torstai 19. huhtikuuta 2018

Marisukat

Meidän pääsiäistä vietettiin tänä vuonna koripallon merkeissä. Ulkona oli mahtava auringonpaiste. Koko Suomi tuntui hiihtävän, kävelevän jäällä ja nauttivan ulkoilusta auringossa. Täällä Lahdessa järjestettiin suuri koripalloturnaus, jossa meidän toinen poika pelasi. Oman seuran turnaus vaati osallistumista talkoisiin ja mies istuikin kolmen päivän aikana noin 16 tuntia pöytäkirjaa pitämässä. Me muut kävimme katsomassa pelejä ja kannustamassa. Minun pääsiäinen kului lähinnä koripalloa katsellen ja neuloen Marisukkia. Kuviot näihin sukkiin löysin Eilen tein-blogista. 
 
 


Sukat neuloin tuttuun tapaan Novitan 7 veljestä langasta. Väreinä musta, valkoinen ja keltainen. Yhdellä puikolla on 12 silmukkaa. Kantapää on vahvistettua neuletta ja kärkeen tein nauhakavennuksen.



Tänä vuonna meidän tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa virpomaan. Minä vakoilin reippaiden noitien puuhia seuraamalla heitä vähän matkan päästä.




Näin kauniin kimpun sain hoitolapsen vanhemmilta ennen pääsiäistä.




Neulomuksiini kuuluu nykyään tärkeänä osana myös Netflix. En nimittäin juurikaan neulo ilman, että samalla katsoisin Netflixiä. Näitä sukkia neuloessa olen katsonut Valtiatar (Reign) sarjan neljättä tuotantokautta. Viihdyttävä historiallinen sarja. Enemmän hömppä ja jenkkityylinen kuin esimerkiksi ihastuttava ja laadukas Downton Abbey.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Huhtikuinen tiistai

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette lähettäneet tsemppiviestejä edellisen blogipostaukseni: Tutkikaa tissinne! jälkeen. Viime aikoina olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Varsin hyvin olen onnistunutkin, vaikka olenkin tällainen kaikista mahdollisista asioista stressaava tyyppi. Tänään minulla oli toinen ultra ja uuden näytteen otto. Näytteen ottamisen takia tämä päivä on sairaslomaa. 
 

Mies ja kuopus veivät minut heti aamusta terveyskeskukseen tutkimukseen. Kotimatkalla kaunis sumu sai minut pyytämään miehen jättämään minut ja kuopuksen Myllysaaren rantaan. Tyttö puhalteli saippuakuplia ja minä otin muutaman kuvan kännykällä. Olisipa ollut kamera mukana!



Viime viikonloppuna pääsin jo todella keväiseen oloon Tallinnassa, jonne päätimme lähteä miehen kanssa muutaman tunnin varoitusajalla. Aurinko paistoi ja arki unohtui. Ehkäpä palaan vielä Tallinnan viikonlopun tunnelmiin kuvien ja tekstin kera.



 
Neljä vuotta sitten olen osallistunut blogissani arkihaasteeseen. Olipa hauska katsoa vanhoja kuvia ja lukea, että mitä me olemmekaan neljä vuotta sitten tehneet. Ehkä voisin ottaa uusinnan arkihaasteesta. Laitan tähän vielä linkit vanhoihin arkihaaste postauksiin.
 
 
 
 
 Kevätkin on ollut pidemmällä neljä vuotta sitten ja Vesijärvi sulana. Tämä alin kuva on otettu tasan neljä vuotta sitten.
 
 
 
 
Ihanaa tiistaita!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Tutkikaa tissinne!

Noin kuukausi sitten löysin sattumalta toisesta rinnastani patin. Ajattelin ensin, että se häviää kuukautiskierron mukana. Muistan jostain lukeneeni, että rinnat kannattaa tutkia aina samaan aikaan kuukaudesta ja mielellään kuukautisten jälkeen. Unohdin patin. Jokunen viikko patin löytämisen jälkeen kokeilin olisiko patti kadonnut. Ei ollut! Pieni pelko hiipi mieleeni. Samana päivänä soitin terveyskeskukseen. Ajattelin, että varaavat minulle ajan muutaman viikon päähän. Käskivät kuitenkin tulla samana päivänä päivystykseen. Pieni pelko kasvoi suuremmaksi.

