Helmikuu 2019

Helmikuussa

Leivoin ensimmäisen kerran Runebergin muffinsseja. Minulla oli apuna hoitolapset. Hyvin näyttivät maistuvan. Itse on syönyt yhtään.

Tulin valituksi pojan korisjoukkueen somevastaavaksi. Olen yrittänyt perehtyä lajiin ja joukkueen tapoihin. Täytyyhän joukkueen kuvateksteissä lukea jotain järkevää.

Sairastuin flunssaan ja makasin kolme päivää sängyssä. Äänikin lähti.

Luin yhden kirjan ja kuuntelin 8 äänikirjaa. Kirjoista kolme kertoi herätysliikkeistä ja niistä eronneista tai eroavassa olevista ihmisistä. Nämä kirjat olivat Jumalan huone, Ainoa taivas ja Matkaystävä. Kaikki ovat suhteellisen uusia kirjoja ja kirjoittajiensa esikoisteoksia. Kuuntelin nämä kirjat peräkkäin. Kaikissa oli hieman erilainen näkökulma, joten jokainen oli omalla tavallaan kiinnostava. Nyt tuntuu, että herätysliikkeet saavat hetkiksi riittää. Tosin miksipä en lukisi lisääkin, jos joku julkaisee aiheesta kiinnostavan kirjan. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta herätysliikkeistä.

Mannisen Kaikki anteeksi kertoo perheestä ja parisuhdeväkivallasta. Manninen on kirjoittanut kauniisti kamalasta aiheesta. Vaikuttava lukukokemus ja tätä kirjaa suosittelen mielelläni muille. Parisuhdeväkivallastakaan minulla ei onneksi ole omakohtaista kokemusta.

Kankimäki sai minut kiinnostumaan Japanista Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kirjansa ansiosta. Alkuvuodesta luin Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Kankimäki on yksi lempikirjailijoistani näiden kirjojen ansiosta. Odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa kirjaansa.

Avioliittosimulaattori ja 30 ennen 30 olivat kevyttä kuunneltavaa kipeänä ollessa. Järistyksiä kirja on nuortenkirja muun sukupuolisesta henkilöstä. Luin kirjan Helmet-lukuhaasteeseen, mutta voin suositella kirjaa aikuisille. Sujuvaa tekstiä ja kirja oli tainnut saada jonkin palkinnonkin. Ilon kaava oli ainoa kirja, jonka luin enkä kuunnellut äänikirjana.

Helmikuun kirjat

Laura Manninen, Kaikki anteeksi
Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Riina Mattila, Järistyksiä
Katja Kärki, Jumalan huone
Essi Ihonen, Ainoa taivas
Suvi Ratinen, Matkaystävä
Petja Lähde, Ilon kaava
Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori
Katri Sisko, 30 ennen 30

Meillä oli miehen kanssa 14. hääpäivä

Esikoisemme täytti 13 vuotta. Hän järjesti kavereilleen Xbox-turnaus synttärit. 

Toinen poikamme lähti viikoksi Espanjaan isovanhempien luokse.

Esikoinen oli Vierumäellä salibandy leirillä.

Minä, mies ja tytöt kävimme risteilyllä Tukholmassa. Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Junibackenissa. Junibackenista ja risteilystä on tulossa kirjoitukset blogiin.

Nuorin lopetti peukalon syömisen vihdoinkin 5 vuotiaana. Lopettaminen ei käynyt ihan itsekseen, vaan teimme asian eteen töitä.

Helmikuussa kirjoitin blogiin 13 kirjoitusta. Kerroin meidän Top 3 voimavarat joilla jaksaa lapsiperhearkea. Kerroin liittyneeni Päijät-blogien instayhteisöön. Joko seuraat Päijät-Hämeen alueen blogien tiliä Instagramissa? Ystävänpäivänä tunnustin olevani huono ystävä. Listasin 5 asiaa joita rakastan viikonlopuissa. Minut haastettiin mukaan Kehukeskiviikkoon. Jatkoin tammikuussa aloittamaani tapaa kirjoittaa viikon kohokohdista blogiini aina maanantaisin.

Helmikuun luetuimmat kirjoitukset

Norsunluuhäät eli 14. hääpäivä

Miten saada lapsi lopettamaan peukalon syöminen?

13 vuotta äitinä

 

Hei hei helmikuu!

 

Tervetuloa maaliskuu!

 

 

Mitä sinulle jäi mieleen helmikuusta?

Kehukeskiviikon blogisuositus

Muutama viikko sitten minut haastettiin mukaan Kehukeskiviikkoon eli haasteseen, jossa esitellään kehukeskiviikkona kiinnostava blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen. Minut haastoi haasteen aloittaja eli Kaunismäessä blogin Virpi.

Minä haluan haastaa mukaan Sutkautuksia blogin Tarun. En edes muista miten pitkään olen lukenut Tarun pilke silmäkulmassa kirjoittamaa lifestyleblogia. Tarun blogista löytää muotikoordinaattorin uusimmat muotivinkit sekä kirja-, lehti-, meikki-, leffa- ja kaikkia muitakin mahdollisia suosituksia. Taru löytyy Instagramista nimellä Sutkautuksia.

Sutkautuksia-blogissa olen muun muassa ihastunut Tarun Weekly report-postauksiin. Tänä vuonna olenkin kirjoittanut omaan blogiini viikottaisia postauksia edellisen viikon kohokohdista Tarun innoittamana. En suinkaan tyylikkäällä Weekly report-otsikolla vaan milloin milläkin otsikko-viritelmällä.

Kuva eilisestä Silja Serenaden Grand Opening Showsta.

Onko Sutkautuksia sinulle tuttu? 

Mikä olisi sinun blogisuosituksesi? 

