tiistai 11. joulukuuta 2018

Älä koskaan jätä koruasi paikkaan, johon joku alle 120 cm pitkä ylettyy

Minulla oli kaksi paikkaa, joihin jätin kultaketjuni silloin kun se ei ollut kaulassa. Otan ketjun aina pois yöksi. Oli toki muutamia muitakin paikkoja, joihin saatoin korun jättää. En kuitenkaan yleensä jätä korua lasten ulottuville. Meillä kun on omien lasten lisäksi arkisin kolme hoitolasta.



Lokakuun alussa minulla oli useampi päivä, etten käyttänyt korua ollenkaan. Kun sitten halusin laittaa korun kaulaani, en löytänyt sitä mistään. Se ei ollut vakiopaikallaan. Eikä se ollut niissä muissakaan paikoissa, joissa saatoin sitä säilyttää. Minulla oli epämääräinen mielikuva, että olisin laskenut korun kapealle tasolle, jolle osa lapsista ylettyy. En ollut enää yhtään varma siitä, milloin olin nähnyt korun viimeksi ja missä. Pelko alkoi hiipiä mieleeni. Olinko todella kadottanut tärkeimmän ja rakkaimman koruni? Mietin jo, että olisinko sittenkin unohtanut korun Vierumäelle, johon minut vietiin yllätyksenä kasvohoitoon syntymäpäivänäni. Siskoni kuitenkin muisti, miten tiputin korun lattialle ennen kun laitoin sen kaulaani hoitojen jälkeen. Olin siis kadottanut korun meille kotiin.

Korun katoamisen aikaan minulla oli käynnissä keittiön komeron siivous. Keittiössä oli useita pusseja ja paperikasseja, joihin lajittelin paperia, pahveja, pulloja, sekajätettä ja energiajätettä. Pidin todennäköisenä sitä, että koru oli tippunut kaiteelta johonkin roskapussiin. Mies oli tietenkin jo päiviä aiemmin vienyt kaikki roskat asianmukaisiin kierrätyspaikkoihin. Sekopäisenä kävin läpi asuntomme kaikkia mahdottomia ja mahdollisia paikkoja. Tivasin mieheltä oliko hän vain heittänyt roskat kasseineen roskiin vai olisiko voinut huomata kassin pohjalla lojuvan korun. Laitoin sähköpostia kadonneesta korusta poliisin löytötavaratoimistoon. Mietin jo, että onko järkeä ottaa yhteyttä jätelaitokselle.




Pää tuntui sumuiselta ja ihmettelin, miten en voi muistaa mihin olen korun laittanut. Syytin itseäni huolimattomuudesta. Oma muistamattomuus tuntui epätodelliselta. Samaan aikaan selvisi, että minulla oli anemia. Näin jälkeenpäin ajateltuna huomaan miten sumussa olin lokakuussa ja miten tahmeasti aivoni toimivat. Nyt ajatus tuntuu paljon kirkkaammalta. Oletan, että rauta-arvoni ovat kohonneet.

Lokakuun lopulla tai marraskuun alussa istuin eräänä iltana isolla kulmasohvallamme neulomassa. Kadotin sakseni. Aloin etsiä saksia. Ehdin jo ajatella, että mitä jos seuraavana päivänä joku pienistä hoitolapsista löytää sakset. Työnsin käteni sohvaan ja voi sitä riemua! En voinut olla kiljaisematta. Koru löytyi kuukauden kadoksissa olon jälkeen.

En vieläkään ole varma, mihin koruni olin jättänyt ja miten se oli sohvan uumeniin päätynyt. Olihan sohvakin jo käyty läpi korua etsittäessä. Vai olinko sittenkään tutkinut koko sohvaa? Tapauksesta viisastuneena minulla on enää yksi paikka, jossa korua säilytän. Enää ei saa olla niin kiire, että en ehtisi viedä korua oikealle paikalle kun sen kaulasta pois otan.

Olen saanut korun helat lasten syntyessä. Alun perin minulla oli hieman ohuempi ketju, mutta se ei kestänyt enää kolmen helan painoa. Neljännestä lapsesta en ole (vielä) helaa saanut. Kyseessä on siis Kalevala Korun lapsikoru. Korvaamattoman paljon tunnearvoa ja jonkin verran myös rahallista arvoa.

