Esikouluun suoraan kotihoidosta

Meidän perheen nuorin aloitti tänä syksynä esikoulun. Sisaruksistaan poiketen hän ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Minulla on ollut hoitolapsia siitä asti, kun kuopus on ollut kaksi vuotta. Tyttö on siis tottunut jakamaan kotona sekä lelunsa että minun huomioni. Tämä hoitokuvio on mennyt kivasti. Hoitolapset ovat olleet tytön kavereita ja heitä on aina odotettu innolla hoitoon tulevaksi. Toki pieniä erimielisyyksiä on joskus ollut, mutta nehän kuuluvat elämään. Viime vuonna hän kävi kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa, joka kesti kolme tuntia. Muuten hän on ollut aina kotona minun kanssani.

Kuva: Pixaby

Tyttö on ollut elämänsä aikana harvoin yökylässä tai muiden hoidossa. Noin kerran vuodessa olemme tehneet jonkin pienen reissun miehen kanssa ilman lapsia. Silloin nuorin on ollut yleensä isovanhempien hoidossa. Viime talvena tyttö halusi lopettaa jalkapallon. Harrastuksen, jonka hän ehdottomasti halusi kesällä aloittaa. Samaan aikaan hän lopetti myös kyläilyt kavereiden luona. Hän ei enää halunnut mennä edes kaverisynttäreille ilman meitä vanhempia. Tyttö jätti kivatkin menot mielummin väliin, kun olisi mennyt ilman vanhempia. Kavereiden kanssa hän toki mielellään leikki, hän vain halusi kaverit meille leikkimään. Emme ole keksineet tähän muuttuneeseen käytökseen muuta syytä kuin normaalit ikään ja kasvamiseen liittyvät vaiheet.

Minua kieltämättä hieman jännitti lapsen esikoulun aloittaminen. Olin ilmoittanut tytön kokopäiväiseksi esikoiluun. Hänen piti siis myös osallistua päivän lepohetkeen eli "nukkua päiväunet". Kotona tyttö ei ollut enää vuosiin nukkunut päiväunia. Päiväkoti, jossa lapsemme aloitti esikoulun ennestään tuttu. Kolme isompaa sisarusta ovat käyneet samassa päiväkodissa esikoulun. Isommat muistelevat eskariaikojaan aina positiivisena kokemuksena. Onneksi! Se tietenkin vaikutti myös nuorimman odotuksiin eskarin suhteen. Hän oli kuullut pääsääntöisesti pelkkää hyvää tulevasta eskarista. Isommat ovat olleet esikoulussa puolipäiväisiä.

Kuva: Pixaby

 



Totta kai esikoulun alku jännitti myös tulevaa esikoululaista. Kesällä aihe oli niin tulenarka, ettei siitä saanut edes puhua. Esikoulun alun lähestyessä lapsi otti jo asiaa yhä useammin puheeksi. Ensimmäisellä viikolla esikoiluun meno itketti tyttöä aamuisin. Häntä harmitti edessä oleva päivälepo. Tyttö olisi halunnut sanoa monta kertaa "heihei" ja halata. Pyrin sanomaan yhdet heipat ja poistua paikalta. Vein tytön esikouluun hoitolasten kanssa ja jatkoin päiväkodilta ulkoleikkeihin hoitolasten kanssa. Tuntui ristiriitaiselta viedä oma lapsi surullisena hoitoon ja viettää päivä hoitolasten kanssa. Tunsin huonoa omaatuntoa myös oman lapsen kokopäiväisyydestä. Aikataulullisesti olisimme periaatteessa voineet hakea tytöt kotiin heti lounaan jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ajattelinkin, että syksyn mittaan vaihdan tytön puolipäiväiseksi. Sitä en tosin todellakaan sanonut lapsen kuullen ääneen. Iltapäivällä kun haimme esikoululaisen hoitolasten kanssa meitä oli aina vastassa hyväntuulinen tyttö. Hänellä oli ollut mukava päivä. Korkeintaan hän kysyi, miksi tulimme niin aikaisin.

Toisella viikolla tyttö meni jo innoissaan eskariin. Hän jopa odotti päiväuniajan nukahtamis- ja heräämissatua. Hän ei ole vielä käsittääkseni nukahtanut, mutta lepäilee. Tyttö on sanonut minulle monta kertaa, että haluaa ehdottomasti olla kokopäiväinen, koska päiväkodissa on niin kivaa. Hän jopa kysyi, että miksi ei ole päässyt päiväkotiin jo ennen esikoulua!

