Tallinna - aina hyvä vaihtoehto



Muutama viikko sitten olimme pyytäneet miehen vanhemmat meille lapsia hoitamaan. Minun ja miehen oli tarkoitus viettää yksi yö hotellissa. Emme oikein osanneet päättää mihin kaupunkiin menisimme ja mitä tekisimme. Kaupungin piti olla tarpeeksi lähellä, ettei autolla ajamiseen mene kohtuuttoman pitkää aikaa. Emme olleet saaneet päätettyä vielä perjantainakaan, minne lähtisimme lauantaina. Haikon kartano, Hotelli Sveitsi ja Helsinki olivat vahvimmat vaihtoehdot. Miehen vanhemmat saapuivat meille perjantai iltapäivänä. He ehdottivat, että lähtisimme jo samana iltana jonnekin. Mies oli vielä töissä perjantaina viideltä, kun päätimme varata laivamatkat ja kaksi hotelliyötä Tallinassa. Viime reissusta muistin, että viimeinen laiva Tallinnaan lähtee kello 22.30. Loppu kesästä nimittäin myöhästyimme kaverini kanssa laivasta. Kiireisen varauksen ja luultavasti muutaman klikkausvirheen johdosta menimme Tallinnaan Megastarilla, olimme kaksi yötä Baltic hotel Vana Wirussa vanhassa kaupungissa ja palasimme kotiin Silja Europalla. Jälkeenpäin ajateltuna oli oikein hyvät klikkausvirheet mieheltä.

 

Kun saavuimme yöllä hotelliin, niin yläkerran käytävän kokolattiamatto ahdisti. Huoneessakin oli kokolattiamatto ja ikkunasta näkymä vastapäisen talon seinä. Väsyneenä kaikki tuntui vielä erityisen pahalta. Täälläkö joudumme viettämään meidän kahdenkeskisen viikonlopun? Mies meni heti takaisin respaan ja yritti peruuttaa meidän juuri maksaman viikonlopun hotellissa. Se ei onnistunut yöllä, mutta saimme vaihtaa allergiahuoneeseen. Siellä oli parkettilattia ja ikkunastakin näkyi vanhan kaupungin maisemaa. Meidän oli tarkoitus yrittää lauantaiaamuna peruuttaa toinen yö hotellissa. Huone oli kuitenkin niin hyvä ja hotellin sijainti meille loistava, ettei vaihto ollut enää tarpeen. Hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamupalaa, joten söimme aamiaisen lauantaina Must Puudel-nimisessä kahvilassa ja sunnuntaina hotellissa.

 

Aamiaisen jälkeen ajoimme Taksilla Viron taidemuseo Kumuun. Museon arkkitehtuurin on muuten suunnitellut suomalainen Pekka Vapaavuori.

 

Museo kierroksen jälkeen ajoimme taksilla Kalamajaan. Meille löytyi pöytä lähes täydestä F-hooneesta. Kävelimme aurinkoisessa säässä Kalamajalta vanhaan kaupunkiin. Matkalla istuimme puiston penkille lukemaan kirjoja. (Ei välttämättä ollut viisasta raahata koko ajan käsilaukussa yli 500 sivuista kovakantista kirjaa. Onhan pokkaritkin keksitty.) Hetken aikaa ehdimme lepäillä hotellilla ennen kuin kiipesimme lähellä olevaan Hellemanin torniin katsomaan maisemia hieman korkeammalta. Muurille ja torniin pääsy maksoi 3 euroa. Iltaruuan haimme kaupasta. Hotellissa söimme kaupan salaatit, croisantit ja joimme lasilliset kuohuviiniä. Päivä oli niin täynnä ohjelmaa, ettei kumpikaan meistä halunnut lähteä enää mihinkään syömään.

Sunnuntaina kotimatka alkoi jo heti puolen päivän jälkeen. Arkeen paluu alkoi jo Tallinnassa. Emme olleet muistaneet ilmoittautua tai edes kertoa omalle lapselle kaverisynttäreistä, joihin hänet oli kutsuttu. Puolessa tunnissa saimme ilmoitettua pojan mukaan Megazoneen, ohjeistettua papan lahjaostoksille R-kioskille ja pojan askartelemaan onnittelukorttia. Naapurissa asuva ystäväperhe hoiti ystävällisesti kyydityksen juhliin. Kaikki muu muistettiin, mutta pojalle oli selvinnyt vasta autossa matkalla juhliin, että synttärit ovat Megazonessa. Se asia jäi mainitsematta.

Aiempia blogikirjoituksiani Tallinnasta:

Viikonloppu Tallinnassa kaverin kanssa 8/2017 (myöhästyimme laivasta)

Yksi yö Tallinassa 4/2017, mukana vain käsilaukku


Kollaasin kuvat ovat syömiäni ruokia. Tallinnassa söin kasvisruokaa. Kollaasin kolme ylintä kuvaa ovat aamupalalani Must Puudelista. Keskirivin kaksi vasenta kuvaa F-hooneelta. Keskirivin oikea ja alarivin kaksi vasenta kuvaa Baltic hotel Vana Wirun aamupalalta. Alimman rivin oikean reunan kuva Silja Europan härkis hot dog.

Mitkä ovat sinun suosikki paikkasi Tallinnassa?