lauantai 9. toukokuuta 2020

Pakollinen pysähtyminen


Kävelylenkit yksin ja ystävän kanssa sekä viikonlopun koko perheen metsäretket ovat kuuluneet poikkeusarkeen ja tehneet siitä paremman. En olisi selvinnyt järjissäni näistä korona-ajan rajoituksista ilman luonnossa liikkumista. Hoitolasten kanssa minulla oli ennen poikkeustilaa yksi metsäretkipäivä viikossa. Nyt metsäretkipäiviä on ollut neljä viikossa. Tänä keväänä olen seurannut kevään etenemistä erityisen tarkasti. Yhdessä lasten kanssa olemme opetelleet tunnistamaan erilaisia kasveja ja lintuja.

Olen ajatellut, että en halua lopettaa näitä säännöllisiä lenkkejä, vaikka rajoituksia puretaan ja normaali arki alkaa. Luonnossa liikkumiselle on löydettävä aikaa. Myös perheen yhteisiä metsäretkiä haluan tehdä jatkossakin.


Toki tiedostan, että arki voi taas viedä mukanaan ja metsässä liikkumiselle ei jää aikaa, kun lasten harrastukset taas alkavat. Ensimmäiset treenit ovat muuten tulevana maanantaina! Tauko lenkkeilyyn tuli kuitenkin nopeammin kuin osasin kuvitellakaan!


Olin lähdössä kävelylle torstai-iltana. Astuin portaissa huolimattomasti ja vasen nilkkani vääntyi. Nilkutin takaisin sisälle ja makasin hetken selälläni lattialla jalka kohti kattoa. Mies toi ystävällisesti kylmäpussin. Pää vaati ulkoilua, joten lähdin pienelle kävelylle. Se ei ollut hyvä idea. Kun tulin kotiin ja otin kengän pois, niin jalka oli todella kipeä ja turvoksissa eikä sillä kärsinyt kävellä.


Perjantaina en pystynyt tekemään töitä. Sängyssä tai sohvalla maaten on hankala hoitaa lapsia. Nilkassani on osa nivelsiteistä revennyt. Hoidoksi sain nilkkatuen pariksi viikoksi. Onneksi nyt on viikonloppu ja saan lepäillä pari päivää. Yksityisenä perhepäivähoitajana en ottanut sairaslomaa vastaan, vaan tarkoitus on tehdä töitä taas maanantaina. Uskon, että jalka on jo parempi silloin ja nilkkatuki helpottaa kävelemistä.



Tämä huono-omatunto sairauslomista ja niiden järjestämisen ongelmat ovat muuten yksi syy, miksi lopetan perhepäivähoitajan työt tämän kevätkauden jälkeen. Koko korona-ajan takaraivossani on ollut pieni pelko siitä, että mitä jos minä tai perheeni sairastumme. Hoitolapset eivät voisi tulla pitkään aikaan meille hoitoon ja minä joutuisin korvaamaan perheille poissaolot. Tämä pieni loukkaantuminen muistutti siitä, että on turha murehtia etukäteen. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja asiat voivat mennä ihan hyvinkin. Tämä pieni vamma nilkassa ei ole mitään verrattuna viime kesään. Silloin miehellä oli jalka kipsissä 10 viikkoa.




Mukavaa viikonloppua! 

19 kommenttia

  1. Oijoi, todella harmillinen tuo nilkan nyrjäytys �� pikaista paranemista! �� Ja niinhän usein menee, että eteen tulevat asiat laittaa asioita uuteen järjestykseen. Kiva kuulla, että pääsitte tekemään runsaasti metsälenkkejä ja ehkä siihenkin saa aikaa tulevaisuudessakin raivattua �� toki arjen kiireet ja lasten harrastukset vie oman osansa �� uskon myös, että tiedät mikä on oikea ratkaisu �� mukavaa viikonloppua teidän perheelle! ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti ei tunnistanu emojeja :'D enpä tätä muistanutkaan xD

      Poista
    2. Kiitos! Mukavaa viikonloppua sinulle ja rapsutuksia Tumpille! Mä voin täällä arvailla, mitä hymiöitä olisit halunnut käyttää. :)

      Poista
  2. ai että, ei saisi nauraa, mutta alkoi silti vähän hihityttää tuo huomautus teidän viimekesän kipsistä.... :D oon kateellisena seurannu miten käytte koko perheen kanssa metsässä. meidän piti lähteä kertaalleen paistaa makkaraa laavulle, mut sille päivälle sattui kurja keli joten ei olla sit vieläkään saatu aikaiseksi. :D onneksi nyt muutoin tulee kuitenkin ulkoiltua :D nopeaa toipumista jalan kanssa! :)
    www.sangynalla.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä keväänä on ollut ihmeellisen hyvät ilmat. Joka viikonloppu on käyty metsäretkillä eikä koskaan ole satanut. Nyt on ensimmäinen viikonloppu, kun retki jää tekemättä. Mun pää vaatisi lenkkiä ja metsäretkeä, mutta jalan takia ei pysty.

      Poista
  3. tsemppiä jatkoon!

    https://neljanaamukahvi.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. Voihan nilkka sentään, pikaista paranemista sen kanssa. Minulla meni kerran nivelsiteet nilkasta kun tytär oli pieni. Astuin hiekkalaatikolle, enkä katsonut mihin jalkani laitoin ja joku olikin siihen tehnyt kuopan ja humps, nilkka vääntyi ja nilkkaluun päällinen turposi välittömästi ja muuttui aivan sinipunaiseksi. 5 viikkoa oli paketissa koipi silloin.
    Mukavaa äitienpäivää huomiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää äitienpäivää!
      Onneksi selvisin pienellä vammalla. Tämäkin rajoittaa elämää ihan riittävästi. Mietin jo, miten huomenna onnistuu ulkoilu turvallisesti hoitolasten kanssa. En pysty juoksemaan kenenkään perään.

      Poista
  5. Pikaista paranemista ja hyvää äitienpäivää sinne.

    VastaaPoista
  6. Niin ihania kuvia <3 Tekee niin hyvää se, että alkaa hiukan normalisoitua tämä elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu, että alkaa käymään mielenterveyden päälle tämä poikkeustila vähän jokaisella.

      Poista
  7. Oi, siellä ollaan isojen juttujen äärellä. Sehän tässä elämässä on ihanaa, kun nykyiset valinnat ei ole kiveen hakattuja ja suunnitelmia voi aina muuttaa. Toivottavasti myös nilkka voi pian paremmin!

    Aurinkoista äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä kevät on opettanut epävarmuuden sietoa. Korona ja nämä omat työkuviot.

      Poista
  8. Auts, kuulostaa kivuliaalta! Toivottavasti nilkka pian paranee. Ihania kuvia, tekee itsekin mieli lähteä taas luontoon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tänä keväänä on ollut luonnossa vietetty aika! Nyt sitä on ollut erityisen paljon.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi jalka on päivä päivältä parempi.

      Poista