Kaksplus.fi

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kenkäveron joulupöytä ja jouluruoka mietteitä

Pari viikkoa sitten juhlimme miehen mummin 90-vuotis syntymäpäiviä Mikkelissä Kenkäverossa. Meidän juhlaseurue haki ruuat noutopöydästä, mutta meille oli varattu kaksi huonetta noutopöydän vierestä. Ihana paikka ja ihana tapa juhlia syntymäpäiviä. Jouluruuat maistuivat hyviltä vuoden tauon jälkeen. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun söin jouluruokia. Kenkäveron joulupöytä oli sopivan perinteinen, mutta silti siinä oli jotain uutta. Esimerkiksi rosolli tarjottiin hyydykkeen muodossa ja tyrnivaahto oli raikas kaveri graavilohelle.




Kenkävero toimi pappilana vuoteen 1969 saakka. Nykyään Kenkäverossa on ravintola ja viereisessä rakennuksessa myymälä. Me ruokailimme tunnelmallisessa ja tyylikkäästi koristellussa pappilaravintolassa. Ikkunoista näkyi puutarhaa sekä kaunis järvimaisema. Aikataulun ja flunssaväsymyksen vuoksi kiersin myymälän vain pikaisesti. Sieltä olisi kyllä löytynyt itselle ja pukinkonttiinkin laadukkaita lahjoja.






Aina joulun alla tulee mietittyä omaa suhtautumistaan jouluruokiin. Lapsena vihasin niitä. Ne olivat pahinta joulussa. Lapsuudessani meillä oli itse tehtyjä perinteisiä joululaatikoita ja kinkkua. Yhtenä jouluna olen oksentanut joulukuuseen, koska minun oli pakko maistaa jouluruokia. Jotenkin ymmärrän omia lapsiani ja heidän nirsoiluaan. Toisaalta en kuitenkaan ymmärrä. Eikö voisi edes pientä palaa maistaa?! Toisaalta ei tarvitse maistaa, jos oksentaa...  

Iän myötä olen alkanut jopa pitää jouluruuista. Kuuluvathan ne jouluun. Omia suosikkejani ovat graavi- ja kylmäsavulohi, mäti ja muutkin kylmät alkupalat. Kinkkuakin syön, vaikka aika ajoin mietinkin kasvissyönnin aloittamista. Montaa päivää en jaksa jouluruokia joulun aikaan syödä. Toisaalta joulu tulee myös ilman perinteisiä jouluruokia. (Yksi joulu on nimittäin vietetty Espanjassa ilman suomalaisia jouluruokia. Ja se on ollut yksi parhaista jouluistamme.) Tulevan joulun me vietämme äitini ja hänen miehensä luona. Melko perinteisiä jouluruokia on luvassa, mutta vain sellaisia mistä ainakin joku tykkää. Ei siis vaan ruokia sen vuoksi, että ne kuuluvat jouluun.


Mitkä ruuat kuuluvat sinun jouluusi? Mitä on "pakko" syödä aattona?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Marraskuu 2016

Marraskuu alkoi lähes helteisessä säässä Espanjassa.





Minä ja lapset saavuimme Espanjasta lumiseen ja kylmään Suomeen marraskuun 8. päivä. Mies oli tullut kotiin jo aiemmin. Matkalaukkuja jouduimme odottamaan normaalia pidempään vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi. Vähän aikaa saimme nauttia talvesta ja totutella yli 20 asteen lämpötilaeroon. Sitten sainkin taas kaivaa kuravaatteet esiin ja koko ajan oli pimeää ja märkää. Marraskuun viimeisinä päivinä nautittiin taas talvesta, lumesta ja mäenlaskusta. Aurinkokin pilkisti. Jopa kahtena päivänä peräkkäin!

Marraskuussa vietettiin perinteistä päiväkodin ja koulun lyhtyjuhlaa. Sen verran oli kylmä, ettei kännykälläkään pystynyt montaa kuvaa ottamaan, mutta ihana perinne ja ihana tunnelma!




Osallistuin perinteisiin naisporukan pikkujouluihin. Seura oli hyvää ja ruoka maukasta ja sitä oli paljon! Blogiverkoston pikkujoulut minulta jäivät välistä flunssan takia.


