keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Netflix suosikit juuri nyt

Latasimme meille Netflixin jo monta kuukautta sitten. Minun oli tarkoitus katsoa viimeinen kausi Orange is the new black-vankilasarjaa heti sen ilmestyttyä. En ole vieläkään aloittanut viimeisen tuotantokauden katsomista. Itse asiassa en katsonut Netflixiä ollenkaan ennen marraskuuta. Aikani on mennyt äänikirjoja kuunnellessa ja instagramia selatessa.

Marraskuun alussa muistin vanhan suosikkisarjani Outlandersin ja katsoinkin useamman jakson. Sarja alkaa siitä, kun päähenkilö Claire on lomalla Skotlannissa aviomiehensä, historiantutkija Frank Randallin kanssa. Pariskunta päättää tutustua muinaiseen Craigh na Dunin kivikehään. Outojen tapahtumien seurauksena Claire siirtyy ajassa kaksi sataa vuotta taaksepäin vuoteen 1743. Paljon on tapahtunut neljän tuotantokauden aikana. Nyt en jaksanut katsoa kaikkia neljännen tuotantokauden jaksoja putkeen, vaan kaipasin jotain kevyempää hömppää väliin. 




Jane the Virgin olikin ihana valinta Netflix-sarjaksi ankeaan marraskuuhun. Sarjassa nuori ja siveä latinonainen Jane tulee vahingossa keinohedelmöitetyksi. Tykkään sarjan kertojasta ja siitä tavasta, miten tapahtumat etenevät ja miten niistä kerrotaan. Sarjan henkilöt ovat mahtavia persoonia. Sarjaa on tehty viisi tuotantokautta. Minulla on menossa neljäs.


Seuraavaksi listalla katsomista odottaa Grace & Frankie. Sarjan alussa Grace ja Frankie yllättyvät kuullessaan, että heidän miehensä haluavat erota. Vielä yllättyneenpiä he ovat saadessaan tietää eron syyn. Naiset ovat todella erilaisia eivätkä oikein voi sietää toisiaan. Heidän yhteiseloaan onkin ollut hulvatonta seurata. Minulla odottaa viides tuotantokausi katsomista.



Meidän tytöt katsovat Netflixistä Winxiä. Välillä meillä liihottaa sisälläkin pari keijua. Winx-sarjalle suositukset tytöiltä. Sen verran koukuttavalta sarjalta tuntuu, että minä olen välillä uhannut lopettaa Netflix-tilauksen.


Kuvat lainattu netistä.



Ovatko nämä sarjat tuttuja sinulle?
Mikä on sinun suosikkisarjasi juuri nyt?
Olisiko suositella minulle jotain sarjaa?

Ps. Ei mitään liian pelottavaa. 

maanantai 11. marraskuuta 2019

Arkirumbaa - viikko meidän perheen kanssa

Lapsiparkki-blogin Såfin kirjoitti blogiinsa heidän perheen arjesta. Aikataulutettua hullunmyllyä! Pystyin hyvin samaistumaan. Kiitos vertaistuesta! Halusin itsekin kirjoittaa muistiin meidän perheen viikko-ohjelman sellaisena kun se on nyt syksyllä 2019. Ehkä luen tämän joskus vuosien päästä ja ihmettelen millaista meidän perheen elämä olikaan. Perheemme neljästä lapsesta kolme harrastaa joukkueurheilua. Vanhin eli 13-vuotias pelaa salibandya ja mieheni toimii valmentajana pojan säbäjoukkueessa. Pojalla on treenit 3-4 kertaa viikossa. Toinen poika, 12-vuotias pelaa koripalloa. Hänellä on neljät koristreenit viikossa. 9-vuotias tyttö pelaa futista joukkueeassa neljä kertaa viikossa ja kerran viikossa hänellä on koris. Lisäksi kaikilla on turnauksia ja sarjapelejä. Minä teen kotona töitä perhepäivähoitajana. Tällä hetkellä minulla on kolme hoitolasta. Miehen oma säbä on tauolla kesällä murtuneen jalan vuoksi. Minä käyn lähinnä kävelylenkeillä. Kuuntelen paljon äänikirjoja ja kirjoitan blogia sekä päivitän instagramia.











