Viime viikon parhaat

Keskiviikkona luulin, että on perjantai. Perjantai-aamuna tuntui, että arkiviikkoa olisi voinut vielä jatkaa. Sekoilu ja sekopäisyys tuntuu lisääntyvän vuoden loppua kohti. Nyt vasta kirjoitan viime viikosta, vaikka kohta tämäkin viikko on ohi. 

Viikon viini 

Muutama vuosi sitten kuulin ensimmäistä kertaa Beaujolais Noveau:sta eli ranskalaisesta Beaujolais-alueen viinistä. Gamay-rypäleestä valmistettu Beaujolais Noveau-viini on valmistettu kuluvan vuoden sadosta ja se tuodaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina. Tänä vuonna oli toinen kerta, kun ostin Alkosta uuden sadon viiniä. Muuten en juurikaan punaviiniä juo, mutta nämä ovat tuntuneet sopivan kevyiltä minun nykyään kuivaan kuohuviiniin mieltyneeseen makuuni.

Viikon juhlat

Vietimme Päijät-blogit yhteisön pikkujouluja. Pääsimme vierailulle kukkakauppa Kukka ja sisustus Neilikkaan. Neilikka sijaitsee Aleksanterinkadulla Lahdessa. Siellä käynti on jo itsessään elämys! Ihastelimme ja kuvasimme kauppaa. Nautimme hieman suolaisia ja makeita herkkuja. Kaupan omistaja, Tiina kertoi meille kaupastaan, yrittäjyydestään, kukista ja paljon muustakin. Sainme nähdä, miten taitavasti hän sitoi kauniin kimpun, joka arvottiin meidän kesken. Valitettavasti arpaonni ei osunut tällä kertaa kohdalle. Osan porukan kanssa jatkoimme juttuja vielä Seurahuoneella.

Viikon herkku

Ostin yhdessä lasten kanssa irtokarkkeja. Löysin pitkästä aikaa myös useita nuoruuden lempikarkkeja mm. Paavo Väyrysiä eli lakunaamoja. En juurikaan herkutellut salaa pitkin viikkoa. Ehkä siksi, ettei kaapeissa ollut herkkuja.

Joulumyyjäiset

Lauantaina kävin Lahden muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä. Sunnuntaina taas Steinerkoulun joulumyyjäisissä ja lastenjuhlassa.

Silityshommia

Meillä mies on aina silittänyt omien työpaitojensa lisäksi myös koko perheen juhlavaatteet. Minä en silitä juuri koskaan. Viime aikoina olen silittänyt lähes joka päivä. Yksi hoitolapsi on innostunut hamahelmistä. Ja hän haluaakin tehdä hamahelmitöitä lähes joka päivä. Oma poikanikin on innostunut tekemään hamahelmitöitä. Välillä nämä kaksi tekevät hamahelmitöitä yhdessä. Miten onnellinen hoitolapsi onkaan saadessaan mieluista seuraa!

Mukavaa viikonloppua ja marraskuun viimeistä päivää! 

12 ajatusta

Löysin tämän haasteen Tiian Minäkö keski-ikäinen? blogista. Tiia taas oli napannut tämän haasteen Kristiina K:n blogista. Tykkään erilaisista haasteista, vaikka harvakseltaan niihin vastaankin. Nyt ajattelin, että olisi sopiva hetki miettiä vastauksia näihin kahteentoista kysymykseen ja jakaa vastaukset tänne blogiinkin.


Asun: Lahdessa. Olemme muuttaneet miehen kanssa lukuisia kertoja. Nyt olemme tyytyväisiä sekä asuinalueeseen että riittävän isoon omakotitaloon. Kylpyhuonetta, saunaa ja vierashuonetta + varastotiloja lukuunottamatta kaikki on yhdessä tasossa.

Innostun: En ole heittäytyjä, joka innostuu palavasti. Toisaalta jos jostain innostun oikeasti, niin pyrin toteuttamaan asian. Innostukseni saattaa tosin hiipua nopeasti. Tänä vuonna olen innostunut kuuntelemaan äänikirjoja. Tähän mennessä olen tänä vuonna kuunnellut 64 äänikirjaa. Luettuja kirjoja on 14. Aikamoinen lisäys aiempien vuosien noin kymmeneen kirjaan!