Vakuutus ei olisi korvannut korvannut korun katoamista. Toki vakuutukset korvaavat vahinkoja, mutta koru ja muutkin tavarat tulee säilyttää siten, etteivät esimerkiksi pienet lapset pääse niihin käsiksi.


Oletko sinä huolellinen korujen säilyttämisessä?
Mikä on rakkain korusi?

perjantai 7. joulukuuta 2018

#blogiperjantai18 - tähtihetkeni bloggaajana

Kuulin tällä viikolla ensimmäistä kertaa blogiperjantaista. Tämä on kaikille avoin teemapäivä. Tarkoituksena on kertoa oman bloggaamisen tähtiketki ja jakaa se somessa tunnuksella #blogiperjantai18. Blogiperjantaita vietetään kahdesti vuodessa kesäkuun ja joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Tapahtuman on ideoinut Sisältötoimisto Rouva Sana. Tapahtuma järjestetään nyt toisen kerran.

Minä olen aloittanut blogin kirjoittamisen helmikuussa 2013. Ensimmäinen blogini oli vuodatuksessa ja netin syövereistä edelleen löydettävissä. Kiljusten vanha blogi.
Alkuun en kertonut kenellekään blogistani. Ihmisten kommentit ja vuorovaikutus olivat kuitenkin parasta bloggaamisessa. Pikkuhiljaa uskalsin jakaa kirjoituksiani facebookissa ja kertoa tutuille blogistani. Tietenkin ujosti ja vähättelevästi!




Seuraava edistysaskel bloggaamisessa tapahtui, kun liityin Kaksplus blogiverkostoon. Uskaltauduin osallistumaan bloggaajille järjestettyihin tapahtumiin. Ensimmäisessä tapahtumassa hädin tuskin puhuin kenellekkään. Se tosin ei johtunut pelkästään ujoudestani, vaan tapahtumapaikasta. Tapasimme Naurusaaressa ja vahdin lapsiani, jotka kiipeilivät ja leikkivät innoissaan. Kivaa oli! Tytöt muistavat vieläkin saamani goodiepackin sisällön.



Sen jälkeen olen ollut Kaksplus verkoston pikkujouluissa, syysjuhlissa ja kesäjuhlissa sekä Otavamedian järjestämässä koulutuksessa. Aina on ollut hauskaa ja monesti olen oppinut jotain uutta toisilta bloggaajilta.



Tähtihetkeni bloggaajana? Mikä se on? Ehdottomasti toisiin bloggaajiin tutustuminen ja blogiverkostoon kuuluminen. Blogin kautta olen tutustunut hauskoihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, joita en olisi muuten edes tavannut.  Huomiselle on ostettu jo bussiliput Tampereelle. Näen blogikavereita pikkujoulujen merkeissä. Tuskin maltan odottaa! Iskee varmasti instastoori-ripuli! :P Tervetuloa seuraamaan! Instagramissa olen nimellä Minnakil




Onko Blogiperjantai sinulle tuttu?

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Haluatko yllätyksellistä mainontaa tuotteellesi?

Hei yrittäjä!


Haluaisitko yllätyksellistä mainontaa tuotteellesi? Täällä olisi bloggaaja, somevaikuttaja, influencer, jolta voit saada yllättävää, yllätyksellistä, erilaista ja tahattomasti hauskaa mainosta tuotteellesi. Tulet yllättymään! Samoin yllättyy luultavasti myös tämä somevaikuttaja itse.

Mitä se horisee?


Tänä syksynä olen yllättänyt itseni jo liian usein lähettämästä "hassuja" tarroja messenger-keskusteluihin. Vakiotarrani on kettu, joka röyhtäilee. Vai röyhtäileekö tämä kettu? En oikeasti edes tiedä, mitä tämä usein lähettämäni kettu tekee tai mitä tarkoittaa tässä tarrassa olevat kirjaimet BRT. Tiedätkö sinä? Pikainen googletus antoi vaihtoehdoiksi muun muassa Bus rapid transit (bussimetro) tai Be right there.



