Viikko 8 - viikko ennen lomaa otti kaiken irti ja näytti mitä on arki

Miten viimeinen viikko ennen lomaa tuntuukin aina niin raskaalta? On olo, ettei jaksaisi odottaa enää päivääkään loman alkua. Johtuuko se siitä, että tietää loman olevan tulossa? Tietää, että arkeen on tulossa pieni tauko. Varmasti sitä jaksaisi, jos lomaa ei olisi tiedossa.

Minulla oli viime viikolla viimeinen arkiviikko ennen lomaa. Tuntuu, että tuo viikko otti minusta kaiken irti. Maanantai alkoi sillä, että Verisuren vesivahdin pannuhuoneen anturi piippasi. Pannuhuone oli täynnä tavaraa. Niinpä tyhjensin pannuhuoneen tavaroista, vaikka minun olisi pitänyt olla jo pukemassa hoitolasten ja kuopuksen kanssa ulkovaatteita eskariin vientiä ja ulkoilua varten. Kun sain pannuhuonetta tyhjennettyä tavaroista selvisi, että kaukolämpölaitteesta tippui vettä lattialle. Meillä kävi lopulta putkimiehiä kolmena päivänä ja pari rikkimennyttä osaa satiin vaihdettua. Onneksi oli Verisure. En tiedä miten kauan putket olisivat saaneet vuotaa ennen kuin oltaisiin asia huomattu ilman tuota Verisuren vuotovahtia. 

Viikon kirjat

Viime viikon tunnelma ei ainakaan keventynyt kirjavalinnoillani. Kuuntelin kaksi tositarinaan perustuvaa kirjaa Auschwizin keskitysleiristä. 17 tuntia keskitysleirejä! Varmasti vaikutti myös mielialaani.

Kuuntelin Auschwizin tatuoijan parissa päivässä. Heather Morrisin kirjaa Lale Sokolovin uskomattomasta elämästä ei vain voinut jättää kesken. Sokolov toimi tatuoijana Auschwizissä eli hän tatuoi numeroita vankien käsiin. Morris on taitava tarinankertoja, joka kuvaa koskettavasti keskitysleirin kauhuja.

Hearher Morris on kirjoittanut Auschwizin tatuioijalle itsenäisen ja fiktiivisemmän jatko-osan nimeltä Cilkan tarina. Minulla oli epäilykseni tätä kirjaa kohtaan, mutta samalla tavalla tämäkin imaisi mukaansa. Cilka selvisi Auschwizistä, mutta häntä syytettiin leirin vapauttamisen jälkeen yhteistyöstä vihollisen kanssa. Niinpä hänet määrättiin vankileirille Neuvostoliittoon.

Rankat aiheet näillä hyvin kirjoitetulla kirjoilla. Suosittelen näitä jokaiselle. Etteivät ihmiset unohtaisi näitä historian hirveitä tapahtumia. Ja etteivät ne vain toistuisi.

Viikon museo

Kävin hoitolasten kanssa Lahden Hiihtomuseossa. Siellä oli mukavasti tekemistä myös lapsille. He pääsivät hyppäämään mäkihyppysimulaattorista, laskettamaan Mäkimatteja, ampumaan pistoolilla tauluun sekä suunnittelemaan omat lumilaudat. Museossa oli hiihtomuotia ja -välineitä menneiltä vuosikymmeniltä. Yksi kuuluisa laukkukin nähtiin. Pitääkin viedä myös omat lapset joku kerta Hiihtomuseoon.

Viime viikolla osallistuin kahteen vanhempainiltaan sekä yhteen kasvatuspiirin keskusteluiltaan. Kuljetin lapsia treeneihin, tein ruokaa ja kävin kaupassa. Kaiken tämän jälkeen koitti vihdoin odotettu loma! 

Minä ja toinen poika matkustimme Espanjaan äitini luokse. Muu perhe jäi tällä kertaa kotiin. 

Ihanaa uutta viikkoa! 

