Tarinat kuvien takaa - vuoden yhdeksän tykätyintä kuvaa

Viime vuonna löysin ensimmäistä kertaa BestnineonInstagram sovelluksen. Kännykkään ladattava sovellus tekee kollaasin yhdeksästä vuoden aikana eniten tykkäyksiä saaneesta instagram kuvasta. Näin Janita Aution blogissa postauksen, jossa hän kertoi tarinat tykätyimpien instagram kuvien takaa. Innostuin ja halusin itsekin tehdä samanlaisen koosteen. Blogini tulee täyttymään kaikenlaisista koosteista ja muistelmista näin vuoden vaihtuessa. On ihana muistella kulunutta vuotta ja katsella kuvia vuoden varrelta. Nostalgiaa, keski-ikää vai ihan vain normaalia toimintaa vuoden vaihtuessa?

 



Eniten tykkäyksiä sai kuva viime kesältä. Lomailimme perheen kanssa vajaa kaksi viikkoa Pärnussa ja Riiassa. Kerrankin säät suosivat. Tämä kuva on otettu eräänä iltana läheisellä rannalla. Otin kuvan miehen puhelimella, koska oma puhelimeni oli jäänyt asunnolle. Minä ilman puhelinta? Sellaista tapahtuu aivan liian harvoin.

Juhannuksena minä ja lapset olimme Hartolassa minun mummolassani. Uimme ja saunoimme mökillä ja yövyimme mummolassa eli pappani lapsuuden kodissa. Pappani on jo kuollut ja mummokin on asunut jo vuosia muualla. Juhannuksena kippistelimme Nokian panimon ruusujuomalla, joka on ihanan aidon ja ruusuisen makuinen. Mieheni oli juhannuksena Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa.

 

 

Kolmanneksi tykätyin kuva oli hääkuvamme 13 vuoden takaa. Olemme menneet naimisiin helmikuussa 2005. Meillä oli noin 80 hengen juhlat perinteisine hääleikkeineen. Hääpukuni on ostettu Pietarista ja mies juhli vuokrasaketissa. Lähdimme häämatkalle heti häiden jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä. Olimme viikon Madeiralla.

 

 

Viime talven pakkasilla innostuimme jäädyttämään erilaisia jääkoristeita ja jäälyhtyjä. Laitoimme maitotölkkeihin erilaisia oksia koristeiksi. Hoitolasten kanssa värjäsimme jäädytettävää vettä vesiväreillä.

Vuoden viidenneksi tykätyin kuva on kuvakollaasin keskeltä löytyvä keltainen ruusu. Koko lapsen luokka kukitettiin onnistuneen näytelmän ensi-illan jälkeen. Kuvasta tykättiin todennäköisesti siksi, että kirjoitin kuvan alla: "Melkein kahden kuukauden pelko, epävarmuus ja epätietoisuus loppui, kun rinnan patti varmistui hyvänlaatuiseksi." Tutkikaa tissinne!

Inka Lapsen Askelin.blogista otti minusta tämän kuvan Kaksplus blogiverkoston kesäjuhlissa Helsingissä.

 

 

Tytöt kävivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa virpomassa. Minä hiippailin heidän perässään koko virpomisreissun. Olisivat varmasti pärjänneet ilman minuakin, mutta en malttanut jäädä kotiin.

 

 



 

Kahdeksas kuva on otettu kesälomareissultamme. Olimme matkan aikana kaksi yötä Riiassa. Nuorin lapsemme täytti 5-vuotta matkan aikana. Hänen syntymäpäiväänsä juhlistettiin polskimalla 6.5 tuntia Jurmalan vesipuistossa. Illalla väsyneinä ja nälkaisinä ajoimme vielä Jurmalan kuuluisalle hiekkarannalle. Rannalta löytyi ravintola, jossa söimme. Auringonlaskun aikaan otimme rannalla valokuvia. 

Tämäkin kuva on otettu Jurmalasta. Olen nähnyt Pinterestissä tällaisia sormista muodostettuja tähtiä ja pitihän minunkin saada kokeilla tätä kuvausideaa. Minusta ei taida olla yhtään kuvaa Jurmalasta eikä montakaan kuvaa meidän lomareissulta tai edes koko vuonna. Minä yleensä kuvaan ja muu perhe poseeraa.

Minun oli hieman hankalaa löytää oikeita kuvia tähän postaukseen. Vuoden aikana olen vaihtunut puhelinta ja osa kuvista on kadonnut. Osan kuvista olen myös poistanut.