Viikon 8 kohokohdat

Taas olisi aika listata viime viikon kohokohdat. Viime viikko alkoi iloisissa tunnelmissa. Loma häämötti muutaman työpäivän takana. Nuorin laski innoissaan päiviä risteilyyn. Toinen pojista odotti Espanjan matkaa. Keskiviikkona meille oli tulossa odotettu vieras Espanjasta. Muuten kaikki sujuikin kivasti, mutta minä itse tulin kipeäksi. Perjantaista sunnuntaihin olen viettänyt aikaa pääsääntöisesti vaakatasossa. Lauantaista lähtien hiljaa. Minulta lähti nimittäin ääni.

Kuva Pixabay

Viikon kohokohdat

Viikon kirjat

Viime viikolla kuuntelin kolme kirjaa ja luin yhden. Kolmen päivän sohvalla ja sängyssä makailu mahdollisti tämän poikkeuksellisen suuren kirja määrän. Tämä on muutenkin ollut huikea kirjavuosi. Tähän mennessä olen lukenut 2 kirjaa ja kuunnellut 12. Näiden lisäksi olen lukenut kivoja lastenkirjoja hoitolapsille ja nauttinut kauniista kuvituksista. Ehkä voisin joskus listata blogiin myös kivoja lastenkirjoja. Ja minulle saa ehdottomasti vinkata hyviä kirjoja!

Suvi Ratinen, Matkaystävä 

Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori

Petja Lähde, Ilon kaava

Katri Sisko, 30 ennen 30

Ratisen Matkaystävä oli jo kolmas herätysliikkeeseen kuuluvista ihmisistä ja etenkin herätysliikkeestä irrottautumassa olevista ihmistä kertova kirja tänä vuonna. Edellisellä viikolla kuuntelin nimittäin Essi Ihosen Ainoa taivas-kirjan sekä Katja Kärjen Jumalan huoneen. Matkaystävässä oli hieman erilainen näkökulma. Kirjan päähenkilö oli jo lähtenyt liikkeestä. Hän joutui kuitenkin palaamaan vastentahtoisesti muistoihinsa kuultuaan vanhan luokkakaverin kadonneen. Kirja on kirjoittajansa esikoisteos. 

Kolmen herätysliike-kirjan jälkeen kaipasin jo jotain muuta. Veera Niemisen Avioliittosimulaattori sai toimia aivot narikkaan kirjana. Kuuntelin kirjan Bookbeatista. Kirja meinasi jäädä kuuntelematta lukijan äänen vuoksi. Kirjan päähenkilö on nuori opiskelijatyttö, mutta lukijalla on voimakas ja tumma naisääni. Ei kuulostanut ollenkaan nuorelta tytöltä. Kirjassa savolaistyttö muuttaa kuukaudeksi rakkauden perässä Länsi-Suomeen poikaystävänsä suvun maatilalle. Kevyttä hömppää maajussille morsian hengessä. 

Petja Lähteen Ilon kaava on ollut minulla pitkään kesken, vaikka kirjassa on vain parisataa sivua ja se on helppoa ja kevyttä luettavaa. Palautin kirjan jo kirjastoonkin, mutta lainasin sen myöhemmin uudestaan kun huomasin kirjan sopivan Helmet-lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on kaksoset". 

Katri Siskon 30 ennen 30 on suomalaista chick litiä. Olen ollut nuorempana chick litin suurkuluttaja. Nyt kuuntelin kirjan parissa päivässä. Kirja sopi hyvin kevyeksi saikkupäiväivien kuunneltavaksi, vaikka olenkin yli-ikäinen kuuluakseni kirjan varsinaiseen kohderyhmään.  Kirjoittajalla on blogi Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys ja Instagram-tili.. Kirja on saamassa jatkoa kirjalla 30 jälkeen 30.

Viikon esitys

Tytön luokan esittämä Zirkus Tortellini

Lasten koulussa on jo vuosia ollut perinteenä, että tokaluokka esittää sirkusesityksen saksankielellä. Tämä oli jo kolmas kerta, kun olimme esitystä katsomassa. Ihana perinne! Lapset näyttävät nauttivan esityksen valmistamisesta ja esittämisestä. Meidän tuleva eskarilainenkin jo mietti, mitä roolia haluaisi kolmen vuoden päästä esittää. 

Viikon kohokohta

Äitini tuli käymään Espanjasta

Olipa mukava nähdä äitiä pitkästä aikaa. Äidistä oli myös suuri apu ruuanlaitossa ja siivoamisessa, etenkin kun minä tulin kipeäksi.Toinen poikamme lensi äitini mukana Espanjaan talviloman viettoon. 

Viikon juoma

Puhdistamon Luomu Kombucha maitohappobakteerijuoma, inkivääri & sitruuna.

Hyvänmakuinen, raikas juoma. Kaverini suositteli saunajuomaksi. Hyvin on maistunut myös ilman saunaa.

Mitkä olivat sinun viime viikkosi kohokohdat?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

5 asiaa joita rakastan viikonlopuissa

Sekä minä että mies teemme arkisin töitä ja viikonloput ovat vapaita. Mies tosin saattaa joskus harvoin olla työmatkalla viikonloppuna. Lapsilla on usein turnauksia viikonloppuisin. Kolmen lapsen eri lajien turnaukset menevät usein lomittain niin, että täysin vapaita viikonloppuja ei meidän perheessä juuri ole. Toisinaan kaikilla kolmella on samana päivänä turnaus, mutta onneksi turnauksiin on joskus bussikuljetuksia ja aina kimppakyytejä.