HupaLaatikko - hauskat ja helpot synttärit kotona

*Kaupallinen yhteistyö HupaLaatikko

Meidän teini ei ole viettänyt kaverisynttäreitä muutamaan vuoteen. Ei hän niitä tänäkään vuonna olisi viettänyt, ellen minä olisi törmännyt Instagramissa HupaLaatikon mainokseen. Pakko tunnustaa, ettei teini hyppinyt riemusta kuullessaan, että olin tilannut hänen synttäreilleen HupaLaatikon eli kotona pelattavan pakopelin. Teini, kun oli ajatellut jättää synttärit tänäkin vuonna juhlimatta. Minä olen ollut muutaman kerran pakohuoneessa ja kerran järjestänyt pakopelin lapsille ja muille uuden vuoden vieraille valmiiden ohjeiden mukaan. Teinillä on kokemusta pakopeleistä vain minun järjestämän uuden vuoden pelin verran. Emme siis voi sanoa harrastavamme pakopelejä.

Mikä HupaLaatikko oikein on?

HupaLaatikko on lasten pakohuonetta muistuttava vuokrattava pulmaseikkailu. Seikkailun ratkominen on hauskaa ja haastavaa tekemistä esimerkiksi lasten synttäreille. Vuokrattavan HupaLaatikon mukana tulee tarvittavat välineet ja ohjeet aikuiselle pelin järjestämiseen. Laatikoita on erilaisia ja eri-ikäisille suunnattuja. Pelit sopivat pelattavaksi erilaisissa tiloissa ja osa jopa ulkona. 

Pääsimme lopulta teinin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että juhlat järjestetään. (tyhmää!) Juhlissa oli tarjolla (ihan sama!) nacho-pelti, mutakakkua ja vaniljacremeä, popcorneja sekä karkkia. Netin kautta tilaamani vuokrattava HupaLaatikko tuli hyvissä ajoin ennen juhlia. Minulla oli mahdollisuus etukäteen tutustua laatikon sisältöön. Avasin laatikon kuitenkin vasta juhlia edeltävänä iltana, mutta se riitti. Ohjeet olivat selkeät. Juhlapäivänä hoitolasten päiväuniakaan valmistelin yhden hereillä olevan hoitolapsen kanssa pakohuoneen juhlijoita varten valmiiksi. Meillä oli hauskaa kun mietimme hoitolapsen kanssa sopivia piiloja muun muassa avaimille ja erilaisille vihjeille sekä pienelle aarrelaatikolle.

Olin valinnut pojan synttäreille Wazzaa-laatikon, jota suositellaan esiteineistä aina aikuisiin saakka. HupaLaatikolla on erilaisia pelejä eri-ikäisille. Pelit on tarkoitettu pelattavaksi pienissä ryhmissä, jotta kaikille pelaajille riittää sopivasti tekemistä ja pulmia ratkottavaksi. Isomman porukan voi vaikka jakaa kahteen osaan ja pelata pelit peräkkäin. Ennen juhlia minun tehtävänäni oli siis piilottaa muutamia asioita peliä varten huoneeseen, jossa aioimme pelata. Pelin alussa kerroin taustatarinan sekä sen, missä pelataan ja mitkä asiat eivät kuulu peliin. Pelin aikana olin mukana seuraamassa ratkaisun edistymistä, sekä tarvittaessa annoin vihjeitä.

Vieraat ja synttärisankari viihtyivät pelin parissa. Heiltä meni noin 40 minuuttia tehtävän ratkaisemiseen. Muutaman kerran annoin vihjeitä. Oli mahtavaa seurata teinien yhteistyötä! Eikä poikia haitannut yhtään, että äiti oli mukana. Olihan minulla rooli pelinohjaajana. Pikkusiskokin sai seurata poikien peliä. Ihan huippua oli myös se, että juhlia oli kestänyt 1h 40 minuuttia ennen kuin ensimmäinen kaivoi kännykkänsä esiin! Ihan jo siitä syystä voin suositella HupaLaatikkoa!

Kun kysyin osallistujilta mielipiteitä pakopelistä vastaukset olivat teinimäisen lyhyitä, mutta erittäin positiivisia! Oli kuulemma ollut kivaa! Tehtävät olivat kiinnostavia ja sopivan erilaisia. Ainakin yhdellä vieraista oli kokemusta myös muista pakohuoneista.

Eräs vieraista oli paketoinut synttärilahjan teeman mukaisesti.


