Viimeinen työviikko - odotukset ja todellisuus

Olin ajatellut, että viimeisellä työviikolla järjestelemme yhdessä lasten kanssa leluja. Visiossani olisimme heittäneet rikkinäiset lelut roskiin ja laittaneet turhia leluja kiertoon. Ajattelin, että lapset olisivat mielellään pesseet leluja. Päiväuniaikaan olisin ehtinyt pesemään vaikka yhden ikkunan. Arvatkaa miten kävi?

Sää oli helteinen koko viikon. Kävin hoitolasten kanssa maauimalassa ja pihassa oli kahluuallas. Kävimme retkellä kauempana olevassa puistossa ja lähipuistossa tapaamassa aiemmin lopettanutta hoitolasta. Iltaisin kävin suppaamassa. Koko perheen kanssa uimme ja saunoimme Herrasmannin leirintäalueella. Näiden lisäksi oli vielä treenikuljetuksia iltaisin. Entä se siivous?

Ehkä arvaatkin, että skippasimme siivouksen ja lähinnä vain sotkimme ja annoinne pyykkivuoren kasvaa. Töiden suhteen en himmaillut, vaan jatkoin loppuun asti aivan, kun työt perhepäivähoitajana eivät loppuisikaan.

Viimeisenä työpäivänä minulla oli pieni aarteenetsintä hoitolapsille. Hoitolasten vanhemmat vuorostaan yllättivät minut kesken työpäivän musiikkiesityksellä. Takapihallamme soitettiin Apulannan Valo pimeyksien reunoilla viululla.

Hieman oli tyhjä olo, kun vanhemmat hakivat lapsensa hoidosta viimeisen kerran. En tiedä, mitä olisin osannut tehdä ellei minulla olisi ollut kampaajaa varattuna heti työpäivän jälkeen. Sen verran olin ilmeisesti tunnekuohun vallassa, että en meinannut löytää näkyvällä paikalla Lahden keskustassa olevaa kampaamoa.

Viikonloppu meni tytön futisturnauksessa, supatessa ja Herrasmannin leirintäalueella saunoessa ja uidessa. Sunnuntaina talo hiljeni, kun kolme lastamme lähtivät äitini kyydissä Keski-Suomeen. Kotiin jäi minun ja mieheni lisäksi 12-vuotias, joka ei halunnut jättää treenejään väliin.

Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää! 

Minä vielä tasailen pulssia ja opettelen lomalla olemista. 

Miten siellä ruudun toisella puolella menee?