Vuoden ensimmäiset kuulumiset - kirjoja, sarjoja ja hiihtoa

Olen miettinyt, että jatkaisinko parin edellisen vuoden tapaan viikkoraporttien kirjoittamista blogiin. Asiaa miettiessä onkin vierähtänyt jo muutama viikko tammikuuta. Vieläkään en tiedä jatkanko viikkopostauksia vai en. Niiden hyvä puoli on se, että blogia tulee päivitettyä säännöllisesti. Olen huomannut, että pidemmän kirjoitustauon jälkeen on korkeampi kynnys kirjoittaa ja julkaista blogipostaus. Toisaalta olen miettinyt, että onko viikkopostauksista mitään iloa tai hyötyä lukijoille. 

Tammikuussa tapahtunutta

- Olemme olleet miehen kanssa kihloissa 20 vuotta

- Olen saanut ensimmäisen koronarokotuksen, vajaan parin viikon päästä olisi toinen piikki

- Olen lukenut yhden kirjan ja kuunnellut 3 äänikirjaa

- Olen käynyt muutaman kerran hiihtämässä

- Ostin aktiivisuusrannekkeen ja merinovillakerraston

- Olen katsonut sarjoja Crown (Netflix), Kaikki synnit (Yle Areena)

- Olen käynyt miehen kanssa lounastreffeillä

Vuoden ensimmäinen lounaspaikka oli Lounas Hetki & Catering. Lounasravintola sijaitsee vanhan lasitehtaan tiloissa ja sisäänkäynti on lastaussillalta. (Ala-okeroistentie 213, 15820 Lahti). Tarjolla oli runsas kotiruokalounas. Käsittääkseni perjantaisin lounaalla on usein talonkebabia, jota olen kuullut kehuttavan. 

Kirjasuosituksia

Matt Haig, Keskiyön kirjasto  

Nora on 34-vuotias yksinäinen, sinkku, joka saa potkut töistä. Hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta. Norasta tuntuu, ettei hänellä ole mitään syytä elää. Hän päätyy Keskiyön kirjastoon, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä. Siellä Nora voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka hän olisi voinut elää jos olisi valinnut toisin. Keskiyön kirjasto oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Tykkäsin!   

Anita Korhonen, Kirjeitä Tiinalle 

Nappasin kirjaston palautushyllystä mukaani Korhosen kirjan, joka koostuu nimensä mukaan äidin kirjeistä tyttärelleen Tiinalle. Ensimmäinen kirje on huhtikuulta 1987, jolloin äiti kirjoittaa tyttärelleen vieroitushoitoon. Kirjan viimeinen kirje on tammikuulta 2004. Kirjassa seurataan äidin kirjeiden kautta tyttären vuosikymmeniä kestänyttä huumeidenkäyttöä. Googlaamalla selvisi, että Korhonen on kirjoittanut tämän jälkeen tästä aiheesta kaksi muutakin kirjaa. Kirjasta on ehkä vertaistueksi huumeita käyttävien vanhemmille. Itse luin tämän mielenkiinnosta. Toivottavasti ei tarvitse tutustua lähemmin huumeisiin. 

Vera Miettinen, Eerika 

Kirja, jonka kuuntelin lähes yhdellä istumalla. Tätä ei vain voinut keskeyttää. Karmea tositarina, joka sai minut tuntemaan avuttomuutta. Silloin kun Eerikan tapauksesta uutisoitiin, en pystynyt edes lukemaan uutisia aiheesta. 

Miika Viljakainen, Myrkkyhoitaja - sarjamurhaajan tarina

Aino Nykopp on Suomen ainoa tiedetty naispuolinen sarjamurhaaja. Hoitoalalla työskennelleen Nykoppin teot alkoivat paljastua vuonna 2009, kun sairaalaan tuotu vanhus väitti sitkeästi kotihoitajan laittaneen myrkkyä hänen jogurttiinsa. Useilla eri työnantajilla hoitajana työskennellyt Nykopp kiisti tehneensä mitään rikollista, mutta tutkinnan edetessä uhreja löytyi lisää. Monen yliannostuksen saaneen vanhuksen kuolemaa oli pidetty luonnollisena ja näin Nykopp oli saanut jatkaa hengenvaarallisia rikoksiaan useamman vuoden ajan. Rikostoimittaja Miika Viljakainen kertoo myrkkyhoitajan tapauksen true crime -äänikirjassa. 

En ole moneen vuoteen käyttänyt kelloa. Nyt päädyin ostamaan aktiivisuusrannekkeen. Tykkään seurata päivän aikana tulevia askeleita. Tavoitteenani on 10000 askelta päivässä. Usein saankin tavoitteen täyteen. Unen kanssa menee huonommin. Minun tulee nukuttua liian vähän. Toinen ostokseni oli merinovillakerrasto. Haaveilin Kari Traan kerrastosta, mutta hihat ja lahkeet jäivät liian lyhyeksi. Onneksi kaupasta löytyi Ulvang-merkkinen kerrasto, jossa riittää lahkeissa ja hihoissa pituutta.

Mukavaa uutta viikkoa! 

Miten teillä on lähtenyt vuosi 2021 käyntiin?