Kolmen kuukauden kirjat

En varsinaisesti tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta otin itselleni tavoitteeksi lukea tänä vuonna enemmän kirjoja. Loppuvuodesta sain vielä sopivasti tarjouksen BookBeat-äänikirjapalvelusta. Olin aiemmin kokeillut monia eri äänikirjapalveluja ja nyt olin valmis maksamaan palvelusta. Miten tavoitteen kanssa on käynyt? Moni blogin lukija ehkä tietääkin vastauksen, jos on sattunut lukemaan viikko- tai kuukausi-postauksiani.

Kuva: Pixabay

Alkuvuoden luetut kirjat (3)

Ilkka Luukkonen, Kongolainen kampa 2018
Petja Lähde, Ilon kaava 2018
Nina Rousu, Joko ollaan perillä, 2018

Alkuvuoden äänikirjat (18)

Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin 2018
Michelle Obama, Minun tarinani 2018
Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää 2018
Minna Lindgren, Vihainen leski 2018
Mia Kankimäki, Asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin 2013
Laura Manninen, Kaikki anteeksi 2018
Riina Mattila, Järistyksiä 2018
Katja Kärki, Jumalan huone 2019
Essi Ihonen, Ainoa taivas 2018
Suvi Ratinen, Matkaystävä 2019
Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori 2013
Katri Sisko, 30 ennen 30 2018
Martina Haag, Olin niin varma meistä 2017
Laura Lähteenmäki, Korkea aika 2016
Hanna Velling, Kirjosieppo 2018
Liane Moriarty, Nainen joka unohti 2016
Anna-Maria Eilittä, Kun olen poissa 2019
Eeva Kilpi, Sininen muistikirja 2019

Kolmessa kuukaudessa yhteensä 21 kirjaa. Televisiota en ole juuri katsellut. Äänikirjoja kuuntelen pyykkiä viikatessa, siivotessa, lapsia treeneihin kuljettaessa sekä iltaisin, kun en jaksa lukea. Välillä kuuntelen kirjaa lasten ollessa päiväunilla. Lopetimme Netflix-palvelun. Television katselulle, kun ei meinaa olla aikaa. Äänikirjat eivät ole ollenkaan huono vaihtoehto ruudun katselulle.

Mitä jäi mieleen kirjoista?

Kun kuuntelee paljon kirjoja niin, niiden tapahtumat saattavat hieman sekoittua. Kaikki kirjat eivät kosketa, eikä niiden tapahtumia muista enää vähän ajan päästä. Alkuvuoden kirjoista mieleeni ovat jääneet erityisesti Mia Kankimäen kirjat. Kankimäki vieraili alkuvuodesta Lahden pääkirjastossa ja olin lukupiirin naisten kanssa Kankimäkeä kuuntelemassa. Ostin itselleni Naiset joita ajattelen öisin ja nyt kirja löytyy kirjahyllystäni omistuskirjoituksella. Kankimäen kirjat ovat kiehtova yhdistelmä kaunokirjallisuutta ja tietokirjoja.

Kirja, joka ärsytti aluksi ja jonka lukemisen olisin jättänyt kesken ellen olisi ollut lenkillä kuulokkeet päässä oli Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Kun olin päässyt tietyn pisteen yli en enää voinut jättää kirjaa kesken. Kirja oli paljon mielenkiintoisempi kuin sen ensivaikutelma.

Laura Mannisen Kaikki anteeksi on kauniisti kirjoitettua ja aitoa kuvausta parisuhdeväkivallasta, häpeästä, vaikenemisesta ja onnistumisen pakosta. Voisin kuvitella kirjan auttavan ihmisiä, jotka ovat joutuneet parisuhdeväkivaltaa kokemaan.

Kuuntelin kolme kirjaa uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisesta peräkkäin. Tykkäsin niistä kaikista. Se, että niin saman aiheiset, vaikkakin hieman erinäkökulmasta kirjoitetut kirjat tuli kuunneltua peräkkäin sekoitti kirjat keskenään. Kaikki olivat esikoiskirjoja. Katja Kärki kirjoittaa kirjassaan Jumalan huone kolmen eri sukupolven naisen kautta Pohjois-Karjalaisen suvun tarinaa 30-luvulta tähän päivään. Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä. Suvi Ratisen Matkaystävä kirjan päähenkilö on jo lähtenyt uskonnollisesta yhteisöstä, mutta hän joutuu palaamaan vastentahtoisesti muistoihinsa kuultuaan vanhan luokkakaverinsa kadonneen.

Nina Rousun kirjaa Joko ollaan perillä olenkin jo kehunut täällä blogissa ja kehun taas. Kirja on matkakertomus monen maan ja maanosan läpi reppureissaajasta diplomaattipiireihin. Nina on synnyttänyt lapsensa Afrikassa ja se on kovin erilaista, mitä me Suomalaiseen neuvolajärjestelmään tottuneet olemme kokeneet. Tämä tositarina on huikeampi kuin mikään keksitty tarina voisi olla.

Anna:Maria Eilittän Kun olen poissa kertoo 45-vuotiaasta Ilonasta, joka kuolee suojatiellä auton tönäisemänä. Tarina alkaa ruumishuoneelta. Ilona lähtee öiseen kaupunkiin sekä kotiinsa ja jää seuraamaan läheistensä elämää. Haikean herkkä, mutta hyväntuulinen kirja piti otteessaan ja sai miettimään oman elämän rajallisuutta. Vai onko niin, että keski-ikäisenä kaikki kirjat saavat miettimään sitä?

Muu perhe

Meidän perheessä mies kuuntelee podcasteja. 11-vuotias kuuntelee BookBeatista elämäkertoja omalla puhelimellaan. Hän on kuunnellut monien urheilijoiden elämäkertoja ja nyt viimeisimpänä Cheekin elämäkerran. Tytöt ovat kuunnelleet Risto Räppääjiä ja Ellaa ja kavereita. 5-vuotias tykkää Prinsessa Pikkiriikistä. Pikkiriikki näyttää kutkuttavan ihanasti hänen nauruhermojaan. Esikoinen ei ole vielä äänikirjoja löytänyt. Hän lukee kirjoja iltaisin.

Oletko lukenut tai kuunnellut jotain näistä kirjoista? 

Mitä suosittelisit minulle seuraavaksi?

Luetaanko vai kuunnellaanko teillä kirjoja?