Lisää tietoa:  Hupa.fi

Onko sinulla kokemusta pakopeleistä? 

Miltä kuulostaisi pakopelin pelaaminen kotona? 

Kaasu pohjassa eli viikko 7

Viime viikolla tapahtui paljon kaikenlaista. Monista asioista minun on tarkoitus kirjoittaa blogiin. En vain ole ehtinyt. Kun elämässä tapahtuu paljon ja olisi kiinnostavia aiheita, mistä kirjoittaa, niin ei oikein tunnu löytyvän aikaa kirjoittamiseen.

Blogiin on tulossa 

- Viikon ruokaostokset ja ruuat, mitä ostoksista tehtiin

- Pakopelisynttärit kotona, Hupa-laatikko

- Kotisiivous, pienyrittäjä vs siivousfirma

- Askarteluvinkki lasten kanssa

Tarvitaan vain aikaa kirjoittaa ja ottaa kuvia.

Mitä minä sitten viime viikolla tein, kun en aukaissut bloggeria kirjoittaakseni blogitekstejä. 

Viime viikolla

- Luin yhden kirjan loppuun sekä kuuntelin kaksi äänikirjaa

- Kuljetin lapsia treeneihin ja peleihin

- Opettelin toimitsijan töitä koriksessa 

- Kävin hoitolasten ja kuopuksen kanssa Radio- ja tv-museossa

- Osallistuin lukupiirin tapaamiseen

- Järjestin lapsen kaverisynttärit

- Kävin elokuvissa neljän tytön kanssa

Olihan meillä miehen kanssa myös kristallihäät eli 15. hääpäivä. Juhlinta ja huomioiminen jäi yhteen kuohuviinilasilliseen. Sekin olisi jäänyt juomatta ellei Alko olisi ollut yhdeksään saakka auki. Onneksi oli.

Viikon leffa 

Heinähattu ja Vilttitossu, Ärhäkkä koululainen

Tarina on minulle erittäin tuttu. Kirjaa on luettu meillä jo melkein kyllästymiseen asti. Elokuva ei silti ollut tylsää katsottavaa. Näyttelijät olivat hyviä. Puvustus ja lavastus iloisen värikästä. Eskarilaista häiritsi se, että Vilttitossulla oli siniset tossut. Olisi kuulemma pitänyt olla ruskeat! Eskarilaisen lisäksi minulla oli leffaseurana ystävänpäivänä kolme 10-vuotiasta tyttöä. Hekin viihtyivät ja tykkäsivät leffasta. 

Viikon kirjat 

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Eeva Kilpi: Unta vain

Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti? 

Näistä kolmesta kirjasta ehdoton suosikkini oli Eeva Kilven Unta vain. Kirja kertoo lähes 80-vuotiaasta Anna Mariasta, joka on asunut vuosia ulkomailla ja on naimisissa kanadalaisen Ronin kanssa. Samaan aikaan hänellä on ollut suhde suomalaiseen Jussiin. Anna Maria palaa yksin mökille Suomeen pohtimaan elämäntilannettaan, rakkautta ja vanhuutta. Kirjassa on kaunista kuvausta Suomen luonnosta sekä havaintoja ikääntymisestä. Tykkään Kilven runollisesta kirjoitustyylistä. 

Jenny Colganin uusia lukuja ja onnellisia loppuja kertoo kolmekymppisestä Nina Redmontista. Hän joutuu irtisanotuksi rakkaasta työstään kirjastossa, kun birminghamilainen kirjasto suljetaan. Nina päätyy Skotlantiin pakettiautoon perustamansa kirjakaupan omistajaksi. Tykkäsin, kun kirjoilla oli merkittävä asema kirjassa. Oli myös kiinnostavaa, että tapahtumat sijoittuivat Skotlantiin. Lupaavan alun jälkeen kirja paljastuikin ennalta-arvattavaksi rakkausromaaniksi. 

Ulla Fedscherin Rakas tiesitkö että olen psykopaatti? kiinnosti nimensä vuoksi. Oli pieni pettymys, että kirjan mies vaikuttikin vain valehtelevalta, kaksoiselämää elävältä paskiaiselta.

Tänä vuonna hoitolapset saivat minulta ystävänpäivänä perhoskortit + tikkarit. 

