maanantai 22. lokakuuta 2018

Kun ferritiiniä ei tarvitse mitata


Olen ollut jo jonkin aikaa väsynyt. Töiden jälkeen on tehnyt mieli vain maata sohvalla. Kävelylenkit ovat olleet rauhallisia. En ole enää edes haaveillut juoksemisen aloittamisesta. Kunto vain on niin huono. Puhelimessani on sovellus, joka mittaa mm. pulssin, hapetuksen ja stressin. Olen ollut yllättynyt, miten korkeat leposykkeet minulla on. Kai se on nämä kuormittavat ruuhkavuodet.



Netissä olen törmännyt viime aikoina usein ferritiiniä eli varastorautaa koskeviin kirjoituksiin. Siitä, miten ferritiiniarvot olisi hyvä katsoa naisilta säännöllisesti ja siitä, miten Suomessa lääkärit eivät juuri ferritiiniä määrää tutkittavaksi.


Soitin terveyskeskukseen ja kerroin oireistani. Hoitaja teki minulle pyynnön verikokeisiin. Otettaisiin PVK, kilpirauhaskokeita ja sokeriarvoja. Kysyin ferritiinin ottamisesta. Sen määrää kuulemma vain lääkäri, joten sitä ei otettu. Labra-ajan sain parin viikon päähän.


Soitin tk:een jo samana päivänä, kun olin verikokeissa käynyt varatakseni soittoaikaa tulosten kuulemiseen. Hemoglobiini olikin jo vastattu. Se oli 101! Anemian eli alhaisen hemoglobiinin alaraja on 117 ja minun hemoglobiinini on ollut aina n. 130-140. Aikamoinen pudotus siis. Hoitaja käski syödä rautaa. Kysyin taas ferritiinistä. Sillä ei kuulemma ole väliä, koska minulla on alhainen hemoglobiini. Ferritiinikin olisi alhainen.


Tämän jälkeen olen jutellut aiheesta monen some- ja oikean elämän tutun kanssa. Esimerkiksi ystävälläni on paljon korkeampi hemoglobiini kuin minulla ja silti lääkäri määräsi hänelle tupla-annoksen rautaa + luontaistuotekaupan rautaa vielä lisäksi.

Näiden keskustelujen jälkeen soitin vielä uudestaan terveyskeskukseen. Selvisi, että kilpirauhaskokeet ja sokeri olivat viitearvoissa eli normaalit. Kysyin vielä rauta-annokseni riittävyydestä ja siitä, että eikö selvitetä mistä tämä johtuu. Anemiahan ei ole sairaus vaan seurausta jostakin. Hoitaja lupasi esitellä asiani lääkärille. Myöhemmin hoitaja soitti takaisin. Lääkäri sanoi, että voin syödä enemmän rautaa, jos maha kestää. Kolmen kuukauden päästä katsotaan lanbrat uudestaan. Jos hemoglobiini ei ole noussut, tutkitaan tarkemmin.

Tällä hetkellä syön yhden Obsidanin ja otan nestemäistä luontaistuotekaupan rautaa lisäksi. Syön B12 vitamiinia ja foolihappoa sekä C ja D vitamiinia. Syön taas useammin lihaa. Rauta pitää ottaa tyhjään vatsaan ja esimerkiksi tee haittaa raudan imeytymistä. Yritän ottaa näitäkin asioita huomioon.

Oletko sinä mittauttanut ferritiini-arvosi? 

Energistä viikkoa! 

Ps. Postauksen kuvat on otettu Espanjasta.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Hiljaisuuden retriitti

Viime viikonloppuna olin hiljaisuuden retriitissä. Tämä oli jo toinen kerta minulle. Maaliskuussa olin ensimmäistä kertaa hiljaisuuden retriitissä. Kirjoitin siitä blogiinkin Ekopaastoretriitissä Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa. Viikonlopuksi sattui todella kaunis ilma. Sain hiljentyä ja ihastella kaunista syksyistä luontoa.
 



Retriitti, johon osallistuin järjestettiin naapurikunnassa Hollolassa. Matka retriittiin oli lyhyt ja leirikeskus tuttu aiemmilta perheleireiltä. Hintakaan ei päätä huimannut. Koko viikonloppu perjantai-illasta sunnuntaihin lounaaseen ruokineen ja majoituksineen maksoi 50 euroa seurakuntalaisille ja 80 euroa ulkoseurakuntalaisille.