Mies tuli töistä aikaisemmin. Osa hoitolapsista haettiin kotiin aiemmin ja minä pääsin ystävän kyydillä päivystykseen. Samalla viikolla olin venäyttänyt nilkkanikin koripallossa, enkä uskaltanut ajaa autolla jalan kivun takia. Ensimmäinen itku tuli ilmoittautumisluukulla, kun vastaanotossa ollut ihminen kysyi olisiko minun mahdollista tulla seuraavana päivänä uudestaan. Ilmoittauduin nimittäin vasta viimeisillä minuuteilla eli hieman kolmen jälkeen ja paljon oli jo ihmisiä jonossa ennen minua. Päivystys sulkeutuu neljältä ja ilmoittautumisen pitää tapahtua kolmeen mennessä. Minut otettiin kuitenkin jonottamaan hoitajan vastaanotolle, kun kerroin että töiden järjestäminen olisi hankalaa seuraavana päivänä.

Jonkin aikaa odotettuani hoitaja kutsui minut huoneeseensa ja kysyi esitiedot sekä tunnusteli patin. Hän lähti pyytämään lääkäriä paikalle ja minä odottelin yksin huoneessa ainakin parikymmentä minuuttia. Siinä ajassa ehtii miettiä paljon. Tosin jälkeenpäin en juuri muista mitä kaikkea päässä pyörikään.

Lääkäri tutki patin nopeasti sekä tunnusteli myös imusolmukkeita. Hän arveli patin voivan olla kysta. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen mammografiaan ja ultraääneen. Tarvittaessa otettaisiin myös patista näyte. Minut lähetettiin vastaanottoluukulle varaamaan aikaa radiologiaan. Kun saavuin luukulle se oli jo kiinni. Yhden hoitajan näin ja hänelle selitin asiani itku kurkussa. Hän ei voinut varata minulle aikaa, vaan antoi keskuksen puhelinnumeron, johon voisin seuraavana päivänä soittaa ja pyytää yhdistämään radiologiaan.



Seuraavana yönä nukuin kolme tuntia. Luin netistä kaiken, mitä löysin rintasyövästä, pateista, mammografiasta ja ohutneulanäytteistä. Löysin itseltäni uusia oireita ja olin varma, että minulla on levinnyt rintasyöpä. Miehenkin herätin kertoakseni hänelle asiasta.

Heti aamulla soitin radiologiaan ja sain ajan kuvauksiin kahden viikon päähän. Itkuisena kysyin mahdollista peruutusaikaa ja mielipidettä yksityiselle lääkäriasemalle menemisestä. Hoitaja rauhoitteli minua ja lupasi ottaa yhteyttä, jos peruutusaika tulisi. Hetken päästä puhelin soi ja lääkäri oli luvannut ottaa minut ylimääräiselle ajalle seuraavana maanantaina. Oli perjantai kun soitin aikaa. Minun pitäisi jaksaa siis odottaa vain viikonlopun yli kuvaukseen pääsemistä ensin luvatun kahden viikon sisään. Päivä meni jonkinlaisessa sumussa. Minua ei väsyttänyt, vaikka en ollutkaan nukkunut. Illalla uni onneksi tuli ja nukuin koko yön. Viikonloppu kului kotona. Asia ei juurikaan unohtunut. Vähän väliä se tuli mieleeni. Onneksi mies oli kotona. Hän teki ruuat ja pyöritti muutenkin arkea koko viikonlopun. Minä tein mitä jaksoin ja pystyin.

Maanantaina mies tuli töistä hoitamaan hoitolapsia kuvaukseni ajaksi. Hän ja lapset veivät minut autolla terveyskeskukseen. Ensin tissini litistettiin mammografiassa. Sitten lääkäri tuli paikalle ja katsoi ultralla. Patti näytti kuulemma hyvänlaatuiselta fibroadenoomalta. Lääkäri otti vielä ohutneulanäytteen. Sen valmitumiseen menisi kuulemma viikko tai kaksi. Minun pitäisi varata soittoaika kuullakseni sitten ohutneulanäytteen vastauksesta. Minulla oli jo yksi soittoaika parin päivän päähän ultrasta ja peruin sen sekä varasin uuden soittoajan viikon päähän ultrasta.

