maanantai 29. elokuuta 2016

Kesäkauden päätös

Meidän on ollut tarkoituksena käydä koko perheen kanssa Olgan farmilla jo sen aukeamisesta lähtien. Ehdimme farmille vasta tämän kesän viimeisenä aukiolo päivänä ja mukana oli vain tytöt. Onneksi kuitenkin menimme, sillä kotieläinpiha oli ihana kokemus. Erityisen innoissaan oli meidän eläinrakas 3-vuotias. 





Meidän 6-vuotias pääsi talutusratsastukseen. Itse olin niin täpinöissäni, että tämän kummempaa valokuvaa en saanut otettua. Tai otinhan minä videota, mutta puhelin meni juumiin ja video hävisi.






Kotieläinpihalla oli pieni pomppulinna, keinuja ja liukumäki.




 



Kanien ja vuohien aitaukseen sai mennä. Alueella liikkui vapaana koiria ja myös aasi. Ihanan rento, aito ja kiireetön tunnelma. Farmin omistajatkin olivat iloisen ystävällisiä, vaikka saivat huhkia kahviossa. Kävijöitä näytti riittävän hyvin viimeisenä päivänä. Kotieläinpihalla olisi saanut syödä omiakin eväitä, mutta me päädyimme ostamaan kahviosta suolaisen ja makean vohvelin, porkkanakakkua ja suklaabrownien. Kaikki maistui todella hyvältä!



 
Eilen oli vielä näin kesäistä ja kaunista. Kesän viimeinen viikonloppu. Tänään on tullut välillä vettä kuin saavista kaataen.
 
 
Kävittekö te kotieläinpihalla tai eläintarhassa tänä kesänä? Me kävimme Olgan farmin lisäksi Marolan kotieläinpihalla. Viime aikaisten delfiini uutisten jälkeen käynti tällaisessa paikassa, jossa eläimistä aidosti välitetään tuntui oikein hyvältä. 

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Mustaa ja valkoista - Kotikatu

Olemme maaliskuusta saakka asuneet väliaikaiseksi tarkoitetussa ja liian pienessä asunnossa. Kodiksi tätä kuitenkin kutsutaan ja yritämme järjestää tämän mahdollisimman mukavaksi ja toimivaksi. Haastetta tässä on ollut, sillä meidän kuusihenkinen perhe asuu 79,5 neliön kerrostalo kolmiossa.



Jos sisällä on välillä ahdasta ja ahdistavaa, niin tunne jatkuu myös ulkona. Taloyhtiön säännöissä on kielletty lasten leikkiminen asfalttialueilla. Ymmärrän kyllä, että isommat lapset voisivat aiheuttaa häiriötä ja meteliä pyöräillessään ja pelatessaan esimerkiksi jalkapalloa lähellä ihmisten parvekkeita. Valituksia on kuitenkin saanut myös taapero nelipyöräisellä potkulaudalla ajaessaan sekä pojat pelatessaan turvallisen välimatkan päässä talon ikkunoista. Kävi kyllä mielessä, että mies voisi järjestää kavereilleen äänekkäät säbäpelit asfaltilla. Järjestyssäännöt, kun kielsivät vain lasten leikkimisen asfaltilla. Näissä taloissa asuu toki myös todella mukavia ihmisiä, mutta yksikin valittaja vaikuttaa tunnelmaan.



Pihassa kasvavista ruusunmarjapensaista tulee mieleen oma lapsuuteni. Olen itse asunut lapsena Helsingissä kerrostalossa ja ruusunmarjoja kasvoi myös lapsuuteni pihoilla. Edellisen kotimme pihalla taas kasvoi iso ja kaunis hortensia. Se tulee aina mieleeni, kun kävelen sisälle. Nyt lähellä ulko-ovea kasvaa pienet hortensia pensaat. Vielä en ole kokenut suurta kaipuuta päästä kuopsuttelemaan omaa pihaa ja tekemään muita pihatöitä. Olen nauttinut kerrostaloelämän hyvistä puolista. Riittää kun siivoaa oman kotinsa ja vie roskat roskiin. Pihallakin tulee vietettyä aikaa lasten kanssa ja toki myös noukittua muutama roska silloin tällöin.



 
Osallistun näillä kuvilla pihakadustamme Nauran auringolle -blogin Mustaa ja valkoista -haasteeseen.