Minulla oli viikonlopun ajan puhelin lentokonetilassa. Käytin puhelinta ainoastaan kamerana. Miehelläni oli yhden retriitin vetäjän puhelinnumero siltä varalta, että hänen olisi pitänyt saada minut kiinni. Mitään sellaista ei onneksi tapahtunut. Minä sain levätä ja rauhoittua. Sillä aikaa mies hoiti lapset. Lähetti ja kuljetti pojat säbäturnauksiin ja koristurnaukseen. Oli toimitsijana koristurnauksessa. Kuljetti grillin ja kaasupullon edestakaisin viidennen luokan kanttiiniin. Oli lasten kanssa myymässä kuudennen luokan arpoja. Teki ruokaa ja pesi pyykkiä. Kotikaan ei ollut viikonlopun jälkeen pommin jäljiltä. Huippu mies! Ei kuulemma ehkä selviäisi viikosta yksin lasten, töiden ja lasten harrastusten kanssa. Minä en epäile, etteikö selviäisi. On tämä kuitenkin mukavampaa kahdestaan.






 
Ihanaa lokakuista viikkoa!
 
Muistetaan aina välillä pysähtyä ja hiljentyä!

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syyskuu 2018

Syyskuussa
 
 
- Kävimme Hartolan markkinoilla
- Mies tilasi minulle Lensball lasipallon
- Minä sain uuden puhelimen, Samsung Galaxy S8
- Pidimme yhteissynttärit. Nuorin täytti 5 vuotta heinäkuussa, toinen poika 11 ja mies 40 syyskuussa, minä 40 lokakuussa.
- Neuloin valmiiksi kahdet villasukat
- Kuukauden kirjasuositus on ehdottomasti Heidi Köngäksen Sandra
- Netflixistä katsoin Bonusperhettä ja Ritaa
- Istuin iltaisin paljon autossa ja kuljetin lapsia treeneihin
- Meillä sairastettiin yksi oksennustauti
 

 


Blogissa kerroin syitä sille, miksi blogi on ollut viime aikoina hiljainen.
11-vuotiaasta tein synttäripostauksen.
Kolme lastani kertoi totuuden minusta ja vastasivat 21:een kysymykseen minusta.
Kerroin myös SULO-tuolista ja arvoin lippuja Habitareen.
Elokuun kuulumiset löytyvät myös blogista.


 
Mukavaa lokakuuta!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Totuus minusta

Facebookissa jo useampi äitikaveri on kysynyt lapsiltaan kysymyksiä. Lasten vastauksia on ollut niin mielenkiintoista lukea, että minäkin haastattelin neljästä lapsestani kolme ja päätin jakaa vastaukset myös tänne blogiin. Vastaajat ovat 5-vuotias, 8-vuotias ja toinen pojista eli 11- tai 12-vuotias. Minä kyllä tiedän, kumpi pojista vastasi. Hän vain halusi vastata nimettömänä. Sain kuitenkin luvan julkaista vastaukset Facebookissa ja blogissa, koska "eihän siellä kukaan ole". Instagramiin en olisi saanut lupaa.



Kopioi viesti, kysy lapseltasi vastaukset ja kirjoita ne ylös IHAN niin kuin ne sanottiin.

Vastaajina siis 5v, 8v ja 11-12v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- Mee pesee hampaat
- Käy suihkussa
- Moi


2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- Että mä piirrän sille jonkun kivan piirustuksen
- Se kun mennään lomalle
 - Me

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
- Jos jotain sattuu
- Se ettei me tehdä jotain. Esimerkiksi käydä suihkussa tai tyhjennetä tiskikonetta.
- Sen oma jaksaminen

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- Huutaa
- Että äiti nauraa
- Se hölmöilee

5. Millainen äitisi oli lapsena?
- Ehkä sil oli tummat ja lyhyet hiukset ja sen nimi oli Minna
- Iloinen
- Nirso

6. Kuinka vanha äitisi on?
- Ehkä 12 ehkä 15 ehkä 10 ja 4 eli 80
- 39 kohta 40
- 39 kohta 40

7. Kuinka pitkä äitisi on?
- 1 2 3 4 5 6 7.... (yrittää mitata) en mä tiiä.
- 186
- 184 oisko

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- Tehä lankajuttuja
- Juoda teetä
- Kaija Koon kuuntelu

9. Mitä äitisi tekee, kun et itse ole paikalla?
- Siivoo
- Siivoo
- Esimerkiks kattoo puhelinta, käy kaupassa, siivoat

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän
- Koska sä tykkäät siivota
- Kuuluisa bloggaaja
- some-jutuista