Mukavaa viikkoa ja ihanaa lomaa talvilomalaisille! 

Kristallihäät - 15 vuotta naimisissa

Mistä tunnistaa ruuhkavuodet? Vaikkapa siitä, että ehtii kirjoittaa blogiin hääpäiväpostauksen päivän myöhässä. Minusta tuntuu usein siltä, että olen koko ajan hieman jäljessä tai myöhässä. Paljon tapahtuu koko ajan. 15. hääpäivän eli kristallihäiden kunniaksi pieni muistelu menneeseen viiteentoista vuoteen.

15 vuotta naimisissa

Menimme naimisiin helmikuussa 2005. Kutsuimme häihin noin 80 vierasta. Häät olivat ajalle perinteiset hääleikkeineen ja seisovine pöytineen. Meidät ja häävieraat yllätettiin illalla ilotulituksella. 

2005-2010

- 3 lasta

- Kaksi muuttoa

- Muutimme Lahdesta Hollolaan rivitaloon ja rivitalosta paritaloon

- Mies vaihtoi työpaikkaa

- Minä sain vakituisen työpaikan sairaanhoitajana

- Osallistuimme ensimmäiselle parisuhdekurssille viidentenä hääpäivänä

2011-2015

- Harrastimme parisuhdekursseja ja olimme itsekin niillä puhumassa
- Pojat aloittivat salibandyn ja mies aloitti valmentajana

- Muutimme Lahteen rivitaloon

- Neljäs lapsi syntyi

- Esikoinen aloitti koulun

- Toinen lapsi aloitti koulun

- Aloitin työni yksityisenä hoitajana ja minulla oli kaksi hoitolasta

- Myimme rivarin ja muutimme väliaikaisesti kerrostalokolmioon
- Pojat pelasivat pari vuotta futista

2016-2020

- Irtisanouduin vakituisesta työpaikastani

- Muutimme nykyiseen kotiimme, omakotitaloon
- Tyttömme (lapsi nro3) aloitti futiksen

- Aloitin virallisesti yksityisenä perhepäivähoitajana
- Nuorempi poika aloitti koriksen ja lopetti salibandyn

- Kolmas lapsemme aloitti koulun

- Täytimme miehen kanssa 40. Meillä on kaksi viikkoa ikäeroa. 

Näiden vuosien aikana meillä ei ole ollut kovinkaan paljon kahden keskistä aikaa. Parisuhdekurssit olivat todella tärkeitä. Opimme tunnistamaan omia tunteitamme ja riitelemään rakentavasti. En tiedä olisimmeko tässä ilman noita monia kursseja, joista tuli hetkeksi meidän yhteinen harrastus.

Paljon on mahtunut näihin viiteentoista vuoteen. Toivottavasti yhteisiä vuosia on edessä paljon!

Sinua saattaisi myös kiinnostaa

Ajatuksia parisuhteesta ja parisuhdekursseista

Parisuhdetta hoitamassa

Talvi parissa päivässä eli viime viikon kuulumiset

Viime viikolla saapui talvi. Hetkeksi. Yritimme ottaa kaiken talvesta irti. Tytöt kävivät kolmena päivänä peräkkäin ulkojäällä. Minäkin luistelin lauantaina, vaikka jopa 6-vuotiaamme oli sitä mieltä, että retkiluistimeni ovat N O L O T ! Sen verran kokeilin kaverin hokkareita, että ostan itselleni todennäköisesti kaunoluistimet. Tosin ehkä vasta ensi talvena. Tämän päivän vesisade ei ole innostanut luistinkaupoille.

Ennen lauantaista parin tunnin luistelua kävin parin tunnin reippaalla kävelenkillä. Sekä yllä että alla oleva kuva ovat Messilästä kävelylenkin varrelta napattuja.

Sunnuntaina kävin autolla Messilässä hakemassa esikoista laskettelemasta.

Pakkasilla ehdimme jäädyttää hoitolasten kanssa vain pari vesivärillä värjättyä jääkimpaletta maitotölkkeihin. Joskus olemme tehneet näitä enemmänkin. Pelkkään veteen upotetut oksat näyttävät myös kauniilta.

