perjantai 13. syyskuuta 2019

Viisi vanhempainiltaa ja yhdeksät treenit

Viime viikolla minun ei tarvinut iltaisin miettiä, mitä tekisi. Meillä oli samalla viikolla kolmen koululaisen ja esikoululaisen vanhempainillat. Lisäksi oli vielä yksi harrastuksen vanhempainilta. Lapsilla oli yhteensä yhdeksät treenit, joihin suurimpaan osaa heitä pitää kuljettaa. Lisäksi meille osui Kärkkäisen ostoskärryjen työntövuoro. Minulla oli flunssa, joten mies hoiti suurimman osan vanhempainilloista, mutta riitti niitä minullekin. Viikko oli sen verran kiireinen, ettei minulta löydy juurikaan valokuvia.Muutaman äänikirjan ehdin onneksi kuunnella loppuun.

Viikon kirjat


Kristiina Saha, Minäpäivät
Mikko Toiviainen, What's up, elämä

Kuuntelin kaksi äänikirjaa. Kristiina Sahan Minäpäivät kertoo 50-vuotiaasta Hellevistä, joka on keskisuuressa yrityksessä pikkupomona. Päivisin hän antaa potkuja ja iltaisin käy hoitamassa mielenterveysongelmista kärsivää äitiään. Kirjassa Hellevi lähetetään muutosseminaariin. Pirjo Heikkilä oli loistava valinta lukijaksi tähän humoristiseen kirjaan. 

Mikko Toiviaisen What's up, elämä on kuin podcast. Mikon eli Kalenterikarjun ja Mansikkkan vuoropuhelua identiteetistä. En ole kuunnellut
 podcasteja, mutta voisin kuvitella niiden olevan tällaisia.



Viikon oma-aika

Lauantaina osallistuin Päijät-blogien ja Lahtiloven järjestämään blogitapahtumaan. Kirjoitinkin siitä edellisessä postauksessa. 


Viikon juhlat

Tätini täytti vuosia ja juhlat pidettiin Villa Furuvikissa. Hyvää ruokaa ja hauskaa ohjelmaa. Virkistävä sunnuntai.



Se olisi taas perjantai! Nopeasti meni tämäkin viikko.

Mukavaa viikonloppua! 


torstai 12. syyskuuta 2019

Blogitapaaminen Lahdessa




Viime lauantaina osallistuin Päijät-blogien ja Lahti loven järjestämään blogitapahtumaan. Tapahtuma järjestettiin Eana centerin tiloissa. Oli mukava nähdä paikallisia bloggaajia sekä tutustua mukana olleisiin yrityksiin. Yritykset olivat minulle ennestään tuntemattomia. Välillä hävettää, miten huonosti tunnen Lahtea ja lahtelaisia yrityksiä. Bucket listille pitääkin ehdottomasti lisätä Lahteen ja lahtelaisiin yrityksiin tutustuminen.




Mira-Elise kauneushoitola ja ekoputiikki Heleä By Bella Artistasta piti meille kasvojumpan. Mira-Elise on itse kehittänyt Metod Mirar kasvojumpan, joka on yhdistelmä venytyksiä, kasvojumppaa, kasvohierontaa, hengitystekniikkaa ja yleisohjeita. Metodi lupaa heleämpää ja jopa kiinteämpää ihoa ilman leikkauksia tai kalliita tuotteita. Metod Mirar-jumppahetki olisi ihana ohjelmanumero polttareihin, baby showereihin tai vaikka syntymäpäiville. Miran ekoputiikista saa Fiini naturally tuotteita. Taitaa olla Lahden kattavin valikoima. Tuotemerkin olen jo aiemmin todennut toimivaksi ja nyt ostin itselleni uutta tuotetta, Mandariini voidetta. Voide lapsen rintakehälle voideltuna rauhoittaa ja takaa kuulemma hyvät yöunet. Kokeilinkin heti teinille sillä ajatuksella, että hänet saisi hieman aiemmin nukkumaan. Nyt myös muut ovat pyytäneet rasvausta iltaisin. Rasvan tuoksu on miellyttävä ja Fiini-tuotteet sopivat atoopikoille, joten hyvin kelpaa rasvailla.



Pääsimme opettelemaan origami-taittelua Emma-Riikka Akindayon johdolla. Emma-Riikalla on pieni yritys nimeltään Origami-kurki ja hän tekee kaikki yrityksen tuotteet paperista. Tuotteet on suojattu lakalla, jotta ne kestävät paremmin käyttöä. Ainakaan minusta Origami-kurki ei saa kilpailijaa. Aika haastavaa oli origamin taittelu. Emma-Riikka tekee origameja vielä paljon pienemmällekin paperille, kun mitä me kokeilimme.