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- Ruuan laittamisessa
- Kirjoittamisessa
- Kutomaan villasukkia. En tiedä missä olisit superhyvä. Monessa asiassa hyvä. Eiku ärsyttämään.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- Kiipeilemisessä
- Olemaan huutamatta
- Leipomisessa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- Hoitaa lapsia
- On perhepäivähoitaja
- On perhepäivähoitaja

14. Mikä on äitisi lempiruoka?
- Joku salaatti
- Sushi
- Sä tykkäät hyvästä ruuasta

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- Osaa huolehtia meistä
- Koska hän on hyvä äiti
- Koska sillä on ig:ssa paljon seuraajia. Ei edes ole.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- Aku Ankka
- Iines Ankka
- Simpsonien äiti

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- Pelataan lautapeliä
- Leivotaan
- Istutaan autossa

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
- Me molemmat osataan kirjoittaa oma nimi
- Meillä on molemmilla aika tummat hiukset
- Kummallakaan ei ole kovinkaan hyvät hermot

19. Mitä eroa teissä on?
- Äiti on pidempi ku mä ja meillä on eriväriset silmät
- Meillä on eriväriset silmät
- mä osaan pelata koripalloa

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- Koska mä oon sen lapsi
- Koska äiti on sanonut
-  Se ei kiusaa mua

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
- Joku semmonen Kiikunlähde
- Italia
- Kotisohva


Monissa kavereideni haastatteluissa korostui se, miten paljon äidit siivoavat ja miten paljon he tykkäävät siivota. Mitä sinun lapsesi vastaisivat? Kuulostaako mikään kohta tutulta?





Tätä postausta kirjoittaessani kävi suuren määrän valokuvia läpi etsien kuvia itsestäni. Niitä ei ollut. Minä olen yleensä kameran takana. Nämä kuvat löytyivät miehen puhelimelta.

tiistai 25. syyskuuta 2018

11 vuotta

11 vuotta sitten minusta tuli toisen kerran äiti. Tiesimme jo raskausaikana, että meille syntyisi toinen poika. Se oli itseasiassa myös salainen toiveeni. Esikoinen kun on vain vuoden ja seitsemän kuukautta pikkuveljeään vanhempi. Ajattelin, että jos lapset olisivat samaa sukupuolta heistä olisi enemmän kaveria toisilleen. Se toiveeni on toteutunut. Pojat ovat kuudennella ja viidennellä luokalla. Heillä on yhteinen harrastus ja yhteisiä kavereita. He viettävät paljon aikaa yhdessä.
 



Meidän 11-vuotias on harrastanut salibandya kohta jo kuusi vuotta. Koripallon hän aloitti vuosi sitten. Ennen koripalloa hän harrasti pari kautta futista. Urheilu on pojalle tärkeää. Tulevaisuuden haaveetkin liittyvät urheiluun.



Herkkä lapseni on yllättänyt sitkeydellään ja rohkeudellaan meidät vanhemmat jo monta kertaa. Joitakin vuosia sitten olin huolissani, kun poika ei lue yhtään. Enää en todellakaan ole. Hän on lukenut kaikki Harry Potterit. Tällä hetkellä hän lukee Saska Saarikosken kirjaa Lauri Markkasesta. Iltaisin minun pitää sammuttaa valot ja pyytää häntä lopettamaan lukeminen, kun on aika käydä nukkumaan.

 


Onnea rakas poikani!
 

Kaverisynttäreitä vietetään viikonloppuna X-box turnauksen merkeissä. Pelinä taitaa olla NHL.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Miksi blogi on ollut hiljainen?

Viime kuukaudet ovat olleet hiljaisia täällä blogissa. Julkaisen instagram  kuviakin nykyään aiempaa harvemmin. Eniten tulee laitettua videoita ja kuvia instastooriin. Niitä tuleekin laitettua lähes päivittäin. Se on sopivan nopeaa ja suunnittelua vaatimatonta puuhaa.

Viime viikolla pysähdyin miettimään, että mihin minä aikani kulutan. Iltaisin, kun on aikaa pysähtyä, tuntuu etten enää jaksa muuta, kuin lösähtää sohvalle. Mutta mitä tapahtuukaan ennen sitä? Miten minä päväni kulutan? Minun työviikkoni ovat tällä hetkellä noin 45 tuntisia. Kuulostaa paljolta. Toisaalta monet yksityiset perhepäivähoitajat tekevät 50 tuntista työviikkoa! Mieheni tekee toimistotöitä ja hänellä menee aikaa työmatkoihin noin 50 minuuttia päivässä. Välillä hänellä on työmatkoja kotimaassa ja ulkomailla.

