Osallistuin Facebookissa Neljä tähteä sivuilla arvontaan. Neljä tähteä valmistaa tällä hetkellä rusettipipoja. Myöhemmin myyntiin on tulossa myös muita tuotteita. Tilaaminen onnistuu sähköpostilla tai Facebookissa inboxin kautta. Minä siis voitin  arvonnassa ja sain valita millaisen pipon haluan. Päädyin mustaan pipoon musta-valko-pallollisella rusetilla. Pipon tilasin kohta 4-vuotiaan pikkusiskon päähän sopivaksi. Pipo tuli nopeasti kotiin sen jälkeen, kun olimme tilauksen tehneet.

Lainasin kirjastosta Manuela Boscon Ylityksen cd-kirjana. Mielikuvani cd-kirjan kuuntelusta on Anu Harkki istumassa mukavassa nojatuolissa villasukat jalassa ja kuulokkeet korvilla. Hän neuloo puisilla puikoilla raidallista neuletta, jonka langat on värjätty kasviväreillä. Viereisellä pikkupöydällä höyryää kuuma kaakao.



Entäpä sitten todellisuus. Minä istuin illalla sohvalla lasten nukahdettua, neuloin kohoneulesukkia ja kuuntelin Ylitystä Manuelan itsensä lukemana. Usein myös mies oli seuranani kirjaa kuuntelemassa. Häntäkin kirja kiinnosti. Aika pitkään kirjan kuuntelemisessa meni. Olympialaisetkin vähän häiritsivät. Tuo rauhallinen aika sen jälkeen kun kaikki lapset ovat nukahtaneet, eikä ole vielä itse kaatunut väsyneenä sänkyyn on varsin lyhyt.

Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti kokeilemaan cd-kirjan kuuntelua, jos et ole vielä kokeillut. Neule ja cd sopivat hyvin yhteen. Lisäksi suosittelen lukemaan Boscon kirjan ihan kirjana. Minä ainakin tykkäsin. Urheilijan elämä on minulle vierasta, mutta nyt sain tutustua siihen. Kirja on paljon muutakin kun vain urheilun ja treenauksen kuvaamista. Savolais-sisilialaisessa perheessä kasvaneen nuoren naisen kasvutarina. Ja miten kauniilta kuulostivatkaan italiankieliset lauseet ja paikannimet Manuelan lausumana.

Pizzaperjantai.



Lapset tekemässä omaa pizzaansa. Pohjan olen muutamana viime kertana tehnyt täysjyvävehnäjauhosta ja durumvehnäjauhosta. Hyvä pohja on tullut. Lapset laittoivat täytteeksi tomaattisosetta, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Kuva on viime perjantailta.

Aloitin neulomaan palmikkosukkia. En ymmärtänyt ohjetta. Onneksi Novitan sukkalehdestä löytyi tämä helppo kohoneulesukkien ohje. Oli näitäkin sukkia tehdessä vähän vaikeuksia lukea ohjetta. Niinpä jouduin purkamaan toisen sukan varpaista kantapäähän. Se oli ihan omaa huolimattomuutta. Luin ohjeen moneen kertaan ja ihmettelin, että eikö tässä mallissa tehdä ollenkaan kiilakavennuksia. No, tehtiin kyllä! Ja sen tosiaan huomasin vasta, kun olisi pitänyt aloittaa kärkikavennukset.

Lääkeaaloe (Aloë vera, syn. Aloë barbadensis Miller/Caracao aloë) on aaloeihin kuuluva mehikasvi, jolla on paksut mehevät lehdet, joista kasvi on tunnistettavissa. Aloë vera muodostuu tikarimaisista, kovista vihreistä lehdistä, jotka kasvavat kasvin keskeltä ruusukkeena siten, että täysikasvuiset lehdet suojaavat uusia versoja. Aaloen lehdet sisältävät yli 99 prosenttia vettä, ja ne voivat kasvaa 60–90 senttimetriä pitkiksi. Lehden halkaisija on 7,5–10 senttimetriä tyvessä ja paino on 1,5–2 kiloa. Kasvi on korjuuvalmis 3–4 vuoden ikäisenä. Aaloeta viljellään Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla ja Afrikassa ja Aasiassa sekä joillakin Tyynenmeren saarilla. Lehtien sisus on rakenteeltaan geelimäistä, ja sitä voi käyttää ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.^[2]
Aaloeita on yli 300 lajia, mutta vain muutamalla niistä on hyödyllisiä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Tehokkain niistä on lääkeaaloe. Vastaavanlaisia vaikutuksia on myös muilla aaloelajeilla, kuten esimerkiksi Aloë perryi Bakerilla, piikkiaaloella (Aloë ferox) sekä rohtoaaloella (Aloë arborescens), jota käytetään Japanissa ja Venäjällä.
Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.

Lähde: Wikipedia

Listallani #2 on hyvä kirja.

Luin eilen Ikomin blogista #satasyytäollaonnellinen-haasteesta. Ja heti kolahti! Haluan lähteä mukaan tähän haasteeseen! Haasteen tavoitteena on listata tämän vuoden aikana sata onnelliseksi tekevää asiaa. Haaveenani on, että tämä pieni haaste auttaa minua löytämään arjestä niitä hyviä pieniä juttuja ja sitä kautta ehkä jopa lisäämään onnellisuutta. Lähde sinäkin mukaan! Eihän näitä tarvitse missään edes julkaista. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Perjantaikokki.


Minun listassani #1 on miehen tekemät iltapalat.

Olisihan se kiva käydä vauvan kanssa värikylvyssä, muskarissa, babybiossa ja mitä näitä nyt onkaan. Kun kyseessä on neljäs lapsi ja isot sisaruksetkin ovat vielä pieniä, niin vauva käy luistinkentän laidalla nukkumassa päiväunia, kun isommat luistelevat. Tai vauva istuu syöttötuolissa purulelu kädessä, kun isommat maalaavat vesiväreillä.

Tänään meidän vauva kokeili värikylpyä ihan itsenäisesti, kun petasin isompien lasten sänkyjä. Isoveljen koulussa maalaama miekka ei ollut kuolankestävää maalia.