Huhtikuussa

Huhtikuun luetuimmat postaukset

En oikein ollut innostunut vapusta etukäteen, koska tiesin että emme voi juhlistaa vappua normaaliin tapaan ystäviemme kanssa. Hoitolapsistakin vain puolet oli paikalla, joten perinteisten vappunaamiaisten järjestäminen vajaalla hoitoporukalla tuntui tylsältä. Vappudisko hoitolasten kanssa ei tuntunut toimivalta idealta sekään, kun seinän takana teinillä olisi ollut samaan aikaan teams-tunti. Puuhaboksi oli juuri sopiva ratkaisu tähän vappuun. Se ei vaatinut minulta suuria ponnisteluja, mutta lapsille siitä oli paljon iloa. Satuseikkailun lisäksi askartelimme hoitolasten kanssa naamarit. Tässä osa naamareista vielä keskeneräisinä.




Tilanteesta huolimatta vapusta tuli hauska ja onnistunut. Hoitolapset saivat mieleisensä naamarit. Puuhaboksin satuseikkailu oli lapsille hoitopäivän kohokohta. Omalla perheellä herkuteltiin, rentoiltiin ja hiukan hupsuteltiin. Vappupäivänä kävimme yhdessä perheen kanssa pienellä kävelyllä Vesijärven rannassa.





Etukäteen ajattelin, että vapussa ei ole muuta hyvää kuin ylimääräinen vapaapäivä. Onneksi olin väärässä. Vapussa oli parasta perheen kanssa vietetty aika, herkut ja rento aikatauluttomuus.

 Huhtikuun kirjat

Huhtikuun äänikirjat

Mekko meni taululle kertoo Aila Meriluodon lapsuudesta ja nuoruudesta vuosina 1924-1944. Kirja oli kiinnostava ajankuvaus sota-ajan Suomesta. Kirjaa vain paransi se, että lukijana oli Seela Sella.

Kuuntelin Laura Lähteenmäen Sitten alkoi sade kirjaa aluksi iltaisin nukkumaan mennessä. Mieskin kiinnitti huomiota siihen, että aloitin kirjan joka ilta alusta. Olin alkuun sekaisin kirjan kahdesta eri tarinasta. Kirja kertoo Suomessa asuvasta terapeutti Paulasta, joka ei ymmärrä tyttärensä eroa sekä Espanjaan Afrikasta paenneesta nuoresta naisesta, Ojosta. Kirja edetessä nämä kaksi eri tarinaa yhdistyvät.

Kolmeosaisen Villa Venla-kirjasarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla kertoo burnoutista toipuvasta ja eronneesta Venlasta. Venla jättää elämänsä kaupungissa ja työn kiinteistövälittäjänä sekä ostaa vanhan kansakoulun, johon hän perustaa majatalon. Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona.

Villa Venla-sarjan toinen Yösähköä jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi. Uuden elämän alkamisesta on kulunut vuosi. Sarja on viihdyttävää ja helppoa kuunneltavaa tai luettavaa sellaisiin hetkiin, kun ei jaksa ajatella liikaa.

Sanna Kiisken Tinder-päiväkirja kertoo Kiisken ja hänen kavereidensa kokemuksista Tinderistä vuoden ajalta. Kirja on kevyt ja nopea kuunneltava. Siinä on jonkin verran toistoa, mutta niin on kai Tinderissäkin. Itse olen vakiintunut jo kauan ennen Tinderiä ja olemme mieheni kanssa tavanneet vanhanaikaisesti baarijonossa, joten seuranhaku netissä on jäänyt minulle vieraaksi. Joskus olen ajatellut, että olisi hauska nähdä Tinder, mutta kukaan ei ole sitä minulle näyttänyt. Nyt tuntuu, että tämä kirja riitti tyydyttämään Tinder-uteliaisuuteni.

Kolmas osa Majatalo Villa Venlasta-kertovasta sarjasta on nimeltään Heti Vapaa. Kirja oli rentoa ja helppoa kuunneltavaa. Hömppäkirja, jonka ansiosta voi "laittaa aivot narikkaan". Suosittelen Amanda Vaaran kirjasarjaa, kun kaipaa kevyttä mutta hyvin kirjotettua luettavaa. Sarjan loppua kohti tapahtumat menivät jotenkin överiksi. Vähempikin olisi riittänyt.

Koronarajoitukset ovat jatkuneet niin pitkään, että tähän on jotenkin jo tottunut ja turtunut. Se mikä olisi ollut vielä helmikuussa utopistista on nyt normaalia arkea. Minä en enää lue päivittäin uutisia. Alkuun muistan tarkistaneeni uutisia ja koronatilannetta montakin kertaa päivässä.


Lapset ovat tottuneet tähän uudenlaiseen arkeen. Etäopiskeluun on tullut rutiinia ja lapset suunnittelevat viikko-ohjelmansa varsin itsenäisesti. Alkuun lapset kapinoivat ja vastutivat perheemme yhteisiä metsäretkiä. Retkille lähteminen oli kiukuttelua ja valittamista, vaikka itse retket menivät mukavasti ja kaikilla oli hauskaa. Nyt en edes muista, milloin lapset olisivat vastustaneet yhteiselle retkelle lähtemistä. Päinvastoin he odottavat retkiä ja ovat ehdotelleet retkikohteita lähiluonnosta. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme yhden lapsen ehdotuksesta kävelyllä Tiirismaan televisio- ja radiomaston lähistöllä Hollolassa.