Maanantai: Mies lähti aamulla aikaisin töihin. Ensimmäinen hoitolapsi tulee klo 6.40. Seuraava hoitolapsi tulee yleensä hoitoon klo 7.30 ja kolmas tulee klo 8.30. Meidän koululaisten koulu alkaa joka päivä klo 8.30. Vien hoitolasten kanssa nuorimman lapsemme lähellä olevaan eskariin yhdeksäksi. Samalla jäämme ulos. Maanantaina palasimme kuitenkin poikkeuksellisesti sisälle maalaamaan. Meidän kanssa maalasi 13-vuotias esikoinen. Hän ei mennyt kouluun, koska oli lähdössä kolmen päivän säbäleirille joukkueensa kanssa Esikoinen ehti myös ulkoilla meidän kanssa hetken. Oli mahtavaa saada hänet futispeleihin mukaan, koska itse olin puolikuntoisena flunssassa ja ääni käheänä. Työpäiväni loppui kello 16. Ennen työpäiväni loppumista hain kuopuksen eskarista yhden hoitolapsen kanssa. Heti työpäivän jälkeen lähdin 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjeni kanssa kirjastoon. 12-vuotiaalla pojalla oli koristreenit klo 19.15-21.00. Vein pojan treeneihin ja tytöt jäivät kotiin. Vietyäni pojan minun piti käydä pankissa näyttämässä minun ja miehen henkilöllisyystodistukset sekä viemässä yksi lomake. Mies oli ilmoittanut minulle väärän ajan, joten odotin 15 minuuttia ulkona kylmässä ennen kuin pääsin sisään. Saatoin lähettää varsin ärhäkän tekstiviestin miehelle. Hän ei nimittäin vastannut puheluihini, koska oli pojan kanssa samalla säbäleirillä. Kotona tein tyttöjen kanssa iltatoimet. He jäivät kuuntelemaan äänikirjaa, kun lähdin hakemaan poikaa treeneistä. Mies oli mennyt päivällä töistä säbäleirille ja on siellä keskiviikkoon saakka. Hän kävi välillä  töissä leiriltä käsin, mutta ei tullut kotiin.

Tiistai: Minun oli tarkoitus lähteä hieman aiemmin töistä ja mennä tyttöjen kanssa Triplan Hop Lopiin mediatilaisuuteen. Flunssani oli sen verran paha, että päätin jättää tapahtuman väliin. Töitä tein kuitenkin normaalisti flunssasta huolimatta ja työpäivä venyt kymmen tuntiseksi. Illalla vein tytön ja hänen kaverinsa treeneihin. Tyttö pääsi treeneistä kotiin joukkuekaverin äidin kyydissä. Nuorimmalle lupasin leffaillan ja popcorneja peruuntuneen HopLop-reissun tilalle. Kuopus oli isoveljensä kanssa kotona sillä aikaa, kun vein tyttöjä treeneihin.

Keskiviikko: Aamupäivällä ulkoilin hoitolasten kanssa metsässä. Lounaan jälkeen lapsia tultiin poikkeuksellisesti hakemaan, koska olin pyytänyt loppupäivän vapaaksi. Yhden hoitolapsen isä jopa vei minut juna-asemalle. Jatkoin matkaani Helsinkiin Otava median blogipäivään. Oli mukava nähdä muita bloggaajia. Nautimme lasilliset kuohuvaa ja pientä purtavaa. Emmi Lehtomaa puhui meille somebrändin kirkastamisesta Instagramissa. Otava media palkitsi blogeja. Kaksplussan lisäksi paikalla oli Annan ja Kotilieden bloggaajia. Illalla oli vielä mahdollisuus jäädä katsomaan ennakko ensi-iltaan Tarhapäivä-elokuva. Katsoin elokuvan Ylipyykkivuorten-blogin Hannan ja Äiti ja Melukylän lapset-blogin Terhin kanssa. Meillä kaikilla oli tunti aikaa junien lähtöön elokuvan jälkeen, joten kävimme yhdessä syömässä. Olipa mukava jutella! Mies oli hakenut tytön eskarista ja hoitanut pojan koriskuskauksen. Tyttö sai kyydin futikseen ja sieltä pois pelikaverin perheeltä. Illalla mies haki minut juna-asemalta kotiin.