Oma työni perhepäivähoitajana on helpottunut sen myötä, kun oma lapsi jäi pois ryhmästä. Haastavin vuosi tässä työssä oli juurikin viime vuosi. Vuosi ennen esikoulua. Tuntui, että oma lapsi alkoi jo kaivata jotain muuta. Hän ei aina tiennyt onko iso vai pieni. Nyt elämä tuntuu tasaisemmalta hänen osaltaan kuin vuosi sitten. Mielestäni oli hyvä, että hän kävi viime vuonna kerhossa muutaman kerran viikossa. Se oli hyvää harjoittelua esikoulua varten. Itse en koe mitenkään haikeana sitä, että nyt nuorinkin lapsi on lähtenyt kodin ulkopuolelle. Olen vain onnellinen, että hän pääsee käymään saman esikoulun kuin isommat. Uskon, että hänellä tulee olemaan mahtava vuosi esikoulussa! Todennäköisesti itken liikutuksesta (mahdollisesti jopa räät poskilla) tulevassa lyhtyjuhlassa, joulujuhlassa ja erityisesti kevätjuhlassa!

Onko teillä esikoululaisia?

Viikko 34 - metsänrauhaa ja legoterapiaa

Ajattelin ottaa hoitolasten kanssa käyttöön säännöllisen viikko-ohjelman. Viime viikolla leivoimme, teimme metsäretken ja kävimme perhekerhossa. Alustavasti ajattelin seuraavanlaista viikko-ohjelmaa:

Maanantaina maalausta
Tiistaina leivontaa
Keskiviikkona metsäretki
Torstaina perhekerho
Perjantaina satujumppa/ liikuntatuokio ja kerran kuussa kirjaston satutunti

Ohjelmaan on otettu vaikutteita Steiner päiväkodista, jossa kuopuksemme on esikoulussa.

Maanantaina sain postissa tytöille Lego Friends-paketin. Muutaman päivän 9-vuotias kokosi lego laivaa ja koko viikko leikittiin tällä laivalla. Uudet legot innostivat myös kaivamaan vanhat legot esiin. Niitä on lajiteltu ja koottu. Minä olen viettänyt pitkiä aikoja legoja lajitellen. Se on muuten yllätävän rentouttavaa. Unohtakaa värityskirjat ja lajitelkaa legoja!

*Lego saatu Instagram näkyvyyttä vastaan

Kuudesluokkalainen vietti viikon Kilpisjärvellä leirikoulussa. Saimme häneet kotiin lauantaiyönä kolmen jälkeen. Koko viikon nautimme upeista maisemakuvista, joita mukana olleet vanhemmat lähettivät Whatsappin välityksellä.

Sunnuntaina uimme, saunoimme ja söimme viimeisen kerran tänä kesänä Herrasmannin leirintäalueella. Sää oli vielä ihanan kesäinen. Mieskin pääsi ensimmäistä kertaa uimaan tänä kesänä. Mies mursi jalkansa kesäkuun alussa. Kesäkuussa kirjoitin meidän muuttuneista kesäsuunnitelmista.

Aurinkoista viikkoa!

Ensimmäinen arkiviikko - Wilmaviestejä ja juhlia

Viime viikolla se sitten vihdoin alkoi, arki! Nuorin aloitti eskarin ja isommilla alkoi kolmas-, kuudes- ja seitsemäs luokka. Wilmaan on alkanut taas tulla viestejä. On retkiä, huilun ostoa ja käytöksessäkin parannettavaa.

Viikon kirjat

Helmi Kekkonen, Olipa kerran äiti

Maja Lunde, Sininen

Kaverin suosituksesta kuuntelin Helmi Kekkosen Olipa kerran äidin. Alkuun ajattelin, että kirja ei olisi enää minulle sopiva. Neljä lasta synnyttäneenä ja kouluun sekä eskariin lähettäneenä vauvajutut ja raskaudet eivät voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Herätti ajattelemaan ja hieman muistelemaankin.

Äänikirjana kuuntelin myös Maja Lunden koskettavan ja ilmastoahdistusta lisäävän kirjan nimeltä Sininen. Kirja kertoi todentuntuisen ja mahdollisen tarinan siitä, mitä tulevaisuudessa voi olla luvassa vesipulan ja kuivuuden iskiessä. Etelästä lähdetään ilmastopakolaisiksi kohti pohjoista. Kirjassa kerrotaan 2040-luvulla elävästä Davidista ja 2017 vuotta elävästä Signestä. Äänikirjassa oli ilahduttavaa, että päähenkilöillä oli eri lukijat.