Parasta viikonlopuissa on

1. Aamut ilman herätyskellon soimista.

Herään arkisin yleensä ennen herätyskellon soimista. Viikonloppuisinkin herään yleensä aikaisin. Viikonlopuissa parasta on se, että herättyään saa jäädä vielä sänkyyn lojumaan. Usein luen aamuisin sängyssä blogeja, viimeistelen omia kirjoituksia, katson Instagramia, kuuntelen äänikirjaa tai luen kirjaa. Lapset ovat jo sen verran isoja, että eivät tarvitse heti herättyään aamupalaa. Ja jos tarvitsevat, niin he osaavat tehdä vaikka leivän itse.

2. Aikatauluttomuus

Arkena hoitolasten kanssa on tietyt ruoka-ajat ja päivälepo. Päivään pitää mahtua myös ulkoilua, vapaata leikkiä ja jotain ohjattua toimintaa. Kuuntelen lasten omia toiveita tekemisen suhteen ja haluan, että asiat tehdään kiireettömästi. Aamuisin meillä lähtee kolme koululaista kouluun ja iltapäivällä he tulevat koulusta. Monena iltana lapsilla on harrastuksia ja jossain välissä pitää syödä, tehdä ruokaa ja käydä kaupassa. Viikonloppuna on ihana, kun ei tarvitse elää niin tarkasti aikataulun mukaan. Arjen sujuvuutta toki tukee se, ettei rytmejä sekoiteta täysin viikonloppunakaan. Ruokaa on syytä tarjota ennen kuin lapset tai äiti saavat nälkäkiukkukohtauksia ja ihan koko yötä ei ole syytä valvoa. Silti aikatauluissa voi lipsua ja elää vähän rennommin kelloon tuijottamatta.

3. Mies on kotona

Mies on yksi parhaista kavereistani, joten tietenkin on ihanaa kun hän on kotona. Lapsia näen paljon arkisinkin, mutta miestä vähemmän. Viikonloppuisin on ihanaa, kun olemme koko perhe yhdessä.

4. Joku muu tekee ruokaa

Arkisin mies keittää aamuisin puuron. Minä teen pääsääntöisesti kaikki muut ruuat. Ruuanlaitto ei ole erityisesti lempipuuhaani, mutta voisin väittää että ruuanlaittotaitoni ovat kehittyneet melkoisesti tässä vuosien varrella. Tarjoan hoitolapsille joka päivä eri ruokaa. Viikon aikana meillä on liha-, kana-, kala- ja kasvisruokapäivä. Minä vastaan myös arkipäivien ruokalistan suunnittelusta. Enemmän kun mielelläni siirrän vastuun ruuanlaitosta viikonloppuisin miehelle. Onnea on mies, joka tekee hyvää ruokaa!

5. Ei ole pakko mennä ulos

Hoitopäivinä me ulkoilemme joka säällä. Kovilla pakkasilla ja kaatosateessa ulkoilemme ehkä lyhemmän aikaa, mutta ulos mennään aina. Tykkään ulkoilla, mutta viikonloppuna saatan viettää aikaa myös pelkästään sisätiloissa. Työni puolesta pääsen ulkoilemaan ympäri vuoden valoisaan aikaan, joten minun ei "ole pakko" mennä ulos viikonloppuna, jos ei huvita tai ilma on huono.

Tämä menossa oleva viikonloppu ei vastaa unelmieni viikonloppua.  Tulin nimittäin itse tulin kipeäksi torstai-perjantai yönä. Muu perhe on saanut tehdä mieleisiä juttuja. Esikoinen oli kaverilla yökylässä. Toinen poika lähti talviloman viettoon Espanjaan. Tytöllä oli kaveri yökylässä. Nuorin on saanut leikkiä siskon ja tämän kaverin kanssa. Mies on käynyt kuntosalilla ja lauantaina hän teki melkoisen treenin työntämällä Kärkkäisen ostoskärryjä. Nuo kärryvuorot kuuluvat korisjoukkueen talkoiluun. Minä olen lukenut ja kuunnellut kirjoja. Toivottavasti jaksan tehdä tällä lomalla muutakin.

Mikä sinun mielestäsi on parasta viikonlopussa? 

13 vuotta äitinä

Tämän piti olla onnittelupostaus esikoiselle. Hän täyttää tänään 13 vuotta. Edellisen kerran kirjotin blogiin pojasta syntymäpäiväpostauksen neljä vuotta sitten. 

Miksi tämä sitten ei ole muistelu/synttäripostaus? Siksi, koska meillä asuu teini! Minulla ei ole lupaa kirjoittaa pojan asioista. Voisin toki muistella omaa taivaltani äitinä. Siis voisin, jos jaksaisin. Teinin kanssa nukkumaan meno vaan alkaa taas muistuttaa taaperovuosia. Teinejä ei saa nukkumaan ajoissa. Valvovat myöhään. Minä taas en osaa keskittyä blogin kirjoittamiseen ennen kuin talossa on hiljaista. Illalla myöhään aivoni eivät enää väsymyksen takia toimi, enkä saa kirjoitettua mitään järkevää.

Onnea rakas esikoinen!

Teit meistä äidin ja isän. 

Olet opettanut meille monia asioista. Emme olleet ennen hoitaneet vauvoja.

Olemme kokeneet kanssasi monia ensimmäisiä kertoja.

Muistan tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi milloin olet noussut tukea vasten seisomaan.

Vaikka välillä räyhäämme, valitamme, rajoitamme ja uhkailemme etuuksien menettämisellä, niin se kaikki on rakkautta.

Toivomme sinulle vain pelkkää hyvää!

Kehukeskiviikko - uusia blogeja lukulistalle

Kaunismäessä blogin Virpi haastoi minut mukaan kehukeskiviikkoon eli haasteeseen, jossa esitellään keskiviikkoisin joku kiva blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen.