Ihailen: Ihmisiä, jotka uskovat itseensä ja tekevät töitä saavuttaakseen unelmansa.

Haluaisin: Viettää enemmän rauhallista ja ruudutonta aikaa oman perheen kesken.

Rentoudun: Haluaisin vastata, että metsässä samoilemalla ja urheilemalla. Oikeasti kyllä sohvalla makaamalla ja äänikirjoja kuuntelemalla. Marraskuussa hankkiuduin Netflix-koukkuun katselemalla kaiken vapaa-ajan Jane the Virgin-sarjaa.

Luonnettani kuvaa: Olen rauhallinen, mukautuva ja tunnollinen. (Kysyin mieheltä, koska en osannut itse vastata. Ensimmäinen lause on siis miehen suusta. ) Alkuun minusta saa usein vaikutelman hiljaisesta, ujosta ja arasta ihmisestä, mutta kun minuun tutustuu paremmin, karisee ujous ja arkuus.

Ilostun: Hyvästä ruuasta, hyvistä keskusteluista ja pienistä huomionosoituksista. Mieheni tekee minulle usein iltapalaa. Ihan parasta! Suurin rakkaudenosoitus, mitä voi kiireisen arkipäivän jälkeen toivoa! <3

Jos voisin tehdä mitä vain: Viime aikoina minua ovat ahdistaneet ympäristöasiat. Etenkin, kun mietin lasten tulevaisuutta. Jos voisin tehdä mitä vain poistaisin ilmastonmuutoksen. Omassa elämässäni haluaisin keksiä mitä tekisin, kun lopetan työni perhepäivähoitajana.

Haluan ympärilleni: Hyvää energiaa ja positiivisuutta sekä kauniita asioita.

Haaveilen: Omasta ajasta ja paremmasta ryhdistä. Nämä ovat asioita, joille minun on mahdollista tehdä jotain. En vain ole tehnyt.

En luopuisi: Perheestäni. Tavaroihin ja omaisuuteen en haluaisi kiintyä. Turhista tavaroista haluaisinkin päästä eroon.

Ajankohtaista juuri nyt: Ruuhkavuodet. Huolehdin niin paljon muista, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on unohtunut. Jos tilanne jatkuu tällaisena, en pysty kohta huolehtimaan muista niin hyvin kuin haluaisin. Nyt oman kehon laiminlyönti on tuntunut jumissa olevina lihaksina niskassa ja selässä. Maanantaina minua huimasi useampaan otteeseen. Se säikäytti niin paljon, että haastoin itseni tekemään venyttelyjä ja joogaa youtube-videoiden avulla. Eilen joogasin ja tein niska-hartiajumpan.

Nappaa ihmeessä tämä haaste mukaasi!

Mukavaa viikkoa! 

Viime viikon suosikit - viikko 46

Viikon kirja

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on hauska, ärsyttävä ja liikuttava. Kirja sai minut nauramaan, mutta myös surulliseksi. Anni Saastamoisen Sirkka kertoo Sirkasta, naisesta jolla on sivuhenkilön nimi. Hän on se työpaikan harmaa nainen, joka tekee työnsä hyvin, mutta jonka yksityiselämästä kukaan ei tiedä mitään. Paitsi, että tämän kirjan luettuaan tietää!

Viikon sarja

Jane the Virgin (Netflix)

Sarja kertoo Janesta, joka aikoo säästää  neitsyytensä avioliittoon, mutta tulee vahingossa keinohedelmöitetyksi. Kuulostaako absurdilta? Se oli vasta alkua! Sarjan edetessä juonenkäänteet ovat entistä uskomattomampia ja vaikka mitä  hulvatonta on ehtinyt tapahtua viidenteen tuotantokauteen mennessä! Piristystä marraskuun pimeyteen! 

