Joulu meni kotosalla. Kelit eivät ole innostaneet juuri ulkoilemaan. Puhelimen askelmittari näyttää hävettävän pieniä askelmääriä. Lauantaina kävin yksin pienellä kävelyllä. Oli kaunista ja kylmää. Sittemmin on taas satanut vettä.




Tämä liikkumattomuus yhdistettynä ruudun ääressä vietettyyn aikaan on saanut yläselkäni jumiin. Nyt on parempi laittaa puhelin sivuun ja lähteä varovasti venyttelemään.

Viime viikolla

Torstaina juhlittiin päiväkodin joulujuhlaa. Lauantaina oli koulun joulujuhlan vuoro. Koulun joulujuhlan jälkeen menimme ystäväperheen kanssa ravintolaan syömään. Olipa hauska tapa aloittaa loma.




Joulukortit jäivät tänäkin vuonna lähettämättä. Yritin ottaa lapsista sisaruskuvaa somen kautta jaettavaksi. Vielä on se täydellinen kuva ottamatta.






Minä en oikein osaa käyttää mekkoja tai hameita. Tämän joulun olen kuitenkin ajatellut viettää mekossa. Vasemmassa kuvassa on neulepaita (Vila) ja hame (Primark). Jalassa maiharit  (Dr.Martens). Oikeassa kuvassa The Joulumekko (HM) ja jalassa samaiset Dr. Martensit. Tämä mekko ei kiristä eikä purista. Suunnitelmissa on viettää jouluna 24/7 tässä mekossa. Mekon näin Sutkautuksia blogin Tarun päällä ja mun oli ihan pakko saada mekko! Samalla kun opettelen mekkojen ja hameiden käyttöä opettelen myös korvisten käyttöä monen vuoden tauon jälkeen.




Sunnuntaina järjestimme joulun etkot. Kutsuimme isäni vaimoineen ja sisareni perheineen meille. Tarjolla oli riisipuuroa, saaristolaisleipää, kirjolohiviettelystä, loimulohta, juustoja ja joulutorttuja.

Meidän neljästä lapsesta kolme vanhinta ei usko joulupukkiin ja nuorin pelkää joulupukkia. Kukaan kolmesta isommasta lapsesta ei ole pelännyt joulupukkia niin paljon kuin nuorin. Viime vuonna meillä ei käynyt joulupukkia. Me kävimme hautausmaalla ja kun palasimme kotiin, niin joulupukki oli jo käynyt. Vähän aikaa sitten nuorin kysyi, että: "Mennäänhän me taas jouluna sinne hautapaikkaan?". Hän on jo miettinyt joulua ja joulupukkia. Hän ei todellakaan jonota joulupukin luokse saadakseen kertoa lahjatoiveensa tai saadakseen karkin.

Kuva: Pixabay

Minä itse muistan tunteneeni pettymystä niinä vuosina kun joulupukki ei tuonutkaan lahjoja. Yleensä meillä kävi joulupukki. Nyt nuorin lapseni ei halua joulupukkia, koska pelkää. Koululaiset eivät halua pukkia, koska eivät halua laulaa. Tällä viikolla pohdin, että ovatko lapset pettyneitä, jos joulupukki ei tule. Tarkoittavatko he oikeasti, etteivät halua joulupukkia. Voivatko he vain sanoa, että eivät halua joulupukkia ja olla sisimmässään eri mieltä. Olisiko nuorin onnellinen, jos joulupukki tulisi meille ja hän voittaisi pelkonsa. Uskaltaisi puhua joulupukille ja laulaa hänelle isosisarustensa kanssa?

Kuva: Pixabay

Olen päätymässä ratkaisuun, jota en uskalla paljastaa vielä somessa. Haluan, että jouluaattoon ja jouluun liittyy hieman yllätyksiä ja salamyhkäisyyttä tulipa joulupukki tai ei. Toisaalta en halua, että kenenkään jouluun kuuluu pelkoa ja kauhua. Meillä ei ole lapsia uhkailtu sillä, että joulupukki ei tuo lahjoja huonosti käyttäytyville. Emme ole pakottaneet nuorinta kirjoittamaan joulupukille. Joulupukin ajatteleminen on näyttänyt olevan hänelle liian pelottavaa.

