tiistai 11. helmikuuta 2014
Alkuvuoden aloe vera-villitys
Joitain viikkoja sitten olin kaverini luona kuuntelemassa tietoa ja kokemuksia Foreverin aloe vera tuotteista. Jotain pääsin testaamaankin. Tilasin itselleni tuota juotavaa aloe veraa (kuvassa oikealla) sekä Aloe Propolis cremeä. Ihanan rasvaista, mutta nopeasti imeytyvää. Olen rasvannut sillä lähinnä todella kuivia käsiäni. Rasva sisältää aloe veraa ja mehiläisvahaa. Jo aiemmin olen ostanut tuota aloe vera gellyä, joka sopii muun muassa pieniin palovammoihin.
Jokin aika sitten sain toiselta kaveriltani tuon aloe vera-kasvin, joka on ruukussa. Ja nyt sunnuntaista lähtien olen rasvannut itseäni tuolla ihan oikealla aloella. Kuvassa etualalla. Tuliainen kaukomailta.
Olen poistanut nuo reunapiikit. Halkaissut palan ja sivellyt iholle.
Lääkeaaloe (Aloë vera, syn. Aloë barbadensis Miller/Caracao aloë) on aaloeihin kuuluva mehikasvi, jolla on paksut mehevät lehdet, joista kasvi on tunnistettavissa. Aloë vera muodostuu tikarimaisista, kovista vihreistä lehdistä, jotka kasvavat kasvin keskeltä ruusukkeena siten, että täysikasvuiset lehdet suojaavat uusia versoja. Aaloen lehdet sisältävät yli 99 prosenttia vettä, ja ne voivat kasvaa 60–90 senttimetriä pitkiksi. Lehden halkaisija on 7,5–10 senttimetriä tyvessä ja paino on 1,5–2 kiloa. Kasvi on korjuuvalmis 3–4 vuoden ikäisenä. Aaloeta viljellään Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla ja Afrikassa ja Aasiassa sekä joillakin Tyynenmeren saarilla. Lehtien sisus on rakenteeltaan geelimäistä, ja sitä voi käyttää ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.[2]
Aaloeita on yli 300 lajia, mutta vain muutamalla niistä on hyödyllisiä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Tehokkain niistä on lääkeaaloe. Vastaavanlaisia vaikutuksia on myös muilla aaloelajeilla, kuten esimerkiksi Aloë perryi Bakerilla, piikkiaaloella (Aloë ferox) sekä rohtoaaloella (Aloë arborescens), jota käytetään Japanissa ja Venäjällä.
Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.
Lähde: Wikipedia
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
#satasyytäollaonnellinen, osa 2
Listallani #2 on hyvä kirja.
Tykkään lukemisesta. Aina löytyy aikaa hyvälle kirjalle. Mitään liian pelottavaa en tykkää lukea. Joten mielummin chick lit kuin dekkarit. Viimeisin lukemani kirja on Pauliina Rajalan Taivaslaulu. Lainasin kirjan kirjastosta ja jouduin sitä jonkin aikaa odottamaan. Ehkä jopa muutaman kuukauden. Kirja olikin kirjaston varauslistan ykkönen. Kannatti odottaa. Taitavasti kirjoitettu kirja. Kirjassa kerrotaan nuoren lestadiolaisparin tarina. Kirja oli niin vaikuttava, että en osaa siitä tarpeeksi hyvin kirjoittaa. Mielestäni hyvä ja osuva arvostelu löytyy Kirjojen keskellä blogista.
Ensimmäinen #satasyytäollaonnellinen postaus.
lauantai 8. helmikuuta 2014
#satasyytäollaonnellinen, osa 1
Luin eilen Ikomin blogista #satasyytäollaonnellinen-haasteesta. Ja heti kolahti! Haluan lähteä mukaan tähän haasteeseen! Haasteen tavoitteena on listata tämän vuoden aikana sata onnelliseksi tekevää asiaa. Haaveenani on, että tämä pieni haaste auttaa minua löytämään arjestä niitä hyviä pieniä juttuja ja sitä kautta ehkä jopa lisäämään onnellisuutta. Lähde sinäkin mukaan! Eihän näitä tarvitse missään edes julkaista. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Perjantaikokki.
Minun listassani #1 on miehen tekemät iltapalat.
Minun listassani #1 on miehen tekemät iltapalat.
Kuvat eivät tee oikeutta miehen kokkaustaidoille. Nämä ovat vain nopeita räpsyjä ennen kuin herkullinen iltapala on syöty. Ylimmässä kuvassa on iltapala eiliseltä illalta: salaattia (munakkaan alla), munakas. Yksi avokado ja pari siivua ilmakuivattua kinkkua. NAM! Keskimmäisessä kuvassa artissokkabagel viime kesältä. Tällä viikolla syötiin bagelia mozzarellalla, ilmakuivatulla kinkulla ja tomaatilla. Alimmassa kuvassa tortillasipsejä, jauhelihaa, salsaa ja juustoraastetta.
