Tiistai aamuna kävin miehen kanssa lenkillä ja teimme vähän vatsa- ja selkälihaksia sekä kyykkyjä. Aloitin sohvaperunasta juoksijaksi ohjelman. Aamupäivällä täällä satoi ja ukkosti. Lounaan jälkeen kaivoimme esiin pyörät ja pyöräilimme rannan puistoon. Muut pyöräilevät ja nuorin istuu tarakalla. Ohjemmassa oli minigolfia ja trampoliineja sekä puistoilua. Keskustaan pyöräilimme jätskeille. Barbiet saivat uusia vaatteita käsityöliikkeestä ja minä varasin ajan kampaajalle.


Illalla pojat kävivät pelaamassa korista miehen kanssa. Ennen auringonlaskua kävimme koko perhe iltauinnilla. Minä unohdin puhelimen, mutta onneksi miehellä oli puhelin mukana. Sain otettua kuvia lapsista. Ja tuo viimeisen kuvan lintukin nähtiin.

Matkoilla teemme enemmän asioita yhdessä perheenä. Kotona on kaverit, omat menot, kotityöt, työt ja harrastukset. Minä teen vielä töitäkin kotona. Oli siis ihana päästä välillä pois.

Pärnussa maasto on tasaista ja välimatkat lyhyitä. Mikä olisikaan parempi tapa liikkua kuin pyöräily.

Pärnussa näyttää olevan paljon vuokrapyöriä. Rannan lähellä voi vuokrata myös polkuautoja. Olemme nähneet yhden, kahden, kolmen ja neljän istuttavia polkuautoja. Niitä näyttää pystyvän yhdistelemään vaikka kahdeksan ihmisen peräkärrylliseksi yhdistelmäksi.

Asunnossa, jossa yövymme oli jo 2 aikuisten pyörää, yksi kokoontaitettava pyörä sekä yksi 20 tuumainen lastenpyörä. Meidän tarvitsi kuljettaa vain yksi pyörä ja turvaistuin, niin olemme päässeet koko perhe pyöräilemään.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

 Ja iltapäivällä sitä on jo lintutornissa katsomassa kun pienlentokone tekee silmukoita ja muita temppuja.


Innokkaimmat ehtivät pelaamaan useamman futispelin rannalla.


Rohkeimmat (kaikki muut paitsi minä) kävivät myös meressä uimassa.



Helteistä heinäkuuta!
Paista aurinko paista!

Meidän reissukuvia löytyy instagramista minnakil

Ensimmäinen kuva on otettu meidän vettä kestävällä Olympus Tough-pokkarilla Pärnun uimarannalta. Oli siellä paljon muitakin ihmisiä, mutta yritin rajata heidät kuvan ulkopuolelle. Auringonlasku kuvat taas otin yhtenä iltana, kun kävelin yksin merenrantaan. Kiipesin myös kuvissa näkyvään lintu/näköalatorniin.

Herkuttelimme koko perhe leivoksilla.




Kävin kahdestaan taidenäyttelyssä 6-vuotiaan kanssa. Sillä aikaa muu perhe pelasi jalkapalloa puistossa.

Instagram tilini alkaa täyttyä meidän lomakuvista. Tällä(kin) kertaa meidän lomamatkalla on oma hastag. Instagramista meidän lomakuvat löytää tagilla kiljusetpärnussa. Tämän postauksen kuvat on otettu meidän vettä kestävällä kameralla, muutaman vuoden vanhalla Olympus Toughilla. Tänään oli loman toinen rantapäivä. Aamu oli hiostava, varjossa oli 28 astetta ja taivaalla oli ohutpilviverho, joka kuitenkin väistyi nopeasti.  

Virossa juhannusta vietetään samalla tavoin kuin Suomessa. Kokoja poltetaan, grillataan, tanssitaan sekä juhlitaan. Juhannuspäivä on Virossa aina 24.6. Edellisenä päivänä eli juhannusaattona Virossa vietetään Voitonpäivää. Voitonpäivä liittyy saksalaisten joukkojen lyömiseen 23.6.1919.