Viikko, jolloin ostin joulumekon ja kävin kaksi kertaa joulumyyjäisissä

Mekon ostin samalla, kun käytin tyttöä futisjoukkueen valokuvauksessa. Joulumyyjäiset taas järjestettiin viereisessä hallissa kuin tytöt futispelit. Ehdin kahtena päivänä myyjäisiin tytön valmistautuessa harkkapeleihin. Eli aika normiviikko täynnä minuuttiaikatauluja. Toisaalta osasin myös ottaa omia hetkiä. Tällä kertaa ne eivät sisältäneet suurta glamouria. Tapasin esimerkiksi siskoni Kärkkäisellä. Juttelimme, kiertelimme kaupassa ja saimme jouluostoksiakin tehtyä.

Viime viikolla 

- Mies kävi työmatkalla Pietarissa
- Osallistuin vanhemmat vastaan lapset korispeliin
- Kuljetin lapsia treeneihin
- Nuorin pääsi isänsä kanssa torin jäälle luistelemaan. Minä en omista luistimia.
- Viikonloppu kului lasten harjoituspeleissä ja turnauksessa
- Laskin päiviä joululomaan

Viikon kirja

Maria Amelie, Luvaton norjalainen

Luvaton norjalainen kertoo Maria Amelien tarinan. Hän pakeni lapsena vanhempiensa kanssa Ossetiasta Suomen kautta Norjaan. Marian ja hänen vanhempiensa turvapaikka-anomukset hylättiin ja perhe eli luvattomasti Norjassa 8 vuotta. Maria suoritti Norjassa yliopiston loppututkinnon, mutta paperittomuutensa takia joutui työskentelemään pimeästi siivoojana. Hän ei voinut käyttää omaa nimeään eikä avata esimerkiksi pankkitiliä.

Kirjaa lukiessa huomasin, miten vähän tiedän turvapaikanhakijoiden elämästä Norjassa tai Suomessa. Kirja ei ole merkittävä kirjallisten ansioidensa vuoksi, mutta mielenkiintoinen tarina lisäsi tietoisuuttani ja toivottavasti myös ymmärrystäni turvapaikanhakijoita kohtaan.

Kirja oli muuten tämän vuoden 80. kirjani. Suurimman osan kirjoista olen kuunnellut äänikirjoina, mutta tämän luin.



Tonttu on keppostellut tai joutunut pulaan joka päivä. Meidän tonttukalenteri löytyy Instagramista tililtä: Minnakil Tonttu seikkailee stoorin puolella ja kohokohdista löytyy koko tähänastinen kalenteri. 

Olen jo vuosia käynyt hoitoryhmäni kanssa metsässä lähes joka viikko. Elokuussa otin käyttöön säännöllisen viikkorytmin, jossa olemme menneet metsäretkelle joka keskiviikko säästä riippumatta.

Meidän viikkorytmi

Alkuun meillä oli metsässä mukana pienet eväät ja vesipullot. Ilmojen kylmetessä meillä oli välillä mukana lämmintä mehua. Nyt olemme retkeilleet ilman eväitä. Keväällä varmasti palaamme taas eväskäytäntöön, ainakin välillä.



Lapset viihtyvät metsässä. Metsäretki on heille yksi viikon kohokohdista. Erilaisten majojen rakentaminen on mieleistä, samoin kaatuneiden puiden päällä kiipeily. Majoja ja kaatuneita puita riittääkin meidän lähimetsässä, jonne pääsemme kävellen. Lasten motoriset taidot kehittyvät kuin huomaamatta.



Metsässä retkeillessämme olemme samalla seuranneet myös vuodenaikojen vaihtumista. Elokuussa matkalla metsään kerättiin kukkia. Takiaispallot kiinnostivat lapsia syksyllä. Niitä kerättiin ja niistä tehtiin "jättiläispiikkipallo". Erilaisia sieniä on ihmetelty. Muutaman kerran on päästy lumestakin nauttimaan.

Yleensä lapset keksivät metsässä itse leikit. Välillä olemme ottaneet yhteisleikkejä. Joskus olemme harjoitelleet esimerkiksi laskemista siten, että pyydän etsimään vaikkapa seitsemän käpyä. Kirjaimia olemme tehneet kävyistä ja kepeistä.