 

Oletko sinä tehnyt koostetta vuodesta 2018?

Minut löytää Instagramista nimellä minnakil

Hyvää uutta vuotta!

12 kuvaa vuodesta 2018

Takana on tapahtumarikas vuosi, jonka aikana tunteet menivät välillä vuoristorataa. Vuoteen mahtui paljon ihania hetkiä, mutta myös terveyshuolia ja väsymystä.

Tammikuussa neuloin paljon. Blogiin tulikin kirjoitettua vain käsityöpostauksia. Neuloin pitkästä aikaa lapaset ja toisetkin lapaset, jotka kävimme kuvaamassa alla olevassa kuvassa näkyvällä Kiikunlähteellä. Innostuin neulomaan vielä kolmannetkin lapaset tammikuun aikana. Sen jälkeen tein jo jotain muutakin. Virkkasin leikkialustan aamupiiriin ja hoitolasten leikkeihin.

Helmikuussa kirjoitin huonosta omastatunnosta, joka vaivaa minua minun tai perheeni sairastaessa. Olen yksityinen perhepäivähoitaja, eikä hoitolapsillani ole varahoitopaikkaa. Kerroin blogissa Ekopaastosta eli siitä, miten aion olla 7 viikkoa kasvissyöjä. Kävimme luistelemassa Vesijärven jäällä. Nuorimman kanssa kävimme teatterissa katsomassa Viirun ja Pesosen. Kerroin siitä, miten kaksi ensimmäistä viikkoa ekopaastoa oli sujunut ja mitä minä söin muiden syödessä lihaa tai kalaa.  Kuvan jääveistos on Heinolasta. Kävimme siellä katsomassa jääveistoskilpailuun osallistuneet veistokset. Kuvassa on venäläisen Konstantin Evdokimovin teos She. Teos voitti yleisöäänestyksen.

Maaliskuussa kerroin kokemuksistani Hiljaisuuden retriitissä. Kerroin myös siitä, millaista on saada neljä lasta seitsemässä vuodessa. Haastattelin 8-vuotta täyttänyttä kolmatta lastamme blogiin. Tämä saattoi olla viimeinen Prinsessahaastattelu hänen kohdallaan.

Huhtikuussa kerroin hurahduksestani tuorepuuroihin. Kerroin, miten löysin rinnastani patin ja kehotin kaikkia Tutkimaan tissinsä! Jos olen huolestunut tai stressaantunut puran oloani neulomiseen. Odottaessani vastauksia rinnan patin laadusta neuloin Marisukat. Unohtaakseni huolet hetkeksi matkustin miehen kanssa Tallinnaan. Osallistuin Yllätysisku jääkaappiin haasteeseen.

Toukokuussa yksi blogipostaukseni valtasi ajatukseni muutamaksi päiväksi. Kirjoitin Lidlin pullonpalautusarpajaisista blogiin. Tuohtumuksen lisäksi minua kiinnosti lähinnä se, että kuinka paljon arpojen tuotosta todella menee hyväntekeväisyyteen ja kuinka moni muu painaa vahingossa arvontanappia, niin kuin lapseni teki. No, kun molemmat iltapäivälehdet jakoivat postaukseni, niin siitähän seurasi pieni henkilökohtainen somemyrsky. Mainostin tulevaa seikkailuristeilyä Enonsaareen. Ensi keväänä muuten risteillään taas ja lipunmyynti on jo alkanut! Saimme nauttia helteisestä toukokuusta. Ystäväni synttäreitä juhlittiin kiipeilemällä Pajulahdessa. Pääsin muutaman lahtelaisen bloggaajan kanssa tutustumaan sisustuskauppa Boppikseen.

Kesäkuussa kuvasin juhannuksen kukkaloistoa. Minä ja lapset vietimme juhannuksen Hartolassa minun mummolassa. Mies oli Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa. Pidimme Kaksplus blogiverkoston ihanien bloggaajien kanssa kesäjuhlat Helsingissä. Kävin ensimmäistä kertaa pakohuoneessa.