Itse en ole laduille tänä talvena ehtinyt, mutta hoitolapset vein viime viikolla hiihtämään. Omat koululaiset hiihtivät koulussa viime viikolla ja eskarilainen eskarissa.

Nyt sataa vettä jo toista päivää. Viime viikon talviset urheilut ovat enää muisto vain. En voi  uskoa, että talvi olisi ollut tässä.

Viikon kirja

Viikonloppuna kuuntelin loppuun Riina-Maria Metson tietokirjan Miksi se ei vain lähde? Kirja kertoo Metson omista kokemuksista väkivaltaisista parisuhteista sekä hänen haastattelemiensa naisten kokemuksista. Kirja avasi minulle uusia näkökulmia. Pakko tunnustaa, että minäkin olen miettinyt, mitä vikaa on naisissa, jotka joutuvat väkivaltaisiin parisuhteisiin. Kirjasta opin, että usein on vain huonoa tuuria, että nainen joutuu väkivaltaiseen parisuhteeseen. Hänellä on voinut olla jopa liian turvallinen elämä. Hän ei tunnista varoitusmerkkejä väkivallasta. Koskettava lukukokemus tämä kirja. Suosittelen! Kirjassa on myös ohjeita, mihin ottaa yhteyttä, jos joutuu väkivallan kohteeksi parisuhteessa.

Mukavaa uutta viikkoa! 

Apua, mitä me nyt syödään eli pikaisia kotiruokia

Välillä meidän suunnitelmallisen epäsuunnitelmallisessa keittiössä iskee paniikki, mitä me nyt syödään? Ruokaa ei ole mietitty valmiiksi, kaupassa ei ole käyty ja aikaakin on vähän. Miten tällainen edes on mahdollista, kun ruoka-aika on kuitenkin joka päivä kaksi kertaa. Asian ei pitäisi enää yllättää näin monen äiti/kotiäiti/perhepäivähoitaja-vuoden jälkeen. Välillä jouduin kuitenkin kehittelemään nopeasti jotain kaapista löytyvistä aineksista. Aina ei voi kurvata kaupan einesosastolle tai pikaruokaravintolaan. Niihinkin tulee toki välillä sorruttua oman perheen kanssa.

Joku aika sitten iski taas, "mitä ihmettä me syödään?"-hetki. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Me Naisia ja nähnyt siinä mainoksen nuudeli-kaaliwokista. Meidän jääkaapista löytyi kaalia ja kuiva-ainekaapista nuudelia sekä soijarouhetta. Lounas pelastettu! Ruoka valmistui puolessa tunnissa.

Tämä soveltaminen sai minut pohtimaan asioita, jotka helpottavat hetkiä, kun kaapissa ei oikein ole mitään ja ruokaa pitäisi saada nopeasti pöytään.

Meidän perheen hyväksi havaitut vinkit 

- Pakastimesta löytyy usein:

• Leipää
• Kanaa tai jauhelihaa
• Kaupan pinaattikeittoa
• Pieni annos valmista ruokaa
• Valmiiksi pilkottua sipulia Minigrip-pussissa
• Pakastevihanneksia

Ostan leipää välillä tehtaanmyymälästä ja pakastan osan. Aina ei siis tarvitse lähteä kauppaan, jos leipä on loppu. Sama asia kanan ja jauhelihan kanssa. En kuitenkaan hamstraa pakkaseen kovin suuria määriä ruokaa. Ettei se vain unohdu pakkasen syövereihin ja jää käyttämättä. Pinaattikeitto kananmunan kanssa on nopea eines. Eikä käsittääkseni ihan epäterveellisimmästä päästä. Joskus pakkasesta löytyy pieni annos valmista ruokaa kiireessä lämmitettäväksi. Vaikkapa treeneihin lähtevälle lapselle. Ruuan valmistusta nopeuttaa valmiiksi pilkottu sipuli. Pakastan välillä sipulia kiireisiä ruuanlaittohetkiä varten pieneen pussiin.