 

Juhlimme Mikkelin Kenkäverossa miehen 90 vuotiasta mummia. Kenkäveron jouluruuat olivat maukkaita. Ja toki oli mukava nähdä miehen sukulaisia pitkästä aikaa. Lapset lauloivat onnittelulaulun suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Miinusta tuli flunssaisesta olosta.



Marraskuussa sain valmiiksi yhdet villasukat ja puikoilla on kahdet keskeneräiset. Blogiin kuvia sukista tulee vasta joulun jälkeen. Ymmärrätte varmaan miksi.

Lomalukemisena minulla oli Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Tätä kirjaa suositteli Sutkautuksia blogin ihana Elisa. Jos joku tuttu tästä kirjasta kiinnostuu, niin saa tulla hakemaan kirjahyllystä eikä tarvitse palauttaa. Laitetaan hauska kiertoon. Luin myös Laura Lähteenmäen kirjan nimeltä Kaaso.



Voitin Taikasaappaat blogin arvonnasta Taru Kasandran kirjan Norsu nimeltä Roby. Minun oli tarkoitus lukea tämä lapsille iltasaduksi, mutta koska minulta lähti ääni niin mies sai toimia lukijana. Hieman kateellisena kuuntelin miehen ja lasten keskusteluja kirjan aiheista eli erilaisuudesta ja kiusaamisesta. Vaikka en ole kirjaa lukenut, niin voisin tätä suositella. Tärkeä aihe lasten kanssa keskusteltavaksi!




Mukavaa joulukuuta!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Tämän piti olla kirjoitus pikkujouluista

... mutta tästä tuli tällainen valitus.

Suuri syy miksi hain kaksplussan blogiverkostoon viime syksynä oli, että pääsisin tapaamaan muita bloggaajia. Kaikenlaiset blogitapahtumat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen kovasti. Ensimmäinen mahdollinen blogitapahtuma olisi ollut koulutustilaisuus. En päässyt, koska olimme Espanjassa.

Latasin siis kovasti odotuksia verkostoblogien pikkujouluihin, jotka järjestettiin viime lauantaina. Minä en siellä ollut, koska jouduin perumaan osallistumiseni tämän nyt jo yli viikon ikäisen flunssan vuoksi. Kaikki alkoi kurkkukivulla, sitten lähti ääni ja jossain vaiheessa sain nuhan ja yskän. Voimat ovat olleet vähissä koko taudin ajan. Yskä on äitinyt niin pahaksi, että minä joka en ole vuosiin yskänlääkettä käyttänyt tai lapsille antanut lähetän tänään miehen yskänlääke ostoksille. Kun on jo monena yönä valvonut tunteja yskien ja välillä oksentanut yskän takia, niin todellakin otan tänä iltana yskänlääkettä! Sanoivatpa läkärit mitä tahansa. Ei se yskänlääke yskää paranna, mutta toivottavasti antaa minun nukkua.


 
Oli muuten hankala löytää mitään sopivaa kuvaa tähän postaukseen. Kamera on saanut olla rauhassa laukussaan. Pienen ulkoilun se tosin sai Mikkelissä Kenkäverossa, kun kävimme syömässä 90-vuotissyntymäpäivillä. Oma pää ei olisi kestänyt vielä niidenkin juhlien jättämistä väliin. Seuraavana päivänä jouduin kuitenkin jättämään valokuvauskurssin väliin. Vielä ei ole voimat palanneet niin, että jaksaisi työpäivän jälkeen tehdä mitään erikoista. (siis yhtään mitään).

Olen huomannut, että kun itse sairastaa niin todella mielellään juttelee taudeista myös muiden kanssa. Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin vertailla oireita toisen tautisen kanssa. Eli nyt saa vapaasti valitella omista taudeistaan kommenttikentässä! Minä luen ja tunnen myötätuntoa! Ja saa leuhkia, jos on ollut koko syksyn terveenä. Minäkin olin tähän tautiin saakka.



Mukavaa viikkoa!
Pikaista paranemista kaikille sairastelijoille!

torstai 24. marraskuuta 2016

Miten viettää stressitön joulu?