Heinäkuussa teimme budjettimatkan Helsinkiin Barbie-näyttelyyn. Julkaisin kuvia lapsuuden kesien maisemista. Löysin pitkästä aikaa vesikameran ja kuvasin uimahyppyjä. Melkein 5-vuotias kuopus hyppi järveen kahden metrin korkeudesta. Hänellä oli käytössä Speedon kelluttava uimapuku. Kuopus oppi myös uimaan. Neuloin Kirsikkasukat. Matkustimme Pärnuun ja otin siellä yhdet tämän vuoden lempikuvani miehen puhelimella.

Elokuussa lähdin mukaan raivausrientoihin. Palailimme pikku hiljaa arkeen.

Syyskuussa kerroin blogissani Sulo-tuolista, joka on vähän kuin suomalainen tripp trapp. Paljon parempi vain. Kirjoitin miksi blogi on ollut hiljainen. Toinen lapsemme täytti 11 vuotta. ja mies täytti 40. Lapset kertoivat totuuden minusta.

Lokakuussa minä täytin 40. Osallistuin toisen kerran tänä vuonna hiljaisuuden retriittiin. Kerroin minua vaivanneesta väsymyksestä ja muista oireista, joiden syyksi epäilin alhaista ferritiini-arvoa. Ferritiiniä minulta ei mitattu, mutta terveyskeskuksessa otetuissa verikokeissa löytyi anemia. Nyt syö rautaa ja uusi verikoe olisi tammikuussa. Minua kiinnostaa syy anemian takana ja se paljon puhuttu ferritiiniarvo. Aiheesta tulen kirjoittamaan tammikuun aikana. Matkustimme perheen kanssa viikoksi Espanjaan syyslomalle. Kerroin lukemistani kirjoista ja osallistuin Neljä asiaa minusta - haasteeseen.

Marraskuussa teimme äiti-poikaristeilyn Silja Serenadella, juuri ennen kuin laiva lähti telakalle. Muutamaa viikkoa myöhemmin minä pääsin tutustumaan uudistettuun laivaan bloggaajatapahtumassa. Muistelin syyslomaamme Espanjassa ja kerroin, mistä asioista perheenjäsenemme halusivat ottaa lomaa. Ystäväni perusti kasvatuspiirin. Blogissa kerroin, mitä kasvatuspiiri tarkoittaa.

Joulukuussa kerroin fanittaneeni Kaija Koota jo vuodesta 1993 ja käyneeni ensimmäistä kertaa Kaija Koon Keikalla vasta tänä syksynä. Tunnustin lähettäväni vahingossa typeriä tarroja Messengerissä. Osallistuin blogiperjantaihin kertomalla tähtihetkeni bloggaajana. Kadotin lapsikoruni kuukauden ajaksi ja muistutin siitä, että ei kannata jättää koruaan lasten ulottuville. Osallistuin kestotyylihaasteeseen. Joulukalenterin luukussa esittelin lasten kanssa tehtyjä kuusi-aiheisia askarteluja. Joulukuussa vietettiin Kaksplus blogiverkoston pikkujouluja Tampereella. Meidä perheen "joulukiireistä" kerroin Mistä tunnistaa todelliset ruuhkavuodet jouluna? postauksessa. Myös tänä vuonna kirjoitin mietteitäni joulusta. Tämän vuoden oivallus oli "Joulu on täydellinen kun siitä ei yritä tehdä täydellistä" Alla oleva kuva on Tampereelta yökerho Naiman ikkunasta otettu.

 

Olen tehnyt samanlaisia postauksia aiemminkin.

12 kuvaa vuodesta 2017

12 kuvaa vuodesta 2016

12 kuvaa vuodesta 2014

Tänä vuonna otin aiempaa vähemmän valokuvia kameralla. Kännykkäkuvia on sentään tullut räpsittyä. Monen blogikirjoituksen kuvat on kännykällä otettu. Blogikirjoituksia julkaisia reilusti vähemmän kuin edellisenä vuonna. En tykkää tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tykkään ottaa valokuvia ja blogi on minulle rakas harrastus. Niinpä haluaisin käyttää tulevana vuonna enemmän aikaa valokuvaukseen ja blogiin.