Me vietimme Viron juhannusaaton autossa ja laivassa. Saavuimme 23.6 illalla Pärnuun. Juhannuspäivä vietettiin aurinkoisesta ilmasta ja hyvästä seurasta nauttien suureksi osaksi Konsen leirintäalueella Pärnussa. Meitä on täällä oman perheen lisäksi reissussa äitini ja hänen miehensä. He majoittuvat Konsen leirintäalueella ja ovat ottaneet joka yöksi kaksi lasta yökylään. Me loput olemme valloittaneet äitini ja hänen miehensä omistaman kerrostaloasunnon.





Jaanipäevään kuului pyöräilyä ja frisbeegolfia. Savustimme lohta retkisavustimella. Se alkaakin olla jo meidän perheen juhannusperinne. Taisi olla kolmas kerta, kun savustimella savustettiin lohta juhannuksena Pärnussa. Illalla leirintäalueen omistajat järjestivät juhannusjuhlat. Tarjolla oli ilmaiset pontikkasnapsit ja elävää musiikkia sekä tanssiesityksiä.

Minulla ei ole ollut paljoakaan omaa aikaa lasten syntymän jälkeen. En ole sitä osannut ottaa enkä oikein kaivannutkaan. Tai en ole ymmärtänyt sitä kaipaavani ja tarvitsevani. Nuorimmasta, kesällä kaksivuotta täyttävästä taaperosta olin ollut yhden yön erossa, kun viime viikolla lähdin viideksi päiväksi reissuun ilman lapsia ja miestä.


Mieheni ehdotti jo talvella, että voisin pitää omaa lomaa hänen talvilomallaan. Hän pyörittäisi täällä arkea lasten kanssa ja näkisi, mitä se todella on. Ja minä pääsisin hetkeksi irti tästä kaikesta pyörityksestä. Useampi viikko meni miettiessä, mitä minä todella haluaisin tehdä ja mikä rentouttaisi oikeasti. Ei ollut nimittäin helppo päätös! Googlailin ja mietin kaikenlaista joogaleireistä kaupunkilomiin. Lopulta matkakohteeksi valikoitui Pärnu ja matkaseuraksi toinen kotiäiti. Instagram tilini täyttyi matkakuvista. Kyseessä ei siis ollut someloma, vaikka sellaistakin minulle ehdotettiin. Surffailin surutta kännykällä netissä, kun minun liittymässäni se on samanhintaista Virossa kuin Suomessa. Matkakuvia löytyy instasta hastagilla #mannaminnamatkalla



Kun matkakohde ja matkaseura oli päätetty, niin piti miettiä, mitä lomalla halutaan tehdä. Minulle tärkeintä oli päästä hetkeksi hengähtämään, kuulla mahdollisesti muutama oma ajatus, syödä ilman keskeytyksiä ja nukkua ilman herätyksiä. Rentoilua, ei mitään ihmeellistä.


Mitä lomalla sitten tehtiin? Kävimme Pärnussa kampaajalla ja jalkahoidossa. Lyhyiden hiusten leikkaus ja värjäys maksoi muuten 35€. Kiertelimme kaupoissa. Ostokset ja tuliaiset jäivät pieniksi, mutta tämä ei ollutkaan mikään shoppailumatka. Uusien tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen ei vain kiinnosta tämän tavarakaaoksen keskellä. Kävelimme paljon ja pyöräilimmekin vähän. Söimme ravintoloissa ja kahviloissa. Itse teimme helppoja ja nopeita ruokia. Tauon pitäminen ruuanlaitosta ja tarkoista ruoka-ajoista oli ihanaa. Hmmm... Meillä taisi olla ruoka-aika kokoajan. Meillä oli lenkkarit mukana, mutta flunssani pahentuikin sen verran reissussa, että juoksemaan en uskaltanut enkä jaksanut lähteä. Yhdessä taidenäyttelyssä kävimme. Niin ja kävimmehän me rannalla. Kuulimme satakielen laulua ja lintua bongaillessa huomasimme olevamme ilmeisesti nudistirannalla.







Matkalla ei ehtinyt tulla liian ikävä kotiin. Kotonakin oli pärjätty hyvin ilman minua. Kotiin palasi väsynyt, mutta rennompi äiti. Olen yrittänyt säilyttää tätä rentoutta myös tähän lomanjälkeiseen arkeen. Ja uudella lomalle lähden aivan varmasti jossain vaiheessa!


Miksi mennä taksilla, kun voi kävellä?