Lähdimme remontin keskeltä joulun viettoon miehen siskon luo Mikkeliin. Miehen isä haki meidän lapset jo päivää aiemmin, joten saimme tehdä viime hetken valmistelut kotona rauhassa miehen kanssa kahdestaan. Näihin viime hetken valmisteluihin kuului lahjojen ostaminen, seinien hiominen ja maalaaminen, pyykin peseminen ja pakkaaminen. Ja leivoinhan minä siinä sivussa kolme saaristolaisleipää ja yhden kuivakakun. Vuorokausi ilman lapsia, ehtiihän siinä paljon kun ei liikaa nuku. Niin ja kävimmehän me aatonaattona yhtä asuntoakin katsomassa.



Joulun aikana näimme paljon sukulaisia. Hulinaa, vilskettä, helinää ja helskettä vai miten ne laulun sanat menevätkään.



Omat ajatukset pyörivät joulun aikana usein asuntoasioissa. Ja pyörivät edelleen. Etsinnässä on siis isompi koti meille tältä samalta alueelta.

Sovimme miehen lapsuuden perheen kanssa viime vuonna, että emme osta joululahjoja aikuisille. Kaikilla tuntuu olevan jo liikaakin tavaraa. Myös kiirettä on kaikilla ja ihan liian harvoin ehdimme tavata koko porukalla. Tämä koko porukka tarkoittaa kahdeksaa aikuista ja kuutta lasta. Siispä sovimme, että joululahja on yhteinen talviurheilu/ulkoilu viikonloppu. Viime viikonloppuna sitä sitten vietettiin Savossa. Meitä oli seitsemän aikuista ja kuusi lasta.

En ole maalta kotoisin, mutta lapsena vietin lähes kaikki viikonloput ja lomat maalla mummolassa. Teininä paikka tuntui lähinnä työleiriltä, eikä maalle meno aina innostanut. Aika on tehnyt tehtävänsä. Olen vieläkin ihan fiiliksissä viime viikonlopusta, jonka saimme viettää maalla mummolassa. Mummokin, joka ei enää asu kotonaan haettiin viettämään lämmintä kesäpäivää meidän kanssamme. Isäni oli kanssamme maalla koko viikonlopun. Hän pelasi poikien kanssa jalkapalloa, kunnosti aitasta löytyneet pyörät ja vei pojat pyöräretkelle ja uimaan, vei vauvan vaunulenkille, teki hyvää ruokaa, kertoi hauskoja juttuja...




Viikonloppuun mahtui siis hyvää ruokaa, uimista, saunomista, pyöräilyä, jalkapallon pelaamista ja valokuvaamista sekä haaveilua järjestelmäkamerasta.






Kotiin tuomisena meillä oli hyviä muistoja ja kanttarellejä sekä rentoutuneita ja hyväntuulisia perheenjäseniä. Sen verran hyvä pöhinä meillä oli, että heti kotiin tullessa saimme raivattua autotallista takakontillisen verran romua vietäväksi seuraavana päivänä kaatopaikalle. Tästä on hyvä aloittaa uutta viikkoa!