Rentoja ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Joulu on täydellinen kun siitä ei yritä tehdä täydellistä

Vietimme tänä vuonna joulun kotona. Niin olemme tehneet myös kahtena edellisenä vuonna. Toissa jouluna tosin olimme kotona vastentahtoisesti. Asuimme silloin väliaikaisesti kerrostalokolmiossa. Joulua ei missään tapauksessa pitänyt viettää väliaikaiskodissa. Pari päivää ennen aattoa sairastui ensimmäinen ja uuteen vuoteen asti meillä oltiin kipeitä. Kuumetta, influenssaa, flunssaa ja angiinaa. Uuden vuoden aattona vielä yksi lääkärikäynnin vaatinut allerginen reaktio antibiootista. Mies oli ainoa, jota mikään meillä pyörinyt tauti ei kaatanut sänkyyn. Äitini oli lentänyt miehensä kanssa jouluksi Espanjasta Suomeen. Meidän oli tarkoitus viettää joulu yhdessä Keski-Suomessa. Minä olin ainoa, joka äitiäni näin. Näimme pikaisesti Hartolassa huoltoasemalla aatonaattona, kun vaihdoimme paketit. Sain vähän jouluruokiakin äidiltä kotiin viemiseksi. Kirjoitin blogiin pari vuotta sitten Sairastuvan joulusta.

Mitä tautijoulu opetti

Tuon tautijoulun jälkeen olen alkanut suhtautua jouluun aiempaa rennommin. En enää yritä tavoitella täydellistä joulua. Ennen minulle oli tärkeää tehdä kaikki asiat jouluna oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä. Vasta pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää, ettei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua. Toki saa olla perinteitä, mutta tärkeämpää on yhdessäolo ja rentous kuin kynsin ja hampain joistain tietyistä tavoista kiinnipitäminen.

Tänä jouluna

Kyselin lapsilta ennen joulua, mitä he haluavat jouluna syödä. Vastaukseksi tuli makaronilaatikko, lihapullat ja kinkku. Niitä meidän joulupöydästä sitten löytyikin. Lisäksi oli erilaisia kaloja miehen ja minun toiveesta. Kylmäsavulohta, graavilohta, lohiterriiniä, lasimestarinsilliä, siikaviettelystä ja savulohiviettelystä. Itse leivoin saaristolaisleipää. Laatikoita ostettiin pienet annokset. Lapset eivät meillä laatikoita syö, ainoastaan esikoinen syö porkkanalaatikkoa. Minullekin riittää pienet nokareet, joten laatikoiden tekeminen itse olisi ollut turhaa.

Vietimme jouluaaton oman perheen kesken kotona. Ohjelmassa oli riisipuuroa aamiaisella, lumiukon ja joulurauhanjulistuksen katsominen. Jouluruokien jälkeen kävimme hautausmaalla. Matkalla näimme joulupukin. Tai oikeastaan kaksi. Joulupukki nousi toisen joulupukin auton kyytiin. Onneksi automme takalasit olivat jäässä, eikä niistä näkynyt selvästi ulos. Kun palasimme kotiin, niin joulupukki olikin jo käynyt tuomassa lahjat. Illalla kävimme yhdessä saunassa.

Joulupäivänä nukuimme pitkään ja iltapäivällä ajelimme Vierumäelle siskoni perheen luokse. Kokoonnuimme sinne isäni, hänen vaimonsa ja siskojeni perheiden kanssa. Kakun ja muiden herkkujen jälkeen pojat ja miehet lähtivät pelaamaan salibandya ja korista. Me naiset, tytöt ja kolme koiraa suuntasimme pulkkamäkeen.

Ja entä se kuusi sitten

Mies osti kaupan pihasta kuusen, jonka sai vähän halvemmalla toispuoleisuutensa vuoksi. Nyt kun tiesin jo etukäteen, että kuusessa on vikaa, niin en ole tarkastellut kuusta ollenkaan niin kriittisesti kuin yleensä etsien siitä vikoja. Nyt olen vain ihastellut kuusta ja nauttinut joulusta. Täydellinen kuusi siis!

Tapaninpäivänä. Koriksen pelaajan piti päästä jo Suurhallille korista pelaamaan. Mies ja kolme muuta lähtivät laskettelemaan. Minä nautin hiljaisesta kodista.

Aiemmat joulut

Meidän viime vuoden joulusta löytyy blogikirjoitus Jouluaatto 2017
Joulu 2015 vietettiin miehen suvun kanssa Mikkelissä.
Blogin arkistosta löysin vielä kirjoituksen vuodelta 2014. Olen jo silloin miettinyt Oikeaa joulua ja sitä, miten joulua kuuluu viettää.

 

 

Oliko sinulla hyvä joulu?

 

 

Mistä tunnistaa todelliset ruuhkavuodet jouluna?