Yhteen keskusteluun, jonka osallistujista tunnen vain yhden, lähetin vahingossa kuvan lasten askarteluista. Asia selvisi minulle itselleni vasta useamman päivän päästä ystäväni ihmetellessä, miksi olin lähettänyt kuvan ryhmään. Ryhmä oli ollut jo viikkoja hiljaa. Ryhmän oli koottu keskustelua varten, joka oli jo käyty. Mitä tämä opetti? Poista heti puhelimelta kaikki vähänkään nolot kuvat! Aina on näköjään olemassa riski, että lähetät kuvia jopa tuntemattomille!

Viimeisin aikaansaannokseni oli lähettää gif-video facebookiin lapseni luokan vanhempien keskusteluun joulukranssien säilytyksestä. Tämänkin huomasin vasta sitten, kun puhelimeeni tuli ilmoitus siitä, että eräs äiti on tykännyt lähettämästäni giffistä! Siinä vaiheessa nousi jo tuskanhiki! Enhän minä lähetä ikinä giffejä! No, ei se video ihan pahinta laatua onneksi ollut!

Milloin tämä alkoi


Tämä kaikki alkoi tänä syksynä. Ensin sain uuden puhelimen, mutta vasta täytettyäni 40 tämä ongelma nousi ihan uudelle tasolle. Minulla ei (vielä) ole ikänäköä, mutta vakavia ongelmia somen käytössä on havaittavissa. "Äitiiii!!! Sä oot niiiiin nolo!" Sanoisi jälkikasvu.

Kootut selitykset

Näitä kuvia lähetän vahingossa silloin, kun olen poistumassa keskustelusta. Nopeasti vain näppään monta kertaa puhelimen oikeaa alakulmaa. Ja ping





Kuulostaako yhtään tutulta?
Vai kuulostaako vain tosi nololta?






sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Marraskuu 2018

Marraskuussa


- Kävin päivä Tukholmassa risteilyllä esikoiseni, kaverini ja hänen poikansa kanssa
- Kävin tutustumassa remontoituun Silja Serenadeen
- Osallistuin Otavamedian blogikoulutukseen, jossa oli Annan, Kaksplus blogiportaalin ja verkoston bloggaajia
- Liityin uudestaan Twitteriin En saanut vanhaa profiilia poistettua, joten sekin vielä keikkuu twitterissä
- Kuuntelin kirjoja Storytelin ja Nextoryn kautta
- Kävin Kaija Koon keikalla Hartwall Areenalla
- Maistoin ensimmäistä kertaa uuden sadon viiniä marraskuun kolmantena torstaina
- Hoitolasten kanssa askartelimme avaruus-aiheisia askarteluja
- Innostuin tähdistä. Ostin kolme valotähteä kotimme ikkunoihin.
- Esikoinen taitteli koulussa silkkipaperista tähden (kuva kollaasissa)




Kirjat, jotka kuuntelin:


Anna Karhunen, Tiia Rantanen: Kaverin puolestakyselen
Matia Veitola: Veitola
Koonnut: Taru Anttonen, Milla Karppinen: Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen
Francesca Cavallo, Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Kaverin puolesta kyselen oli hauska ja nopea lukea. Se oli muuten ensimmäinen E-kirja, jonka olen lukenut. En halua lukea kirjoja näytöltä, mutta tuollainen nopea ja kepeä sopii näytöltäkin luettavaksi. Eikä kirjan lukemista edes voinut lopettaa. Nauroin välillä ääneen. Veitola on Maria Veitolan itsensä lukema kirja. Kirjassa on Maria Veitolan kolumneja vuosien varrelta. Kirjassa Maria kertoo kiinnostavia ja koskettavia tarinoita kolumnien takaa. Kirja sai pohtimaan omaakin elämääni. Sankaritarinoita tytöille kirjaa kuuntelin autossa ja kotona. Etenkin toiseksi vanhin poika kuuli kirjan satumuotoisesti kirjoitettuja tarinoita merkittävistä suomalaisista naisista. Olen nähnyt vilauksen tämän kirjan mahtavasta kuvituksesta. Tämä kirja pitäisi lukea eikä kuunnella äänikirjana. Satu Vasantolan kirja En palaa tänne enää koskaan, luulen oli Mahtava! Ehkä paras tänä vuonna lukemani kirja! Suosittelen. Iltasatuja kapinallisille tytöille kuunneltiin taas pääasiassa treenikuskausten aikana ja lapsetkin kuulivat osia kirjasta.