Tuleva joulu on yhdestoista, jonka vietämme lapsiperheenä. Näistä "lapsellisista" jouluista yksi on vietetty omassa kodissa oman perheen kesken. Meillä oli silloin kolme lasta. Muut joulut olemme viettäneet toisten eli isovanhempien nurkissa. Viime jouluna tosin olimme miehen siskon perheen luona, mutta oli sielläkin isovanhemmat joulua viettämässä.

On ollut jouluja, jolloin emme olisi edes voineet viettää omassa kodissa. Eli se, että meitä on kutsuttu jouluvieraiksi on ollut senkin puolesta mahtavaa. Kolmena jouluna meillä on ollut omassa kodissa remontti. Siis sellainen suurempi, ei mikään tapetin vaihto tai listan kiinnitys. Tulevana jouluna emme myöskään voi olla kotona, saati ketään tänne kutsua. Kerrostalokolmioon ei vain mahdu vaikka sopu sijaa antaisikin.


Tässä saunassa emme saunoneet jouluna 2013.



Yhden joulun ja uudenvuoden olemme viettäneet Espanjassa. Saunoimme kattoterassilla telttasaunassa ja söimme grillattua miekkakalaa ja tonnikalaa. Nautimme auringosta ja isovanhempien seurasta.


Jouluaattona 2012 ei ollut lunta, mutta ei myöskään pimeää. Kuva on otettu kattoterassilta, jossa myös jouluateria syötiin.






Ajatukset ja asiat, jotka helpottavat omaa joulustressiäni

 
1. Asioita ei tarvitse joka vuosi tehdä samalla tavalla.
 
Perinteet ovat tärkeitä, mutta haluamme kokeilla joskus myös uusia juttuja. Silloin jostain vanhasta pitää luopua, jotta tilalle saa jotain uutta. Tämä voi tarkoittaa niin uusia ruokia, tapoja kuin paikkojakin joulun vieton suhteen. Joskus saunassa on käyty jo heti aamulla, joskus vasta myöhään illalla. Kahtena vuonna ei ole ollut ollenkaan joulukinkkua. Yksi joulu on vietetty ulkomailla.
 

 
2. Tärkeää on yhdessä olo niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa joulun viettää.
 
 
Emme voi olla joka joulu kaikkien läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Välimatkat ovat sen verran pitkiä, että emme voi viettää joulua ajaen satoja kilometrejä eri mummoloiden välillä. Tai siis satoja kilometrejä ajetaan mummolaan, mutta jos kaikkiin pitäisi ehtiä yhden joulun aikana, niin ajokilometrit tuplaantuisivat. Mieluummin olemme yhdessä paikassa ja rauhoitumme joulun ajaksi. Minulle on tärkeää, että jouluna on aikaa pysähtyä. Tykkään myös siitä, että on aikaa esimerkiksi pelata yhdessä erilaisia pelejä. Myös joulupäivänä uusiin kirjoihin uppoutuminen on ihanaa.


3. Älä tee asioita velvollisuudentunnosta

Olen entinen himoaskartelija ja tein joka joulu itse yli 40 joulukorttia. Sitten tuli vaihe, että kuvasin lapsia jouluisissa asetelmissa ja teetin kuvista kortteja. On ollut jouluja, jolloin en ole jaksanut tehdä kumpaakaan. Yhtenä jouluna kirjoitimme kirjeen, jossa kerroimme perheemme kuulumisia vuoden varrelta. Nykyään en ota paineita joulukorteista. Tehdään niitä fiiliksen ja inspiraation mukaan, jos tehdään. Iloitsen saamistani korteista ja en koe huonoa omaatuntoa, jos itse en ehtinytkään askartelemaan.


4. Puhu jouluhaaveista ja suunnitelmista ääneen

Jouluhaaveista ja suunnitelmista on hyvä puhua hyvissä ajoin ennen joulua. Eikä ainakaan pidä olettaa, että muut tietävät, mitä sinä haluat. Meilläkin on ollut jonkin verran sovittelemista erilaisissa joulutavoissa miehen kanssa. Joitakin shokkeja on matkan varrelle sattunut. Esimerkiksi miehen ensimmäinen joulu erossa lapsuuden perheestään. Siihen, kun vielä liitettiin lumeton Turku, pieni joukko joulunjuhlijoita ja kinkunkin korvasi kalkkuna. Nyt mies jo muistelee tuota joulua hymyssä suin. Onhan aikaakin jo kulunut viitisentoista vuotta. Itselleni oli yllätys huomata, että olenkin aika konservatiivinen ja kaavoihin kangistunut joulun suhteen, vaikka muuta luulin.