Kaikilla tuntuu olevan paljon tekemistä ennen joulua. On siivousta, leipomista, lahjaostoksia ja joulujuhlia. Niin meilläkin. Joulunalusviikolla huomasin, että meillä on perinteisten joulupuuhien lisäksi muutakin muistettavaa ja tekemistä. Töiden, ostosten, siivouksen ja leipomisen lisäksi ohjelmaan kuului myös viime jouluna saatujen lahjakorttien käyttäminen. Emme ole ehtineet ja saaneet aikaiseksi käyttää lahjakortteja aiemmin tänä vuonna. Ja nyt nuo lahjakortit olivat uhkaavasti vanhenemassa.

Tiistaina kävin ystäväni kanssa syömässä Popot-nimisessä ravintolassa. Minun on pitänyt koko vuoden mennä sinne syömään miehen kanssa, mutta on jäänyt käymättä. Puhuin tilanteesta ystävälleni Petralle ja hän sanoi heti, että mennään syömään. Jokaisella pitäisi olla näin  toimelias ja helposti innostuva ja innostava ystävä. Petra raivasi omasta kalenteristaan tilaa ja lähti kanssani syömään ja kuulumisia vaihtamaan. Petran kanssa on muun muassa varattu viikonloppu Tallinnaan muutaman tunnin varoitusajalla (ja myöhästytty laivasta). Hauskaa on ollut aina!

Lauantaina oli toisen lahjakortin vuoro. Saimme miehen kanssa lahjaksi brunssin kahdelle kahvila Asemapäällikköön. Syksyllä olisin halunnut varata meille brunssia, mutta niitä järjestetään vain silloin tällöin ja brunssit varataan nopeasti täyteen. Minulle sanottiin, että voimme käyttää lahjakortin myös kahvilan muihin palveluihin.  Emme ehtineet koko syksyn aikana Asemapäällikköön. Vihdoin viimeisenä lauantaina ennen joulua kenelläkään ei ollut treenejä, turnausta tai muutakaan menoa. Kävimme miehen ja tyttöjen kanssa aamiaisella Asemapäällikössä. Pojat eivät halunneet mukaan. Aamupala kotona ja Fortnite kiinnostivat enemmän. Lahjakortista jäi saldoa käyttämättä maksettuamme aamiaiset, joten saimme vielä kaksi kakkupalaa ja berliininmunkit kotiin viemisiksi. Ystävällinen henkilökunta vielä hieman pyöristi hintoja alaspäin, niin lahjakortti riitti kaikkiin ostoksiin. 

Ei ollut ollenkaan huono idea katkaista joulunalusviikon kiireitä istahtamalla hetkeksi hyvässä seurassa hyvän ruuan äärelle. Aivan mahtavia lahjoja siis nämä lahjakortit vaikka viikko sitten kalenteria katsoessa näyttikin hieman epätoivoiselta kaikkien menojen yhteensovittaminen. Vielä jäi muuten pari HopLop-lippua välipäiville käytettäväksi.

Rentoa ja mukavaa joulua!


Ps. Onko muita, joilla meinaa tulla kiire lahjakorttien käyttämisessä?

Ideaparkista Omenan kautta Naimaan eli Kaksplussan blogiverkoston pikkujoulut

*Kaupallinen yhteistyö  #kppikkujoulut


Taas lähti hetkeksi parikymmentä vuotta iästä pois, kun Tampereelle matkustin. Taika ei ole pelkästään Tampereessa, vaikka ihana kaupunki onkin. Meillä oli nimittäin jo perinteeksi muodostuneet Kaksplus blogiverkoston pikkujoulut Tampereella.



Tällä kertaa aloitimme juhlat Lempäälän Ideaparkista, jossa pääsimme kokeilemaan Pirkanmaan tanssiopiston High Heels eli korkkaritanssituntia. Se ei ollut se hetki kun tunsin itseni nuoreksi ja notkeaksi. Hauskaa oli kuitenkin ja ihanan erilaista! Enpä olisi ikinä tuollaiselle tunnille mennyt ilman pikkujouluja ja nyt voisin jopa harkita meneväni uudelleen! Aikamoinen saavutus tunnin ohjanneelta mahtavalta ja energiseltä Manu Uimilta!

