Tänä keväänä moni asia on ollut toisin. Niin myös panostukseni kesäkukkiin. Jo alkukeväästä ostin ulkoruukkuun narsisseja. Kannoin ruukun kylmiksi öiksi sisälle. Sekin on jo poikkeuksellista. Yleensä puutarhafilosofiani on nimittäin ollut: "Vain vahvat pärjäävät." Kukkien hoitamiseni kun on vähän mitä sattuu ja kastelen kukkia kun satun muistamaan. Narsissien jälkeen ostin ruukkuun orvokkeja.








Olin jo tyytyväinen pihamme kesäkukka- ja yrttitilanteeseen, kun ilokseni voitin Mansikkatilanmailla blogin arvonnasta lahjakortin Kaijansinkon puutarhaan. Halusin ehdottomasti mennä käymään puutarhalla. Olinhan jo nähnyt myyntipisteen kaupan pihalla. Ajattelin hyödyntää lahjakortin jonkin hyötykasviamppelin hankintaan. Viime sunnuntaina teimme retken Kaijansinkon puutarhalle mieheni ja nuorimman lapsemme kanssa. Puutarhalla on useampi kasvihuone, nettisivujen mukaan 8 ja osa kasvihuoneista oli jo varsin tyhjiä. Tämä poikkeuksellinen kevät on saanut ihmiset innostumaan omien pihojensa ja  parvekkeidensa laitosta.




Kaijansinkolta varmistettiin ajatukseni siitä, että tämä poikkeuksellinen kevät on saanut ihmiset innostumaan aiempaa enemmän hyötykasveista ja puutarhanhoidosta. Koskaan aiemmin ei ole kuulemma ollut näin tyhjää ennen juhannusviikkoa. Minulta jäi hyötykasvi-amppeli saamatta. Lahjakortin käyttämisessä ei kuitenkaan ollut vaikeuksia! Ostin kortilla kaksi mahtavaa verenpisara-amppelia sekä cyrry-yrtin. Tämän postauksen kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyvät nuo verenpisara-amppelit. Hyötykasvit ja yrtit oli jo aikalailla loppuunmyyty. Upeita amppeleita oli vielä hyvin.




Kaijansinkon puutarhalla on kahvila, mutta se ei ollut vielä auki koronarajoitusten takia käydessämmä puutarhalla toukokuun puolella. Nyt se on jo avattu.







Sen verran ihana kokemus puutarhalla käynti oli, että ensi vuonna unohdan halpahallit ja ostan pihakukat ja hyötykasvit ehdottomasti Kaijansinkon puutarhalta.

Toukokuussa

Toukokuussa kuuntelemani kirjat

Toukokuun luetuimmat blogipostaukset

Viikon asu

Viikon yllätys

Viikon kirja

Viikon kohokohdat

Viikon oma-aika

Meillä on muodostunut perinteeksi ottaa lapsista sisaruskuva keväisin kevätjuhlien ja todistustenjaon jälkeen. Useana vuonna kevätjuhlia on ollut useita ja kuvistakin on tullut eri versioita eri vaatteissa ja erilaisilla taustoilla. On ollut koulun, kerhon ja eskarin kevätjuhlia.

Steinerkoulussa pienimmät saavat todistuksen lisäksi oman runon, joka tulee opetella ulkoa kesän aikana. Opettaja lukee runot todistustenjaossa ääneen ja usein arvuutellaan kenelle runo sopii. Nämä tilaisuudet ovat olleet ihania ja olenkin ollut joka vuosi jonkun lapseni luokassa todistustenjakoa seuraamassa. Tänä keväänä ei ollut kevätjuhlia eikä vanhemmilla ollut asiaa edes koulunpihalle, saati luokkiin todistustenjakoa seuraamaan. Sisaruskuva otettiin silti. Tänä vuonna se näyttää tältä. Lapset eivät suostuneet pönötyksiin ja heillä oli jo kiire nauttimaan kesälomasta.




Ensimmäinen keväinen sisaruskuva, jonka löysin on vuodelta 2015. Silloin meillä oli tokan luokan päättänyt, ekan luokan päättänyt ja kerhosta kesälomalle jäänyt sekä taapero. Tästä kuvasta taisi alkaa tämä kuvaperinne.




Vuonna 2016 oltiin miehen kummitytön ylioppilasjuhlissa.




Vuonna 2017 kuvattiin lapset jätskien kanssa todistusten jaon jälkeen omassa pihassa.



Lapset kuvattiin myös edellisenä päivänä kevätjuhlan jälkeen.




2018 oli lämmintä. Kevätjuhlan jälkeen räpsäisin kuvan lapsista vanhan linja-autoaseman edessä.




2019 kuvasin lapset omassa pihassa. Olisin halunnut ottaa kuvan Vesijärven rannassa, mutta se olisi ollut kuulemma liian noloa. Saa nähdä kuinka pitkään lapset suostuvat näiden yhteiskuvien ottoon ja julkaisemiseen.




Minä ainakin haluaisin ottaa näitä kuvia jatkossakin. Kuvista näkee lasten kasvun.

 

Viikon asu

Uudet korvikset

Viikon ruoka

Viikon kirja