Eilen oli jotenkin todella energinen olo, kunnes kirjoitin asiasta blogiin. Siihen se energisyys sitten loppuikin. Tai sitten se iski niin valtavalla voimalla, että loppu päivän kärsin pääkivusta. Kaikenlaista sain kyllä tehtyä, mutta paljon jäi tekemättäkin. Ja olo oli kauhea. Tänään on sitten ollut vuorostaan "hups ja kops"-päivä.

Vau! Ihailua, ihmetystä ja pikkiriikkisen kateutta. Nämä olivat päällimmäiset tunteet, kun luin Lähiömutsin blogista heidän 2-vuotiaan ruokaviikosta. Käykää ihmeessä lukemassa.


Meillä on kolme enemmän tai vähemmän nirsoa lasta. Ruokahetket ovat välillä olleet yhtä painajaista. Ja kireä tunnelma ei ainakaan saa ketään nauttimaan ruuasta, saati rohkaistumaan uusien ruoka-aineiden maistamiseen. Välillä meillä on ollut käytössä tarrataulut. Lapset ovat saaneet laittaa tarran omaan tauluunsa silloin, kun on maistanut jotain uutta ruokaa tai ruoka-ainetta. Tarrataulut ovat innostaneet kokeilemaan jotain uutta ja pojat ovat jopa löytäneet uusia lemppareita. Muun muassa vesimelonin ja persimonin muutama vuosi sitten. Vähään aikaan meillä ei ole ollut tarratauluja käytössä, eivätkä ne muutenkaan sovi jatkuvaan käyttöön.


Toisaalta meidän ekaluokkalainen on jo varsin hyvä syömään muutakin kuin lempiruokiaan. Ehkäpä pitäisi vain rentoutua nuorempien kohdalla ja antaa heille aikaa. Jotenkin lapsia pitäisi kuitenkin kannustaa uusien ruokien maisteluun. Pikkusisko esimerkiksi syö jäätelöistä vain vaniljaa, karkeista vain tikkareita (muumi). Suklaata ei ole koskaan maistanut. Vihanneksista menee vain kurkku, punainen paprika, maissi ja porkkana. Kasvissosekeitosta kyllä tykkää ja sinne saa jotain piilotettua, kunhan keiton pääraaka-aine on porkkana tai bataatti eli keiton pitää olla oranssia.


Nyt neljännen lapsen kanssa yritämme toisenlaista aloitusta. Kiinteät aloitettiin 6 kuukauden täysimetyksen jälkeen, niin kuin muillakin lapsilla. Tällä kertaa sormiruokana on annettu muutakin kuin maissinaksua. Uusia ruokia olemme tarjonneet vauvalle aika tiheään. Isommilla ei ole mitään allergioita, joten uskon ettei vauvallakaan ole. Vauva on syönyt sormiruokana kurkkua, tomaattia, appelssiinia, porkkanaa, bataattia, avocadoa, parsakaalia, lohta, lihapullaa (pelkkää jauhelihaa) ja ruisleipää. Ainakin tomaatista tykkää. Ja ruisleivästä! Yhden kerran on saanut leipää ja voi sitä riemua!

Lapset

Löysin Johkunlaiset askareet blogista ohjeen helppoon Hello Kitty-kaulaliinaan. Ajattelin tehdä kaulaliinan kummitytölle syntymäpäivälahjaksi. Lankojakin oli riittävästi. Siihen asti kaikki menikin hyvin. Vaikka ohje oli helppo, niin onnistuin sähläämään. Tätä kaulaliinaa on purettu ja neulottu ja taas purettu. Kaulaliina oli jo valmis, kun huomasin, että kissanpää on aivan väärän muotoinen. Kun muu ei onnistunut, niin purin saksilla silpomalla. Tein uudestaan, jouduin purkamaan. Lopulta luovutin. Ei tullut Hello Kitty, mutta kyllä tämän jotenkin voi kissaksi tunnistaa. Itse en tykkää Hello Kittystä. Mietin jo, että siitäkö tämä epäonnistuminen johtuu.

Ekaluokkalaiselta tuli sukkatilaus. Sini-punaiset tennarisukat, eripariset niin kuin Robinillakin on. Sinistä lankaa minulla ei ollut tarpeeksi, mutta onneksi poika kelpuutti turkoosin. Lankaostoksillehan minä en tänä vuonna aio mennä. Tarkoitus on neuloa jo kertyneitä lankavarastoja pienemmäksi. Aiheesta enemmän täällä

Tennarisukat tein 7 veljestä langasta nelosen bambupuikoilla. "Kengännauhat" ovat kanttinauhaa. Aiempiin sukkiin olen ostanut tavalliset kengännauhat. Idea kanttinauhan käyttöön on napattu Lankahelvetin Hennalta . Kanttinauha toimii kengännauhoja paremmin meidän ekaluokkalaisella, hän kun pitää näitä sukkia kengissä.