Tanssitunnin jälkeen maistuikin jo Lempäälän Subwayn tarjoamat subit ja Olvin sponsoroimat juomat. Suosikkini oli koivunmahlan ja mintun makuinen alkoholiton juoma. Istuskelimme meille varatun kokoustilan sohvilla, vaihdoimme kuulumisia ja tutustuimme toisiimme taas paremmin. Goodipackien lisäksi meille oli järjestetty arvontoja. Onnetar ei minua suosinut, mutta onnekkaat voittivat lahjakortin Ballot-vaateliikkeeseen, lippuja TiTi-Nallen taloon, kauratyynypehmolelun Lifeltä, Luin Livingin tuotteita ja Pentik-lahjakortin.

Illalla siirryimme taksilla ja autoilla Tampereelle. Meidän Tampereella yöpyvien yöpaikka oli Omena-hotelli, jolla olikin loistava sijainti illan menopaikkojen keskellä. Toiselta puolen haimme hampurilaiset, jotka nautimme hotellihuoneessa ja toiselta puolen löytyi yökerho Naima. Edellisestä käynnistäni yökerhossa onkin jo vierähtänyt aikaa. Tampereen Naima-baariin mennään hissillä ja sieltä on hienot näköalat. Kelpasi istuskella ulos katsellen, musiikkia kuunnellen ja siemailla samalla kuohuviiniä.

Aamiainen ei kuulu Omena-hotelliin, mutta vierestä löytyi Cafe Siilinkari, jossa oli tarjolla maukas buffet-aamiainen. Linja-autoasemakin löytyi lyhyen kävelymatkan päästä kotimatkaa varten. Rautatieasema olisi ollut myös lähellä.

Onneksi en enää ole parikymmentä vuotta nuorempi. Silloin olisi ehkä tullut juhlittua vieläkin pidempään ja raskaammalla kädellä. Nyt oli hauskaa loppuun saakka ja mukavaa oli myös seuraavana päivänä. Vaikka kyllä minä päiväunet kotona iltapäivällä nukuin.

Kiitos yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistivat meidän pikkujoulut!

Pirkanmaan tanssiopisto | Subway Lempäälä Ideapark | Ideapark | Omena-hotellit | Naima | Olvi | Blue House Oy | Medi Soft | Airam | Lush | Namitupa | Dermosil | Luin Living | Ti-Ti Nallen koti | Ballot | Life | Juhlahumua

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Kuusi-askarteluja lasten kanssa

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Viime viikonloppuna meidän tytöillä oli kaksi kaveria yökylässä. Minun ei tarvinnut juuri houkutella tyttöjä askartelemaan. Kaikki tulivat innoissaan keittiönpöydän ääreen, jossa meillä askartelut tehdään. Täytyy myöntää, että minulla oli oma lehmä ojassa ehdottaessani askartelua. Mielessäni oli tämä blogikirjoitus sekä ajatus, että tytöt tekisivät mallikappaleita erilaisista askarteluista hoitolapsille inspiraatioksi. Sen verran ohjasin askarteluja, että pyysin tyttöjä askartelemaan jotakin joulukuusi-aiheista. Ideoita etsimme yhdessä Pinterestistä. Sitä selaan muutenkin etsiessäni ideoita askarteluihin ja tekemiseen hoitolasten kanssa. Tämän postauksen askartelut ovat 2-10-vuotiaiden tekemiä.

Joulukortit on todennäköisesti jo lähetetty, mutta näillä ohjeilla voi askarrella vaikkapa pakettikortteja lahjoihin. Tai ihan vain viettää yhteistä aikaa lasten kanssa yhdessä puuhaillen.

Nämä ensimmäiset kuusiaskartelut onnistuvat pientenkin lasten kanssa ja näitä tehdessä kädentaidot kehittyvät. Ylärivin kuuset on koristeltu rutistetuilla silkkipaperipalloilla. Alarivin vasemmanpuoleiseen kuuseen piirsin kaksi viivaa, joihin lapsi laittoi tarroja. Oikeanpuoleisen kuusen koristeet on tehty sormiväreillä. Ohjeena lapselle oli painella sormella joulukuusenpalloja.

Pienikin lapsi saa maalattua kauniin taustan korttiin, kun valitaan kaksi toisiinsa sopivaa akryyliväriä ja niitä pursotetaan maalauspaperille. Lapsi sitten maalaa pensselillä valkoisen paperin peittoon. Ihan pienten lasten kanssa on turvallisinta käyttää sormivärejä. Pohjan kuivuttua kortiin voi liimata vaikkapa kuusia. Olen ostanut muistaakseni Tigerista korttipohjapaketin, jonka paperi on vesiväreille ja akryyliväreille sopivaa.