Minut tähän "Miten viettää stressitön joulu? - haasteeseen haastoi mukaan Lapsiparkki blogin Såfin Haasteen on laittanut liikkeelle Oranssia blogin Veera

Minä puolestani haastan mukaan seuraavat blogit Mutsi on Mäsä, Algeria lapsiperheen silmin ja JaninaCharlotta  Olisi kiva kuulla mikä tekee teidän joulustanne stressittömän. Mutta ei todellakaan stressiä tästä haasteesta!





Snapchatissa: minnakil
 
 
Stressitöntä joulunodotusta!
 
 


torstai 17. marraskuuta 2016

pienellä postimaksulla #yllätääiti haasteeseen

"Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen. Kuka muistaa äitiä?"
Lähdin mukaan Kaksplussan verkostobloggaajien #yllätääiti haasteeseen. Haasteessa me mukaan lähteneet bloggaajat yllätämme toisiamme pienillä lahjoilla. Muistutamme, että äitikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, olalletaputus ja pieni yllätys? Eihän tässä tosiaan yksin olla!

Ideaa saa vapaasti kopioida ja muokata mieleisekseen. Yllätä sinäkin äitiystäväsi!

Minä sain salaiseksi ystäväkseni Mutsi on MäSä - blogin kirjoittajan. Blogi ja kirjoittaja ovat minulle ennestään vieraita, joten blogia lukemalla yritin tutustua MäSäMutsiin ja keksiä hänelle yllätystä. Tärkeimmäksi ajatukseksi lahjaa valitessa minulle jäi kuitenkin pakkomielle, että postikulut eivät saa nousta liian korkeiksi. Halusin käyttää yhdessä sovitun rahasumman itse muistamiseen, en postimaksuihin. Ajatus postimaksuissa pihistämisessä ei syntynyt blogia lukiessa vaan ihan vain omassa päässäni. Yritin siis miettiä mahdollisimman kevyttä ja litteää yllätystä.



En enää tarkkaan muista, mitä kirjoitin korttiin jonka lähetin yllätyksen mukana. Sen kuitenkin muistan, miten vaikuttunut olin Mäsämutsin rohkeudesta ja sinnikkyydestä selvitä vaikeistakin asioista ja säilyttää positiivisuutensa. Hänellä on ollut vaikea lapsuus ja erilaisia sairausdiagnooseja riittää. Hänen elämästään ei tunnu vauhtia puuttuvan. On eri-ikäiset lapset, raskaus ja vielä koiria ja kissa. Halusin tarjota Mäsämutsille pienen hemmotteluhetken. Sitä kuvastaa lähettämäni kasvonaamio ja jalkahoito sekä muutama suklaapatukka ja hieman terveellisempikin herkku. Rentoutumista tarjosi toivottavasti myös Talo ja Koti-lehti. Ehkäpä innokas kokkaaja kirjoittaa pieneen muistikirjaan reseptejä tai muistiinpanoja blogiin liittyen. Kultaiset ääriviivatarrat olivat hetken mielijohde. Jos edes teinimonsteri keksisi niille käyttöä.
 
 



Korttien kanssa tuli vähän sekoiltua. Ensimmäinen, huolella valitsemani kortti katosi kokonaan. Ja on edelleen kadoksissa. Kaapista löytyi onneksi sitruuna-aiheinen kortti. En ehtinyt kirjoittaa siihen mitään, mutta meidän kolmevuotias ehti. Oman viestini kirjoitin sitten lopulta tuohon vadelmakorttiin.



 
Minua muisti JaninaCharlotta blogin Janina Charlotta. Sain häneltä kauniisti paketoidun yllätyksen, joka oli oikein onnistunut! Suuret kiitokset! Minun paketistani löytyi lankakerä, kasvonaamio, fleecehuopa ja kaunis kortti. Tuo lanka on muuten jo puikoilla. Joulun jälkeen voin paljastaa, mitä langasta valmistuu.


 
 

Kaksplussan verkostoblogeista voi käydä katsomassa muiden bloggaajien #yllätääiti postauksia.