Pari päivää ultran jälkeen puhelimeni soi illalla kahdeksalta. Minulle soitti lääkäri. Hän kertoi, että näyte ei vielä oli valmis. Kerroin, että tiesin jo asian ja sanoin, että minulla on jo uusi soittoaika seuraavalle viikolle ja, että olin kyllä jo perunut tämän soittoajan. Lääkäri kysyi, että sopisiko minulle, että hän soittaa parin viikon päästä. Ihmettelin asiaa, koska en ole tätä lääkäriä edes koskaan nähnyt. Miksi juuri hän haluaa minulle soittaa. Lisäksi epäilytti niin pitkä odotusaika. Miksi ei voida pitää voimassa soittoaikaa toiselle lääkärille, joka olisi yli viikkoa aiemmin? Yksikin ylimääräinen epävarmuudessa ja pelossa odotettu päivä tuntui pitkältä. Lääkäri sanoi, että voisin toki aiemmin katsoa tuloksia netistä omakannasta. Suostuin siis hänen ehdotukseensa.



Viime viikolla olisi ollut se varaamani soittoaika, joka siis oli ilmeisesti peruttu koska kukaan ei soittanut. Illalla katsoin näytteen vastausta omakannasta. Näyte oli vastattu. Siellä luki, että näyte ei ollut riittävä. Ei siis vieläkään selvyyttä.

Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että minusta otettu näyte ei ollut riittävä. Hoitaja aikoi esitellä asian lääkärille. Lääkäri tekisi uuden lähetteen radiologiaan ja minä voisin varata seuraavana päivänä uuden ajan kuvaukseen ja näytteenottoon. Minä maltoin odottaa vain iltapäivään ja soitin jo silloin radiologiaan. Onneksi lääkäri oli ehtinyt tehdä lähetteen. Sain ajan kahden viikon päähän. Tällä kertaa otetaan näyte paksummalla neulalla. Oletan, että sen valmistuminen kestää taas viikon tai kaksi.

Epävarmuuteni ja epätietoisuuteni asian suhteen jatkuu vielä. Tällä hetkellä en lue mitään syöpään liittyvää. Yritän olla ajattelematta asiaa. Tukeudun radiologin sanoihin, että rinnassani on todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain.

Mutta siis tutkikaa rintanne, niin tiedätte mitä patteja ja möykkyjä siellä löytyy. Itse en ole rintojani juuri tutkinut, joten en tiedä miten pitkään tämä patti on minulla ollut. Rintoja kannattaa tutkia myös eriasennoissa. Seisten ja makuulla. Kädet ylhäällä ja sivuilla. Paras aika tutkimiseen on kuukautisten jälkeen. Jos kuukautisia ei ole niin kannattaa tutkia joka kuukausi samaan aikaan.



Postauksen valokuvat olen ottanut eräänä marraskuisena aamuna Torreviejassa, Espanjassa auringonnousun aikaan.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Suosikkiaamupalasta voimaa ja hyvää mieltä

 


Tuorepuuroista on puhuttu jo pitkään, mutta minä kokeilin niitä vasta tänä talvena. Seuraajani instagramissa huomasivatkin, että tuorepuuroista tuli heti suosikki aamupalani. Sen verran monta tuorepuuro kuvaa tuli nimittäin instagramissa jaettua. 
 
 


Minä valmistan suurimman osan tuorepuuroistani tällä ohjeella.

Tuorepuuro

1 dl kaurahiutaleita
1 dl nestettä (kauramaito)
1 dl massaa (banaani tai turkkilainen jugurtti)
1 rkl chia-siemeniä
1 rkl makua (hunaja, raakakaakao tai maapähkinävoi)
 
Sekoita ja laita yöksi jääkaappiin.
 
Aamulla koristele puuro hedelmillä, marjoilla ja pähkinöillä.





Olen tehnyt puuroa myös pelkistä chia-siemenistä. Oma suosikkini on kuitenkin kaurahiutaleista tehty tuorepuuro. Se pitää nälän paremmin poissa ja on maultaankin parempi. Tuorepuuron valmistaminen on nopeaa, kun vain muistaa sekoittaa puuron illalla valmiiksi jääkaappiin.




Oletko maistanut tuorepuuroa?
 Mikä on sinun lempiaamupalasi?
 


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Maaliskuu 2018

Maaliskuussa...

 
 
Osallistuin Ekopaasto retriittiin Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa. Maaliskuun vietin ekopaastoa olemalla syömättä lihaa ja kalaa. Tänä vuonna tosin lopetin paaston jo pitkäperjantaina syömällä kalaa.