Pahvisia joulukuusia voi koristella kimalleliimalla. Nämä alarivin kortit sopivat vaikka pakettikorteiksi tai joulukortiksi.

Hieman isompien kanssa voi tehdä joulukortteja pahvista ja langasta. Piirsimme toiselle puolelle kolmion ja sopivin välimatkoin pisteitä. Lapset painelivat ensin pisteiden kohdalle reiät ja sitten pujottelivat erivärisiä lankoja rei'istä.



Kuusia tehtiin myös hamahelmistä. Lasten on helppo tehdä kuusia tähdenmuotoiselle alustalle. Silittäessä kannattaa pitää parsinneula lähettyvillä. Sillä voi tehdä reiän kuusen latvaan työn ollessa vielä pehmeä. Reiästä voi sitten pujottaa narun ja hamamelmikuusen saa vaikka koristeeksi joulukuuseen.

Ja viimeisimpänä mukaan vielä perinteinen vessapaperirulla-askartelu. Pakkohan perhepäivähoitajan on sellainenkin tähän postaukseen mukaan saada. Tässä joulukuusessa vessapaperirullan osa toimii kuusen jalkana. Kuusen jalan olisi voinut päällystää ruskealla paperilla, mutta meiltä sellaista ei nyt näihin askarteluihin löytynyt. Kuusi on koristeltu langalla ja kuusen tähdessä on kimalleliimaa.

Eilen blogiverkoston joulukalenterin luukku aukesi Nyt Heti-blogissa, sieltä löytyy 30 ideaa lapsen aineettomaan lahjaan.
Huomenna luukku aukeaa Julia Erica-blogissa.

Viime vuoden joulukalenteriluukussa blogissani askarreltiin myös lasten kanssa. Silloin kokeiltiin muun muassa silkkipaperimaalausta ja maalattiin vesiväreillä tuorekelmun kanssa.

Rentoa joulunodotusta!

#kestotyylihaaste

Olen nähnyt Instagramissa asukuvia #kestotyylihaasteeseen liittyen. Haasteen tarkoituksena on jakaa kuva omasta asukokonaisuudesta somessa ja laskea päällysvaatteiden yhteenlaskettu ikä. Ikä määrittää oletko

kestotyylialoittelija (0-4v)

kestotyyliedistyjä (5-14v)

kestotyylitaituri (15-24v)

kestotyyliguru (25v+)

Haasteen on aloittanut Suomen luonnonsuojeluliiton nuoret Tankkisll. Kannattaa käydä lukemassa kirjoitus Kestotyylin jäljillä. Vaatteita tuotetaan nykyään liikaa ja niitä käytetään vain hetki. Pikamuotia tuotetaan usein halpatyövoimalla, johon liittyvät ihmisoikeusrikkomukset ja lapsityövoiman käyttö. Pikamuoti ei ole siis luonnon eikä ihmisoikeuksien kannalta kestävä vaihtoehto. Tankkilaiset ovat halunneet kääntää uutuusajattelun päälaelleen. Entä jos muoti ei tarkoittaisikaan uusia vaatteita. Mitäpä jos tyylikästä olisikin se, että päällä on mahdollisimman vanhoja ja pitkään käytössä olleita vaatteita. Hienoa olisikin pitkä käyttöikä eikä uusi vaate.

Minä halusin lähteä tähän haasteeseen mukaan, vaikka minua ei kukaan ole haastanut. Haastetta tässä kyllä oli. Muun muassa se, että minun piti olla kameran toisella puolella eli kuvattavana. Mieskin pääsi osalliseksi tästä haasteesta. Hän joutui ottamaan asukuvia minusta. Täytyy myöntää, että en ehkä ole se helpoin malli.

En osannut valita vain yhtä asukuvaa, joten tein yhden instagram-kuvan sijaan kokonaisen blogipostauksen. Tässä on asuja noin viikon ajalta. Viikko oli poikkeuksellinen, koska siihen mahtui blogiverkoston pikkujoulut Tampereella, lukupiirin teatterimatka Helsinkiin, koululaisen luokan pikkujoulut ja kerholaisen päiväkerhon joulujuhla. Normaaliin viikkoonhan olisi kuulunut vain töitä ja treenikuskauksia.  