Viikon juhlat

Ystäväni otti lastensa kanssa takaisin tytönimensä. Osittain vitsistä lähtenyt nimiäisajatus toteutettiin ja ystävä järjesti juhlat aikuisille ja lapsille. Paikalle tuli yli 30 ihmistä. Olipa kiva viikonlopun aloitus. 

Viikon retki

Lauantaina lähdin toisen ystäväni kanssa retkelle Pulkkilan harjulle ja Vääksyyn. 

Ilma oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Maisemat olivat kauniita. Kävely ja keskustelut tekivät hyvää. Ystäväni innostui uimaankin, mutta minä olin tylsä ja nuhaani vedoten jätin uinnin väliin.

Kuudesluokkalainen lähti sunnuntaina luokkaretkelle Kilpisjärvelle. Minä olin jo ilmoittautunut mukaan retkelle, mutta peruin lähtöni ennen kesälomaa. Hieman ehkä kaduttaa. Toisaalta eskarin aloitus on ollut sen verran iso asia nuorimmalle, että ehkä näin on parempi. Mieskin on vielä jalka kipsissä. Tämä luokkaretki vain lisää tänä vuonna alkanutta matkakuumettani Lappia kohtaan. Enpä olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitella haaveilevani Lapista!  

Ensimmäisestä oikeasta arkiviikosta selvittiin, vaikka välillä tuntui raskaalta.

Mukavaa viikkoa! 

Viikko 32 - kohti arkea

Viime viikolla minä ja mies aloitimme työt. Lapset jatkoivat vielä lomailua. Asiassa oli hyviä puolia. Lapset saivat jo pikku hiljaa totutella arjen rytmeihin, mutta silti olla vielä lomalla.

Toisaalta olisihan se ollut mukava vielä yksi viikko lomailla yhdessä. On myös hermoja koettelevaa, kun itse on töissä ja lapset lomailee. Minulla oli viime viikolla vain yksi hoitolapsi. Toisaalta helppoa ja kevyttä. Toisaalta turhauttavaa hoitaa vain yhtä. No, omat lapset olivat siis kotona ja elämää ja touhua riitti. Saatoin kyllä muutaman kerran laskea päiviä koulun ja eskarin alkuun...

Viime viikolla luin yhden kirjan. Meillä oli lukupiirin kirjana Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja. Kirja oli maaginen ja traaginen. Kirjassa kolmen ihmisen elämät yhdistyivät yllättävällä tavalla. Minä olin lukijana välillä myös hieman eksyksissä. Olisi tehnyt mieli lukea joitain kohtia uudestaan. Kirjan selailu vaan ei ollut niin helppoa, kun kyseessä oli E-kirja. Ehdottomasti suosittelen lukemaan!

Kävimme metsäretkellä keräämässä viimeiset materiaalit 9-vuotiaan koulun kesätehtävää varten. Kuluneena kesänä tulevien 3-luokkalaisten piti kasvimaanhoidon lisäksi rakentaa jonkinlainen asumus luonnonmateriaaleista. Samalla retkellä otime myös muutaman Barbie-kuvan. Meidän Barbie-kuvat löytyvät Instagramista tililtä Instanuket.

Kävin pitkästä aikaa valokuvauskävelyllä. Mukanani minulla oli lasipallo. Järkkäri sai jatkaa pölyttymistään. Otin kuvia kännykällä.

Tytöt toimivat argeologeina. Ostin Tigerista kaksi tällaista Dinosaurussettiä.

Perjantaina meidän kadulla vietettiin perinteisiä pihajuhlia. Niitä on vietetty joka kesä yli 30 vuoden ajan. Minäkin menin mukaan flunssastani huolimatta. Loppu viikonloppu menikin sitten pääosin sohvalla ja jouduin jättämään yhdet synttärit ja lukupiirin väliin.

Flunssan takia ruokin perhettä viikonlopun aikana mäkkärissä.

Ja Busburgerissa.

Oli siis todellakin aika palata ruotuun ja aloittaa terveellisempi arki!

Tämä ensimmäinen koulu- ja eskariviikko on sujunut nopeasti. Nyt vasta ehdin muistella viime viikkoa. Tämän viikon tuntoihin ja tunnelmiin palaan myöhemmin.