Viikon herkku

Arnoldsin Joulu Creme

Lapset toivoivat pääsevänsä lauantaina Trampolin parkiin. Keskellä päivää oli yhdet treenit ja mies oli esikoisen kanssa salibandy-turnauksessa. Oma selkäni ei kestä pomppimista. Lahjoin lapset luopumaan Tramppa-haaveista lupaamalla heille donitsit Arnoldsilta.
(Lapset pääsivät sunnuntaina Trampolin parkiin)

Viikon kohokohta

Lukupiirin pikkujoulut

Perjantaina livistin aiemmin töistä. Sain aiemmin perhepäivähoitajana toimineen kaverin sijaiseksi. Kävimme lukupiirin naisten kanssa Kampin Sandrossa syömässä ja Kansallisteatterissa katsomassa Kolme sisarta. Molemmille suositukset!

Ensi viikolla alkaa jo joulukuu!

Milloin sä menet oikeisiin töihin?

Olen kuullut vuosien varrella lukemattomia kertoja: "Milloin sä oikein menet oikeisiin töihin?"

Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja ehdin tehdä kolmivuorotyötä yli neljä vuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle. Vakituista työpaikkaa minulla ei ollut, mutta minulla oli pitkiä yhtäjaksoisia sijaisuuksia samalla osastolla. Ensimmäinen äitiysloma jatkui hoitovapaana, joka muuttui uudeksi äitiyslomaksi toisen lapsen myötä. Toisen lapsen ollessa 1-vuotias hain vakituista työpaikkaa osastolta, jossa olin ollut pitkään sijaisena. Sain vakituisen työpaikan ja palasin töihin vuodeksi ennen kun jäin taas äitiyslomalle. Kolmannen lapsen jälkeen olin kolme vuotta hoitovapaalla. Ennen neljättä äitiyslomaani ehdin olla vain muutaman kuukauden töissä. Sitten olin taas kolme vuotta hoitovapaalla.

Neljännen hoitovapaan jälkeen, neljän pienen lapsen äitinä paluu kolmivuorotyöhön ei houkuttanut. En saanut töistä virkavapaata, joten irtisanouduin nuorimman ollessa 3-vuotias vuonna 2016. Työttömäksi en jäänyt, sillä olin jo vuoden verran hoitanut kahta lasta. Lasten vanhemmat olivat palkanneet minut yksityiseksi hoitajaksi lapsilleen. Hoidin lapsia omassa kodissamme.

Maaliskuussa 2017 muutimme nykyiseen kotiimme ja samalla aloitin perhepäivähoitajana. Näiden vuosien aikana minulla on ollut hoidossa lapsia viidestä eri perheestä. Olen yksityinen perhepäivähoitaja, joten teen hoitosopimuksen suoraan vanhempien kanssa. Kaupungin perhepäivähoidon ohjaajat valvovat toimintaani. Palkkani koostuu kelan yksityisenhoidontuesta, kaupungin kuntalisästä ja vanhempien osuudesta. Olen tehnyt muun muassa turvallisuussuunnitelman ja varhaiskasvatussuunnitelman. En vain hengaile lasten kanssa kotona, vaan olen töissä. Silti minulta on monia kertoja kysytty, milloin menen OIKEISIIN töihin?

Työpäivien aikana tai ennen työpäivää teen hoitolapsille ruokaa. Syömme yhdessä ja samalla opettelemme hyviä ruokatapoja. Ulkoilemme päivittäin. Seuraan lasten leikkejä sekä leikin ja pelaan heidän kanssaan. Askartelemme, maalaamme, leivomme, käymme metsäretkillä ja kerhossa. Työpäiväni alkavat puoli seitsemän jälkeen ja loppuvat neljän aikaan. Joitain kotitöitä voin tehdä työpäivän aikana. Esimerkiksi ripustaa pyykit kuivumaan päiväuniaikaan. Toisaalta kaikki lapset eivät nuku, joten hetki jolloin kaikki lepäävät tai nukkuvat on lyhyt. 

Se, että minulta kysytään oikeisiin töihin menosta tuntuu vähättelevältä. Mitä minä nyt teen? Leikin töiden tekemistä?! Tämä ei ole samaa kuin ollessani omien lasten kanssa kotona. Emme voi hengailla päivää yöpuvuissa rytmeistä välittämättä. En laita hoitolapsia katsomaan ruutua tehdäkseni jotain omia juttujani. Emme syö edellisen päivän jämiä tai, mitä kaapista sattuu löytymään vaan suunnittelen jokaiselle päivälle eri ruuan.


Milloin palaan koulutustani vastaavaan työhön? Vai palaanko?

