Keijuna Enonsaaressa

Kuvat: Jaakob Lahtinen

Yhtenä viileänä ja sateisena toukokuun lauantaina joukko viidesluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja sisaruksiaan kokoontui Messilän satamassa ennen kahdeksaa. Yhdessä pakattiin laiva täyteen tavaraa ja ihmisiä. Mukana oli muun muassa ruokia, grilli, krokotiili ja roolivaatteita.

Matkasimme Enonsareen, jossa laiva tyhjennettiin yhteisvoimin. Saman tien alkoi Enonsaaren muuttaminen MikäMikämaaksi. Keijut, Merenneidot, Merirosvot, Intiaanit, Kadonneet lapset ja Herra Harmaa kätyreineen rakensivat omat alueensa. Lisäksi ruokaryhmä hoiti oman pisteensä kuntoon. Ilma oli kylmä ja sateinen. Edellisen vuoden helteinen sää seikkailupäivänä oli vain kaukainen muisto. Keijuilla oli tuulihousuja, kumisaappaita sekä sadetakkeja siipiensä alla. Merenneidot värjöttelivät vilttien alla. Herra Harmaa oli vallannut saaren ja kieltänyt ilon ja värit. Sääkin näytti olevan Herra Harmaan puolella.

Kaikki oli valmista, kun ensimmäinen laivallinen seikkailijoita saapui Lahden satamasta Enonsaareen auttamaan saaren asukkaita vapautumaan Herra Harmaan vallan alta. Seikkailijat oli jo laivassa jaettu ryhmiin, jotka ryhmänjohtajien johdolla kiersivät rastit ja auttoivat lopulta saaren asukkaiden pelastamisessa. Juhlien ja eväspussin sisällön syömisen jälkeen laiva vei seikkailijat takaisin satamaan ja toi vielä toisen laivallisen seikkailijoita. Pahimmat sateet ja ukkoset koettiin onneksi risteilyjen välissä. Esiintyjät saivat hakeutua sateensuojaan eikä kumpaakaan esitystä jouduttu peruuttamaan.

Meidän 5-luokkalainen oli isänsä kanssa Herra Harmaan kätyreitä ja minä ja tytöt olimme keijuja.

Luokka keräsi rahaa Lapin leirikoulua varten. Lapset ja vanhemmat järjestivät yhdessä tämän satuseikkailun Enonsaareen. Samana päivänä Enonsaareen saapui siis kaksi laivallista seikkailijoita eli meillä oli kaksi esitystä. Edellisenä vuonna järjestimme myös vastaavan seikkailun. Tämä oli ikään kuin itsenäinen jatko-osa. Tällaisen tapahtuman järjestäminen on suuri ponnistus. Joukkoon tarvitaan ahkeria ja lahjakkaita ihmisiä. Onneksi sellaisia löytyy luokan vanhemmista. Ennen seikkailua piti olla muun muassa laivat, luvat, käsikirjoitus,  ja sponsoreita. Saimme kerättyä rahaa ja yhteinen ponnistus lisäsi yhteishenkeä. Oppilaat ja vanhemmat tutustuivat toisiinsa paremmin.

Me teimme tämän kaikken yhdessä ja luokka pääsi leirikouluun Lappiin viime syksynä. Se onkin siiten jo kokonaan toinen seikkailu!

Minkälaisia tapoja teillä on ollut kerätä rahaa koululuokan tai harrastusryhmän kanssa?