Laskin yhtenä iltana ihan huvikseni, että tällä hetkellä meille tulee noin 85 kilometriä viikossa treenikuskauksia. Määrästä on vähennetty muutama kuljetus oletuksena, että meidän futiksen kimppakyytirinki toimii. Ja onhan se toiminut. Ainoastaan minun mieheni unohti yhtenä iltana yhden tytön futiskentälle. Kyytirinki toimi onneksi silloinkin ja yksi kentän lähistöllä toisella treenikuskauksella ollut äiti haki kentälle jääneen lapsen.




Illalla päivän touhujen jälkeen, kun kaadun väsyneenä sohvalle on läppäri saanut olla rauhassa. Yleensä olen katsonut Netflixiä ja ehkä neulonut. Tällä hetkellä teen myös lankatupsuja "tupsuryijyä" varten. Netflixistä tykkään katsoa ei-pelottavia ohjelmia. Viimeksi katsoin yhden tuotantokauden eli seitsemän jakson verran Sisters-sarjaa. Sarjassa Julian hedelmällisyyslääkärinä toiminut isä paljastaa kuolinvuoteellaan, että Julialla on yli sata sisarusta. Suosittelen! Eilen aloin katsoa ruotsalaista Bonusperhettä. Vaikuttaa lupaavalta.

Viikonloppuisin lapsilla on turnauksia. Yleensä turnauksiin mennään omilla autoilla. Noin kerran kaudessa on menty jonnekin pidemmälle pelimatkalle tilausbussilla. Bussi tietenkin maksaa ja se tarkoittaa rahankeräystä eli talkoita. Talkoita, joihin olemme osallistuneet, ovat perinteiset leipomiset turnausten kanttiiniin. Olemme olleet myös jakamassa mainoksia ja työntämässä Kärkkäisen ostoskärryjä telineisiin.

Välillä mietin, mihin on kadonnut se nainen, joka esimerkiksi tilasi monta kertaa vuodessa valokuvia ja laittoi valokuvat heti albumeihin. Hän teki jopa välillä valokuvakirjoja teipaten, liimaten ja koristellen tarroilla ja kuvilla. Täyteen kirjoitettuja vauvakirjoja välistä pursuavine liitteineen on esikoisella kaksi. Kuopuksella ei edes ole vauvakirjaa. Hänen neuvolakorttinsakin katosi.

 
 
Tällaista minulle kuuluu juuri nyt.
 
Millainen on sinun syksysi?


Kuva pixabay

lauantai 8. syyskuuta 2018

SULO-tuoli ja HABITARE-lippuarvonta

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ*
 


Lasten luokkakavereiden vanhempien perheyritys tuo jouluksi kauppoihin SULO-tuolit, jotka muuntautuvat lapsen kehityksen mukaan vauvasta koululaiseksi.

SULO-tuolin on suunnitellut Lahden Muotoiluinstituutista muotoilijaksi valmistunut Petteri Häkkinen. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on myös artesaanipuuseppä. SULO-lastentuoli oli vuoden 2016 Iskun Suomi 100-suunnittelukilpailun finalisti Habitaressa. Jouluksi 2018 tuoli saadaan markkinoille. Tuoliin pääsee tutustumaan jo ensi viikolla Habitaressa Desing Lahti - osastolla AHEAD-hallissa, koordinaateissa 6K80. Netissä tuoliin voi tutustua vaikka heti www.sulotuoli.fi


Itse en ole tätä tuolia vielä livenä nähnyt, mutta ostaisin tämän ihan varmasti jos meillä olisi syöttötuolia tai juniorituolia käyttävä lapsi. Lapsiperheen välillä sekaisessa keittiössä kaipaa ympärilleen kauneutta ja käytännöllisyyttä. Ja onhan tämä kotimaista suunnittelua!

Kommentoimalla tätä postausta olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa 2 lippua 12.-16.9.2018 järjestettävään Habitareen. Aikaa osallistua arvontaan on 10.9.2018 klo 12 saakka.


Ps. Jos haluat lisätä voittomahdollisuuksia, niin käy osallistumassa arvotaan myös Instagramissa (minnakil)
Pps. SULO-tuolin insta