Käsityöt, jotka valmistuivat


- 2 keppihevosen päätä
- lapaset, joiden toinen pari on jo kadonnut



Marraskuu meni nopeasti eikä tuntunut ollenkaan niin väsyttävältä ja ankealta kun sen olisi voinut ajatella tuntuvan. Tähän varmasti vaikutti se, että minulla oli poikkeuksellisen paljon omia menoja. Luin enemmän kirjoja ja katsoin vähemmän Netflixiä. Tai siis en katsonut ollenkaan Netflixiä. Lisäksi tuntuu, että tämä viime kuussa aloittamani rautakuuri toimii! Olen ollut energisempi. Reipas kävelykään ei enää hengästytä samalla tavalla kuin kuukausi sitten.



Mukavaa ja tunnelmallista joulukuuta!

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kaija Koon salainen fani vuodesta 1993

Kuulin ensimmäistä kertaa Kaija Koosta kesällä 1993 ollessani Englannissa kielimatkalla. Huonekaverillani oli mukanaan korvalappustereot ja joitakin kasetteja. Välillä hän lainasi ystävällisesti korvalappustereoitaan. Tai sitten hän vain väsyi kuuntelemaan jatkuvia pyyntöjäni: "Lainaa nyt. Edes vähäksi aikaa. Pliiiiis!" En edes muista mitä muita kasetteja hänellä oli. Kuuntelin vain Kaija Koota. "Kuka keksi rakkauden?"




Kielimatkasta alkoi nyt jo 25 vuotta kestänyt fanitus. Kuitenkin vasta tänä vuonna olen julkisesti kertonut kuuntelevani Kaija Koota. Vuosien aikana olen ostanut monta Kaija Koon cd-levyä (kaikki). Minä olen kuunnellut Kaijaa silloin kun olen kaivannut tsemppausta. Murheellisena, sydänsuruissa ja epävarmuuden hetkinä. Kaija Koo on soinut repeatilla tuntikausia lapsuudenkodissani ja opiskelija-asunnoissa. Mies muistaa vieläkin miten laitoin Kaija Koon soimaan riidellessämme ensimmäisen kerran. Silloin soi sattumalta vielä kappale Isä, jossa lauletaan: 

" Isä, mulla pullopostia ois
 Voitko hakea mut täältä pois?"

 



Mikä olisikaan hienompi tilanne tunnustaa olevansa Kaija Koo fani, kuin loppuunmyyty Hartwall-areenan keikka? Mies sai ostettua kaksi lippua keikalle ja lähti mielellään seurakseni. Alun perin meidän piti mennä hotelliin yöksi, mutta eilen ajoimme Hartwall-areenan parkkiin ja keikan jälkeen kotiin. Tämä oli tällainen "Korkkarit kattoon ja äkkiä kotiin"-konsertti.






Nykyään Kaija Koo soi Spotifyn kautta lähinnä siivousmusiikkina. Toimii siinäkin! Niin ja uskallan kertoa ihmisille somessa ja kasvotusten, että tykkään Kaija Koosta.

 

 
 






Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin kuuntelemassa Kaija Koota. Kaija laskeutui lavalle suuren discopallon sisällä. Minulla valui kyyneleet pitkin poskia jo ensimmäisen kappaleen aikana. Se oli Kaunis, rietas, onnellinen. Lavalla nähtiin myös Reino Nordin, Sanni, Jenni Vartiainen ja Vesala. Olipa hieno show! Nyt tämä supernainen jatkaa arkea suupielet hymyssä! Se valovoimaisempi ja paljon paremmin laulava Supernainen konsertoi vielä tänään lauantaina toisen areenakeikan Hartwallilla.  


Olitko sinä keikailla tai oletko menossa?

Milloin sinä olit viimeksi keikalla?
 
Mukavaa viikonloppua!
 
 
Ps. Minun edellinen keikkani oli Madonna vuonna 2009 Jätkäsaaressa. 