Torstai: Minulla oli normaali työpäivä eli 6.40-16.00. Töiden jälkeen vein pojan 16.30 alkaviin koristreeneihin. Samalla reissulla kävin ostamassa ongintapalkintoja lasten koulun joulumyyjäisiä varten sekä kävin ruokakaupassa. Kotiin jääneet lapset söivät sillä aikaa, kun olin kaupassa. Itse söin tultuani kaupasta. Kuudelta alkoi päiväkodilla lyhtyjuhla. Lähdin sinne nuorimman kanssa. Mies tuli töistä kuuden aikaan ja haki tullessaan pojan koristreeneistä. Mies tuli perässä lyhtyjuhlaan. Tyttö pääsi futikseen joukkuekaverin isän kyydissä. Esikoinen oli mennyt suoraan koulusta kuntosalille kaverinsa kanssa ja tuli vasta illalla kotiin. Lyhtyjuhlan jälkeen hain tytön ja hänen kaverinsa futistreeneistä. Hetkellisesti jo unohdin asian. Tullessani lyhtyjuhlasta riisuin vaatteita ja huutelin tyttöä. Samalla tajuttiin miehen kanssa, että minunhan pitää lähteä hakemaan tyttö kotiin treeneistä.

Perjantai: Esikoinen tuli kahden aikaan koulusta ja lähti lähes saman tien säbätreeneihin polkupyörällä. Yöllä ja päivän aikana satanut lumi ei häntä haitannut. Kuopus oli puolipäiväinen, joten haimme hänet hoitolasten kanssa päiväkodista lounaan jälkeen ennen päivälepoa. 9-vuotias tuli koulusta kaverinsa kanssa meille. He söivät välipalaa ja lähtivät koristreeneihin kävellen. Työpäivän jälkeen siivoilin. Vein pojan koristreeneihin viideksi. Kotona jatkoin siivoilua. Mies meni töistä suoraan valmentamaan vanhemman pojan jälkimmäisiin säbätreeneihin. Pojalla oli kahdet säbätreenit peräkkäin. Minä hain nuoremman pojan koriksesta.
 
Lauantai: Mies ja esikoinen lähtivät aamulla Asikkalaan säbäturnaukseen. Minä vein nuoremman pojan koristurnaukseen yhdeksitoista. Pojan piti olla paikalla tuntia ennen pelejä. Kävin kuopuksen kanssa ostamassa isänpäivälahjan sekä eväitä. Meidän piti mennä katsomaan pojan peliä kahdeltatoista. Soitin kotiin ja tyttö ei löytänyt jääkaapista jauhelihaa. Yritin neuvoa etsimisessä ja pyysin lähettämään valokuvan jääkaapista, jotta voisin neuvoa miltä hyllyltä etsiä. Hän ei löytänyt jauhelihaa. Niinpä lähdin nuorimman kanssa ajamaan kotiin ja etsimään tytölle ruokaa. Hetken päästä tyttö soitti. Hän oli onneksi löytänyt jauhelihan. Tyttö oli jäänyt yksin kotiin ja hänen piti syödä ennen futistreenejä. Tyttö sai kyydin treeneihin ja takaisin pelikaverin äidiltä. Pojan toisessa korispelissä toimin kuvaajana. Nuorin katseli pelejä ja söi eväitä. Toisen pelin aikana hän sai pelata minun puhelimellani. Pelien jälkeen ajoimme Kärkkäisen kautta kotiin. Kävin ostamassa lapsille tusseja sekä luonnonlehtiön piirtämisestä innostuneelle pojalle. Mies ja esikoinen olivat jo tulleet turnauksestaan ennen meitä ja hakeneet  nuoremman pojan kaverin meille illaksi. Mies oli savustamassa kalaa ja tekemässä uuniperunoita kun me tulimme kotiin. Ilta meni ihmeempiä tekemättä ja päivän menoista toipuessa. Minulla oli edelleen yskä ja ääni maassa.