Mukavaa viikkoa! 

Ihan kohta on viikonloppu! 

Mikä muuttuu kun miehellä on jalka kipsissä?

Kuluva kesä tullaan muistamaan meidän perheessä kesänä, jolloin miehellä oli jalka kipsissä. Miehen vasen jalka murtui kesäkuun alkupuolella ja hän sai kipsin kymmeneksi viikoksi. Vielä olisi 1,5 viikkoa jäljellä. 

Mies ei ole tänä kesänä voinut esimerkiksi uida, saunoa tai ajaa autolla. Miehen murtunut jalka on tietenkin vaikuttanut myös muuhun perheeseen. Joka kesäiset koko perheen kylpylässä pulikoimiset on tehty ilman miestä. Linnanmäellä mies istui varjossa, kun me muut kiersimme laitteita. Emme matkustaneet ulkomaille, emmekä käyneet yhdessä asuntomessuilla tai edes iltalenkillä.

Mies vie normaalisti työmatkan varrella kierrätykseen muovit, lasit, metallit, kartongit ja paperit. Nyt kierrätyskuskaus on siirtynyt minun hoidettavakseni. Alkuun asia meinasi unohtua ja roskikset täyttyivät, kun en muistanut ottaa kauppaan lähtiessäni kierrätettäviä jätteitä mukaan. Nyt muistan.

Juhannuksen vietimme partiolaisten mökillä. Jouduimme ottamaan niin paljon tavaraa mukaan, että minun oli pakko ajaa ensimmäistä kertaa elämässäni peräkärryn kanssa. Myöhemmin päädyin harjoittelemaan peruuttamista peräkärryn kanssa omassa pihassa, kun haimme koivupöllejä miehen kaverilta. Minä pääsin myös nostelemaan koivupöllejä peräkärryyn miehen katsellessa vierestä. Pojat kavereineen tyhjensivät peräkärryn omassa pihassa ja halkoivat puita kirveellä.

Lapset ovat myös saaneet tehdä osansa kotitöistä, jotka eivät ole mieheltä kipsin kanssa onnistuneet. Nurmikonleikkaus ja trimmerin käyttö ovat olleet täysin poikien vastuulla tänä kesänä. Samoin autonpesu. Lapsilta on pyydetty kaikenlaisia pieniä palveluksia aiempaa enemmän.

Tytön luokalla oli tänä kesänä yhteinen kasvimaaprojekti. Minä ja tytöt kävimme kitkemässä ja kastelemassa, kun oli meidän perheen vuoro. Normaalisti olisin todennäköisesti lähetänyt miehen ja tytöt kasvimaalle.

Kaupassakäynti on tänä kesänä ollut minun vastuullani. Esikoista on lähetetty aiempaa useammin lähilauppaan.

Minä olen ollut vastuussa lasten treenikuljetuksista. Onneksi poikien harrastukset ovat olleet kesätauolla. Heillä on ollut omat treeniohjelmat omatoimijaksolle. Minä olen palauttanut toisen pojan koripalloja ja käynyt tekemässä toisen pojan kanssa mäkitreeniä ja porrastreeniä. Jotain hyvää murtuneessa jalassakin siis on ollut. Minun on tullut tehtyä asioita, jotka muuten olisivat jääneet kokeilematta. Myös sen, että lapset ovat tehneet enemmän erilaisia kotitöitä koen hyvänä.

Olen aiemmin kirjoittanut:

Kun kesäsuunnitelmat menevät uusiksi

Vielä on kesää jäljellä - ajatukset ovat jo alkavassa syksyssä

Maanantaina minä ja mies aloitimme työt. Lapset ovat saaneet lomailla vielä tämän viikon. Minun työni alkoivat yhdellä hoitolapsella. Toisaalta rauhallista ja kevyttä, mutta onhan se mielekkäämpää kuin koko hoitoryhmä on paikalla. Ensi viikolla loputkin lomalaiset palaavat hoitoon ja omat lapset lähtevät kouluun ja eskariin. Lähtee arki kunnolla käyntiin!

Eilen olimme tyttöjen, mieheni ja äitini kanssa Herrasmannin leirintäalueella saunomassa, uimassa ja syömässä. Mies tosin jätti saunomisen ja uimisen väliin kipsatun jalkansa takia.

