Aiempina vuosina olen ihastellut instagramista kuvia auringonkukkapelloilta. Tuntui, että kaikki muut kävivät auringonkukkia kuvaamassa. Tänä vuonna pääsin itsekin auringonkukkapellolle ihastelemaan ja kuvaamaan. Tältä pellolta sai myös kerätä kukkia omaan käyttöön. Käyntimme pellolla oli nopea, sillä tytöillä oli jo kiire kotiin. Onneksi ehdin nappaamaan muutaman kännykkäkuvan.
Vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi, niin kyllä tämä syksyltä jo tuntuu. Koulut ovat alkaneet, minä aloitin uuden työn, harrastusten kesätauot ovat ohitse, ilmat ovat viilenneet ja pimeä tulee jo aiemmin. Minä käytän taas farkkuja ja meillä on jo ensimmäinen flunssa. Perheessämme jo kesä 2019 oli poikkeuksellinen, koska miehen jalka murtui ja hänellä oli kipsi jalassa 10 viikkoa. Perinteinen kesälomareissu Pärnuun ja Baltiaan jäi toteutumatta. Emme käyneet yhdessä edes uimarannoilla. Lintsin reissullakin mies istui penkillä jalka koholla, kun me muut kiersimme laitteissa.
Tänä kesänä lopetin työni perhepäivähoitajana. Ilmoittauduin työttömäksi ja ehdin olla vajaa pari viikkoa ilman töitä ennen kuin löysin työpaikan loppuvuodeksi. Olen valmistunut sairaanhoitajaksi 2000-luvun alussa. Suurimman osan työurastani olen ollut kirurgisilla vuodeosastoilla keskussairaalassa. 10 vuoden tauon jälkeen paluu vuodeosastolle ei houkutellut. Sairaalassa on paljon muuttunut kymmenessä vuodessa ja minä olen unohtanut paljon. Minun ei edes pitänyt palata keskussairaalaan, mutta toisin kävi. Takana on viikko töitä kahdessa vuorossa. Vuodeosastolle en palannut.
Lapseni eivät muista aikaa, jolloin olisin ollut kodin ulkopuolella töissä. Ei edes 14-vuotias esikoinen. Töihin paluuni oli siis muutos koko perheelle. En olekkaan enää joka ilta automaattisesti käytettävissä treenikuskauksiin. Minulla voi olla viikonloppuisin töitä. En tee arkisin hoitolapsille lounasta, josta riittäisi ruokaa myös päivälliselle.
Ensimmäinen viikko uutta arkea sujui hyvin. Ekaluokkalainen viihtyy koulussa ja iltapäiväkerhossa. Lapset pääsivät treeneihin. Mies teki etätöitä kotona, päivisin oli kuulemma ihana työrauha! Minulla on nyt vapaa viikonloppu. Mies ja esikoinen lähtivät jo perjantaina Kokkolaan säbän SM-karsintoihin. Minulla ja kolmella nuorimmalla ei ole suunnitelmia viikonlopuksi. Aloitimme viikonlopun herkuttelemalla jätskeillä. Perjantai-iltana kävimme uimassa ja saunomassa Herrasmannin leirintäalueella.
Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!
Sen verran on uusi arki vienyt voimia ja aikaa, ettei minulla ole tähän viikkopostaukseen suositella perinteiseen tapaan kirjoja, tv-ohjelmia, ravintoloita tai mitään muutakaan. Uuden työni inspiroimana suosittelen pesemään käsiä, huolehtimaan turvaväleistä ja pysymään kipeänä kotona.
Nämä minun viikkoraportit ovat olleet epämääräisellä tauolla. En oikein tiedä monta viikkoa on jäänyt välistä ja onko edes jäänyt? Blogger, jossa tätä blogia kännykällä kirjoitan uudistui ja en vielä ole tätä täysin omaksi tuntenut. Tästä tuli luultavasti parempi ja helpompi käyttää, mutta tämä vaatii pientä totuttelua. Totuttelua ja uutta on muutenkin edessä. Neljäs ja nuorin lapsemme aloitti tällä viikolla koulun. Onneksi koulut päästiin aloittamaan normaalisti. Lastemme koulussa uudet ekaluokkalaiset kävelevät silkkiportista koko koulun ja vanhempien katsoessa ja taputtaessa. Hyvää ja turvallista lukuvuotta kaikille koululaisille!
Tähän mennessä olen lähettänyt kaksi työhakemusta. Niitä tehdessäni en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.
Mistä asiakastietojärjestelmistä sinulla on kokemusta?
Tähän ei varmaan voi vastata, että osaan käyttää sujuvasti Instagramia ja teen omasta mielestäni hauskoja instastooreja.
Lääkeluvat, hygieniapassi, Sote-kortti?
Ei ole voimassa olevia lääkelupia, en siis saa antaa kenellekkään lääkkeitä. Silloin kun olen ollut viimeksi töissä ei lääkehoidon tenttejä tehty ollenkaan, saati viiden vuoden välein niin kuin käsittääkseni nykyään. Minulla ei ole hygieniapassia. Minun piti googlettaa Sote-kortti. Tarvitseeko edes sanoa, että minulla ei sitä ole.
Stefan Bremer (s. 1953, Helsinki) kuuluu Suomen merkittävimpiin ja tunnetuimpiin valokuvataiteilijoihin. Hän aloitti kuvaamisen jo teini-ikäisenä lehtikuvauksen parissa. Hän on opiskellut valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Pitkän ja tuotteliaan uransa aikana Bremer on osallistunut aktiivisesti näyttelytoimintaan yksityis- ja ryhmänäyttelyissä sekä julkaissut useita kirjoja.