Sain valmiiksi yhdet villasukat ja yhdet lapaset. Lapaset on seitsemän veljestä lankaa. Neuloin ne vahvistettua neuletta samaan tapaan kuin sukkiin neulotaan kantapää. Ovat siis hieman paksummat ja lämpimämmät kuin peruslapaset. Esikoinen otti lapaset heti käyttöönsä. Eli vielä voisi itsellekin tällaiset neuloa. Sukat taas ovat jotain ohutta lankaa, jonka olen voittanut jossain blogiarvonnassa jo jokunen vuosi sitten. Miehen sisko sai pinkit sukat syntymäpäivälahjaksi.

4- ja 8-vuotiaat tyttömme kävivät ensimmäistä kertaa virpomassa. Minä hiippailin heidän perässään virpomiskierroksella.

Askartelimme hoitolasten kanssa pääsiäiskoristeita. Muun muassa pääsiäismunat ikkunaan pahvista, kontaktimuovista ja silkkipaperista. Pienetkin voivat repiä silkkipaperia ja asetella sitä kontaktimuovin päälle. 

Luin yhden kirjan. Lukupiirin kirjanamme oli Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. 

Sain kauniin kukkakimpun hoitolapsen vanhemmilta. 

Tyttömme täytti 8 vuotta ja hänen kaverisynttäreilään syötiin jäätelöä marengeilla ja kekseillä koristeltuna. Blogissa julkaisin tytön Prinsessahaastattelun sekä kollaasin tytön ottamista Littlest Pet Shop-kuvista.

Maaliskuu oli hiljainen kuukausi blogissa. Kirjoitin vain neljä postausta. Yksi niistä oli pohdinta lasten ikäeroista ja lapsimäärästä. Neljä lasta seitsemässä vuodessa


 


Maaliskuuhun mahtui myös huolia ja murheita, mutta nyt luottavaisin mielin kohti huhtikuuta, valoa ja kevättä.


Aurinkoista pääsiäistä ja alkavaa huhtikuuta!
 
 
Osallistun tällä kännykkäkollaasilla Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. Käykää tekin katsomassa ihania maaliskuisia kollaaseja!

torstai 22. maaliskuuta 2018

8-vuotiaan Prinsessahaastattelu

Kolme vuotta sitten tein tyttärelleni täällä blogissa prinsessa-lehtien innoittamana Prinsessahaastattelun. Eilen tytär täytti jo kahdeksan. Luimme tytön kanssa yhdessä hänen haastattelunsa ja katselimme vanhoja valokuvia tietokoneelta. Hän hieman hymähteli kolmen vuoden takaisille vastauksilleen. Tosin vielä enemmän hän pyöritteli silmiään nähdessään minkälaisiin vaatteisiin hän on pienenä pukeutunut. Nimenomaan pukeutunut ei puettu! Yllätyksekseni tyttö pyysi, että tehtäisiin sama haastattelu uudestaan. 

Nykyään tyttö pelaa jalkapalloa. Treenejä on kaksi kertaa viikossa. Hän haaveilee voimistelun aloittamisesta. Sisällä ja pihalla hän harjoittelee omatoimisesti muun muassa käsilläseisontaa, siltakaatoa ja puolivolttia. Hän leikkii Barbeilla tai Littlest Pet Shopeilla. Jokin aika sitten hän sai avata oman yksityisen instagram-tilin, jossa on lähinnä hänen ottamiaan kuvia Petseistä. Kollaasin kaikki kuvat ovat tyttäreni ottamia. 





1. Ketä prinsessaa muistutat eniten?2. Lempiruoka?
3. Minkä taidon pyytäisit hyvältä haltialta?
4. Mihin matkustaisit lentävällä matolla?
5. Mikä on lempivärisi?
6. Mikä on lempieläimesi?
7. Mikä on lempilaulusi?
8. Mitä harrastat?
9. Mikä on lempilelusi?
10. Mitä tykkäät tehdä?


1. Lumikkia
2. Makaronilaatikko
3. Eläimille puhumisen
4. Englantiin
5. Lila
6. Koira
7. Alman joku biisi
8. Futista
9. Littlest Pet Shopit
10. Leikkiä Petseillä


Kolmen vuoden takainen haastattelu.


 
Onnea rakas tyttäreni!