Metsän hyvää tekevästä vaikutuksesta on kirjoitettu paljonkin. Pulssi ja verenpaine laskevat kun metsässä oleskellaan. Metsä rauhoittaa, lihasjännitys vähenee ja stressistä palautuminen nopeutuu. Tätä kirjoittaessa tajusin, että hoitolapseni eivät ole tänä syksynä olleet kertaakaan sairauksien takia pois hoidosta. Pientä nuhaa on ollut, mutta muuten olemme olleet terveinä. Olisiko säännöllisillä metsätetkillä ollut oma vaikutuksensa asiassa?

Viikon projekti

Viikon peli

Joku aika sitten löysin lempikaupastani Lidlistä Cluedo-nimisen pelin. Hetken harkinnan jälkeen ostin pelin. Nyt olemme muutaman kerran pelanneet Cluedoa yhdessä perheen kanssa. Ainoastaan nuorin ei osaa vielä lukea, joten hän ei voi peliä pelata. Mielenkiintoinen peli, josta me kaikki pidämme. Siitäkin huolimatta, että kuvailin peliä Instagramissa sanoilla "Klassinen perheriidan aiheuttaja".  (Vrt. kannen teksti.) Pelin ideana on selvittää murhaaja, murha-ase ja murhapaikka korttien avulla ja muilta pelaajilta kyselemällä.

Viikon ohjelma

Linnanjuhlat. Katsoimme jonkin aikaa Linnanjuhlien kättelyä koko perheen voimin. Television ääressä viihtymistä saattoi lisätä meidän hedelmä-juusto-keksilautanen. Miehen kanssa katsoimme Linnanjuhlat ja jatkot. Lapset siirtyivät muihin puuhiin ja nukkumaan.

Viikon ruoka

Minun piti tarjota hoitolapsille poronkäristystä meidän Itsenäisyysäivä lounaalla 5.12. Kolmen tunnin valmistusaika muutti lounassuunnitelmat. Päädyin tekemään nopeasti valmistuvan Härkiskäristyksen. Maistui yllättävän hyvältä perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.

Viikon kohokohta

Sunnuntaina lukupiiri kokoontui meillä. Kyseessä oli lukupiirin 64. tapaaminen. Minä olen ollut mukana lukupiirissä pari vuotta. Piiri oli ollut olemassa neljä vuotta silloin, kun minä liityin siihen. Tapaamme vuorotellen jokaisen lukupiiriläisen kotona ja jokainen tuo jotain yhteiseen nyyttäripöytään. Aikamoista herkuttelua kirjoista ja kaikesta muusta keskustelun lisäksi! Lukupiirin ansiosta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja minun tulee luettua enemmän erilaisia kirjoja.

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi Joulun tunnelmaan. Rauhallista ja lämmintä joulumieltä toivottaa Kiljusten blogi!



Tänä vuonna joulukuun ensimmäisenä päivänä meidän keittiönpöydältä löytyi lappu, jossa oli viesti tontulta. Siinä luki kaunokirjoituksella:






Joulukuun aikana Tonttu on löytynyt ulkoa jäätyneenä.




Hän on löytynyt sohvan takaa kakalta.







Leivontapäivänä tonttu löytyi keittiöstä tekemästä "lumienkeliä" jauhojen seasta.




Eilen tonttu oli joutunut taas pulaan. Meillä on mietitty onko Frozenin Elsa paha, vai yrittikö hän auttaa Tonttua. Olemme päätyneet jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Legoista on mietitty, ovatko he pahiksia vai hyviksiä. Sitä emme vielä tiedä, kuka laittoi Tontun tonttuvankilaaan. Omat lapseni ja hoitolapseni pääsevät seuraamaan Tontun touhuja täällä meillä. Muiden on mahdollista seurata meidän tonttukalenteria Instagramissa. Joka aamu aukeaa uusi luukku Instastooriesin puolella tililläni Minnakil. Olen tallentanut kalenterin myös kohokohtiin, josta Tonttukalenterin näkee alusta alkaen. Tervetuloa mukaan seuraamaan Tontun touhuja! Mitä kaikkea ehtiikään vielä tapahtua ennen jouluaattoa!