Ehkäpä jo ensi vuonna. Silloin koti olisi taas koti eikä työpaikka.

Netflix suosikit juuri nyt

Latasimme meille Netflixin jo monta kuukautta sitten. Minun oli tarkoitus katsoa viimeinen kausi Orange is the new black-vankilasarjaa heti sen ilmestyttyä. En ole vieläkään aloittanut viimeisen tuotantokauden katsomista. Itse asiassa en katsonut Netflixiä ollenkaan ennen marraskuuta. Aikani on mennyt äänikirjoja kuunnellessa ja instagramia selatessa.

Marraskuun alussa muistin vanhan suosikkisarjani Outlandersin ja katsoinkin useamman jakson. Sarja alkaa siitä, kun päähenkilö Claire on lomalla Skotlannissa aviomiehensä, historiantutkija Frank Randallin kanssa. Pariskunta päättää tutustua muinaiseen Craigh na Dunin kivikehään. Outojen tapahtumien seurauksena Claire siirtyy ajassa kaksi sataa vuotta taaksepäin vuoteen 1743. Paljon on tapahtunut neljän tuotantokauden aikana. Nyt en jaksanut katsoa kaikkia neljännen tuotantokauden jaksoja putkeen, vaan kaipasin jotain kevyempää hömppää väliin. 

Jane the Virgin olikin ihana valinta Netflix-sarjaksi ankeaan marraskuuhun. Sarjassa nuori ja siveä latinonainen Jane tulee vahingossa keinohedelmöitetyksi. Tykkään sarjan kertojasta ja siitä tavasta, miten tapahtumat etenevät ja miten niistä kerrotaan. Sarjan henkilöt ovat mahtavia persoonia. Sarjaa on tehty viisi tuotantokautta. Minulla on menossa neljäs.

Seuraavaksi listalla katsomista odottaa Grace & Frankie. Sarjan alussa Grace ja Frankie yllättyvät kuullessaan, että heidän miehensä haluavat erota. Vielä yllättyneenpiä he ovat saadessaan tietää eron syyn. Naiset ovat todella erilaisia eivätkä oikein voi sietää toisiaan. Heidän yhteiseloaan onkin ollut hulvatonta seurata. Minulla odottaa viides tuotantokausi katsomista.

Meidän tytöt katsovat Netflixistä Winxiä. Välillä meillä liihottaa sisälläkin pari keijua. Winx-sarjalle suositukset tytöiltä. Sen verran koukuttavalta sarjalta tuntuu, että minä olen välillä uhannut lopettaa Netflix-tilauksen.

Kuvat lainattu netistä.

Ovatko nämä sarjat tuttuja sinulle?

Mikä on sinun suosikkisarjasi juuri nyt?

Olisiko suositella minulle jotain sarjaa?

Ps. Ei mitään liian pelottavaa. 

Arkirumbaa - viikko meidän perheen kanssa

Lapsiparkki-blogin Såfin kirjoitti blogiinsa heidän perheen arjesta. Aikataulutettua hullunmyllyä! Pystyin hyvin samaistumaan. Kiitos vertaistuesta! Halusin itsekin kirjoittaa muistiin meidän perheen viikko-ohjelman sellaisena kun se on nyt syksyllä 2019. Ehkä luen tämän joskus vuosien päästä ja ihmettelen millaista meidän perheen elämä olikaan. Perheemme neljästä lapsesta kolme harrastaa joukkueurheilua. Vanhin eli 13-vuotias pelaa salibandya ja mieheni toimii valmentajana pojan säbäjoukkueessa. Pojalla on treenit 3-4 kertaa viikossa. Toinen poika, 12-vuotias pelaa koripalloa. Hänellä on neljät koristreenit viikossa. 9-vuotias tyttö pelaa futista joukkueeassa neljä kertaa viikossa ja kerran viikossa hänellä on koris. Lisäksi kaikilla on turnauksia ja sarjapelejä. Minä teen kotona töitä perhepäivähoitajana. Tällä hetkellä minulla on kolme hoitolasta. Miehen oma säbä on tauolla kesällä murtuneen jalan vuoksi. Minä käyn lähinnä kävelylenkeillä. Kuuntelen paljon äänikirjoja ja kirjoitan blogia sekä päivitän instagramia.