Sunnuntai:
Heräsin puoli kahdeksalta. Mies oli jo hereillä tekemässä aamupalaa. Hän lähti tytön kanssa futisturnaukseen. Tytöt antoivat aamulla isänpäivälahjat miehelle. Pojat vielä nukkuivat. Minä ja kolme lasta ajoimme syömään isäni ja hänen vaimonsa luokse. Myös siskoni perheineen tulivat. Illalla ajoimme Karisman kautta kotiin. Esikoisen viimevuotinen talvitakki on jäänyt pieneksi. Lisäksi hän tarvitsi vedenpitävät lenkkarit. Mies ja tyttö olivat jo kotona, kun tulimme kotiin. Pojat antoivat isänpäiväkortit. Yhdessä söimne kaikkenlaisia jämäruokia, mitä jääkaapista löytyi. Minä katsoin illalla Netflixistä Jane the Virgin sarjaa ja ennen nukkumaanmenoa kuuntelin Anni Saastamoisen Sirkkaa.


Miltä kuulostaa? Onko teillä samanlaista? 

maanantai 4. marraskuuta 2019

Elämää loman jälkeen

Jos lomalla aika tuntui kuluvan nopeasti, niin arkena se aika vasta kiitääkin! Ensimmäinen loman jälkeinen viikko meni hujauksessa. Paljon me taas ehdittiin!

Viikon kirjat

Raakel Lignell, Älä sano että rakastat
Suvi Vaarla, Westend




Raakel Lignellin Älä sano että rakastat kirjan esittelinkin jo edellisessä blogikirjoituksessa: Lokakuu 2019
Kirja kertoo Raakelin nuoruuden kokemuksista. Raakel lähtee kunnianhimoisena ja sinisilmäisenä viulistina opiskelemaan Berliiniin. Hän tulee yllättäen raskaaksi ja hänen matkansa jatkuu Berliinistä Beniniin. Kirja kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta ja siitä, miten Raakel pääaee eroon suhteesta ja miehestä. Äänikirja on Raakelin itsensä lukema.

Suvi Vaarlan Westend kirjaa kuunnellessa tein aikamatkan lapsuuteen. Vaikka meidän perhettä lama kohteli suhteellisen hellästi, niin paljon oli tunnistettavia asioita. Tykkään sukupolviromaaneista ja tämä oli hyvin kirjoitettu sellainen. Kirjan päähenkilö Elina elää lapsuuttaan 80-luvun yltäkylläisyydessä, nuoruuttaan 90-luvun lamaa aikaan ja ihmettelee jälkeenpäin aikuisena, mitä heidän perheelleen oikein tapahtui.

Viikon juhlat


Vietin hoitolasten kanssa perjantaina Halloweenia. Etsimme muun muassa kummitusäidin kadonneita lapsia. Teimme siimasta roikkuvat kummitukset nenäliinoista ja liima-vesiseoksesta. Lapset tunnustelivat sokkona mm. keitettyä spagettia (matoja), limaa ja kapteeni Koukun silmää (kurkun pää). Pelasimme muutaman kierroksen peliä, jossa voi tulla hyvänmakuinen tai vaikkapa koitanruualta maistuva karkki. 




Viikon urheilut


Perinteiseen tapaan jätin urheilut lapsille. Itse kävin kävelylenkillä ja toimin kuljettajana. Perheeseen saatiin yksi hopeinen merkki futiksen taitokisoista, joissa 9-vuotias tyttö kävi kisaamassa. Esikoisen joukkue tippui harmittavasti ylemmän sarjan jatkopeleistä. Alkuviikon poika viettää joukkueineen Vierumäellä säbäleirillä. Lisää treeniä siis! 

