Kaksplus.fi

lauantai 28. helmikuuta 2015

Helmikuu


 Helmikuussa...



Vietimme urheilupäivän Vierumäellä oman perheen ja siskoni perheen kanssa.



Juhlistimme 10-vuotis hääpäivää käymällä teatterissa.


 
Vietimme esikoisen 9-vuotissynttäreitä pelaamalla jääkiekkoa ulkojäällä.





Järjestimme talvisen ulkoiluviikonlopun suvun kanssa.



Saatoimme pojat lentokentälle. He lähtivät talvilomalle Espanjaan isovanhempien luokse.



Juhlistimme tyttäremme 5-vuotissyntymäpäiviä serkkujen kanssa etukäteen. Lahjaksi hän pääsi serkkujen ja pikkusiskon kanssa Hoplopiin. Ohjelmassa oli myös Messilä ja sankarin toivomuksesta jäätelökakku (eli vaniljajäätelöä strösseleillä koristeltuna).





Minä luin loppuun Jari Tervon Laylan.



Sain valmiiksi neljät villasukat.

Broken seed



Unisukat



Pantterisukat



Pallosukat


Nämä pallosukat ovat palkintona huomenna päättyvässä arvonnassa. Vink, vink!


Helmikuu on lyhyt, mutta paljon ollaan ehditty tehdä kaikenlaista. Jossain välissä on vähän sairastettukin ja käyty muutaman kerran suolahuoneella.

 
Tervetuloa Maaliskuu!
 
ps. Nuo suttuisemmat kuvat on kännykällä räpsäisty. Enemmän räpsyjä löytyy Instagramista jossa olen nimellä minna_kiljustenblogi

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Joululahja

Sovimme miehen lapsuuden perheen kanssa viime vuonna, että emme osta joululahjoja aikuisille. Kaikilla tuntuu olevan jo liikaakin tavaraa. Myös kiirettä on kaikilla ja ihan liian harvoin ehdimme tavata koko porukalla. Tämä koko porukka tarkoittaa kahdeksaa aikuista ja kuutta lasta. Siispä sovimme, että joululahja on yhteinen talviurheilu/ulkoilu viikonloppu. Viime viikonloppuna sitä sitten vietettiin Savossa. Meitä oli seitsemän aikuista ja kuusi lasta.

 


















 
 
Mahtava tapa aloittaa talvilomaviikko. Kiitos kaikille asianosaisille! 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Yhdeksän vuotta sitten

Yhdeksän vuotta sitten elämäni muuttui. Minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti. Odotusaika oli onnellista, mutta myös jännittävää ja pelottavaa. Kaikki sujui hyvin, vaikka pelkäsinkin koko ajan jonkin menevän pieleen.


Minua oli peloteltu virtsankarkailusta, joka alkaisi loppuraskaudesta. Yhdeksän päivää ennen laskettua aikaa ajattelinkin karkailun alkaneen. Samana aamuna alkoivat myös supistukset, mutta minä odottelin niiden loppuvan. Olihan lääkäri sanonut, että tämä raskaus menee varmasti yli lasketun ajan. Nousin jo viideltä aamupalalle ja surffaamaan netissä. Mies nousi kuudelta ja alkoi kellottamaan supistuksia. Siinä vaiheessa hän mietti, että lähtisikö ajamaan töihin melkein sadan kilometrin päähän. Itse mietin, että pystynkö lähtemään kaverin kanssa kirppikselle, niin kuin olin sopinut. Kirppiskeikka jäi väliin, samoin työpäivä. Kahdeksan jälkeen ajelimme sairaalalle kipeiden supistusten takia. Minä tosin olin varma, että meidät käännytetään sairaalasta vielä kotiin. Niinpä en todellakaan suostunut, että mies olisi ajanut minut sairaalan oville odottamaan, kun hän etsisi parkkipaikkaa autolle. Mielestäni olisi ollut noloa, jos joku tuttu olisi minut nähnyt. Kävelimme siis yhdessä parkkipaikan perältä sairaalaan. Supistusten takia kävely oli kivuliasta. Meitä ei käännytetty takaisin kotiin, vaan ohjattiin synnytyssaliin haastattelun ja käyrien ottamisen jälkeen. Puolen päivän aikaan syntyi esikoispoikamme. Se virtsankarkailu oli muuten ollut lapsivettä!