Virpi on aloittanut tämän haasteen ja sain kunnian olla ensimmäinen haastettu. Virpi itse on seitsemän lapsisen uusperheen äiti. Blogissaan hän kirjoittaa elämästään, jossa eletään vuoroviikkoista uusperhe-elämää, tehdään käsitöitä ja leivotaan. Kannattaa käydä tutustumassa, jos blogi ei ole jo ennestään tuttu. Minä olen tutustunut Kaunismäessä-blogiin paremmin Päijät-blogien kautta, johon me molemmat kuulumme.

Haastan mukaan kehukeskiviikkoon Mansikkatilan mailla blogin Tainan. Mansikkatilan mailla on lifestyle-blogi, jossa on kauniita kuvia kauniista asioista. Etenkin Tainan kauniit kukkakuvat ovat jääneet mieleeni. Taisinkin löytää blogin alun perin Tainan järjestämän kukkailoittelua-haasteen kautta. Taina on juuri niin sydämellinen ja iloinen kun blogin perusteella voi kuvitella. Olen tavannut Tainan kerran ja hän on helposti lähestyttävä ja mukava. Kukkien lisäksi blogista löytyy kauniita kuvia ja kirjoituksia sisustuksesta, kodista ja perheestä. Blogista löytyy myös diy-juttuja. Kannattaa käydä tutustumassa! Seurantaan kannattaa ehdottomasti ottaa myös Tainan kaunis ja harmoninen Instagram-tili @mansikkatilanmailla.

Mansikkatilan mailla blogissa on muuten menossa kirja-arvonta perjantaihin 22.2 saakka. Käykäähän osallistumassa, jos Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin kiinnostaa. Kyseessä on sisustuskirja, joka on Tainan mukaan kuitenkin enemmän kirja hyvinvoinnista ja kokonaisvaltaisesta elämän hallinnasta. Tai oikeastaan. Älkää käykö osallistumassa arvontaan, niin minulla on paremmat mahdollisuudet voittaa kirja itselleni.

Sitruunoita lokakuisesta Espanjasta

Taina! Sinut on siis haastettu esittelemään joku kiva blogi kehukeskiviikkona ja pistämään haaste eteenpäin!


Onko Mansikkatilan mailla tuttu blogi?
Kenen blogia sinä suosittelisit kehukeskiviikkona?

Viime viikon kohokohdat

Viime viikolla

Viikon päätös

Tein päätöksen jatkaa töitäni perhepäivähoitajana.
Läheiseni ovat kuunnelleet jo kyllästymiseen asti pähkäilyjäni töitteni suhteen. Olen vaihtanut vähintään kerran päivässä mielipidettäni siitä, että jatkanko vai lopetanko.

Viikon juhla

Minulla ja miehelläni oli 14. hääpäivä.
Perinteeksi on muodostunut juhlimattomuus. Jatkoimme perinnettä.

Viikon erikoinen

Perheellämme oli vuoden ensimmäinen vapaa viikonloppu.
Tätäkään ei olisi ollut, jos esikoinen olisi ollut pelikuntoinen. Flunssa mahdollisti meille erittäin tervetulleen turnauksista vapaan viikonlopun.

Viikon kirjat

Kuuntelin loppuun kaksi äänikirjaa.
Molempien kirjojen päähenkilöt kuuluivat uskonnolliseen yhteisöön ja molemmat kirjat olivat kirjoittajiensa esikoisteoksia. Kärki kertoo Jumalan huoneessa kolmen eri sukupolven naisen kautta pohjoiskarjalaisen suvun tarinaa 30-luvulta tähän päivään. Kirja menee viime aikojen suosikkikirjojeni joukkoon. Sen verran vaikuttava lukukokemus oli.

Ainoa taivas kertoo Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä. Kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta sopi sujuvasti aikuiselle luettavaksi. Tätäkin kirjaa voin suositella lämpimästi.  

Katja Kärki, Jumalan huone
Essi Ihonen, Ainoa taivas

Viikon tapahtumat

Osallistuimme kahteen talviulkoilu tapahtumaan.
Launtaina seurakunnan yhteisvastuun ja sunnuntaina päiväkotiin tutustumisen merkeissä.

Viikon leffa

Barbie merenneidon tarina.

Nykyinen tokaluokkalainen katsoi tuota leffaa kymmeniä kertoja pienenä. Muu perhekin oppi vuorosanoja ulkoa. Nyt kukaan ei ole useampaan vuoteen elokuvaa katsonut. Tänä viikonloppuna leffa on katsottu ainakin kaksi kertaa. Barbeistakin tuli merenneitoja 5-vuotiaan leikeissä. Nuket saivat pyrstönsä sukista ja lapasista.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Hyvää talvilomaa lomalaisille!

Huonon ystävän tunnustukset

En lähettänyt tänäkään vuonna yhtään ystävänpäiväkorttia. Myös tekstiviestit, Whatsapp viestit ja Messenger viestit jäivät lähettämättä. Olen muutenkin huono pitämään yhteyttä ystäviin. Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin elämäni aikana ja saanut heistä kavereita ja ystäviä. Yhteydenpito moniin ystäviin on kuitenkin jäänyt. Muutot ja muuttuneet elämäntilanteet ovat usein olleet tilanteita, joissa yhteydenpito kavereihin on ensin pikkuhiljaa hiipunut ja sitten jäänyt kokonaan.

Kuva Pixabay

Aikuisena ihmisiin ei tutustu enää yhtä nopeasti kuin lapsena. Syvälliseen tutustumiseen ja salaisuuksien jakamiseen menee paljon pidempään kuin lapsena. Eikä sellaista edes välttämättä tapahdu ollenkaan aikuisena solmituissa ystävyyssuhteissa.