Minulta lähti perjantaina ääni ja alkoi flunssa. Lauantai meni lepäillessä. Nyt koitan selviytyä arjesta puolikuntoisena. Mies on pojan mukana säbäleirillä valmentajan ominaisuudessa. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

perjantai 1. marraskuuta 2019

Lokakuu 2019


 Lokakuussa

- kävin (aivan liian) pitkästä aikaa kampaajalla
- mies teki pitkiä työpäiviä
- täytin vuosia
- kävin kasvohoidossa Esse-hoitolassa
- lomailimme viikon Espanjassa
- kuuntelin 8 äänikirjaa
- en katsonut televisiota
- satoi ensilumi



Lokakuun kirjat



Annamari Marttinen. Tässä meillä on kaikki nyt
Olga Kokko, Munametsä
Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian
Inka Nousiainen: Mustarastas
Lasse Nousiainen: Itärajatapaus
Mari Koppinen, Anna Puu: Minä olen Anna Puu
Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä
Raakel Lignell: Älä sano että rakastat

Inka Nousiaisen Mustarastas on pikkusiskon näkökulmasta kerrottu tarina isoveljen katoamisesta. Risteilylle lähtee 17-vuotias isoveli kavereidensa kanssa ja takaisin palaa vain keltainen reppu. Kirja pohjautuu Inka Nousiaisen ja näyttelijä Eeva Soivion keskusteluihin sekä Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli. Kirja oli kirjoitettu kauniisti ja koskettavasti. Äänikirjan lukee Eeve Soivio, pikkusisko. Kirja on yksi parhaista tänä vuonna kuuntelemistani kirjoista.

Raakel Lignellin Älä sano että rakastat piti olla pieni välikirja kesken Hanya Yanagiharan Pientä elämää (yli 900 sivua). Mutta Lignellin kirja olikin pysäyttävä kokemus. Kirja, joka tuli uniinkin ja oli pakko kuunnella nopeasti loppuun. Kirja kertoo Raakel Lignellin nuoruuden kokemuksista. Nuori, kunnianhimoinen ja sinisilmäinen viulisti on hylännyt lapsuutensa tiukan uskonnollisen yhteisön ja lähtenyt opiskelemaan Berliiniin. Hän tulee yllättäen raskaaksi ja matka jatkuu Berliinistä Beniniin. Perheväkivallan kuvailu tekee kuuntelemisesta ahdistavaa, mutta minulle ei tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken. Raakel Lignell on itse lukenut äänikirjan.

En ole koskaan ollut Anna Puu-fani, mutta kuunneltuani Mari Koppisen ja Anna Puun Minä olen Anna Puu, minusta taisi sellainen tulla. Ainakin Anna Puu ilmestyi vahvasti Spotifyn soittolistoilleni. Parasta äänikirjassa oli, että Anna Puu lukee kirjan itse ja äänikirja sisältää myös pätkiä Anna Puun kappaleista. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti Anna Puun elämästä uran kautta.

Lisää kuvia ja lyhyitä arvosteluja lukemistani kirjoita löytyy Instagramista tililtäni minnankirjahylly

 

Lokakuun luetuimmat postaukset


1 Haikeat jäähyväiset, hemmottelua ja ruuhkavuodet eli viikko 41

Kuukauden luetuin kirjoitus oli kuulumispostaus lokakuiselta ja ohjelmantäyteiseltä viikolta.

2. Pupusukat + linkki ohjeeseen

Jo viime kuussa suosituimpien postausten joukkoon nousi vanha Pupusukka-postaus. Minulla on ollut pitkä tauko neulomisessa, mutta nyt lokakuussa olen kaivanut pitkästä aikaa puikot ja langat esiin.