Olimme valmistautuneet vauvan tuloon miehemme kanssa, mutta silti moni asia yllätti. Esikoisemme on ollut helppo lapsi kokemattomille vanhemmille. Alkuun hän toki huusi iltaisin muutaman kuukauden ajan, mutta sittemmin hän on ollut helppo ja hyväntuulinen. Meidän ei ole tarvinnut olla huolissaan hänen kehityksestään. Päinvastoin hän on yllättänyt meidät monesti. Ensimmäinen hammas tuli kolmekuisena ja poika oppi ryömimään alle puoli vuotiaana. Meidän ei ole siis tarvinnut ihmetellä, miksi muut lapset osaavat jo jotain ja meidän poika ei. Kasvukin on ollut tasaista.







 
 




 
Poikamme on aika tyypillinen esikoinen. Huolehtivainen, tunnollinen ja täsmällinen. Isoveli hänestä tuli jo 1,7 vuotiaana. Nyt kun ajattelen aikaa taaksepäin tuntuu, että esikoisemme on kasvattanut ja opettanut meitä enemmän kuin me häntä.

Paljon Onnea Rakas Poikamme!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä arvonta

Arvonta on päättynyt!

Tämä on blogihistoriani ensimmäinen arvonta. Palkintona on villasukat, jotka sopivat noin kokoa 40 oleviin jalkoihin. Sukat ovat Novitan 7 veljestä lankaa. Pallokuvioon olen ottanut mallia Novitan sukkalehden kirjoneulesukista.



Sukista löytyy virheitä. Mutta jos siitä huolimatta haluaisit voittaa nämä omaksesi, niin arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Aikaa osallistua arvontaan on pari viikkoa. Kaikki 1.3 mennessä kommentoineet ovat mukana arvonnassa yhdellä arvalla. Postitan sukat Suomeen.





Hyvää Ystävänpäivää!
Onnea arvontaan!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tinahäät

Meillä hääpäivien vietto on ollut usein varsin vaatimatonta. Kahtena ensimmäisenä hääpäivänä kävimme ravintolassa syömässä. Ensimmäisenä hääpäivänä Lahdessa Taivaanrannassa ja toisena Mikkelissä Holvissa. Molemmilla kerroilla minä olin raskaana. Ravintolassa syömisestä piti tulla perinne, mutta emme ole vuoden 2007 jälkeen hääpäivää ravintolassa juhlistaneet.

 
 
Viidentenä hääpäivänämme olimme perheleirillä. Siitä olenkin kirjoittanut TÄÄLLÄ Muista hääpäivistä ei sitten olekaan muistoja. Mitään erityisen mieleenpainuvaa ei siis ole tehty. Hillitöntä juhlintaa emme ainakaan ole harrastaneet. Siitä kertoo tekemäni laskelmat. Kymmenestä hääpäivästä kaksi on ollut sellaista, jolloin minä en ole ollut raskaana tai imettänyt.


 
 
Kymmenen vuotta häiden jälkeen. Puku mahtuu, mutta sormus ei. 



Tänä vuonna juhlistimme oikeata hääpäivää syömällä karitsan sisäfileetä ja salaattia kynttilänvalossa lasten mentyä nukkumaan. Lasilliset viiniäkin otettiin. Lauantaina menemme teatteriin. Ravintolaan piti mennä, mutta näyttää siltä ettemme tänäkään vuonna pääse. Lastenhoito meillä on järjestettynä kiitos isovanhempien, mutta ystävänpäivän takia ravintolat tuntuvat olevan täynnä. Vapaita pöytiä on joko kovin myöhään tai juuri silloin kun olemme teatterissa. Ehkä meidän uusi perinne onkin, että hääpäivänä emme syö ravintolassa.



Mukavaa viikonloppua ja ystävänpäivää!
 
 
Ps. Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin pitää blogihistoriani ensimmäisen arvonnan. Tervetuloa kurkkaamaan huomenna kotikutoinen palkinto!