Kuva Pixabay

Ystävänpäivän aattona luin uusinta Kotivinkkiä. Jo otsikko kannessa herätti mielenkiintoni. Lehdessä oli artikkeli "Etkö jaksa tavata ystäviäsi?". Lehtijuttu kertoo sosiaalisesta stressistä. Otsikko kolahti. Minun oli pakko lukea juttu saman tien. Haluaisin tavata enemmän ystäviä, järjestää kotona juhlia ja arkisia teehetkiä sekä viikonloppuisin brunsseja. Nyt ei vain aika ja jaksaminen riitä. Usein tuntuu, etten saa edes viestiä kirjoitettua tai soitettua. Minulle on tullut korkea kynnys järjestää mitään. Kotivinkin jutussa mainitaan negatiiviset ydinuskomukset. Tunnistin niistä itseni. Ydinuskomukset tarkoittavat ihmisen omia käsityksiä omasta arvokkuudestaan ja pystyvyydestään. Itse jään usein jälkeenpäin miettimään ja käymään läpi kohtaamisiani ihmisten kanssa. Välillä vatvon väsymiseen asti sitä, miten tilanne meni ja olisinko voinut toimia toisin. Väsyttävää! Minulla ei ole mitään ystäviäni vastaan. Emme ole vähentäneet tai lopettaneet yhteydenpitoa riitojen tai erimielisyyksien vuoksi. En vain jaksa, ehdi tai saa aikaiseksi. Anteeksi ystävät!

En juurikaan soittele ystävilleni. Puhelut voi laskea tänä vuonna yhden käden sormilla. Miehelle soitan joka päivä, muille en juuri koskaan. Vaikka olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, niin henkilökohtaisissa viesteissä olen huono. Tuntuu, että saan sosiaalista kanssakäymistä tarpeeksi jo työpäivän aikana. Toki töiden jälkeen kaipaisin aikuista seuraa. Vietänhän päivät pääsääntöisesti lastan kanssa. Käyn kuitenkin lähes päivittäin keskusteluja instagramin, oman ja muiden blogien kommentoinnin kautta sekä tietenkin whatsappissa. Etenkin Whatsapp viestiketjut kuormittavat. Varsinkin kun valtaosa viestiketjuja koskevat lasten harrastuksia ja viestit ketjuissa yleensä tarkoittavat, että saan jonkin asian hoidettavaksi tai mietittäväksi. Tämä kaikki kuormittaa tätä introverttia niin paljon, että yhteydenpito ystäviin jää. Illat olen yksin tai lasten kanssa ja vain haaveilen ajasta ystävien kanssa, tekemättä asian eteen mitään.


Milloin elämästä tuli näin "kiireistä", ettei ehdi nauttia elämästä?
Miksi elämä täyttyy yhteydenpidosta somen kautta ja oikea kohtaaminen jää välistä?

Mielellään kuulisin vinkkisi, miten järjestää aikaa ystävien tapaamiseen.

Oletko sinä pitänyt kiinni lapsuuden ystävistä? Näettekö usein?

 

 

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Kuva Pixabay

Ps. Nyt lopetan tämän tilityksen ja lähden lenkille ystävän kanssa. :)

Norsunluuhäät eli 14. hääpäivä

Olemme menneet mieheni kanssa naimisiin helmikuussa 2005. Ennen naimisiinmenoa ehdimme olla yhdessä 5,5 vuotta. Häämme olivat varsin perinteiset. Siis sellaiset, mitä vielä tuohon aikaan usein vietettiin. Askartelimme itse kutsukortit, ohjelmalehtiset ja hääkarkkikotelot, ruoka tuli pitopalvelusta ja ohjelmassa oli perinteisiä hääleikkejä. Ennen häitä ja häiden jälkeenkin lueskelin ahkerasti Naikkareita eli Naimisiin.infoa. Häihin haimme juomia Tallinnassa. Tarjolla oli onnittelumaljat kuohuviinistä, olutta, viiniä ja muistaakseni myös siideriä. Häämatkalle lähdimme heti häiden jälkeen maanantaina. Olimme viikon Madeiralla.

Hääpäivinä olemme käyneet kahtena vuonna ravintolassa syömässä ja kerran keilaamassa. 10-vuotishääpäivää juhlistimme käymällä katsomassa Chicago-musikaalin. Naimisiin mennessä taisimme suunnitella 10-vuotishäämatkakohteeksi New Yorkia. Yleensä hääpäivän juhlistaminen on jätetty melkein kokonaan välistä. Päivää on vietetty tavallista arkea eläen.

Tänä vuonna päätimme, että emme edes yritä järjestää mitään suurta ja hienoa. Ilta kotona, hyvää ruokaa ja ehkäpä joku lautapeli yhdessä. Tarkempi kalenterin tarkastelu osoitti, että hääpäivälle on ohjelmassa yhden lapsen treenikuskaus sekä samaan aikaan toisen lapsen kuskaus harjoituspeliin täysin päinvastaiseen suuntaan tietenkin. Eli hääpäivän ohjelmaksi varmistui treenikuskausta molemmille vanhemmille.

Hääpäivän aamu alkoi sillä, että yksi lapsi oksensi. Meni sitten vielä kerran suunnitelmat uusiksi. Harrastuskuskausta vain toiselle. Sairastupaa toiselle.

Hyvää hääpäivä meille!

Yhdessä arkea, arkea, arkea ja joskus juhlaakin! 

Miksi kippistää skumpalla, kun voi napsia maitohappobakteereita ja hörpätä mustikkakeittoa päälle!

Hyvä ruoka oli tällä kertaa iltapalaksi pakkasesta löytyneitä valkosipulipatonkeja yhdessä lasten kanssa. Yhteinen lautapeli vaihtui sohvalla istumiseksi omat tietokoneet sylissä. Miehellä rahastonhoitajan hommia ja minulla tämä blogikirjoitus.

Kuudennnen viikon kohokohdat

Kokosin taas muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen viime viikosta. Viikko meni nopeasti, niin kuin nämä viikot aina tuntuvat menevän. Apua! Jos arkiviikot menevät näin nopeasti, niin miten nopeasti lomaviikot kuluvatkaan?