Viikonloppuihimme kuuluu myös yhteinen lautapeli-hetki. Osa lapsistamme vastusti niitäkin alkuun ja yhteisen, kaikille mieluisan pelin valitseminen tuntui olevan mahdotonta. Pelihetkienkin suhteenkin tilanne on muuttunut. Pelin valinta sujuu ilman draamaa samoin kuin itse peli. Toki välillä voi olla erimielisyyksiä ja hetkellisiä tunteiden kuumenemisia. Sen verran kilpiluhenkistä porukkaa meillä asuu.



Lapsemme ovat olleet pääsääntöisesti kotona, eivätkä he näe kavereitaan esikoista lukuunottamatta. Esikoinenkin näkee vain yhtä kaveriaan ja vain ulkona. Viime viikolla postiin saapui tyttärellemme tilaamani college-housut. Tyttö halusi mukaani housuja hakemaan. Samalla reissulla kävin viemässä roskia kierrätyspisteelle sekä hain kaupasta jäätelöt lämpimän päivän kunniaksi. Sanoin tytölle, että en aio ottaa häntä mukaan sisälle postiin tai kauppaan. Siitäkin huolimatta tyttö lähti mukaani. Kun olin hoitanut asiani ja palasin autoon harmittelin tytölle sitä, että hän joutui odottamaan yksin autossa. Arvaatteko, mitä tyttö vastasi?

Poikkeusajan plussat

Poikkeusajan miinukset

Viime viikkoon mahtui taas tuttuun tapaan ruuanlaittoa, etäkoulua, metsäretkiä, kevyitä äänikirjoja sekä Netflix-sarja. Oli mukavia hetkiä, jolloin kaikki tuntui normaalilta ja jopa hauskalta, mutta välillä tuntui myös ahdistavalta ja itketti. Viime viikolla minusta tuntui pahimmalta kuin vielä koskaan aiemmin tämän korona-kevään aikana. Olen joutunut tsemppaamaan itseäni todenteolla tähän uuteen viikkoon.

Käyn monta kertaa viikossa metsässä. Hoitolapset ja oma 6-vuotias viihtyvät hyvin metsässä. Lapset kiipeilevät ja rakentavat majoja. Laskemista voi harjoitella vaikkapa käpyjen ja keppien avulla. Minä pyysin viime viikolla 6-vuotiasta ottamaan minusta valokuvan. Visioni oli tyylikäs uuden viikon toivotus instagramiin kuvan kera. No, kuvasta tuli enemmän huvittava kuin tyylikäs. Malttamaton kuvaaja räpsäisi kuvan ennen kuin ehdin asettua oksalle.



Metsäretkien lisäksi myös pienet pyöräretket ovat lisääntyneet. Kuopus on innokkain pyöräilijä.

Viikon ostos

Viikon kirja

Viikon Netflix-suositus

Anna lapsesi pukea sinut-päivä

Viime perjantaina vietettiin Anna lapsesi pukea sinut-päivää. 10-vuotias valitsi minulle asun perjantaiksi. Hänen valintansa oli farkut ja neule. Kaulassa minulla oli helmet ja korvissa kultaiset korvikset. Minulla ei ollut vaikeuksia viettää päivää tytön valitsemissa vaatteissa

Sunnuntaina oli 6-vuotiaan vuoro valita minulle vaatteet. Hän valitsi minulle mekon, t-paidan ja korviin vaneriset kettu-korvikset.

Esittelin lapsille kaikki vaatteeni hääpukua ja vanhojentanssimekkoa lukuunottamatta. Tytöt päätyivät maltillisiin ja minunnäköisiin asuihin.

Olen kertonut perheemme viikon ruokaostoksista täällä blogissa ennen koronaa. Maaliskuun alussa kirjoitin blogiin otsikolla:

Viikon ruokaostokset suurperheessa

Ennen koronaa kaupassa tuli käytyä liian usein. Suunnitelmallisuudessa oli parantamisen varaa. Sitten tuli koronan aiheuttamat rajoitukset. Kaupassa suositeltiin käymään mahdollisimman harvoin. Ihmisten hamstraaminen on aiheuttanut sen, ettei kaikkia tuotteita ole aina saatavilla. Esimerkiksi viime viikolla meidän piti tehdä lasagnea. Kaupassa ei ollut lasagnelevyjä. Ennen tämä olisi johtanut siihen, että olisin käynyt ostamassa lasagnelevyt toisesta kaupasta. Nyt en tehnyt lasagnea sinä päivänä, kun oli alunperin suunnitellut sitä tekeväni.

Perheeseeme kuuluu kaksi aikuista ja neljä lasta (14v, 12v, 10v ja 6v.) Teini ja esiteini syövät välillä enemmän kuin aikuiset. Mies on etätöissä ja lapset opiskelevat kotona, joten syömme tällä hetkellä kaikki ruuat kotona. Koululaiset hakevat koululta kouluruokaa pari kertaa viikossa. Koululta saa lounaan arkipäiviksi. Arkisin meillä syö aamupalan, lounaan ja välipalan oman perheen lisäksi myös kaksi hoitolasta.

Tiistai 

Lidl  95,10€

Torstai 

Fazer leipomo 29,80€

Torstai K-Supermarket 74,63