Osallistuin marraskuussa kaksiin pikkujouluihin. Kävin lukupiirimme naisten kanssa Helsingissä syömässä ravintola Sandrossa ja Kansallisteatterissa katsomassa Kolme sisarta.

Päijät-blogit bloggaajien kanssa kävimme lahtelaisessa Kukka ja sisustus Neilikassa. Pääsimme ihastelemaan kaupan satumaista ja jouluista tunnelmaa sekä meidän kesken arvottiin upea kimppu. Kuulimme myös uusimmista kukkatrendeistä ja paljon muutakin, ainakin minulle uutta kuulimme kukkakaupan alalta. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat olen ottanut Neilikassa.


Teatteri pikkujoulujen jälkeen kotiuduin puolen yön jälkee eli tulin ensimmäisellä junalla kotiin. Päijät-blogien pikkujouluista kotiuduin ennen kymmentä. Kävimme muutaman bloggaajan kanssa Neilikassa vierailun jälkeen Seurahuoneella lasillisella ja itse otin myös hieman syötävää.



Paljon on tapahtunut pikkujoulujen juhlinnassa viimeisten (kymmenien) vuosien aikana.



ENNEN

Mikään ei maistu niin hyvin kuin ilmainen alkoholi!

NYT

Ostan mielummin lasillisen lempijuomaani kuin juon ilmaista juomaa, joka ei vastaa makumieltymyksiäni.
Esim. Kuiva kuohuviini on yksi lempijuomistani, makeaa en juo.

ENNEN

Juhlissa ollaan loppuun asti! Missä olikaan jatkot?

NYT

Ihan hullua valvoa yli puolen yön. Herään kuitenkin aikaisin.

ENNEN

Nyt pidetään hauskaa! Eletään hetkessä

NYT

Seuraava päivä pelottaa. Valvomisestakin saa huonon olon. Saati liiallisesta alkoholin nauttimisesta!

NYT

Harvemmin hävettää. Toisaalta pystyn sekoilemaan arjessakin ihan ilman alkoholia.

ENNEN

Tulikohan puhuttua tyhmiä juttuja?!

Marraskuussa

Marraskuun kirjat

Marraskuun luetuimmat postaukset

Viikon juhlat

Vietimme Päijät-blogit yhteisön pikkujouluja. Pääsimme vierailulle kukkakauppa Kukka ja sisustus Neilikkaan. Neilikka sijaitsee Aleksanterinkadulla Lahdessa. Siellä käynti on jo itsessään elämys! Ihastelimme ja kuvasimme kauppaa. Nautimme hieman suolaisia ja makeita herkkuja. Kaupan omistaja, Tiina kertoi meille kaupastaan, yrittäjyydestään, kukista ja paljon muustakin. Sainme nähdä, miten taitavasti hän sitoi kauniin kimpun, joka arvottiin meidän kesken. Valitettavasti arpaonni ei osunut tällä kertaa kohdalle. Osan porukan kanssa jatkoimme juttuja vielä Seurahuoneella.





Viikon herkku

Ostin yhdessä lasten kanssa irtokarkkeja. Löysin pitkästä aikaa myös useita nuoruuden lempikarkkeja mm. Paavo Väyrysiä eli lakunaamoja. En juurikaan herkutellut salaa pitkin viikkoa. Ehkä siksi, ettei kaapeissa ollut herkkuja.



Joulumyyjäiset

Lauantaina kävin Lahden muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä. Sunnuntaina taas Steinerkoulun joulumyyjäisissä ja lastenjuhlassa.




Silityshommia

Meillä mies on aina silittänyt omien työpaitojensa lisäksi myös koko perheen juhlavaatteet. Minä en silitä juuri koskaan. Viime aikoina olen silittänyt lähes joka päivä. Yksi hoitolapsi on innostunut hamahelmistä. Ja hän haluaakin tehdä hamahelmitöitä lähes joka päivä. Oma poikanikin on innostunut tekemään hamahelmitöitä. Välillä nämä kaksi tekevät hamahelmitöitä yhdessä. Miten onnellinen hoitolapsi onkaan saadessaan mieluista seuraa!