Mukavaa viikkoa!

lauantai 27. elokuuta 2016

Perhepäivähoidossa tapahtuu - Leivontapäivä



Lapsemme ovat käyneet esikoulun tarhassa, jossa on kerran viikossa leivontaa. Minusta se kuulostaa niin hyvältä, että olen matkinut tätä leivontapäivä ideaa myös kotona hoitolasten kanssa. Tänä syksynä olemme leiponeet pullaa, sämpylöitä ja pizzaa. Tämän postauksen kuvat olen ottanut pizzan leivonnan lomassa. Lapset saivat kaulia pohjan ja laittaa itse täytteet omiinn pizzoihin. Samalla valmistui meidän lounas. Oma tekemä pizza maistui lapsille todella hyvin. Seuraavaan pizzapäiväänkin tuli jo toiveita täytteistä. Tällä kertaa meillä oli kinkkua, jauhelihaa ja ananasta.






Ps. Joko olette kokeilleet Instagramin uutta Instagram stories ominaisuutta? Minä olen. En tosin vielä edes tiedä, mitä mieltä siitä olen. Instagram näyttää kopioineen Snapchatin toiminnot. Vain filtterit näyttävät puuttuvan (toistaiseksi). Minusta tuntuu, että instagramissa en voisi julkaista niin aitoja tai siloittelemattomia kuvia ja videoita kuin Snapchatissa. Aika näyttää, miten käy näiden somekanavien käytön kanssa jatkossa. Nyt alkuhuumassa olen ladannut videoita sekä snäppiin että instaan.
 
Instagramissa olen nimellä minnakil
Snapchatissa olen nimellä minnakil 
Blogini löytyy Facebookista

torstai 25. elokuuta 2016

Perhepäivähoidossa tapahtuu - tekemiskortit 1-3 vuotiaille



Voitin kesällä By Sari Kaariste-blogista Oppi & Ilon Taaperon kanssa-tekemiskortit. Kortit on suunnattu 1-3 vuotiaille. Meiltä löytyy jo useammat Oppi & Ilo-sarjan kortit. Meidän aiemmissa korteissa tehtäviä tehdään poispyyhittävillä tusseilla ja kortit ovat tarkoitettu vanhemmille lapsille. Näissä nyt palkinnoksi saamissani korteissa ei ole tehtäviä, vaan  erilaisia tekemisvinkkejä aikuisen luettavaksi ja sitten taaperon kanssa tehtäväksi. Korteissa on 50 erilaista leikkiä ja puuhaa, joiden tekeminen on helppo toteuttaa. Sen mitä kortteja lueskelin, niin ainakin meiltä löytyy kaikki tarvittavat materiaalit tekemisten toteuttamiseen. Korteissa on lisäksi kerrottu, miten kyseinen puuha tukee lapsen kehitysvaihetta. Korttien puuhat kehittävät mm. luovuutta, motorisia taitoja, kielen kehitystä ja tarjoavat tunne-elämyksiä.

Minä olen testannut lasten kanssa korttien puuhista tähän mennessä sokerimaalausta, talonpoika-leikkiä ja vaatejunaa. Lapset, joiden kanssa olen kortteja hyödyntänyt ovat 2-,3-, 4- ja 6-vuotiaita. Isommatkin lapset innostuivat yhdessä tekemisestä. Korttien puuhia olisi ihana testata jonkin 1-vuotiaan kanssa- Ehkäpä vielä joskus saan hoitaa sen ikäistä lasta. Kortit olisivat mainio syntymäpäivälahja esimerkiksi juuri 1-vuotiaalle.



 
 
Lähiaikoina on tarkoitus testata korttien puuhia vielä lisää. Ensimmäisenä olisi vuorossa Kim-leikki ja taikataikinasta leipominen. Kortit eivät sisältäneet mitään täysin uusia ideoita, mutta olivat hyvä muistutus siitä, mitä kaikkea voisikaan tehdä.
 
 
Tästä alkaa uusi sarja blogissani. "Perhepäivähoidossa tapahtuu"- otsikon alle kirjoitan puuhista, joita teemme hoitolasten ja omienkin lasten kanssa. Tällä hetkellä noin 2-6 vuotiaiden kanssa tehtäviä juttuja.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elokuu (Makro Tex-haaste)

Vietin elokuisen viikonlopun lasteni ja lapsuuden perheeni kanssa maalla. Paikassa, jossa olen lapsena viettänyt paljon aikaa. Minulla on maalta paljon hyviä muistoja, mutta välillä koin paikan myös varsinaiseksi työleiriksi. Olen muun muassa kitkenyt kasvimaalla, ollut perunan nostossa ja heinätöissä. Heinätöillä tarkoitan perinteistä heinien seivästystä. Lapsilleni on esitelty heinähangot ja seipäät sekä tyhjä navetta ja lato. Joskus ennen lasteni syntymään muistan ajatelleeni, että omat lapseni tulen säästämään raatamiselta. Nyt harmittelen, että lapseni eivät saa kokea samaa kuin minä. Onko aika kullannut muistot vai olenko keski-ikäistynyt? Tai ehkäpä vain olen vanhempi ja viisaampi ja ymmärrän lapsuuden kokemuksien arvon.    
 