3. Matkustaisitko aina samaan kohteeseen lomalla?

Tänä vuonna oli jo neljäs syysloma peräkkäin, kun matkustimme Torreviejaan, Espanjaan. Onhan kaupunki ihan mukava, mutta suurin syy matkoillemme on ollut äitini. Hän nimittäin asuu talvet Torreviejassa miehensä kanssa.

4. Saisiko olla sukkia, keksejä, lisää sukkia ja ehkäpä huopaisia säilyttimiä?

Tämä kirjoitus sai inspiraation siitä, kun olin jo ihan sekaisin  mitä kaikkia tuotteita lastemme urheiluseurat ja yksityiset perhepäivähoitajat myyvät. Ahdistaa niin paljon, että mitään en ole myynyt enkä itse ostanut. Minusta vain tuntuu, että suurin hyötyjä näissä on varainkeruufirmat.

5. Hemmotteluhetki Esse-hoitolassa (+ alekoodi)

Sain ihanan mahdollisuuden tutustua luonnonmukaisiin ja probioottisiin Esse-tuotteisiin lahtelaisessa BD ROOMissa. Lisää tällaisia blogiyhteistöitä! Ja olen minä tämän syksyn aikana ihan omallakin rahalla BD Roomissa käynyt. Eli en suosittele pelkästään blogiyhteistyön takia.


Ihana lokakuu takana!
Jotain kivaa pitäisi marraskuullekin keksiä!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Saisiko olla sukkia, keksejä, lisää sukkia ja ehkäpä huopaisia säilyttimiä?

Blogini lukijoille sekä instagram-kavereilleni on varmasti tullut selväksi, että meidän koululaiset harrastavat joukkuelajeja. Se tarkoittaa meille vanhemmille treenikuskauksia, harrastusmaksuja ja kentän laidalla kannustamista. Kuljeta, kustanna ja kannusta. Nykyään se tuntuu tarkoittavan myös kaikenlaisten tuotteiden myyntiä sukulaisille ja ystäville. Miten olisi, ostaisitko kannatuksen vuoksi sukkia ja keksejä?



Harrastuksiin pitää maksaa seuramaksuja, turnausmaksuja ja lisenssimaksuja. Miten näihin maksuihin sitten saisi helpotusta? Moni firma on keksinyt auttaa tässä varainkeruussa. Seurat voivat myydä sukkia, keksejä tai vaikkapa pesuaineita. Osa myyntivoitosta tulee seuralle ja (suurin)osa itse firmalle. En ole oikeasti perehtynyt asiaan, en siis tiedä mikä osuus mistäkin tuotteesta menee kenellekin. Olen vain hukkumassa erilaisten myyntikuvastojen alle.

Meidän lasten joukkuuetkin ovat tarttuneet tähän keinoon varainhankinnassa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän kautta voisi ostaa Pilkkoset-merkin sukkia koriksen tai yksityisten perhepäivähoitajien hyväksi. Myös futisjoukkue harkitsee kyseisten sukkien myyntiä. Säbäjoukkue myy Jar-x sukkia ja kotisäkki-tuotteita. Kakkutukun tuotteita voi ostaa yksityisten perhepäivähoitajien hyväksi. Ja mielestäni joku muukin lastemme urheiluseuroista myy kakkutukun tuotteita. Perhepäivähoitajien yhdistys ei normaalisti kerää rahaa, mutta ensi vuonna on Lahden yhdistyksen vuoro järjestää valtakunnallinen koulutuspäivä ja rahaa tarvitaan, eikä jäsenmaksuja tahdota nostaa.




Itse olen surkea myymään yhtään mitään. Tätäkin kirjoitusta varten minun piti tarkistaa monta kertaa, että mitä minun pitäisikään myydä ja kenen hyväksi. Saattoipa jotain unohtuakin. Olen toki saanut vinkkejä myyntiin. Kuvastoja kannattaa viedä työpaikan kahvihuoneeseen. Öö... teen töitä kotona, enkä edes juo kahvia.