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Risteilykuumetta hankkimassa - uudistettu Silja Serenade

Marraskuun alkupuolella olin risteilyllä Silja Serenadella.  Risteilymme jälkeen Serenade lähti Naantaliin korjaustelakalle. Jokin aika sitten sain sähköpostiini kutsun tulla tutustumaan laivan uudistuksiin, joita oli tehty yhteensä 6500 neliömetrin pinta-alalla. Tapahtuma oli arkipäivänä, mutta halusin ehdottomasti päästä paikalle. Oli mielenkiintoista päästä  näkemään, mitä muutoksia laivalla oli tehty. Oma risteilykin samalla laivalla oli vielä tuoreessa muistissa. Onneksi hoitolapsille ja meidän kuopukselle järjestyi hoitopaikat ja hoitajat laivavierailupäiväksi.




Terminaalissa tunnistin yhden ihmisen, Optimismia ja energiaa blogin Katjan. Lyöttäydyin heti Katjan ja Healthy Style of Living blogin Susannan seuraan. Kumpaakaan en ollut aiemmin tavannut, mutta Katjaa olen jo pitkään seurannut instassa. Hän oli jo niin tuttu instastoorien perusteella, että tuntui kuin oltaisiin tavattu jo aiemmin.





Vierailumme alkoi uudistuneesta yökerhosta, joka oli saanut myös uuden nimen, Starlight. Nautimme lasilliset kuohuviiniä katsoessamme 20-luvun tyylistä  The Great Gatsby Cruise Show'ta. Esityksen jälkeen ihastelimme uudistunutta keulabaaria eli Sea View Loungea ja nautimme pientä syötävää.






Yökerhon lisäksi tutustuimme laivalla uudistettuun Fine dining-ravintola Bon Vivantiin ja grilliruokaan erikoistuneeseen Grill Houseen, entiseltä nimeltään El Capitan. Old Port Pub uudistui ja sai myös uuden nimen, Sea Pub. Porras- ja hyttikäytäviä on uudistettu yhteensä 4500 neliömetrin verran. Myös hyttejä uudistettiin tämän telakoinnin yhteydessä. A- ja B-luokan hyteissä uusittiin tekstiilejä, seinäpintoja, kalusteita ja valaistusta. Commodore-luokassa taas uudistettiin wc- ja suihkutilat. Niissä kylpyammeet on vaihdettu suihkuiksi. Telakoinnin aikana laiva sai maasähkövalmiuden. Laiva pystytään kytkemään Tukholmassa ja tulevaisuudessa myös Helsingissä maasähköön apumoottoreiden käytön sijaan. Tämä vähentää päästöjä ilmaan sekä meluhaittoja. Tallink Siljan nettisivuilla löytyy lisää tietoa uudistuksista.






Etukäteen ajattelin tätä käyntiä laivalla inspiraatio-matkaksi blogin aktivoimiseen. Olen tykännyt blogin kirjoittamisesta ja haluaisinkin kirjoittaa useammin ja kehittyä kirjoittajana. Palatessani junalla kotiin mietin kirjoitusinspiraatiota ja hahmottelin tätä blogitekstiä. En ole täysin varma tuoko tämä laivaan tutustuminen lisää blogi-inspiraatiota, mutta risteilykuumeen tämä ainakin sai aikaan!


perjantai 23. marraskuuta 2018

Perustaisitko sinä kasvatuspiirin?

Ystäväni Aami perusti ryhmän nimeltä Kasvatuspiiri. Hänen ideansa oli luoda turvallinen ja avoin ryhmä, jossa  keskustellaan erilaisista kasvatukseen liittyvistä asioita. Moni innostui ajatuksesta, minä mukaan lukien. Kasvatuspiiri kokoontuu noin kerran kuussa ryhmän perustajan kotona. Lapset eivät saa osallistua. Ainoastaan sylivauvat ovat sallittuja. Tämä sen takia, että saisimme keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä. Tämä meidän kasvatuspiiri on kokoontunut nyt kolme kertaa. Itse olen päässyt paikalle valitettavasti vain kerran. Kaikki eivät aina pääse paikalle ja tämä piiri kokoontuukin aina eri viikonpäivänä. Näin kukaan halukas ei jää kokonaan piirin ulkopuolelle, jos hänellä sattuisi olemaan meno aina tiettynä iltana viikosta. Keskusteluista on tapaamisten jälkeen ollut luettavissa koosteet kasvatuspiirin omassa facebook-ryhmässä. Näin poissaolleetkin ovat saaneet lukea aiheesta.