Kosmetologikoulun opiskelijat tekivät meille huulimeikkejä ja minikäsihoitoja. Oma valintani oli ehdottomasti huulimeikin. En nimittäin osaa ollenkaan käyttää huulipunaa. Nyt olen ajatellut opetella. Minulle tehtiin luonnollinen nude-huulimeikki. Ostin Ms Chick huulipunan ja huultenrajauskynän, joilla aioin harjoitella huulipunan käyttöä.




Sisustusmyymälä ja somistevuokraamo Via deco toimii Eana centerin tiloissa ja esitteli meille toimintaansa. Heiltä saa vuokrattua juhliin astioita ja somisteita. Kuulostaa järkevältä ja ekologiselta. Via decon pisteellä saimme kokeilla kattamista ja somistamista. Sitä pitäisi tehdä enemmänkin kotona. Liian usein tulee katettua eripari lasit ja lautaset ja somisteena on joku asiaankuulumaton kasa tai lehtipino. Minä ainakin nautin pienistä kauniista asioista, joten miksi en lisäisi niitä myös arkeen.




Herkut blogitapahtumaan tarjosi Sisustuskahvila Wanha Justiina. Kahvila on juuri avannut verkkokaupan, josta tuotteita saa tilata myös muualle Suomeen. Kannattaa käydä kurkkaamassa verkkokaupan sivuille, mitä ihanuuksia sieltä löytyy.




Minulla ainakin oli inspiroiva ja mukava blogitapaaminen. Vielä en ole kotona kattanut kauniista tai kasvojani jumpannut. Wanhaan Justiinaankaan en ole vielä ehtinyt teehetkelle. Hoitolasten kanssa teemme ainakin yhden helpon origamin, jonka Emma-Riikka meille neuvoi ja Fiinin mandariinivoidetta on käytetty. Niin ja se huulipunahaaste. Heti seuraavana päivänä punasi huuleni juhliin. Nyt on taas viipotettu ilman meikkiä. Koska arki!


Oliko joukossa tuttuja yrityksiä?

Suositko paikallisia yrityksiä?


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Helpot eväät metsäretkelle




Viime viikolla vietettiin puunhalausviikkoa ja Suomen luonnon päivää. Minä käyn hoitolasten kanssa vähintään kerran viikossa metsässä. Viime viikonloppuna halusin viedä myös oman perheeni metsään. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Mieskin pystyy jo melko hyvin kävelemään kipsin poiston jälkeen. Yksi lapsista meni omaan harrastukseensa, mutta me muut viisi lähdimme metsäretkelle.




Olimme sen verran flunssaisia, että lähdimme retkelle autolla. Laiskuutta oli sen verran, että haimme eväät retkelle menomatkalla Lidlistä. Evääksi valittiin paistopisteen suolaisia herkkuja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä sekä pieni pullapussi. Juomana meillä oli smoothieta, inkiväärishotti, kivennäisvettä ja limsaa. Jokainen sai kaupassa valita mieleisensä eväät ja juomat. Kaupassa olisi ollut ainakin valmiiksi pilkottuja hedelmiä, valmiita leipiä, wrappejä ja salaatteja. Laiska ja kiireinen eväidentekijä löytää nykyään monenlaisia valmiita ja terveellisiäkin eväitä kaupasta.




Meillä oli noin kilometrin kävelymatka parkkipaikalta retkipaikalle. Kävelyn teki kiinnostavaksi lapsille kiipeily kivillä ja kalliolla. Söimme eväät auringonpaisteessa kallion päällä. Lähellä olisi myös ollut nuotiopaikka, mutta sille ei tällä retkellä ollut tarvetta.




Retken jälkeen kaikilla oli hyvä mieli. Varsinkaan isommat lapset eivät aina  koskaan innostu tällaisista koko perheen retkistä, mutta suosittelen silti kannustamaan pakottamaan teinitkin mukaan. Ainakin joskus. 

 


Mukavia metsäretkiä! 
 

Ps. Parhaat metsäretki- ja eväsvinkit saa kertoa kommenteissa. :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Elokuu 2019

Elokuussa


Jätettiin jäähyväiset Herrasmannin leirintäalueen sauna-illoille. 