Tässä työ eli kotiasuni. Olen perhepäivähoitaja ja töissä käytän yleensä farkkuja tai collegehousuja. Talvisin melkeinpä aina collegehousuja, koska niiden päälle on nopea pukea ulkovaatteet. Nämä vuosi sitten Lidlistä ostamani legginssit, ovat ainoat legginssit, joita käytän.

Neule 4v
T-paita 3v
Legginssit 1v
Villasukat 5v
YHTEENSÄ 13v eli kestotyyliedistyjä

Tässä työasuni ulkona.

Takki 4v
Miehen vanhat toppahousut 4v
Pipo 1v
Lapaset 1v
Kengät 1v
Huivi (kirppikseltä) minulla 7v
YHTEENSÄ 18v eli kestotyylitaituri

Yläkuvassa olen lapsen luokan pikkujouluissa. Sen verran nolottaa tämä asukuvailu, että uskalsin mennä kuvattavaksi vasta sitten kun joulukuusen valot oli jo sammutettu ja kaikki muut olivat poistuneet eukkasalista.

Paita 3v
Toppi 2v
Farkut 1v
Kengät 2v
Laukku 2v
YHTEENSÄ 10v eli kestotyyliedistyjä

Tässä toisen työpäivän asu lapsen kuvaamana.

Paita 3v
Collegehousut 1v
Villasukat 4v
YHTEENSÄ 8v eli kestotyyliedistyjä

Lukupiirin naisten kanssa kävimme katsomassa Helsingin Kansallisteatterin Willensaunassa Kissani Jugoslavia-näytelmän. Esitys oli vaikuttava ja mieleen jäi erityisesti Ville Tiihosen tulkitsema kissa. Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa.

Villatakki 1v
Paita 0v
Farkut 1v
Kengät 2v
YHTEENSÄ 4v eli kestotyylialoittelija

Minulla oli etukäteen ajatus, että bloggaajien pikkujouluista saan ainakin hyviä asukuvia. Bloggaajien kesken, kun ei ole ollenkaan noloa ja epätavallista kuvata kaikkea mahdollista. Mutta kuinkas kävikään? Ainoat kuvat, jotka asustani on otettu räpsittiin Matleenan kanssa, kun pelleilimme kokoustilan pöydillä. Ei ihan sitä, mikä oli etukäteen visioni. Päästäkin kasvaa lamppu! Hauskaa meillä ainakin oli! Se onkin tärkeämpää kuin onnistuneet kuvat!

Paita 1v
Toppi 1v
Housut 1v
Kimono 0v
YHTEENSÄ 3v eli kestotyylialoittelija

Nuorimman kerhon joulujuhlaan pukeuduin valkoiseen jakkuun, jonka ostin vuosi sitten Bloggaajien pikkujouluissa.

Jakku 1v

Paita 1v

Toppi 1v

Farkut 0v

YHTEENSÄ 3v eli kestotyylialoittelija

#kestotyylihaaste ei ole mikään kilpailu, joten voittajia ja palkintoja ei ole. Tarkoitus on herättää ihmisiä ajattelemaan kulutustaan ja luontoa. Itse tunnen tyylini ja mieltymykseni nykyään sen verran hyvin, että hutiostoksia ei juuri tule tehtyä. Tällä hetkellä neuleita ja jakkuja on riittävästi, mutta paitoja niiden kanssa käytettäväksi ei niinkään. Kotivaatteitanikin olen päivittänyt viime vuosina. Oli oikeastaan pakko. Ihan kaikissa reikäisissä ja kulahtaneissa vaatteissa en enää kehdannut ottaa hoitolapsia aamuisin vastaan.

Eilen luin lehdestä, että Suomen Luonto-lehti on valinnut vuoden 2018 turhakkeeksi Pikamuodin. Suomen Luonto lehden (10/2018) mukaanaa vaateteollisuus kuormittaa ympäristöä ja sen hiilijalanjälki on suurempi kuin lento-ja laivaliikenteen yhteensä. Suomessa tuotetaan tekstiilijätettä yli 70 miljoonaa kiloa vuodessa. 80% jätteestä hyödynnetään energiajätteenä ja 20% menee kaatopaikalle. Maailmanlaajuisesti valmistetuista vaatteista peräti 70% päätyy kaatopaikoille ja poltoon. Eli todellakin on syytä lähteä mukaan #kestotyylihaasteeseen!

Oletko sinä kuullut #kestotyylihaasteesta?

Lähtisitkö mukaan ja jakaisit asukuvasi somessa?