Meinasi unohtua, että tarjolla olisi myös Hop Lop-lippuja parin euron alennuksella. Lippujen hinnasta menee 4 euroa pojan korisjoukkueelle. Eli aina ei tarvitse ostaa sukkia. Ja kaikki firmat eivät ole varta vasten varainkeruuta varten perustettuja.



Korisjoukkue osallistuu nyt lokakuussa Mekonomenin harrastustuki äänestykseen, jossa joukkue voi saada 2000 euron suuruisen raha-avustuksen.

Itseäni ahdistaa tällainen myyminen ja ostaminen. Suosikkini on talkoot, joissa rahaa tulee ulkopuolelta, tehdystä työstä ilman että pakko myydään mitään. Toki ajan löytäminen talkoisiin osallistumiseen ei ole helppoa sekään.  



Kuulostaako tutulta?
 
Miten teillä kerätään rahaa lasten harrastuksiin tai koulun luokkaretkiin?
 
Olisiko uusia tuoreita ideoita varainkeruuseen?

tiistai 22. lokakuuta 2019

Viimeinen viikko ennen lomaa



Kerrankin oli hyötyä siitä, että aika tuntuu nykyään kiitävän supernopeasti. Nimittäin syyslomakin alkoi. Vasta hetki sitten latasin puhelimeen lomalaskurin, joka näytti lomaan olevan 110 päivää. Sitten vain hups, loma alkoi! Toki siinä välissä ehdittiin tehdä monta ruokaa, ajaa satoja eikun tuhansia kilometrejä treenikuskauksia ja herätä moniin kellonsoittoihin.



Viime viikolla 


- Ihmeteltiin hoitolasten kanssa kuuraa.
- Leivottiin hoitolasten kanssa pullaa. 9-vuotias teki meille aamulla taikinan. Jätin osan taikinasta jääkaappiin. Niin tyttö sai leipoa itsekin koulun jälkeen. 
- Kuunneltiin Muumilaakson marraskuuta päiväunisaduksi.
- Laskettiin päiviä lomaan.
- Kuuntelin Minä olen Anna Puu-äänikirjan. Kirja on Anna Puun lukema ja se sisältää pätkiä lauluista. Tykkäsin, enkä edes ole Anna Puu-fani. Tai ainakaan en ollut ennen kirjan kuuntelua. 
- Maistettiin erivärisiä porkkanoita. Punajuuren värisistä lähtee muuten samalla tavalla väriä kuin punajuuristakin. Saatiin mielenkiintoisen väristä kalakeittoa. 
- Pesin pyykkiä.
- Syysloma alkoi.
- Lennettiin Espanjaan.




Ruokalista (lounas + välipala)


Maanantai
peruna, porkkana, nakkikastike, kurkku, paprika, "banaanijäätelö"
Välipala: turkkilainen jogurtti + mysli

Tiistai
kanakasviskiusaus, tomaatti, kurkku, raejuusto, pulla
Välipala: omena, päärynä, mandariini, vesimeloni, pulla

Keskiviikko
kalakeitto
Välipala: ruisleipä, hedelmiä, pähkinöitä

Torstai
linssikasvissosekeitto, raejuusto, ruiskrutogit
Välipala: jogurtti + mansikkasose

Perjantai
kierremakaroni, jauhelihakastike, lanttu- ja porkkanaraaste
Välipala: hedelmiä, ruisleipä

Banaanijäätelö on pakastetuista banaaneista sauvasekottimella tehtyä "jäätelöä". Sekaan ei laiteta muuta. Juhlimme yhden hoitolapsen synttäreitä, joten listalla hänen lempiruokaansa sekä jälkiruoka.

Ruiskrutongit ovat paahdettua leipää, jonka voitelen ja pilkon sosekeiton sekaan.

Jos välipalalla on leipää ja hedelmiä, teemme niistä usein lautaselle hassuja naamoja.






Mukavaa tiistaita!


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Matkustaisitko aina samaan kohteeseen lomalla?