Kotimatkalla Herrasmannista taivas näytti sen verran kauniinväriseltä, että vein miehen ja tytöt kotiin. Kaivoin pitkästä aikaa lasisen valokuvauspallon esiin ja ajoin Myllysaaren rantaan. Järkkäriä en sentään vielä ottanut esiin pölyttyneestä kameralaukusta.

Näin syksyn lähestyessä sitä odottaa innolla tulevaa. Mitä harrastuksia sitä voisikaan aloittaa. Ainakin liikuntaa aion lisätä. Jännä, että vaikka joka syksy lisään liikuntaa, niin aina sitä on varaa lisätä. Ylikuntokaan ei ole iskenyt tästä kaikesta vuosien aikana lisäämästäni liikunnasta huolimatta.

Toinen ikuisuushaaveeni on valokuvauksen opettelu. Vuosien aikana olen saanut aikaiseksi ostaa järkkärin ja olen osallistunut kahdelle lyhyelle valokuvauskurssille. Sittemmin kuvausopit ovat unohtuneet. Käytän automaattiasetuksia silloin harvoin, kun kameralla kuvaan. Nykyään ehkä kerran vuodessa.

Yksi haaveeni, kirjojen lukeminen on viimeisen vuoden aikana onnistunut. Tänä vuonna olen tähän mennessä lukenut tai kuunnellut 50 kirjaa. Se on aikamoinen lisäys aiempien vuosien muutama kirja vuodessa- tahtiin.


Onko sinulla tapana aloittaa jotain uutta syksyisin?

Mitä suunnitelmia sinulla on tälle syksylle?

Loppuun Instagram-mainos:

Tervetuloa seuraamaan lukemiani kirjoja Kirjainstaan Minnankirjahylly

Barbie-kuvia minun ja tyttöjen Instagram-tilille Instanuket

Muut yli 3000 kuvaa löytyy Minnakil -tililtä.

Mukavaa viikonloppua!

Viikko 31 - viimeisen lomaviikon kuulumiset

Viime viikko oli kolmas ja viimeinen lomaviikko miehellä ja minulla. Viikko alkoi miehen lääkärikäynnillä. Miehellä on ollut jalka kipsissä yli kuusi viikkoa. Nyt mies sai luvan alkaa kevyesti varaamaan kipsatulle jalalle.

Minä ja lapset pääsimme vesijetin kyytiin, kun naapurimme oli vuokrannut vesijetin. Esikoinen pääsi vielä renkaan kyytiin, jota vesijetin perässä vedettiin.

Kävin tekemässä mäkitreenin esikoisen kanssa. Kävimme nousemassa Messilän rinnettä sauvojen kanssa. Poika meni varsin kevyennäköisesti edellä.

Kuopus täytti viime viikolla 6-vuotta. Juhlapäivää vietettiin Linnanmäellä. Toinen poikamme ei halunnut lähteä mukaan, sillä hän halusi mennä mieluummin koristreeneihin. Me muut nautimme Lintsistä. Lapsemme eivät ole siellä aiemmin käyneetkään. Mies lähti mukaan, mutta tyytyi istuskelemaan varjossa kipsattu jalka koholla.

Viikonloppuna 9-vuotiaalla tytöllämme oli kaksipäiväinen futisturnaus. Kuopukselle löytyi leikkikaveri isosiskon joukkuekaverin pikkusiskosta. Minä ja mies katselimme pelejä. Välillä tarkeni istua pelkässä t-paidassa. Välillä päällä oli neule ja tuulitakki. 

Ihanaa uutta viikkoa! 

Joko teillä on arki alkanut?

Meillä lapset vielä lomailee. Minulla on yksi hoitolapsi. Mies pääsi työkaverin kyydissä töihin. Kipsatulla jalalla, kun ei autolla saisi ajaa.

Kuusi vuotta neljän lapsen äitinä

Neljän lapsen äitinä olen suuripiirteisempi ja rennompi. Osaan organisoida, priorisoida sekä suunnitella ja toteuttaa logistiikkaa.

Esiteini tosin väittää että olen heikkohermoinen, äkäinen ja toisinaan jopa hullu. Lopuksi hän sanoi, että ei vaineskaan.

Nuorin lapsemme täytti tällä viikolla kuusi vuotta. Kun hän oli vauva isommat sisarukset pitivät häntä mielellään sylissä. Oli kilpailuakin siitä, kuka saa pitää vauvaa sylissä. Hävitin kuopuksen neuvolakortin useaksi vuodeksi. Vauvakirjaa olen täyttänyt vähemmän kuin isommilla sisaruksilla. Valokuvia en ole juurikaan teettänyt. On niitä sentään otettu. Aloitin blogin kirjoittamisen odottaessani kuopusta. Vuosien myötä käsityöblogi muuttui perhe-lifestyleblogiksi.

