Viikko 10 - Barbien liivejä ja mokkapaloja

Viime viikolla innostuin virkkaamaan Barbeille liivit keltaisesta pörrölangasta. Toinen liivi on kummitytölle ja toisen saivat omat tytöt leikkeihinsä. Meillä leikitään Barbeilla tällä hetkellä joka päivä. Minäkin osallistuin tällä viikolla Barbie-leikkeihin leikkimällä kampaaja-Barbiella. Käsittelyssäni nuket saivat Niiskuneidin selvityssuihketta hiuksiinsa ja hiuksista tuli hieman sileämmät.

Sulje some

Aloitin Ekopaaston keskiviikkona. Yhtenä tavoitteena minulla on vähentää sosiaalisen median käyttöä. En ole ollut kokonaan ilman somea, mutta olen ollut vähemmän somessa. Minulla on ollut tapana selata Instagramia lasten päiväuniaikaan teetä juodessani. Töiden jälkeen olen usein maannut sohvalla puhelin kädessä. Tällä viikolla luin päiväuniaikaan kirjaa teetä juodessani. Töiden jälkeen olen muun muassa pelannut tyttöjen kanssa Muuttuvaa labyrinttiä ja leikkinyt Barbeilla. Viikonloppuna teimme tyttöjen kanssa Barbeille tyhjistä limsapulloista laivan. Nuket ovat laskeneet aluksella ulkona mäkeä ja seilanneet sillä sisällä ammeessa.

Viikon kirjat

Viime viikolla kuuntelin loppuun yhden äänikirjan ja luin loppuun yhden kirjan. 

Martiina Haag: Olin niin varma meistä

Nina Rousu: Joko ollaan perillä

Haagin olin niin varma meistä kertoo parisuhteessa jätetyn osapuolen tarinan. Kirjan päähenkilö Petra on kahden lapsen äiti ja hän ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa parisuhteen päättyessä. Petra olisi halunnut jatkaa suhdetta. Lopulta Petra pakenee tilannetta Ruotsin lappiin autiotupavahdiksi ja alkaa kirjoittaa kirjaa erostaan. 

Rousun Joko ollaan perillä on huikea matkakertomus monen maan ja maanosan läpi reppureissaajasta ja slummeista diplomaattipiireihin. Nina toimii mm. sukellusoppaana, hyväntekeväisyystyössä ja rantabaarin työntekijänä ennen kuin kohtaa diplomaattimiehensä. Lasten saaminen Afrikassa on kovin erilaista kuin Suomessa. Tuntuu, että tämä tositarina on huikeampi kuin mikään keksitty tarina aiheesta voisi olla. 

Minusta ei tule Leipuri Hiivaa

Leivoin hoitolasten kanssa tiistaina laskiaispullia ja viikonloppuna leivoin mokkapaloja kanttiiniin. Meidän perheessä on harrastettu joukkueurheilua viimeiset seitsemän vuotta ja tämä oli ensimmäinen mokkapalapelti, jonka leivoin urheilujoukkueen varainkeruun takia. Koen leipomisen melko stressaavaksi. Varsinkin jos lopputuloksen pitäisi olla kaunis. Voin pitää mokkapaloista taukoa ainakin seuraavat seitsemän vuotta. Mielummin talkoilen jotenkin muuten. En edes tykkää syödä mokkapaloja, joten en niitä koskaan ostakkaan. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!