitkiä taukoja. Tällä kertaa se ei haitannut ollenkaan. Minulla oli myös nuorin tyttömme mukana. Vierailimme siskoni perheen luona. Tytöt näkivät serkkujaan ja leikkivät yhdessä. Kovasta jännityksestä huolimatta tytöt uskaltautuivat islannin hevosilla talutusratsastukseen.






Se olisi jo kolmas peräkkäinen  neljäpäiväinen työviikko menossa. Tällaiseenhan voisi tottua!


Iloa ja energiaa viikkoosi!

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Viikonloppuna luontoon



Vaikka ulkoilen joka päivä lasten kanssa, niin kevät on päässyt edistymään lähes huomaamatta. Leskenlehtiä olen sentään löytänyt omassakin pihasta. Tänään kävin lasten kanssa metsässä ja näin ensimmäiset sinivuokot.




Raparperit tuntuvat kasvavan silmissä. Jostain muistan lukeneeni raparperin kasvavan niin nopeasti, että kasvun kohinan kuulee. Jokohan meidän 9-vuotias pääsee kohta leipomaan raparperipiirakkaa?








Luonto ja meidän siitepölylle allerginen esikoinen kaipaisivat vettä. Me muut olemme nauttineet aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.




Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Aiotteko ulkoilla?

Mukavaa viikonloppua!