Maanantai: Mies lähti aamulla aikaisin töihin. Ensimmäinen hoitolapsi tulee klo 6.40. Seuraava hoitolapsi tulee yleensä hoitoon klo 7.30 ja kolmas tulee klo 8.30. Meidän koululaisten koulu alkaa joka päivä klo 8.30. Vien hoitolasten kanssa nuorimman lapsemme lähellä olevaan eskariin yhdeksäksi. Samalla jäämme ulos. Maanantaina palasimme kuitenkin poikkeuksellisesti sisälle maalaamaan. Meidän kanssa maalasi 13-vuotias esikoinen. Hän ei mennyt kouluun, koska oli lähdössä kolmen päivän säbäleirille joukkueensa kanssa Esikoinen ehti myös ulkoilla meidän kanssa hetken. Oli mahtavaa saada hänet futispeleihin mukaan, koska itse olin puolikuntoisena flunssassa ja ääni käheänä. Työpäiväni loppui kello 16. Ennen työpäiväni loppumista hain kuopuksen eskarista yhden hoitolapsen kanssa. Heti työpäivän jälkeen lähdin 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjeni kanssa kirjastoon. 12-vuotiaalla pojalla oli koristreenit klo 19.15-21.00. Vein pojan treeneihin ja tytöt jäivät kotiin. Vietyäni pojan minun piti käydä pankissa näyttämässä minun ja miehen henkilöllisyystodistukset sekä viemässä yksi lomake. Mies oli ilmoittanut minulle väärän ajan, joten odotin 15 minuuttia ulkona kylmässä ennen kuin pääsin sisään. Saatoin lähettää varsin ärhäkän tekstiviestin miehelle. Hän ei nimittäin vastannut puheluihini, koska oli pojan kanssa samalla säbäleirillä. Kotona tein tyttöjen kanssa iltatoimet. He jäivät kuuntelemaan äänikirjaa, kun lähdin hakemaan poikaa treeneistä. Mies oli mennyt päivällä töistä säbäleirille ja on siellä keskiviikkoon saakka. Hän kävi välillä  töissä leiriltä käsin, mutta ei tullut kotiin.

Tiistai: Minun oli tarkoitus lähteä hieman aiemmin töistä ja mennä tyttöjen kanssa Triplan Hop Lopiin mediatilaisuuteen. Flunssani oli sen verran paha, että päätin jättää tapahtuman väliin. Töitä tein kuitenkin normaalisti flunssasta huolimatta ja työpäivä venyt kymmen tuntiseksi. Illalla vein tytön ja hänen kaverinsa treeneihin. Tyttö pääsi treeneistä kotiin joukkuekaverin äidin kyydissä. Nuorimmalle lupasin leffaillan ja popcorneja peruuntuneen HopLop-reissun tilalle. Kuopus oli isoveljensä kanssa kotona sillä aikaa, kun vein tyttöjä treeneihin.

Keskiviikko: Aamupäivällä ulkoilin hoitolasten kanssa metsässä. Lounaan jälkeen lapsia tultiin poikkeuksellisesti hakemaan, koska olin pyytänyt loppupäivän vapaaksi. Yhden hoitolapsen isä jopa vei minut juna-asemalle. Jatkoin matkaani Helsinkiin Otava median blogipäivään. Oli mukava nähdä muita bloggaajia. Nautimme lasilliset kuohuvaa ja pientä purtavaa. Emmi Lehtomaa puhui meille somebrändin kirkastamisesta Instagramissa. Otava media palkitsi blogeja. Kaksplussan lisäksi paikalla oli Annan ja Kotilieden bloggaajia. Illalla oli vielä mahdollisuus jäädä katsomaan ennakko ensi-iltaan Tarhapäivä-elokuva. Katsoin elokuvan Ylipyykkivuorten-blogin Hannan ja Äiti ja Melukylän lapset-blogin Terhin kanssa. Meillä kaikilla oli tunti aikaa junien lähtöön elokuvan jälkeen, joten kävimme yhdessä syömässä. Olipa mukava jutella! Mies oli hakenut tytön eskarista ja hoitanut pojan koriskuskauksen. Tyttö sai kyydin futikseen ja sieltä pois pelikaverin perheeltä. Illalla mies haki minut juna-asemalta kotiin.