Viikon kohokohta: Mia Kankimäki vieraili Lahden pääkirjastossa

Viikon kirjat: Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

                         Riina Mattila: Järistyksiä

Viikon ruuat: Runebergin torttu

                        Barbien ruuat muovailuvahasta

Viikon urheilulaji: Koripallo (Kyllä meillä säbää ja futistakin pelattiin, mutta minä olin korispelien katsomossa. Lisäksi tulin valituksia joukkueen somevastaavaksi.)

Viikon saavutus: Siivosin 6 keittiönlaatikkoa

Alkuvuodesta kuuntelin Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Kirja oli inspiroiva, voimaannuttava ja matkakuumetta nostava. Kun kuulin, että tietokirjailija ja tutkimusmatkailija Kankimäki tulee vieraaksi kirjastoon tiesin heti, että minun on päästävä paikalle. Pääsinkin ja melkein eturiviin. Yönaiset kuunneltuani ajattelin, että tässä on kirja jonka haluaisin myös kirjahyllyyni. Kankimäellä oli sopivasti kirjoja mukanaan. Ostin oman kirjan ja sain vielä nimikirjoituksen.

Viime viikolla kuuntelin Mia Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Japani ei ole koskaan kiehtonut minua, mutta tämän kirjan jälkeen mietin jopa matkustamista Japaniin. Kuuntelin myös Riina Mattilan nuortenkirjan Järistyksiä. Valitsin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohfan "kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö" takia.

Takakannesta:

Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kilpailun 2. palkinto

  

WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo rohkeudesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, tarpeesta tulla kohdatuksi sellaisena kuin todella on.

  

Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, eikä sitä katsota hyvällä hänen pienessä kotikaupungissaan. Sitten löytyy lukio muualta, löytyy yhteisö, jossa voi vihdoin antaa kuorien murtua ja maan järistä. Löytyy omia ihmisiä, jotka auttavat näkemään maailman kaikissa väreissä. Löytyy rakkaus, jota kohti on vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel. Än yy tee nyt.

  

"Kilpailun toiselle sijalle sijoitimme tekstin, joka kuvaa rakastumista sellaisella voimalla, herkkyydellä ja tarkkuudella, että lukija tuntee jokaisen värähdyksen omassa vatsanpohjassaan saakka." - Salla Simukka, kilpailuraadin jäsen



Töissä minulla oli rauhallinen viikko. Ryhmässäni oli poissaoloja joten paikalla oli vain vähän lapsia. Lasten kanssa leivoimme Runebergin torttuja. Minä en ollutkaan niitä koskaan leiponut. Tai Runebergin muffinsseja nämä taisivat olla.



Tytöt leikkivät joka päivä Barbeilla. Barbeille rakennetaan koteja milloin mihinkin hyllyyn ja lattialle. Itse yritän keksiä, mitä leikkeihin voisi tehdä jo kotoa löytyvistä materiaaleista. Tällä viikolla keksittiin tehdä tyttöjen kanssa ruokia muovailuvahasta. Kuvassa on vasemmalta oikealle pitsaa, hampurilaisia ja muffinsseja. Muffinssien päällä on valkoiset tähtinonparellit. 

Viikonlopun aikana sain siivottua kuusi laatikkoa keittiöstä. Minulla on tapana leväyttää siivottavat kaapit suuren innon vallassa lattialle. Vähän aikaa jaksan järjestellä tavaroita ja sitten iskee uupumus ja motivaatio loppuu. Suurin osa tavaroista jää levälleen. Tällä kertaa niin ei käynyt. Laatikot on siivottu, tavarat paikoillaan ja mitään ylimääräistä roinaa laatikoista ei jäänyt ajelehtimaan mihinkään. Minun pitää siis ottaa vain pieniä siivousprojekteja. Nytkään en siivonnut näitä kuutta laatikkoa kerralla vaan kahden päivän aikana.

Mitkä olivat sinun viime viikkosi kohokohdat?



Mukavaa uutta viikkoa!

Uusi blogiyhteisö - Päijät-blogit

P.s. never stop smiling-blogin Johanna etsi muutama vuosi sitten facebookissa Päijät-Hämäläisiä bloggaajia. Ilmoittauduin mukaan Johannan perustamaan facebook-ryhmään. Ryhmä on alun perin perustettu vertaistueksi bloggaajia varten. Sittemmin ryhmän toiminta on hiljentynyt. Nyt Johanna on aktivoitunut sekä panostamalla omaan blogiinsa että elvyttämällä Päijät-blogit ryhmää. Johannalla on unelma aktiivisesta Päijät-Hämeen alueen blogiyhteisöstä ja tällä viikolla hän on tehnyt tuon unelman eteen töitä. Päijät-blogit on nyt yhteisö, jota kuka tahansa voi seurata instagramissa. Sieltä meidät löytää nimellä paijatblogit. Moni onkin meidät jo löytänyt. Ensimmäisen viikon aikana instayhteisö on saanut sata seuraajaa.

Tällä hetkellä Päijät-blogeissa on mukana noin parikymmentä erilaista blogia. Päijät-blogeista löytyy hyvinvointia, perhe-elämää, käsitöitä, reseptejä, kosmetiikkaa, tyyliä, valokuvausta sekä paikallisia tapahtumia ja tavallista elämää. Päijät-blogit kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan Instagramissa. Instagramista löytyy kaikki mukana olevat blogit.