Oikeana synttäripäivänä olimme Linnanmäellä. Kuopus kävi muun muassa Rinkelissä, pikajunassa, vuoristoradassa, ketjukarusellissa, kaksi kertaa Hurjakurussa ja monta kertaa Poppiksessa. 

Perjantaina järjestimme lyhyellä varoitusajalla synttärit. Leivoimme kaksi täytekakkua ja kutsuimme osan isovanhemmista, kummeista ja naapureista kylään.

Onnea rakkaalle 6-vuotiaalle! 

Ihania viimeisiä kesälomapäiviä! 

Onnea eskaritielle!

Heinäkuu 2019

 

Heinäkuussa

- Luin kaksi kirjaa ja kuuntelin viisi äänikirjaa
- Minun kolmen viikon kesälomani alkoi
- Uin Vesijärvessä, Keiteleessä, Päijänteessä ja Saimaassa
- Olin picnicillä ystäväni katolla
- Olin sivuvaunullisen moottoripyörän, lauttasaunan ja vesijetin kyydissä
- Kävimme tutustumassa Äänekosken biotuotetehtaaseen
- Kävin lasten ja äitini kanssa Peurungan kylpylässä
- Kävin asuntomessuilla
- Kävimme kummipojan rippijuhlissa
- Kävin Mikkelin taidemuseossa
- Nuorin lapsemme täytti 6 vuotta
- Kävimme Lintsillä, se oli lapsille ensimmäinen kerta
- Yksi lapsistamme valitsi mieluummin parin tunnin koristreenit kuin päivän Lintsillä
- Tein porrastreenin, mäkitreenin ja kaksi kertaa Tabata-heat treeniä

Luetuimmat blogipostaukset

Curly girl metodi ja lyhyet hiukset

Monen vuoden tauon jälkeen Korkeasaaressa - kannattiko käydä?

Aarteenetsintä lapsille ilman karttaa

Näin järjestät lapsille hauskan leffahetken kotona

Lomalla


Kuukauden luetuimpana kirjoituksena jatkaa edelleen Curly girl metodista toukokuussa kirjoittamani postaus. Toiseksi luetuin oli kirjoitukeni käynnistämme Korkeasaaressa. Kirjoitus jaettiin myös Korkeasaaren Facebook-sivuilla. Sieltä löytyy muuten mielenkiintoista tietoa eläimistä. Kannattaa käydä tutustumassa! Järjestin hoitolapsille Aarteenetsinnän ilman karttaa. Aiheesta kirjoittamani postaus oli kuukauden kolmanneksi suosituin. Neljänneksi suosituin postaus oli kirjoitukseni lasten leffahetkestä kotona. Pienillä jutuilla voi saada juhlan ja oikean leffateatterin tuntua. Viidenneksi luetuin oli postaukseni Lomalla. Kerroin ranskalaisilla viivoilla, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei ole tullut tehtyä.

Heinäkuussa kirjoitin myös

Kirjoista, jotka olin lukenut kolmen kuukauden aikana
Käynnistämme lasten kanssa Lahden Radio ja tv-museossa
Lasten ottamisesta mukaan ruuanlaittoon ja tarjoiluun

Heinäkuussa lukemani ja kuuntelemani kirjat

Aino Leppänen, Positiivinen yllätys
Saara Turunen, Sivuhenkilö
Anna-Leena Härkönen, Kenraaliharjoitus
Laura Lähteenmäki, Ikkunat yöhön
Kati Tervo, Iltalaulaja
Kati Tervo, Punainen pata

Ajattelin, että heinäkuu meni ihan liian nopeasti ja liian monia asioita jäi tekemättä. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani ja käydessäni läpi kännykän kuvia huomasin, että paljon me taas ehdimme. Heinäkuuhun mahtui paljon kivoja juttuja. Miehen jalka on edelleen kipsissä ja se on jokin verran rajoittanut meidän kesämenoja. Nyt vihdoin lähes seitsemän viikon kipissä olon jälkeen mies saa hieman varata jalalle ja hän saa taas ajaa autoa. Kipsiä ei vielä poistettu.

Miten sinulla meni heinäkuu?