Kävin ihastelemassa auringonlaskuja Myllysaaressa.


Juhlistimme kesäloman loppumista syömällä ystäväperheen kanssa Bus Burgerissa.



Juhlimme meidän kadun perinteisissä pihajuhlissa sekä ystävän nimijuhlissa. Pihajuhlat on järjestetty joka kesä yli 30 vuotta ilman taukokesiä. Ystäväni juhli tyttönimensä ottamista takaisin.



Vietin aurinkoisen päivän ystävän kanssa Pulkkilan harjulla ja Vääksyssä.



Elokuun lelu


-Legot

Sain Lego Friends pelastuslaivan Instagram näkyvyyttä vastaan. Tytöt ovat leikkineet laivalla todella paljon. Uusi legopakkaus innosti meidät myös kaivamaan vanhat legot esiin ja lajittelemaan niitä. Legoilla on leikitty ja rakenneltu sekä hoitolasten että omien lasten kanssa. 


Legot saatu Instagram-näkyvyyttä vastaan

Elokuun viimesenä päivänä vietettiin Suomen luonnon päivää. Me teimme pienen eväsretken, johon osallistui 5/6 perheestä.


Nopeat ja helpot eväät haettiin menomatkalla matkan varrelle osuneesta Lidlistä. Paistopisteen herkut, pähkinät ja kylmässä olleet smoothiet olivat maistuva valinta eväiksi.


Illalla kävimme katsomassa satamassa Suomen tivolin järjestämää ilotulitusta.


Elokuun kirjat

Luin 2 kirjaa ja kuuntelin 8 äänikirjaa.



Elokuun luetuimmat postaukset


Miehellä oli tänä kesänä 10 viikkoa jalka kipsissä. Blogikirjoitus kertoo siitä, miten asia vaikutti muuhun perheeseen. 


Kirjoitan joka viikko koosteen blogiin. En tiedä oliko se tuo "Wilma"-otsikossa, mikä sai lukijoita kirjoitukselle. 


Keväällä kirjoittamani postaus CG-metodista pysyi vielä elokuussakin viiden luetuimmat kirjoituksen joukossa. 


Nuorin aloitti esikoulun. Kirjoitin kokemuksistamme blogiin.


Nuorin täytti heinäkuun viimeisenä päivänä 6-vuotta. Eräänlainen synttäripostaus siis. 



Muuta merkittävää elokuussa

- Mies sai kipsin pois
- Nuorin aloitti esikoulun
- Koulu alkoi
- Harrastukset alkoivat kesätauon jälkeen



Kiitos kesä 2019! 

Tervetuloa syksy! 


Ps. Lasken päiviä syyslomaan ja toivon, että pääsemme silloin vielä nauttimaan auringosta ja lämmöstä. 

torstai 29. elokuuta 2019

Esikouluun suoraan kotihoidosta

Meidän perheen nuorin aloitti tänä syksynä esikoulun. Sisaruksistaan poiketen hän ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Minulla on ollut hoitolapsia siitä asti, kun kuopus on ollut kaksi vuotta. Tyttö on siis tottunut jakamaan kotona sekä lelunsa että minun huomioni. Tämä hoitokuvio on mennyt kivasti. Hoitolapset ovat olleet tytön kavereita ja heitä on aina odotettu innolla hoitoon tulevaksi. Toki pieniä erimielisyyksiä on joskus ollut, mutta nehän kuuluvat elämään. Viime vuonna hän kävi kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa, joka kesti kolme tuntia. Muuten hän on ollut aina kotona minun kanssani.


Kuva: Pixaby

Tyttö on ollut elämänsä aikana harvoin yökylässä tai muiden hoidossa. Noin kerran vuodessa olemme tehneet jonkin pienen reissun miehen kanssa ilman lapsia. Silloin nuorin on ollut yleensä isovanhempien hoidossa. Viime talvena tyttö halusi lopettaa jalkapallon. Harrastuksen, jonka hän ehdottomasti halusi kesällä aloittaa. Samaan aikaan hän lopetti myös kyläilyt kavereiden luona. Hän ei enää halunnut mennä edes kaverisynttäreille ilman meitä vanhempia. Tyttö jätti kivatkin menot mielummin väliin, kun olisi mennyt ilman vanhempia. Kavereiden kanssa hän toki mielellään leikki, hän vain halusi kaverit meille leikkimään. Emme ole keksineet tähän muuttuneeseen käytökseen muuta syytä kuin normaalit ikään ja kasvamiseen liittyvät vaiheet.