Nämä eivät ole kokoelma loman parhaista kuvista. Lentomme Espanjaan lähti vasta vuorokausi sitten ja tässä ovat ensimmäiset tunnelmat lomalta. Kello soi ensimmäisenä lomapäivänä kolmelta yöllä. Vähän ennen neljää starttasi auto kotipihasta. Emme ehtineet ajaa kovinkaan kaus kotoa, kun kuopus jo kysyi: "Eikö se biisi soi?" Kyseessä oli tietenkin Jari Sillanpään Malgaan! Minun on tapana soittaa kappaletta, kun loma Espanjassa lähestyy tai matka Espanjaan alkaa.




Lento lähti ennen seitsemää. Mies oli tehnyt meille ison pinon eväsleipiä ja vesipulloja täytettiin lentokentän vessassa turvatarkastuksen jälkeen. Jossain pitää suuren perheen säästää! Ja vessassa on tarrat, että vesi kelpaa juotavaksi. Limsat ostettiin lentokentältä ja pientä evästä lentokoneesta.




Emme ostaneet Norwegianin maksullista nettiä matkalle. Ilmainen versio toimii huonosti, mutta sillä pärjättiin. Eli käytännössä pystyimme katsomaan vain lentoaikaa ja Norwegianin omia sivuja. Lapset piirsivät, pelasivat ristinollaa sekä netittömiä pelejä puhelimilla. Esikoinen taisi katsoa jotain ennelta ladattua leffaa. Minä torkuin ja luin Pientä elämää. Aika ihanaa, kun lapset ovat jo isompia ja kokeneita lentomatkustajia. Voi keskittyä omaan kirjaan.





Matkustimme siis Espanjaan. Tämä taitaa olla jo neljäs syysloma peräkkäin, kun tänne lensimme. Muulloinkin olemme täällä käyneet. Minä ja mies kävimme täällä jo ennen lapsia ja minä jo ennen miestä. Yhden joulunkin olemme Espanjassa viettäneet. Miksi aina samaan maahan ja kaupunkiin? Äitini asuu täällä talvet miehensä kanssa ja tottakai haluamme heitä tavata. Valo ja lämpö ovat vain plussaa. Ja onhan tästä tullut tärkeä kaupunki monien lomien myötä.




Äitini oli miehensä kanssa meitä lentokentällä vastassa. He ottivat kolme vanhinta lasta kyytiinsä. Nuorin jäi minun ja mieheni kanssa odottelemaan vuokra-auton saamista. Aamulennossa on puolensa. Jo matkustuspäivänä ehdimme tehdä paljon. Ensin menimme äidilleni syömään. Sitten lähdimme lähirannalle uimaan ja sukeltamaan. Kuopus kokeili ensimmäistä kertaa sukellusmaskia ja näki heti paljon kaloja. Meiltä löytyy neljä alla olevassa kuvassa näkyvää sukellusmaskia. Ensimmäiset maskit on ostettu jo yli neljä vuotta sitten.





Uinnin jälkeen saimme avaimet meidän AirBnB-asuntoon. Kävimme ruokakaupassa ostamassa ruokia ja ihmettelemässä ulkomaisia elintarvikkeita. Etenkin kalatiskillä riitti ihmeteltävää. Kotimaassa ruokakaupoissa käynti on välttämätön pakko, ulkomailla mielenkiintoinen kokemus.




Välipalan jälkeen kävimme uimassa uima-altaalla. Väsymys alkoi jo painaa. Etenkin nuorinta. Toinen poika valitsi uinnin sijaan koriksen. Hän ei ole vielä edes käynyt katsomassa meidän AirBnB-asuntoa. Poika ilmoitti jo Suomessa, että aikoo olla koko loman Mummilla.



Illalla söimme vielä yhdessä äitini ja hänen miehensä luona kattoterassilla. Unta ei tarvinut odotella. Minä tosin  kävin vielä sen verran kierroksilla, että nukahdin viimeisenä ja heräsin ensimmäisenä.


Mukavaa sunnuntaita!