Melkein joka ilta mies tekee iltapalan minulle ja itselleen. Tämä perinne on tainnut alkaa jo esikoisen vauva-aikana 8 vuotta sitten. Minä olen imettänyt vauvaa ja sillä aikaa mies on tehnyt iltapalan. Perinne on jatkunut silloinkin, kun meillä ei ole ollut pientä vauvaa.
torstai 6. helmikuuta 2014
Vauvan värikylpy
Olisihan se kiva käydä vauvan kanssa värikylvyssä, muskarissa, babybiossa ja mitä näitä nyt onkaan. Kun kyseessä on neljäs lapsi ja isot sisaruksetkin ovat vielä pieniä, niin vauva käy luistinkentän laidalla nukkumassa päiväunia, kun isommat luistelevat. Tai vauva istuu syöttötuolissa purulelu kädessä, kun isommat maalaavat vesiväreillä.
Tänään meidän vauva kokeili värikylpyä ihan itsenäisesti, kun petasin isompien lasten sänkyjä. Isoveljen koulussa maalaama miekka ei ollut kuolankestävää maalia.
Tänään meidän vauva kokeili värikylpyä ihan itsenäisesti, kun petasin isompien lasten sänkyjä. Isoveljen koulussa maalaama miekka ei ollut kuolankestävää maalia.
Kasvoissa ja käsissä maalia "värikylvyn" jäljiltä
Itse haluan tarjota vauvalle mahdollisimman puhdasta luomuruokaa. En halua lämmittää vauvan ruokia mikrossa. Eipä ole kuitenkaan liian myrkytöntä ja puhdasta meidän vauvan elämä.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Siniset sukat siniselle pojalle
Pikkuveli oli välillä kovilla pakkasilla ilman villasukkia tai eskarin varasukissa, koska sukat olivat kadoksissa. Ei ne ihan oikeasti häviksissä olleet, mutta eivät ehkä juuri siinä mistä pikkuveli niitä etsi. Esimerkiksi eskarissa sukat olivat repussa! Laiskana poikana pikkuveli oli mielummin ilman villasukkia, kuin olisi niitä etsinyt. Samasta syystä hän saattoi olla ulkona nilkat paljaana. Onhan se ihan liian suuri vaiva laittaa sukat housujen päälle. Niinpä neuloin pikaisesti hänelle sukat, joissa ei ole ihan lyhyt varsi. Näytin kaikki 7 veljestä lankakeräni, joista pikkuveli sai itse valita haluamansa värit. Pikkuveli valitsi väriksi sinisen. Raitoja ei saanut tehdä, paitsi varpaisiin. Yksivärisiin sukkiin lanka ei riittänyt. Ja uutta lankaahan ei tänä vuonna hevin osteta. Aiheesta lisää täällä: http://kiljustenblogi.blogspot.fi/2014/01/jamalankahaaste-2014.html
Tällaiset sukista tuli. Nyt sukat on olleet jalassa päivisin ja öisin. Mahtaako poika pelätä, että sukat häviävät jos ne jalasta riisuu?!
Nämä sukat ovat olleet jo useamman päivän jalassa. Sukista ei ole kuvia suoraan puikoilta otettuina.
Luistimia jalkaan laittamassa.
Pikkuveli on aina tykännyt sinisestä väristä. Muutama vuosi sitten pojat saivat joululahjaksi liukurit. Pikkuveli vihreän ja isoveli sinisen. Pikkuveljen kommentti oli, että nyt on joulupukilla mennyt liukurit sekaisin. Ja sitten pojat vaihtoivat liukurit niin, että pikkuveli sai sinisen. Minä kyllä yritin sanoa, että ei niitä tarvitse vaihtaa.
Huomasin, että tein nämä sukat tämän muutama vuosi sitten pikkuveljelle tekemäni isoäidinneliö-peiton jämälangoista. Silloinkin pikkuveli sai valita lempivärin peittoonsa.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Viikon mietelause
"If you think sunsshine brings you happiness,
you haven´t danced in the rain."
you haven´t danced in the rain."
Ja mistä nämä viisaat sanat ovat peräisin?
Lauantai-iltana itsetehtyä pizzaa. Siinä herkkusieniä, artisokan sydämiä, kinkkua, ananasta, tomaattia ja juustoraastetta sekä tuoretta valkosipulia puristettuna. Lasissa siideriä ja siideripullon korkissa mietelause, joka pysäytti. Hyvää, täyttä elämää, jota ei ehdi juuri valokuvata, saati blogissa siitä kirjoittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