Miksi minä olen näin innoissani tästä yhteisöstä? Kuulunhan minä jo Kaksplussan blogiverkostoon. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin yksinäistä puuhaa. Lisäksi tuntuu, että kaikki tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Joudun jättämään usein ne harvatkin tapahtumat väliin, joihin saan kutsun välimatkan ja aikataulujen vuoksi. Pyydän välillä miestäni oikolukemaan tekstejäni, mutta muuten emme juuri blogistani tai bloggaamisestani puhu. Ystäväni eivät kirjoita blogeja, joten heidän kanssaan juttelen ihan muista asioista. Voiko tätä harrastusta edes ymmärtää kukaan muu kuin toinen bloggaaja? Asettelen ruokia tai villasukkia pitkään valokuvaa varten, jaan somessa kuvia itsestäni ja lapsistamme. Haluan onnistuneen asukuvan, joka näyttää nopealta räpsyltä, mutta vaatii monta otosta. Näistä asioista on ihana puhua jonkun kanssa, joka oikeasti ymmärtää ja tekee ehkä samoja asioita. Tai tekee asioita fiksummin ja voin oppia häneltä uutta.

Jos olet kotoisin Päijät-Hämeestä, kirjoitat blogia ja olet aktiivinen instagramissa, niin olisi ihana saada sinutkin mukaan meidän joukkoon!
Facebookista meidät löytää nimellä Päijät-blogit
Johannalle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen: johanna@psneverstopsmiling.com
Instagramissa voit saada kuvasi mukaan Päijät-blogien sivulle käyttämällä tageja @paijatblogit ja #paijatblogit

Kuulutko sinä johonkin verkostoon tai yhteisöön?

 

Tervetuloa seuraamaan tiliä Päijät-blogit Instagramiin!

 

   

Voimavarat lapsiperheessä - Top 3

Unelmalandia-blogin Doris haastoi jo jokin aika sitten Kaksplussan bloggaajat kertomaan omista voimavaroistaan, joilla jaksaa pikkulapsiarki. Meillä ei enää eletä pikkulapsiarkea, joten osallistun tähän haasteeseen yli-ikäisenä tai siis enhän minä ole yli-ikäinen, lapseni ovat. Meillä ei ole enää hetkeen ollut ihan pieniä lapsia. Kolme lasta on jo koulussa ja nuorinkin lähtee ensi syksynä eskariin. Usein kuulee puhuttavan, miten elämä helpottaa, kun lapset kasvavat. Jotkut asiat helpottavat, mutta isompien lasten kanssa tulee uusia haasteita. Välillä ajattelen jopa, että miten olisi helppo kieltää uhmakasta taaperoa olemaan lyömättä lapiolla kaveria hiekkalaatikolla. Siinä tilanteessa ainakin tietäisin miten toimia. Tellonymin kautta lähetettyjen törkeiden viestien selvittely on paljon hankalampaa.

 

Voimavarat Top 3 

Riittävä uni

Tärkeintä omassa jaksamisessani on riittävä uni. Tämän olen tiennyt jo monta vuotta, mutta silti illat meinaavat välillä venyä ja omaa aikaa tulee nipistettyä omista yöunista. Lapsemme eivät enää (juurikaan) heräile öisin, mutta teini-iän lähestyessä lasten nukkumaanmeno aika siirtyy myöhemmäksi. Nautin siitä, kun lapset ovat jo nukkumassa ja talo on hiljainen. Kuulee omat ajatuksensa ja voi tehdä omia juttuja. Kuvailemani tilanne on nykyään harvinaista herkkua eikä onnistu jos haluan mennä ajoissa nukkumaan. Usein viikonloppuisin olenkin ennen esiteinejä nukkumassa.

Oma aika
Edellisessä kohdassa mainitsinkin jo oman ajan. Vaikka nautinkin ihmisten seurasta, niin kaipaan myös yksin oloa. Tällä hetkellä yksi kestohaaveistani on saada viettää aikaa yksin kotona. Kaikista parasta olisi saada viettää aikaa yksin siivotussa kodissa. Se taitaa olla lähes mahdoton toteuttaa. Kun minulla on omaa aikaa luen, kuuntelen äänikirjoja, neulon tai käyn kävelemässä. Liikuntaa haluaisin lisätä viikkoihini. Sekin auttaisi jaksamaan paremmin, kun vain jaksaisi lähteä liikkumaan. 

Jotain kivaa tulevaisuudessa
Tiedän, että pitäisi elää hetkessä. Ei haikailla menneitä eikä miettiä liikaa tulevaa. Olen kuitenkin huomannut, että voin paremmin kuin minulla on joku pieni matka tai tapahtuma, jota odottaa. Tällä hetkellä odotan risteilyä miehen ja kahden nuorimman lapsen kanssa. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni Junibackeniin. Ja nyt olisi tämä haave tarkoitus toteuttaa. Tykkään suunnitella pieniä matkoja lomille. Nyt olemme jo useana vuonna olleet kesällä Pärnussa ja syyslomalla Torreviejassa.

 Mitkä asiat saavat sinut jaksamaan arjessa?

Voimaannuttavaa viikonloppua!



Viime viikon viisi parasta

Viikon Top 5

Viikon kirja Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Viikon lehti: Yhteishyvä 1/19

Viikon laji: Koris

Viikon liikunta: Lumityöt

Viikon oma aika: Bujoilu

Mieheni oli viime viikolla työmatkalla Singaporessa. Minä olin yksin lasten kanssa. Etukäteen minua hieman hirvitti, miten selviän viikosta yksin. Viikko meni kuitenkin nopeasti ja mukavasti. Pakkasta ja lumitöitä riitti. Ohjelmassa oli treenikuskauksia ja yksi vanhempainilta. Rauhalliset hetket käytin Bullet Journalin täyttämiseen sekä äänikirjan kuunteluun. Kuuntelin Laura Mannisen kirjan Kaikki anteeksi. Kirja on Mannisen esikoiskirja. Niin kaunista, kuvailevaa ja aitoa tekstiä perhe-elämästä, parisuhdeväkivallasta, häpeästä ja vaikenemisesta sekä onnistumisen pakosta.  