Minua kieltämättä hieman jännitti lapsen esikoulun aloittaminen. Olin ilmoittanut tytön kokopäiväiseksi esikoiluun. Hänen piti siis myös osallistua päivän lepohetkeen eli "nukkua päiväunet". Kotona tyttö ei ollut enää vuosiin nukkunut päiväunia. Päiväkoti, jossa lapsemme aloitti esikoulun ennestään tuttu. Kolme isompaa sisarusta ovat käyneet samassa päiväkodissa esikoulun. Isommat muistelevat eskariaikojaan aina positiivisena kokemuksena. Onneksi! Se tietenkin vaikutti myös nuorimman odotuksiin eskarin suhteen. Hän oli kuullut pääsääntöisesti pelkkää hyvää tulevasta eskarista. Isommat ovat olleet esikoulussa puolipäiväisiä.


Kuva: Pixaby
 

Totta kai esikoulun alku jännitti myös tulevaa esikoululaista. Kesällä aihe oli niin tulenarka, ettei siitä saanut edes puhua. Esikoulun alun lähestyessä lapsi otti jo asiaa yhä useammin puheeksi. Ensimmäisellä viikolla esikoiluun meno itketti tyttöä aamuisin. Häntä harmitti edessä oleva päivälepo. Tyttö olisi halunnut sanoa monta kertaa "heihei" ja halata. Pyrin sanomaan yhdet heipat ja poistua paikalta. Vein tytön esikouluun hoitolasten kanssa ja jatkoin päiväkodilta ulkoleikkeihin hoitolasten kanssa. Tuntui ristiriitaiselta viedä oma lapsi surullisena hoitoon ja viettää päivä hoitolasten kanssa. Tunsin huonoa omaatuntoa myös oman lapsen kokopäiväisyydestä. Aikataulullisesti olisimme periaatteessa voineet hakea tytöt kotiin heti lounaan jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ajattelinkin, että syksyn mittaan vaihdan tytön puolipäiväiseksi. Sitä en tosin todellakaan sanonut lapsen kuullen ääneen. Iltapäivällä kun haimme esikoululaisen hoitolasten kanssa meitä oli aina vastassa hyväntuulinen tyttö. Hänellä oli ollut mukava päivä. Korkeintaan hän kysyi, miksi tulimme niin aikaisin.

Toisella viikolla tyttö meni jo innoissaan eskariin. Hän jopa odotti päiväuniajan nukahtamis- ja heräämissatua. Hän ei ole vielä käsittääkseni nukahtanut, mutta lepäilee. Tyttö on sanonut minulle monta kertaa, että haluaa ehdottomasti olla kokopäiväinen, koska päiväkodissa on niin kivaa. Hän jopa kysyi, että miksi ei ole päässyt päiväkotiin jo ennen esikoulua!

Oma työni perhepäivähoitajana on helpottunut sen myötä, kun oma lapsi jäi pois ryhmästä. Haastavin vuosi tässä työssä oli juurikin viime vuosi. Vuosi ennen esikoulua. Tuntui, että oma lapsi alkoi jo kaivata jotain muuta. Hän ei aina tiennyt onko iso vai pieni. Nyt elämä tuntuu tasaisemmalta hänen osaltaan kuin vuosi sitten. Mielestäni oli hyvä, että hän kävi viime vuonna kerhossa muutaman kerran viikossa. Se oli hyvää harjoittelua esikoulua varten. Itse en koe mitenkään haikeana sitä, että nyt nuorinkin lapsi on lähtenyt kodin ulkopuolelle. Olen vain onnellinen, että hän pääsee käymään saman esikoulun kuin isommat. Uskon, että hänellä tulee olemaan mahtava vuosi esikoulussa! Todennäköisesti itken liikutuksesta (mahdollisesti jopa räät poskilla) tulevassa lyhtyjuhlassa, joulujuhlassa ja erityisesti kevätjuhlassa!


Onko teillä esikoululaisia?



tiistai 27. elokuuta 2019

Viikko 34 - metsänrauhaa ja legoterapiaa



Ajattelin ottaa hoitolasten kanssa käyttöön säännöllisen viikko-ohjelman. Viime viikolla leivoimme, teimme metsäretken ja kävimme perhekerhossa. Alustavasti ajattelin seuraavanlaista viikko-ohjelmaa:

Maanantaina maalausta
Tiistaina leivontaa
Keskiviikkona metsäretki
Torstaina perhekerho
Perjantaina satujumppa/ liikuntatuokio ja kerran kuussa kirjaston satutunti

Ohjelmaan on otettu vaikutteita Steiner päiväkodista, jossa kuopuksemme on esikoulussa.