 


Lämpimän elokuisen päivän jälkeen ilma viileni nopeasti ja nousi hieno usva. Usvaa lähdimme tyttöjen kanssa katsomaan ja totta kai otin kameran mukaan. Valokuvaus vain piti suorittaa nopeasti. Illalla oli itikoita ja metsässä hirvikärpäsiä. Vauhdikkaiden tyttöjen perässäkin piti pysyä.







Osallistun näillä kuvilla Pieni Lintu-blogin Makro Tex-haasteeseen. Aiheena on tällä kertaa Elokuu.



 
Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 18. elokuuta 2016

Räpsyt Turusta ja mietteet valokuvauksesta

Jo vuosia olen haaveillut valokuvauskurssille osallistumisesta. Olen ollut kiinnostunut valokuvista niin kauan kuin muistan. Lapsena katselin usein valokuvia perhealbumeista. Aivan mahtavaa oli katsoa diakuvia ja mustavalkokuvat ne vasta mielenkiintoisia olivatkin. Isäni harrasti valokuvausta, joten meillä riitti kuvia katseltavaksi. Muistan myös lukeneeni isäni Kamera-lehtiä.
 

 



Olen aina ottanut valokuvia, mutta ensimmäisen järjestelmäkamerani ostin vasta viime syksynä. Kameran käyttöohjeita en ole juurikaan jaksanut lukea. (Tai siis ollenkaan.) Viime talvena osallistuin lyhytkurssille, jonka aiheena oli järjestelmäkamera. Siellä opin lähinnä, miten vähän tiedän valokuvauksesta. Tänä syksynä ilmoittauduinkin valokuvauksen peruskurssille Wellamo-opistoon. Odotan innolla syyskuuta ja kurssin alkamista.







Nämä valokuvat otin viime sunnuntaina kun kävelimme miehen kanssa Turussa. Sää oli sateinen emmekä mekään kastumatta selvinneet.





Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette valokuvauksesta. Itse en ainakaan osaa olla rento kameran edessä. Parempi siis opetella toimimaan kameran toisella puolella.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Arjen yläpuolella ja sieltä syöksyllä alas



Viime viikonloppu meni juhlahumussa. Perjantaina sain viettää aamupäivän ystävän kanssa kaupungilla. Illalla pääsin vielä samaisen ystävän kanssa elokuviin ja kuohuviinille. Lauantai-aamuna lähdimme miehen kanssa kahdestaan Turkuun. Siellä oli serkkuni häät, joissa saimme juhlia ilman lapsia. Yö hotellissa ja sunnuntaina hotelliaamupalan jälkeen vielä todella herkullinen brunssi enoni ja hänen vaimonsa luona! Olipa mukava viikonloppu ja (ruoka hyvää)!









Tämän postauksen kuvat on hääpaikalta otettuja. Häät olivat Hirvensalossa meren äärellä. Ikkunoista katsoimme kun Ruotsinlaivat lipuivat ohi. Niitä olisi tehnyt mieli mennä kuvaamaan, mutta mieluummin kuuntelin hyviä puheita ja upeaa laulua. Ihanat, lämminhenkiset ja onnistuneet häät näin vieraan näkökulmasta.
 



Tällä viikolla on käynyt mielessä, että oliko viime viikonloppu liian hyvä ollakseen totta. Ja joutuuko mukavasta viikonlopusta aina maksamaan "kalliisti". Ainakin arki alkoi rytinällä heti kun juhlahumu hälveni. Ihan kuin ilkkuakseen, että tästäs saat kun niin paljon juhlit ja nautit! Jo maanantaina jouduin perumaan hoitolasten tulon, koska nuorimmalla oli silmätulehdus. Siitä tietenkin seurasi lääkärikäynti.  Muutaman tärkeän menon olen tällä viikolla kokonaan unohtanut ja esimerkiksi lähettänyt lapsen lenkkareissa kasvimaalle sadonkorjuuseen. Vanhin lapsista on ollut tällä viikolla kipeänä ja pois koulusta. 
 
Pieniähän nämä arjen vastoinkäymiset ovat. Ja onneksi sitä hyvää arkea on tämän sairastamisen ja muun säätämisen lomassa.
 
 
Mukavaa loppuviikkoa!