Viiru ja Pesonen teatterissa

Viime viikon torstaina oli Lahden kaupunginteatterissa Ystäväni Viiru-näytelmän ensi-ilta. Sain tuttavaltani kaksi lippua loppuunmyytyyn näytökseen. Koska lippuja oli vain kaksi, niin valitsin teatteriseurakseni 4-vuotiaan kuopuksemme. Kaikki muutkin lapsemme olisivat varmasti näytelmästä tykänneet. Ja ainakin yksi koululaisistamme on menossa näytelmää luokkansa kanssa katsomaan. Kuopuksemme oli todella innoissaan teatteriin menosta. Huolella valittiin vaatteet ja hiuspompulat ennen teatteriin lähtöä.  Kun odottelimme katsomoon pääsyä, sattui Pesonen kävelemään ohitse ja hän kysyi tytöltäni, että onko tämä nähnyt pientä kissaa. Jännityksestä huolimatta tyttö uskalsi vastata. Tämän pienen kohtaamisen jälkeen tyttö odotti näytelmän alkamista entistä innokkaammin.




Minä olen lukenut kaikki Viiru ja Pesonen kirjat aiemmin vanhemmille lapsillemme ja nuorin on nähnyt Viirun ja Pesosen Pikku kakkosessa. Tiesimme siis molemmat mistä on kysymys. Nyt esityksen jälkeen olen lukenut Viirua ja Pesosta nuorimmalle sekä hoitolapsille. Kettujahti on oma suosikkini.

Näytelmä oli vähintään yhtä ihana kuin kirjatkin. Ystäväni Viiru oli jotenkin ihanan rauhallinen, mutta hauska. Lavasteet sopivat näytelmään loistavasti ja olivat kaikin puolin upeat, sopivan vanhanaikaiset, mielenkiintoiset ja "ViirujaPesosmaiset". Erikoistehosteet saivat 4-vuotiaan haltioitumaan. Ja hienoja ne olivat minunkin mielestäni.

En tiedä miten kuvailisin näytelmän henkilöitä. Pesonen, Viiru ja Rilla olivat juuri sellaisia kuin pitääkin. Pesonen hieman hajamielinen keksijä ja maalaisukko. Viiru energinen ja vilkas kissa. Rilla höpsö ja kaakattava kana.



Suosittelen ehdottomasti hankkimaan liput näytelmään Lahden kaupunginteatterin sivuilta. Teatterissa menee myös Tatun ja Patun Suomi. Sen kävimme katsomassa viime syksynä kaikkien lasteni ja äitini kanssa. Kirjoitin näytelmästä viime syksynä blogiinkin.




Teatterissa käynti oli ihana kokemus. Aivan liian harvoin tulee käytyä.