Kaksplussan FB-sivuilta   taas löytyy hyötyä, hupia ja vertaistukea. Käykäähän tykkäämässä!
 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Täydellisen loman resepti

1. Lähetä isovanhemmat edeltä lomakohteeseen lomailemaan ja rentoutumaan ja vähän jo ikävöimään teitä. Jos lähetät kahdet isovanhemmat, niin vielä parempi.

2. Vuokraa niin pieni asunto, että puolet lapsista on koko ajan isovanhemmilla yökylässä. Vaihda välillä yökyläileviä lapsia.

3. Vuokra-asunnossa pitää olla langaton nettiyhteys. Lue Facebookista muutama "Taivaalta sataa märkiä rättejä / mä jäädyn"-päivitys. Lähetä instagramiin ja Facebookiin kauniita lomakuvia sekä snapchattiin videopätkiä. Myös instagramiin voi laittaa videoita.

4. Lue hömppäkirjoja ja rentoudu tai Paulo Coelhoa ja koe valaistuminen.

5. Vietä kahdenkeskistä aikaa kumppanisi kanssa. Lapset saavat viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Kaikilla on kivaa!

6. Pelaa yhdessä lasten ja isovanhempien kanssa jotain hyvää peliä Triominusta. Varoitus kotona voi olla vaikeaa, jos peli on isovanhempien, etkä pakannut sitä vaivihkaa matkalaukkuusi lähtiessäsi.

7. Pakkaa mukaasi puikot ja langat ja neulo silloin kun huvittaa.

8. Matkusta kohteeseen, jossa lämpöä on yli 20 astetta.

9. Ui meressä, sukeltele maskin ja räpylöiden kanssa, lillu uimapatjalla. Heitelkää yhdessä lapsia mereen.

10. Ui uima-altaassa. Lasten kanssa tietysti.

11. Pelaa lasten kanssa jalkapalloa joka ilta. Kun aikuisia on useampi niin pelaajia voidaan vaihdella kaikkien fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Lapset jaksavat aina.

12. Vie lapset tivoliin ja nauti heidän riemustaan.

13. Käy yksin (aamu)kävelyllä kauniissa maisemissa. Ota kamera mukaan, jos haluat.

14. Syö hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

15. Käy ostoksilla. Mielellään kaupoissa, joita ei kotikaupungista tai kotimaasta löydy.


Toista näitä kohtia sopivassa järjestyksessä. Nauti!












lauantai 12. marraskuuta 2016

Kukkailoittelua Espanjasta

Espanjassa kävin muutaman kerran aamulenkillä kameran kanssa. Ajatuksenani oli valokuvaaminen suolajärvellä auringonnousun aikaan. Suolajärvi on vaaleanpunainen ja olisin halunnut yhdistää siihen myös värikkään taivaan. Loman alussa uni maistui niin hyvin, etten jaksanut lähteä ulos tarpeeksi aikaisin. Sitten kellojen siirron jälkeen liikkeelle olisi pitänyt lähteä vielä aikaisemmin. Haaveilemani kuvat jäivät ottamatta, mutta muun muassa tällaisia kukkia näin aamukävelyilläni. 
 




 
 
 



Nuo yksin tekemäni aamukävelyt olivat kyllä huikeita. Yksi monista reissun huippuhetkistä. Itse havahduin myös siihen, että ei sinne lenkille aina tarvitse mennä hikipäässä hölkkäämään. Kävely yksin kamera kaulassa tekee myös hyvää. Sekä henkisesti että fyysisesti. Täällä Suomessa nuo kamerakävelyt pitää vain ajoittaa viikonloppuihin. Pimeä tulee jo kovin aikaisin. Tai sitten pitää opetella kuvausta pimeässä.

Osallistun näillä Espanjassa otetuilla kukkakuvilla Mansikkatilan mailla blogin Kukkailoittelua - haasteeseen. Käykää katsomassa myös muiden kuvia! Siellä oli jo kauniita jouluisia asetelmia.

Palasimme tällä viikolla Suomeen kuten minun Instagram ja snapchat (@minnakil) seuraajat ovat ehkä huomanneetkin. Blogi löytyy myös Facebookista. Blogipolulta ja Bloglovinista.



Mukavaa viikonloppua!