- Kuiva-ainekaapista löytyy

• Soijarouhetta/suikaleita
• Tonnikalaa
• Tomaattimurskaa
• Pastaa
• Riisiä
• Nuudeleita

Soijarouhe säilyy pitkään. Käytämme sitä välillä jauhelihan korvikkeena tai jatkeena. Tonnikalapasta maistuu lapsille. Tonnikala sopii myös uuniperunoiden täytteeksi. Nuudelit ovat etenkin lasten mieleen. Lapset syövät niitä esimerkiksi ennen treenejä. Treenien jälkeen he syövät varsinaisen päivällisen. Koululaiset osaavat keittää nuudelit itse. Sekaan laitetaan, mitä jääkaapista löytyy. Eilen esimerkiksi edellisenä päivänä uunissa paistettua kanaa.

Nopeasti valmistuvia ruokia

- Tonnikalakastike + pasta
- Pestokana + riisi
- Munakas
- Linssi-porkkanakastike + riisi
- Savulohipasta
- Sosekeitto

Jos minulla on joitain tiettyjä aineita kaapissa esimerkiksi linssejä ja porkkanaa, niin kyseisten aineiden googlaaminen voi auttaa löytämään reseptin, jota kokeilla. Lapset ovat yllättäen tykänneet linssi-porkkanakastikkeesta. Resepti on yhden googlailu-kerran tulos ja se on jäänyt

Muutamia arkisia reseptejä

Linssi-porkkanakastike

2 porkkanaa raasteena

1 sipuli

Valkosipulin kynsi

Kasvisliemikuutio

6 dl vettä

1-2 dl punaisia linssejä

Kermaa

Jauhoja suurustamiseen

Currya, suolaa

Hauduta porkkanaraastetta ja sipuleita öljyssä/voissa. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää huuhdotut linssit kiehuvaan nesteeseen. 

Kypsennä noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä.  Suurusta kastike jauhoilla. Lisää kerma ja mausta. Tarjoa riisin kanssa. 

Tonnikalapasta

Pastaa

Sipulia

Tonnikalaa 2 tlk

Tomaattimurskaa 1-2 tlk

Kermaa 2-4dl

Sitruunapippuria, kuivattua tilliä, suolaa

Juustoraastetta tarjoiluun

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota sipulit, lisää tonnikala, tomaattimurska ja mausteet. Lisää lopuksi kerma. Annoksen päälle juustoraastetta. 

Pestokana

Riisiä

Marinoimattomia kanasuikaleita

Pestoa

Maissia

(Aurinkokuivattuja tomaatteja)

Paista kanoja tilkassa öljyä. Lisää pesto. Noin purkillinen pestoa paketilliseen kanasuikaleita. Kun kanat alkavat olla kypsiä lisää reilusti pakastemaissia ja aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (n. 10 kpl). Paista kunnes maissit ja kana ovat kypsiä. Tarjoa riisin kanssa.  

Savulohipasta

Pastaa
Kylmäsavulohta siivuina (1 pkt)
Sipulia
Kermaa 3-4 dl
Kuivattua tilliä


Kuullota pilkottu sipuli. Leikkaa savulohisiivut pieniksi paloiksi ja lisää pannulle ja kypsennä. Lisää reilusti kermaa. Mausta. Tarjoa pastan kanssa.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

Perhepäivähoitajan ruokapöydässä
- Sisältää mm. useamman viikon ruokalistoja

Mitä me taas syötäisiin?
- Vinkkejä arkiruokiin

Lapset mukaan ruuanlaittoon ja tarjoiluun - vinkit hampurilaisjuhliin

Kun lapset saavat päättää, mitä syödään

Mikä on sinun vinkkisi arkista ruuanlaittoa helpottamaan? 

Wannabe kulttuurimuikkeli - museokortin avulla tavoitteeseen

Niin kauan, kun muistan olen tykännyt museoista ja taidenäyttelyistä. Silti käyn niissä todella harvoin. En aina edes joka vuosi. Kun kuulin ensimmäistä kertaa museokortista ajattelin hankkia sen. Olin varma, että museokortti innostaisi minua käymään museoissa. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin sain hankittua museokortin. Viime viikonloppuna ostin itselleni museokortin. Saa nähdä kuinka monessa museossa tulee käytyä vuoden aikana.

Anu Tuominen

Mikä on museokortti?

