Lapset ovat tottuneet tähän uudenlaiseen arkeen. Etäopiskeluun on tullut rutiinia ja lapset suunnittelevat viikko-ohjelmansa varsin itsenäisesti. Alkuun lapset kapinoivat ja vastutivat perheemme yhteisiä metsäretkiä. Retkille lähteminen oli kiukuttelua ja valittamista, vaikka itse retket menivät mukavasti ja kaikilla oli hauskaa. Nyt en edes muista, milloin lapset olisivat vastustaneet yhteiselle retkelle lähtemistä. Päinvastoin he odottavat retkiä ja ovat ehdotelleet retkikohteita lähiluonnosta. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme yhden lapsen ehdotuksesta kävelyllä Tiirismaan televisio- ja radiomaston lähistöllä Hollolassa.
Viikonloppuihimme kuuluu myös yhteinen lautapeli-hetki. Osa lapsistamme vastusti niitäkin alkuun ja yhteisen, kaikille mieluisan pelin valitseminen tuntui olevan mahdotonta. Pelihetkienkin suhteenkin tilanne on muuttunut. Pelin valinta sujuu ilman draamaa samoin kuin itse peli. Toki välillä voi olla erimielisyyksiä ja hetkellisiä tunteiden kuumenemisia. Sen verran kilpiluhenkistä porukkaa meillä asuu.
Lapsemme ovat olleet pääsääntöisesti kotona, eivätkä he näe kavereitaan esikoista lukuunottamatta. Esikoinenkin näkee vain yhtä kaveriaan ja vain ulkona. Viime viikolla postiin saapui tyttärellemme tilaamani college-housut. Tyttö halusi mukaani housuja hakemaan. Samalla reissulla kävin viemässä roskia kierrätyspisteelle sekä hain kaupasta jäätelöt lämpimän päivän kunniaksi. Sanoin tytölle, että en aio ottaa häntä mukaan sisälle postiin tai kauppaan. Siitäkin huolimatta tyttö lähti mukaani. Kun olin hoitanut asiani ja palasin autoon harmittelin tytölle sitä, että hän joutui odottamaan yksin autossa. Arvaatteko, mitä tyttö vastasi?
"Ei ollut tylsää. Oli oikein virkistävää!"
Tyttö oli kuulemma nähnyt lähikauppamme parkkipaikalla kaksi ihmistä meidän kadulta sekä yhden tutun auton. Voi korona, mitä olet saanut aikaan! 10-vuotiaan mielestä on virkistävää istua lähikaupan parkkipaikalla. Pitäisikö tehdä kesälomareissu isomman automarketin parkkipaikalle?
Olemmekohan me eristäytyneet ja metsittyneet ihmiset ollenkaan valmiita siihen, että koulut yhtä-äkkiä avattaisiin ja mies menisi työpaikalle? Minä en toki menisi mihinkään, vaan hoitaisin edelleen hoitolapsia meillä kotona.
Viime viikolla laskimme miehen kanssa, että meillä menee normaalisita yli 200€ kuussa polttoaineeseen. Nyt korona-aikana rahaa polttoaineeseen on mennyt 38€ 1,5 kuukaudessa. Ruokakulujen kanssa onkin sitten käynyt päinvastoin. En edes uskalla ajatella, miten moninkertaisesti ruokakulut ovat nousseet.
Poikkeusajan plussat
+ Sisarukset ovat lähentyneet
+ Perheen yhteinen aika on lisääntynyt
+ Lapset tekevät enemmän kotitöitä
+ Lapset ovat oppineet uusia taitoja etäopiskelun myötä
+ Parisuhdeaika on lisääntynyt (ei toki kahdenkeskinen aika, mutta näemme toisiamme enemmän)
+ Minun ja miehen liikkuminen on lisääntynyt
Poikkeusajan miinukset
- Ei kavereita, sukulaisia
- Ei harrastuksia, turnauksia
- Ei matkoja
- Ei museoita, tapahtumia
- Oman ajan järjestäminen on hankalaa
- Koronan aiheuttama pelko ja ahdistus
- Ruutuaika on lisääntynyt
- Ruutuaika on lisääntynyt