Ajatuksia idean takaa


Kysyin Aamilta, mistä hän keksi idean tähän kasvatuspiiriin ja hän ystävällisesti vastasi ja antoi luvan kertoa ajatuksistaan myös täällä blogissa. Josko joku vaikka innostuisi vastaavan piirin perustamaan omalla kotipaikkakunnallaan! Aami kertoi, että hän on aina ollut kiinnostunut kasvatusjutuista. Hän on lukenut paljon aiheesta ja keskustellut ihmisten kanssa. Hän on kuitenkin huomannut usein, että äidit ovat myrkkyä toisilleen, eikä sen pitäisi hänen mielestään todellakaan olla niin. Aami halusi luoda mahdollisuuden aidoille keskusteluille. Syventyä rauhassa keskusteluihin, jolloin äidit saavat uusia näkökulmia ja voivat auttaa ja tukea toisiaan hyvässä hengessä. Hän oli myös pyöritellyt ajatusta blogista, keskustelupalstasta tai jostain vastaavasta. Aami halusi kuitenkin aitoa ja oikeaa kohtaamista ihmisten kanssa sekä samalla saada tauon arjen keskelle. Hän myös rakastaa syvällisiä keskusteluja. Tällainen ei olisi mahdollista netin keskustelupalstoilla. Itselleni ainakin tuli heti mielikuva nettikeskustelusta, jossa aloittaja yrittää kysyä jotain asiallista ja vastaukset ovat jotain ihan muuta. Pahimmassa tapauksessa asiatonta haukkumista.

Aami ottaa omien sanojensa mukaan paineita järjestämiensä tapahtumien menestyksestä ja osallistujamääristä, mutta kasvatuspiirissä ei ole hänen mielestään väliä tuleeko paikalle yksi vai kymmenen tai ei ketään. Joka tapauksessa hän saa oman hetken teekupin kanssa. Yksin ei ole Aamin tarvinnut vielä teetään juoda.



Vinkkejä järjestäjälle

Aamin mielestä järjestäjän olisi hyvä löytää rento ja avoin mieli. Keskustelunohjaustaidoista on hyötyä ja ennalta sovitut illan teemat rajaavat keskustelun ryöpsähtämistä. Pienet tehtävät auttavat syventymään omiin ajatuksiin. Tarkoituksena on herättää ajatuksia ja antaa osallistujille uutta mietittävää. Kasvatuspiirissä keitetään aina teet ja kahvit. Osallistujat tuovat jotain pientä syötävää nyyttäriperiaatteella. Tämä on ollut oikein sopiva ja toimiva konsepti. Illan emännän ei tarvitse huolehtia tarjottavasta. Kasvatuspiiri voisi kokoontua myös jossain muualla kuin ihmisten kotona. Ehkäpä joltain järjestöltä tai seurakunnalta olisi mahdollista saada tila tällaiseen käyttöön.



Esimerkkejä keskustelun aiheista

Kasvatuspiirissä on joka kerta joku ennalta valittu keskustelunaihe. Aiheesta on luettu alustus ennen yhteistä keskustelua. Aiheina on ollut rajat otsikolla Rajat on rakkautta. Myös arjesta on keskusteltu otsikolla Ihana kamala arki. Tunteista keskustellaan yhdellä kerralla. Mörrimöykyt ja känkkäränkät saavat oman keskustelukertansa.

Minkäikäisten lasten vanhemmille

Itse koen, että keskustelut kasvatuksesta sopivat minkäikäisten lasten vanhemmille tahansa. Eri-ikäisten lasten vanhemmat rikastuttavat keskustelua. Vanhempien lasten vanhemmilta voi saada vinkkejä sekä rohkaisua. Hekin ovat selvinneet näistä uhmavuosista! Samalla voi kuulla, mitä mahdollisesti on luvassa tulevina vuosina. Eikä vanhemman tarvitse olla nimenomaan äiti. Isät tuovat keskusteluihin oman miehisen näkökulmansa.





Olisitko sinä halukas osallistumaan kasvatuspiiriin?
 
Olisiko sinulla energiaa ja halua perustaa kasvatuspiiri?
 
Kenen kanssa sinä keskustelet kasvatukseen liittyvistä asioista?