Mäenlaskua ja mekkokuvauksia - viime viikon kuulumiset

Viime viikon merkittävin asia oli lasten palaaminen kouluun. Eipä ole ennen toukokuussa odotettu koulun alkamista. Yleensä tähän aikaan vuodesta lasketaan päiviä kesälomaan. Lapset menivät mielellään kouluun. Unirytmit pysyivät meillä normaaleina etäkoulun aikana, joten heräämisessä ei ollut ongelmia.

Viime viikolla alkoi myös tytön futistreenit. Harjoitukset ovat lyhyet. Joukkue on jaettu kolmeen osaan ja nämä pienryhmät harjoittelevat peräkkäisillä vuoroilla. Palloon ei saa koskea käsin, eikä palloa saa puskea. Turvaetäisyydet on muistettava juomatauollakin. Näillä säännöillä pelaaminen ei vielä onnistu, mutta esimerkiksi laukaisu- ja syöttöharjoituksia voi tehdä. Ensimmäiset treenit peruuntuivat, koska kenttä oli lumessa. Kiitos toukokuisen lumisateen. Sellainenkin täällä Etelä-Suomessa nähtiin! Enpä ole ennen toukokuun puolessa välissä vienyt lapsia laskemaan liukurilla mäkeä.

Viikon asu

Ostin jouluksi mekon Hennesiltä. Sama mekko sopi myös keväisiin kuvauksiin metsässä. Korvissa minulla on Huikee idis-korvikset. Ne ovat SaijaDesing tuotantoa eli lahtelaisen graafikon, Saija Tynkkysen tekemät. Saija käyttää korujen materiaalina uutta ja kierrätettyä nahkaa, polkupyörän sisäkumia ja puuta. Korujen metalliosat ovat nikkelivapaata kirurginterästä tai korumetallia. Minulla on kahdet Huikee idis-korvikset ja ne ovat suuresta koostaan huolimatta kevyitä.

Kuvauksista metsässä voit käydä lukemassa Itsetuntoa kohottamassa - valokuvausta metsässä- postauksesta. Kuvat minusta metsässä on ottanut Elsa Elsalinnean-blogista. Kuulumme Elsan kanssa molemmat Päijät-Media yhteisöön ja sitä kautta sovimme näistä metsäkuvauksistakin.

Viikon kirja

Astrid Swan, Viimeinen kirjani

En ollut kuullutkaan Astrid Swanista ennen kuin luin muistaakseni jostain lehdestä hänen kirjastaan. Kirja odotti jonkin aikaa tallennettuna äänikirjasovelluksessa odottamassa kuuntelua. Pelkäsin kirjan olevan liian ahdistava. Astrid Swan on Teosto-palkittu musiikintekijä, joka käsittelee muistojensa ja päiväkirjojensa kautta turvatonta lapsuuttaan ja taiteilijaksi kasvamista. Astrid on myös syöpään sairastunut äiti, mikä olikin se syy miksi pelkäsin kirjan olevan liian ahdistava. Tykkäsin siitä, että Astrid lukee kirjansa itse. Ajatuksia herättävää ja koskettavaa kuunneltavaa. Astrid Swan päätyi myös soittolistalleni Spotifyhin.

Viikon Netflix-suositus

Valeria

Näin Instagramissa Minnean muruja-blogin Minnean suosituksen espanjalaisesta Valeria-sarjasta. Minnea kuvaili sarjaa moderniksi espanjalaiseksi Sex and Cityksi. Kuulosti sopivan kevyeltä tähän koronan raskauttamaan mielentilaani.

"Elísabet Benaventin romaaneihin perustuvassa sarjassa luovuusongelmista ja aviokriisistä kärsivä kirjailija saa tukea kolmelta ystävältään, jotka myös etsivät itseään."

Katsoin yhden jakson viikonloppuna ja katson ehdottomasti lisää, kun ehdin. Sarja on hauska ja lavastus ja puvustus värikästä. En osaa espanjaa, mutta sen kuunteleminen on ihanaa. Esimerkiksi Jane the Virgin-sarjaa paransi vain espanjaksi puhutut kohtaukset. 

Viikon luontokohde

Kiikunlähde

Perheretki vei meidän Hollolaan katsomaan Kiikunlähdettä. Lähdettä pääsee nykyään ihailemaan näköalatasanteelta. Rantaan meno on kielletty, jotta ihmisten tallaama luonto saisi rauhassa parantua. Kiikunlähde on kirjasvetinen lähdeallas, jonka vesi on paikoitellen turkoosi. Vesi on lähteensilmässä noin 5°C, joten vesi on kesälläkin kylmää eikä se jäädy talvella. Turkoosiväri johtuu kasviplanktonin vähäisyydestä, liuenneista mineraaleista ja taivaan heijastuksesta.

Mukavaa uutta viikkoa! 

Ainakin minulle yksi ylimääräinen vapaapäivä tulee tarpeeseen. Innostuin viikonloppuna siivoamaan meidän varastoa ja käymään läpi tavaroita. On muuten hidasta hommaa! Kuuntelen nyt tueksi tälle järjestelylle Ilana Aallon Paikka kaikelle - Miten tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan-kirjaa.