Blogi löytyy

Facebook 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Neljä lasta seitsemässä vuodessa

Viime vuosina en ole enää juurikaan ajatellut lasten ikäeroa. Uusia vauvoja ei ole enää haaveissa, joten ei ole tullut laskettua kuopuksen ja mahdollisen uuden vauvan ikäeroa. Sellaisia laskutoimituksia on tullut vuosien saatossa muutaman kerran tehtyä. Muutama viikko sitten pysähdyin kuitenkin miettimään lasten ikäeroja, kun luin Etelä-Suomen Sanomien otsikkoa: "Kahden vuoden ikäero on riski paitsi lasten, myös vanhempien terveydelle." Suomalaislasten ikäerot ovat pienimmillään vuosikymmeniin. Asia kiinnosti sen verran, että googlasin netistä lisää aiheesta. Nettikeskustelujen lisäksi löysin vanhempia uutisia aiheesta. Löysin muun muassa tällaisia asioita: Pienet ikäerot lisäävät vanhempien eroriskiä ja lyhentävät vanhempien elinikää. Lapset tappelevat enemmän. Etenkin alle 18 kuukauden ikäero on riski.



Meidän perheessä pojilla on  ikäeroa 1 vuosi ja 7 kuukautta. Toisen pojan ja vanhemman tytön ikäero on 2 vuotta ja 6 kuukautta. Tytöillä ikäeroa on 3 vuotta ja 4 kuukautta. Mitä ajatuksia nämä uutiset minussa herättivät? Onhan tämä ollut rankkaakin. Pienen ikäeron lisäksi myös siksi, että meillä lapsia on neljä. Isovanhemmat ja muu tukiverkko asuvat eri kaupungeissa ja jopa eri maassa. Emme ole miehen kanssa aina edes apua pyytäneet, vaan olemme halunneet pärjätä yksin.




Minä olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja mies on elättänyt perheen. Hän on ollut välillä vaikeassa tilanteessa, kun töissä olisi paljon tekemistä ja pitäisi tehdä pitkää työpäivää. Samaan aikaan minä olen odottanut miestä kotiin auttamaan lastenhoidossa ja kotitöissä. Kahdenkeskistä aikaakin olisi ollut mukava saada.




Meidän jaksamiselle ja parisuhteelle oli tärkeä käänne, kun osallistuimme parisuhdekurssille noin 8 vuotta sitten ollessani kolmatta kertaa raskaana. Silloin löysimme paremman keskusteluyhteyden ja ymmärsimme paremmin toisiamme. Olemme vuosien varrella käyneet useilla erilaisilla parisuhdekursseilla yhdessä. Muutaman kerran olemme olleet itsekin puhumassa kursseilla. Olen kirjoittanut meistä ja parisuhdekursseista täällä blogissa kolme vuotta sitten otsikolla parisuhteesta ja parisuhdekursseista.




Meidän parisuhteemme on kestänyt 12 vuotta tätä lapsiperhearkea, mutta entä lapset? Miten he ovat kokeneet lapsuutensa meidän perheessä? Juttelin jokin aika sitten lasten kanssa ikäeroista. Koitin kysellä pojilta, että miltä tuntuu, kun on pieni ikäero ja useita sisaruksia. Nuorempi poikamme sanoi, että pieni ikäero on pikemminkin ollut hyvä kuin huono asia. Pojat ovat mielestäni tapelleet aina keskivertoa vähemmän. He osaavat kyllä ärsyttää toisiaan paremmin kuin kukaan muu, mutta suurimman osan ajasta he ovat melkeinpä toistensa parhaat kaverit. Tosin eipä siitäkään ole kauaa kun toinen pojista sanoi, etteivät he ole kavereita, vaikka ovat melkein aina yhdessä ja harrastavatkin samaa lajia samassa joukkueessa. He ovat veljeksiä.



Etelä-Sanomien juttua en voinut tähän linkittää, kun ainoastaan lehden tilaajat pääsevät sen lukemaan. Helsingin Sanomien sivuilta löysin tällaisia mielenkiintoisia uutisia.

Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta – Liian lyhyet synnytysvälit lisäävät nykyisin terveysriskejä, sanoo professori

Lasten saaminen voi voimistaa vanhempien neuroottisuutta – Näin lasten pienet ikäerot vaikuttavat vanhempiin ja sisaruksiin


Mikä sinun mielestäsi on sopiva ikäero?