Torstai: Minulla oli normaali työpäivä eli 6.40-16.00. Töiden jälkeen vein pojan 16.30 alkaviin koristreeneihin. Samalla reissulla kävin ostamassa ongintapalkintoja lasten koulun joulumyyjäisiä varten sekä kävin ruokakaupassa. Kotiin jääneet lapset söivät sillä aikaa, kun olin kaupassa. Itse söin tultuani kaupasta. Kuudelta alkoi päiväkodilla lyhtyjuhla. Lähdin sinne nuorimman kanssa. Mies tuli töistä kuuden aikaan ja haki tullessaan pojan koristreeneistä. Mies tuli perässä lyhtyjuhlaan. Tyttö pääsi futikseen joukkuekaverin isän kyydissä. Esikoinen oli mennyt suoraan koulusta kuntosalille kaverinsa kanssa ja tuli vasta illalla kotiin. Lyhtyjuhlan jälkeen hain tytön ja hänen kaverinsa futistreeneistä. Hetkellisesti jo unohdin asian. Tullessani lyhtyjuhlasta riisuin vaatteita ja huutelin tyttöä. Samalla tajuttiin miehen kanssa, että minunhan pitää lähteä hakemaan tyttö kotiin treeneistä.

Perjantai: Esikoinen tuli kahden aikaan koulusta ja lähti lähes saman tien säbätreeneihin polkupyörällä. Yöllä ja päivän aikana satanut lumi ei häntä haitannut. Kuopus oli puolipäiväinen, joten haimme hänet hoitolasten kanssa päiväkodista lounaan jälkeen ennen päivälepoa. 9-vuotias tuli koulusta kaverinsa kanssa meille. He söivät välipalaa ja lähtivät koristreeneihin kävellen. Työpäivän jälkeen siivoilin. Vein pojan koristreeneihin viideksi. Kotona jatkoin siivoilua. Mies meni töistä suoraan valmentamaan vanhemman pojan jälkimmäisiin säbätreeneihin. Pojalla oli kahdet säbätreenit peräkkäin. Minä hain nuoremman pojan koriksesta.
 
Lauantai: Mies ja esikoinen lähtivät aamulla Asikkalaan säbäturnaukseen. Minä vein nuoremman pojan koristurnaukseen yhdeksitoista. Pojan piti olla paikalla tuntia ennen pelejä. Kävin kuopuksen kanssa ostamassa isänpäivälahjan sekä eväitä. Meidän piti mennä katsomaan pojan peliä kahdeltatoista. Soitin kotiin ja tyttö ei löytänyt jääkaapista jauhelihaa. Yritin neuvoa etsimisessä ja pyysin lähettämään valokuvan jääkaapista, jotta voisin neuvoa miltä hyllyltä etsiä. Hän ei löytänyt jauhelihaa. Niinpä lähdin nuorimman kanssa ajamaan kotiin ja etsimään tytölle ruokaa. Hetken päästä tyttö soitti. Hän oli onneksi löytänyt jauhelihan. Tyttö oli jäänyt yksin kotiin ja hänen piti syödä ennen futistreenejä. Tyttö sai kyydin treeneihin ja takaisin pelikaverin äidiltä. Pojan toisessa korispelissä toimin kuvaajana. Nuorin katseli pelejä ja söi eväitä. Toisen pelin aikana hän sai pelata minun puhelimellani. Pelien jälkeen ajoimme Kärkkäisen kautta kotiin. Kävin ostamassa lapsille tusseja sekä luonnonlehtiön piirtämisestä innostuneelle pojalle. Mies ja esikoinen olivat jo tulleet turnauksestaan ennen meitä ja hakeneet  nuoremman pojan kaverin meille illaksi. Mies oli savustamassa kalaa ja tekemässä uuniperunoita kun me tulimme kotiin. Ilta meni ihmeempiä tekemättä ja päivän menoista toipuessa. Minulla oli edelleen yskä ja ääni maassa.