Suomessa on 300 museota, joihin pääsee museokortilla. Tällä hetkellä museokortti maksaa 69 euroa ja se on voimassa vuoden. Pääsymaksut museoihin vaihtelevat. Viime viikonloppuna kävin Kiasmassa, normaalihintainen pääsymaksu sinne on  15 euroa. Lisäksi kävin Helsingin Taidehallissa. Taidehallin pääsymaksu on 14 euroa. Jokin aika sitten silmiini osui uutinen, että museoiden pääsymaksut olisivat nousseet museokortin yleistymisen seurauksena.

Anu Tuominen

Museoita, joissa haluaisin vierailla

Lapset haluaisin viedä Tampereella olevaan Muumimuseoon. Tampereella olevaa pelimuseota on myös suositeltu meidän perheelle. Ehkäpä pitäisi suunnitella perheen kesäretki Tampereelle. Helsingissä haluaisin käydä Amos Rexissä. Olin ajatellut käydä siellä viime viikonloppuna olessani Helsingissä, mutta Amos Rex oli kiinni. Hämeenlinnassa minua kiinnostaisi Vankilamuseo, mutta se näkyy olevan auki vain kesäisin. 

Outi Pieski

Kiinnostavia linkkejä

Tietoa Museokortista

- Täältä löydät ne 300 museota, joihin kortilla pääsee.

Lasten kanssa museossa - Radio- ja Tv-museo

- Museo, jossa lapsetkin viihtyy (Lahdessa)

Tykkäätkö käydä museoissa? Mikä on lempimuseosi? Mitä museota suosittelisit minulle ja meidän perheelle? 

Värikäs viides viikko

Viime viikolla äitini oli meillä muutaman päivän. Hän tuli Espanjasta meitä tapaamaan ja tarkoitus oli tehdä yhdessä kivoja asioita. Kuopus oli kuumeessa ja kipeä. Äitini hoiti kuopusta ja minä hoitolapsia. Äitini teki ruuat ja oli iltaisin kotona. Minä ja mies kuljetimme lapsia treeneihin ja minä kävin vielä vanhempainillassa. Että sellainen Suomen loma oli äidilläni. Äidistäni oli todella suuri apu näissä arjen kiireissä.

Viikon kirja 

Anneli Kanto, Viisi villiä Virtasta-kirjasarja

Luin useamman Viisi villiä Virtasta-kirjan kuopukselle hänen ollessaan kipeä. Kirjan tarinat viihdyttävät myös aikuista. 6-vuotias tyttömme fanittaa Virtasia niin paljon, että piirsi Virtasen lapsista kuviakin. Yllä olevassa kuvassa ovat kaikki villit Virtaset. Viisi villiä Virtasta-kirjat on kuvittanut Noora Katto. Kuvitukset ovat myös minun ja kuopuksen mieleen. 

Lasten sairastelut ja tautien pelko aiheuttivat pientä jännitystä viikkoon. Olimme nimittäin varanneet miehen kanssa huoneen Hotelli Katajanokasta lauantai-sunnuntai yöksi. Kuopus parantui eivätkä muut sairastuneet nuhaa pahemmin. Pääsimme siis miehen kanssa viettämään vuorokauden kahdestaan. Viikonloppu alkoi Ikeasta. Sitten veimme tavarat hotelliin ja lähdimme ratikalla keskustaan. Kävimme Kiasmassa ja syömässä. Seuraavana päivänä kävimme Helsingin Taidehallissa katsomassa Anu Tuomisen näyttelyn Huomenna tänään on eilen. 

Kuvassa on Outi Pieskin teos Meidän maa, meidän väreillä. Kuorittuihin pihlajantaimiin on sidottu saamelaispuvun huivin hapsuja.

Neuloosi on palannut. Kirjoneulesukat etenee, vaikka purkamaankin olen joutunut.

Mukavaa helmikuista viikkoa!

Tammikuu 2020

Tammikuussa

- Kävin Myllysaaressa kävelyllä kuopuksen kanssa

- Tein keppijumppaa saadakseni niska-ja selkäjumeja laukaistua

-Kävin elokuvissa 13-vuotiaan esikoisen kanssa katsomassa mustan satiirin nimeltä Jojo Rabbit

- Kuopuksen tuleva opettaja selvisi, valinta ilahdutti meitä 

- Kävin matkamessuilla ystäväni kanssa

- Vuoden tauon jälkeen kaivoin langat ja puikot esiin

- Osallistuin kasvatuspiirin keskusteluun

- Vein hoitolapsia ja omiakin lapsia luistelemaan Lahden torin tekojäälle

Ps. Jos ihmettelet, mitä on Kasvatuspiiri?