Selailin pitkästä aikaa Yhteishyvä-lehteä. Yllätyin positiivisesti. Lehdessähän oli vaikka mitä luettavaa. Ihmisten tarinat ja valokuvat kiinnostavat minua. Niinpä valokuvaaja Aapo Huhdan kuvat 24/7 avoinna olevista Prismoista oli minun mieleeni. Kiinnostavaa luettavaa oli myös Pasi Rytingin juttu Ruotsin (tr)opit eli juttu Tornio/Haaparannasta. Lääkkeitä saa ostaa Ruotsin puolella marketeista. Terhi Kankaan juttu Kiire piinaa oli myös ajankohtaista ja ajatuksia herättää luettavaa. 

Lauantaina edellisenä päivänä työmatkalta kotiutunut mies ja esikoinen olivat salibandyturnauksessa. Vanhemmalla tytöllä oli jalkapallon harjoituspeli. Koko perheellä olimme siskon miehen synttäreillä. Synttäreitä juhlittiin laskemalla mäkeä. Kodassa oli tarjolla muun muassa loimulohta ja laskiaispullia.

 

Sunnuntaina lähdin nuoremman pojan koristurnaukseen Kouvolaan. Kouvolassa pojalla oli kaksi peliä. Turnauksesta matka jatkui ABC:n pitsat vatsassa Suurhallille. Siellä pojan joukkueella oli talkoovuoro edustuksen pelissä. Minä olin ensimmäistä kertaa katsomassa koripallopeliä. Peliä seurasin arpajaispöydän takaa.

 

 

Mukavaa viikkoa!

Hyvää Runebergin päivää!

 

 

Runebergin päivän kunniaksi voit käydä kokeilemassa J.L Runebergin runokonetta. Minä kävin jo hoitolasten kanssa auttamassa Runebergia kirjoittamaan runon mielitietylleen. 

 



Miten saada lapsi lopettamaan peukalon syöminen?

Meidän neljästä lapsesta vanhin söi pienenä tuttia. Alle kaksi vuotiaana tutit menivät rikki. Saksilla saattoi olla osuutta asiaan. Tutista luopuminen kävi yllättävän helposti muutamaa kuukautta aiemmin isoveljeksi tulleelta esikoiselta. Seuraavat kaksi lastamme eivät tuttia koskaan huolineetkaan. Neljäs lapsemme oli tyytyväinen vauva. En alkanut hänellekään opettaa väkisin tutin syömistä. Olisi ehkä kannattanut! Hän nimittäin alkoi syömään peukaloa.

Olemme yrittäneet saada kuopusta lopettamaan peukalon syömistä useamman kerran tässä vuosien varrella. Hänen ollessaan alle vuoden ikäinen yritimme opettaa jopa tutin syömistä. Kyllähän hän sitä vähän söikin, mutta öisin tutti vaihtui peukaloon. Samoin silloin kun kuopusta harmitti ja itketti suuresti. Peukalo vain oli parempi kuin tutti.

Tytön ollessa noin kolme vuotias yritimme tosissamme saada häntä lopettamaan peukalon syömisen. Asiasta puhuttiin lapsen kanssa. Kysyimme neuvolasta vinkkejä. Lupasimme ostaa lapselle ihan minkä lelun hän vaan keksiikään toivoa. Käsi laitettiin yöksi sidoksiin. Heräilimme öisin ottamaan peukaloa pois suusta. Lakkasimme peukalon kynnen Stop and grow'lla eli sillä pahanmakuisella aineella, joka auttaa lopettamaan kynsien pureskelun. Tyttö repi siteet auki, nuoli Stop and grown, söi peukaloa salaa peiton alla. Emme keksineet enää muita keinoja estää peukalon syömistä. Tai ainakaan sellaisia keinoja, joihin lastensuojelu ei olisi puuttunut. 

Tänä talvena, tyttö on jo 5 vuotta. Hän oli itsekin sitä mieltä, että haluaa lopettaa peukalon syömisen. Yhdessä olemme katselleet puhelimelta erilaisia Barbie-pakkauksia. Hän nimittäin rakastaa leikkiä Barbeilla ja mikä olisikaan ihanampaa kuin uusien Barbieiden tai Barbien tavaroiden saaminen. Sellaisia hänelle on luvattu ostaa sitten kuin peukalon syöminen loppuu. Käsiä on kääritty öisin sidoksiin ja sormia on teipattu ihoteipillä. Tyttö on antanut sidosten olla paikallaan. Öisillä partioretkillä en ole vielä kertaakaan saanut tyttöä kiinni peukalon syömisestä. Tarkastuksilla en ole havainnut edes syljestä märkiä sormia, sidoksia tai teippejä. Voisiko olla, että tämä peukalon syöminen vihdoin loppuisi? Pitäkää peukkuja! (Ei suussa!)

Tytön peukalon iho on kestänyt varsin hyvin tämän vuosia jatkuneen peukalon syömisen. Iho on tainnut olla kuiva ja halkeileva vain kerran tai kaksi koko aikana. Vasemman peukalon kynttä ei ole tarvinnut leikata juuri koskaan eli kynsi tässä on vähän kärsinyt. Eniten minua on huolestuttanut se, että miten peukalon syöminen vaikuttaa purentaan. Suuhygienisti mainitsi joskus, että purenta ei ole täysin optimaalinen. Meidän kolmesta koululaisesta kaksi on oikomishoidossa. Itseasiassa juuri ne kaksi, jotka eivät ole koskaan syöneet peukaloa tai tuttia. Nähtäväksi jää, miten nuorimman purenta kehittyy. Tietysti toivon, ettei oikomishoitoa tarvittaisi.

 

 

Onko teillä syöty peukaloa?

 

Onko sinulla vinkkejä peukalon syömisen lopettamiseen?