Sunnuntai: Heräsin puoli kahdeksalta. Mies oli jo hereillä tekemässä aamupalaa. Hän lähti tytön kanssa futisturnaukseen. Tytöt antoivat aamulla isänpäivälahjat miehelle. Pojat vielä nukkuivat. Minä ja kolme lasta ajoimme syömään isäni ja hänen vaimonsa luokse. Myös siskoni perheineen tulivat. Illalla ajoimme Karisman kautta kotiin. Esikoisen viimevuotinen talvitakki on jäänyt pieneksi. Lisäksi hän tarvitsi vedenpitävät lenkkarit. Mies ja tyttö olivat jo kotona, kun tulimme kotiin. Pojat antoivat isänpäiväkortit. Yhdessä söimne kaikkenlaisia jämäruokia, mitä jääkaapista löytyi. Minä katsoin illalla Netflixistä Jane the Virgin sarjaa ja ennen nukkumaanmenoa kuuntelin Anni Saastamoisen Sirkkaa.


Miltä kuulostaa? Onko teillä samanlaista? 

Elämää loman jälkeen

Jos lomalla aika tuntui kuluvan nopeasti, niin arkena se aika vasta kiitääkin! Ensimmäinen loman jälkeinen viikko meni hujauksessa. Paljon me taas ehdittiin!

Viikon kirjat

Raakel Lignell, Älä sano että rakastat

Suvi Vaarla, Westend

Raakel Lignellin Älä sano että rakastat kirjan esittelinkin jo edellisessä blogikirjoituksessa: Lokakuu 2019
Kirja kertoo Raakelin nuoruuden kokemuksista. Raakel lähtee kunnianhimoisena ja sinisilmäisenä viulistina opiskelemaan Berliiniin. Hän tulee yllättäen raskaaksi ja hänen matkansa jatkuu Berliinistä Beniniin. Kirja kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta ja siitä, miten Raakel pääaee eroon suhteesta ja miehestä. Äänikirja on Raakelin itsensä lukema.

Suvi Vaarlan Westend kirjaa kuunnellessa tein aikamatkan lapsuuteen. Vaikka meidän perhettä lama kohteli suhteellisen hellästi, niin paljon oli tunnistettavia asioita. Tykkään sukupolviromaaneista ja tämä oli hyvin kirjoitettu sellainen. Kirjan päähenkilö Elina elää lapsuuttaan 80-luvun yltäkylläisyydessä, nuoruuttaan 90-luvun lamaa aikaan ja ihmettelee jälkeenpäin aikuisena, mitä heidän perheelleen oikein tapahtui.

Viikon juhlat

Vietin hoitolasten kanssa perjantaina Halloweenia. Etsimme muun muassa kummitusäidin kadonneita lapsia. Teimme siimasta roikkuvat kummitukset nenäliinoista ja liima-vesiseoksesta. Lapset tunnustelivat sokkona mm. keitettyä spagettia (matoja), limaa ja kapteeni Koukun silmää (kurkun pää). Pelasimme muutaman kierroksen peliä, jossa voi tulla hyvänmakuinen tai vaikkapa koitanruualta maistuva karkki. 

Viikon urheilut

Perinteiseen tapaan jätin urheilut lapsille. Itse kävin kävelylenkillä ja toimin kuljettajana. Perheeseen saatiin yksi hopeinen merkki futiksen taitokisoista, joissa 9-vuotias tyttö kävi kisaamassa. Esikoisen joukkue tippui harmittavasti ylemmän sarjan jatkopeleistä. Alkuviikon poika viettää joukkueineen Vierumäellä säbäleirillä. Lisää treeniä siis! 

Minulta lähti perjantaina ääni ja alkoi flunssa. Lauantai meni lepäillessä. Nyt koitan selviytyä arjesta puolikuntoisena. Mies on pojan mukana säbäleirillä valmentajan ominaisuudessa. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

Lokakuu 2019

 Lokakuussa

- kävin (aivan liian) pitkästä aikaa kampaajalla
- mies teki pitkiä työpäiviä
- täytin vuosia
- kävin kasvohoidossa Esse-hoitolassa
- lomailimme viikon Espanjassa
- kuuntelin 8 äänikirjaa
- en katsonut televisiota
- satoi ensilumi

Lokakuun kirjat

Annamari Marttinen. Tässä meillä on kaikki nyt
Olga Kokko, Munametsä
Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian
Inka Nousiainen: Mustarastas
Lasse Nousiainen: Itärajatapaus
Mari Koppinen, Anna Puu: Minä olen Anna Puu
Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä
Raakel Lignell: Älä sano että rakastat