Tammikuun kirjat

Tammikuussa luin 2 kirjaa ja kuuntelin 4 äänikirjaa.

True Crime kirjallisuuteen tutustumistani jatkoin Mikko Gustafssonin, Janne Huuskosen ja Ville Tiihosen kirjalla: Kultainen vasikka, Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa. Kirja vilisi ihmisiä ja rikollisliigoja, joista en ollut kuullutkaan. Moneen vuoteen en ole juuri ikäviä uutisia halunnut lukea. Nyt yritän kuroa tätä aukkoa tietämyksessäni. Miksi? Sitä en tiedä itsekkään.

J.P. Ahosen Villimpi Pohjola: Valomerkki on nuorista aikuisista kertova sarjakuva. Upeat piirrokset ja hauskat ja oivaltavat jutut. Minun oli vaikea tunnistaa kirjan naisia toisistaan. Luin kirjan Aikuisten lukudiplomiin.

Cristina Sandun Vesileikit oli lyhyt kirja, joka jätti paljon kertomatta. Omassa päässäni täytin nämä aukot. Vaikuttava kirja, jota jäin miettimään myös lukemisen jälkeen. 

Hoitolasten kanssa kuunneltiin Tove Janssonin Taikatalvea ennen päiväunia. Ihastuin kirjan kerrontaan ja kuvauksiin.

Essi Kummun Hyvästi pojat jäi melkein kesken. Ärsyynnyin kirjan kertojan ja hänen teini-ikäisen tyttönsä suhteesta. Eivät teinit ole niin kauheita kuin kirjassa kuvataan. Tai ehkä ovatkin, jos heitä kohtelee huonosti!

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on puhuttanut ihmisiä paljon nyt alkuvuodesta. Kirja tempaisi minut heti mukaansa. Lukiessa mietin paljon omaa kasvuani naiseksi ja äidiksi. Sain siis myös terapiaa Bookbeatin kuukausimaksun hinnalla.

Lukuavoitteenani tänä vuonna on suorittaa Aikuisten lukudiplomi. Lisäksi osallistuun hyllynlämmittäjät 2020 haasteeseen eli luen omasta kirjahyllystä lukemattomia kirjoja. Kirjojen kokonaismääräksi minulla on tavoitteena 80 kirjaa.

Blogissa tammikuussa

Julkaisin tammikuussa 11 kirjoitusta. Viisi eniten luettua kirjoitusta olivat: 

1. Perhepäivähoitajan ruokapöydässä

Kirjoituksessa kerroin siitä millaista ruokaa teen hoitolapsille. Postauksessa on myös ruokalistoja useammalta viikolta.   

2. Pupusukat + linkki ohjeeseen

Vanha postaus pupusukista jatkaa jo tuttuun tapaan blogin viiden luetuimman postauksen joukossa. 

3. Lempiruokaviikko

Kirjoitus muutaman vuoden takaa kertoo siitä, kun hoitolapset ja omat lapset saivat valita viikon ruuat. Suosittelen kokeilemaan, jos lapset usein valittavat miksi ei ole mitään hyvää ruokaa. Tai jos kyllästyttää miettiä, mitä me taas syötäisiin. 

4. Tavoitteet vuodelle 2020

Kuukauden neljänneksi luetuimmassa kirjoituksessa kerroin itselleni asettamistani tavoitteista. Tarkoituksenani on muun muassa vähentää perheemme ruokahävikkiä, lisätä liikuntaa, lukea kirjoja, löytää uusi työ ja iloita elämästä. 

5. Arki alkoi, taas mennään!

Viiden luetuimman kirjoituksen joukkoon pääsi tällä kertaa yksi viikkokatsaus. Näitä kirjoittelen lähinnä itselleni muistiin. Toki yritän nostaa näihin koosteisiin asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa myös blogini lukijoita. 

Kiitos tammikuu! 

Tervetuloa helmikuu!