Maanantaina sain postissa tytöille Lego Friends-paketin. Muutaman päivän 9-vuotias kokosi lego laivaa ja koko viikko leikittiin tällä laivalla. Uudet legot innostivat myös kaivamaan vanhat legot esiin. Niitä on lajiteltu ja koottu. Minä olen viettänyt pitkiä aikoja legoja lajitellen. Se on muuten yllätävän rentouttavaa. Unohtakaa värityskirjat ja lajitelkaa legoja!

*Lego saatu Instagram näkyvyyttä vastaan

Kuudesluokkalainen vietti viikon Kilpisjärvellä leirikoulussa. Saimme häneet kotiin lauantaiyönä kolmen jälkeen. Koko viikon nautimme upeista maisemakuvista, joita mukana olleet vanhemmat lähettivät Whatsappin välityksellä.


Sunnuntaina uimme, saunoimme ja söimme viimeisen kerran tänä kesänä Herrasmannin leirintäalueella. Sää oli vielä ihanan kesäinen. Mieskin pääsi ensimmäistä kertaa uimaan tänä kesänä. Mies mursi jalkansa kesäkuun alussa. Kesäkuussa kirjoitin meidän muuttuneista kesäsuunnitelmista.



Aurinkoista viikkoa!

tiistai 20. elokuuta 2019

Ensimmäinen arkiviikko - Wilmaviestejä ja juhlia




Viime viikolla se sitten vihdoin alkoi, arki! Nuorin aloitti eskarin ja isommilla alkoi kolmas-, kuudes- ja seitsemäs luokka. Wilmaan on alkanut taas tulla viestejä. On retkiä, huilun ostoa ja käytöksessäkin parannettavaa.






Viikon kirjat


Helmi Kekkonen, Olipa kerran äiti
Maja Lunde, Sininen



Kaverin suosituksesta kuuntelin Helmi Kekkosen Olipa kerran äidin. Alkuun ajattelin, että kirja ei olisi enää minulle sopiva. Neljä lasta synnyttäneenä ja kouluun sekä eskariin lähettäneenä vauvajutut ja raskaudet eivät voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Herätti ajattelemaan ja hieman muistelemaankin.



Äänikirjana kuuntelin myös Maja Lunden koskettavan ja ilmastoahdistusta lisäävän kirjan nimeltä Sininen. Kirja kertoi todentuntuisen ja mahdollisen tarinan siitä, mitä tulevaisuudessa voi olla luvassa vesipulan ja kuivuuden iskiessä. Etelästä lähdetään ilmastopakolaisiksi kohti pohjoista. Kirjassa kerrotaan 2040-luvulla elävästä Davidista ja 2017 vuotta elävästä Signestä. Äänikirjassa oli ilahduttavaa, että päähenkilöillä oli eri lukijat.

Viikon juhlat

Ystäväni otti lastensa kanssa takaisin tytönimensä. Osittain vitsistä lähtenyt nimiäisajatus toteutettiin ja ystävä järjesti juhlat aikuisille ja lapsille. Paikalle tuli yli 30 ihmistä. Olipa kiva viikonlopun aloitus. 


Viikon retki

Lauantaina lähdin toisen ystäväni kanssa retkelle Pulkkilan harjulle ja Vääksyyn. 
Ilma oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Maisemat olivat kauniita. Kävely ja keskustelut tekivät hyvää. Ystäväni innostui uimaankin, mutta minä olin tylsä ja nuhaani vedoten jätin uinnin väliin.




Kuudesluokkalainen lähti sunnuntaina luokkaretkelle Kilpisjärvelle. Minä olin jo ilmoittautunut mukaan retkelle, mutta peruin lähtöni ennen kesälomaa. Hieman ehkä kaduttaa. Toisaalta eskarin aloitus on ollut sen verran iso asia nuorimmalle, että ehkä näin on parempi. Mieskin on vielä jalka kipsissä. Tämä luokkaretki vain lisää tänä vuonna alkanutta matkakuumettani Lappia kohtaan. Enpä olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitella haaveilevani Lapista!  


Ensimmäisestä oikeasta arkiviikosta selvittiin, vaikka välillä tuntui raskaalta.

Mukavaa viikkoa!