Inka Nousiaisen Mustarastas on pikkusiskon näkökulmasta kerrottu tarina isoveljen katoamisesta. Risteilylle lähtee 17-vuotias isoveli kavereidensa kanssa ja takaisin palaa vain keltainen reppu. Kirja pohjautuu Inka Nousiaisen ja näyttelijä Eeva Soivion keskusteluihin sekä Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli. Kirja oli kirjoitettu kauniisti ja koskettavasti. Äänikirjan lukee Eeve Soivio, pikkusisko. Kirja on yksi parhaista tänä vuonna kuuntelemistani kirjoista.

Raakel Lignellin Älä sano että rakastat piti olla pieni välikirja kesken Hanya Yanagiharan Pientä elämää (yli 900 sivua). Mutta Lignellin kirja olikin pysäyttävä kokemus. Kirja, joka tuli uniinkin ja oli pakko kuunnella nopeasti loppuun. Kirja kertoo Raakel Lignellin nuoruuden kokemuksista. Nuori, kunnianhimoinen ja sinisilmäinen viulisti on hylännyt lapsuutensa tiukan uskonnollisen yhteisön ja lähtenyt opiskelemaan Berliiniin. Hän tulee yllättäen raskaaksi ja matka jatkuu Berliinistä Beniniin. Perheväkivallan kuvailu tekee kuuntelemisesta ahdistavaa, mutta minulle ei tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken. Raakel Lignell on itse lukenut äänikirjan.

En ole koskaan ollut Anna Puu-fani, mutta kuunneltuani Mari Koppisen ja Anna Puun Minä olen Anna Puu, minusta taisi sellainen tulla. Ainakin Anna Puu ilmestyi vahvasti Spotifyn soittolistoilleni. Parasta äänikirjassa oli, että Anna Puu lukee kirjan itse ja äänikirja sisältää myös pätkiä Anna Puun kappaleista. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti Anna Puun elämästä uran kautta.

Lisää kuvia ja lyhyitä arvosteluja lukemistani kirjoita löytyy Instagramista tililtäni minnankirjahylly

 

Lokakuun luetuimmat postaukset

1 Haikeat jäähyväiset, hemmottelua ja ruuhkavuodet eli viikko 41

Kuukauden luetuin kirjoitus oli kuulumispostaus lokakuiselta ja ohjelmantäyteiseltä viikolta.

2. Pupusukat + linkki ohjeeseen

Jo viime kuussa suosituimpien postausten joukkoon nousi vanha Pupusukka-postaus. Minulla on ollut pitkä tauko neulomisessa, mutta nyt lokakuussa olen kaivanut pitkästä aikaa puikot ja langat esiin.

3. Matkustaisitko aina samaan kohteeseen lomalla?

Tänä vuonna oli jo neljäs syysloma peräkkäin, kun matkustimme Torreviejaan, Espanjaan. Onhan kaupunki ihan mukava, mutta suurin syy matkoillemme on ollut äitini. Hän nimittäin asuu talvet Torreviejassa miehensä kanssa.

4. Saisiko olla sukkia, keksejä, lisää sukkia ja ehkäpä huopaisia säilyttimiä?

Tämä kirjoitus sai inspiraation siitä, kun olin jo ihan sekaisin  mitä kaikkia tuotteita lastemme urheiluseurat ja yksityiset perhepäivähoitajat myyvät. Ahdistaa niin paljon, että mitään en ole myynyt enkä itse ostanut. Minusta vain tuntuu, että suurin hyötyjä näissä on varainkeruufirmat.

5. Hemmotteluhetki Esse-hoitolassa (+ alekoodi)

Sain ihanan mahdollisuuden tutustua luonnonmukaisiin ja probioottisiin Esse-tuotteisiin lahtelaisessa BD ROOMissa. Lisää tällaisia blogiyhteistöitä! Ja olen minä tämän syksyn aikana ihan omallakin rahalla BD Roomissa käynyt. Eli en suosittele pelkästään blogiyhteistyön takia.

Ihana lokakuu takana!

Jotain kivaa pitäisi marraskuullekin keksiä!