Asuimme ennen paikkakunnalla, jossa oltiin siirtymässä alkuluokkaan. Meidän esikoinen olisi siis mennyt luokkaan, jossa olisi ollut esikoululaisia, ekaluokkalaisia, tokaluokkalaisia, opettaja, lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja. Tokihan alkuluokalla jaetaan lapsia välillä pienempiin ryhmiin, mutta paljon olisi kuitenkin ollut ihmisiä, joihin tutustua. Joka vuosi ryhmä olisi vielä muuttunut tokaluokkalaisten siirtyessä eteenpäin ja uusien eskareiden tullessa ryhmään.
Ennen eskarivuottaan meidän esikoinen oli ollut 3-vuotiaaksi asti kotona. Sitten vuoden päiväkodissa. 4-vuotiaasta eskarin alkuun saakka hän kävi kaksi kertaa viikossa kerhossa. Olisi tuntunut aikamoiselta hypyltä laittaa poika isoon ryhmään ja isoon kouluun, vaikka hän reipas olikin.
Otimme asioista selvää ja löysimme steinerkoulun. Meillä oli ennakkoluuloja kyseistä koulua kohtaan. Onko se vain leikkiä ja opitaanko siellä oikeasti? Onko se kallis? Miten toimii opetus ilman koulukirjoja? En enää edes muista, mitä kaikkea sitä tuli mietittyä. Asiasta ei voinut monen kanssa edes keskustella.
Tässä esimerkki eräästä keskustelusta:
Minä: Ollaan ajateltu laittaa lapset steinerkouluun.
Eräs: Ette kai!
Minä: Miksi ei?
Eräs: No, kun se on sellainen.
Minä: Minkälainen?
Eräs: No, sellainen. Ei kannata.
Eli aika paljon mietittiin asiaa kahdestaan miehen kanssa. Monilla tuntui olevan ennakkoluuloja ja mielipiteitä steinerkoulusta ilman tietoa tai kokemuksia.
Silloin, kun koulupohdinta oli meillä aktiivisimmillaan, otimme myös yhteyttä lähimpään steinerkouluun. Meille järjestyi tutustumispäivä. Pääsimme miehen kanssa seuraamaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan opetusta. Lisäksi keskustelimme lopuksi yhden opettajan kanssa. Tuon päivän jälkeen kouluvalinta alkoi olla jo varsin selvä.
Samoihin aikoihin Lahdessa kävi
Jarno Paalasmaa pitämässä luentoa. Menimme sinne ja ostimme hänen kirjansa
Omassa rytmissä. Muistan lukeneeni kirjaa paljonkin kouluvalintaa pohtiessamme. Nyt tuo kirja on ollut jo monessa perheessä lainassa. Tälläkin hetkellä se on luettavana tuttavaperheessä.
Kouluvalinnan oltua jo selvä mietitytti koulumatka ja kuljettaminen. Koska steinerkoulu on oma valinta eikä useinkaan se lähikoulu, niin vanhemmat joutuvat järjestämään kouluun kuljetuksen itse. Se hyvä puoli ainakin meidän steinerkoulussa on, että koulu alkaa joka päivä samaan aikaan jokaiselle luokka-asteella. Eli sisarukset voi viedä samaan aikaan kouluun. Ja helpottaahan se lasten aamuja. Ei tarvitse miettiä, että mennäänkö tänään kahdeksaksi vai kymmeneksi.
Koska steinerkouluissa käytetään laadukkaita ja siten myös kalliimpia materiaaleja, on käytössä kannatusmaksu. Maksu ei ole pakollinen, mutta on tietenkin toivottavaa että vanhemmat tuon maksun maksaisivat. Maksu ei ole niin korkea, etteikö siihen tavallisilla ihmisillä olisi varaa ja maksuaikataulusta voi aina neuvotella. Steinerkouluun kuuluu olennaisesti myös yhteisöllisyys ja yhteiset tapahtumat. Esimerkiksi lyhtyjuhla syksyllä sekä lastenjuhlat ja joulumyyjäiset. Luokat tekevät myös retkiä ja heillä on leirikouluja. Ne tietysti maksavat ja talkoita on enemmän kuin peruskoulun puolella. Samalla on ollut mukava tutustua lasten luokkakavereihin ja heidän vanhempiinsa. Kun on jo ensimmäisillä luokilla tutustuttu, niin sitten esimerkiksi murrosiässä on helpompi ottaa yhteyttä muihin vanhempiin, jos lapsilla ilmenee ongelmia.
Muita huomioita
Steinerkoulussa sama luokanopettaja ja luokka on ensimmäiseltä luokalta kahdeksanteen luokaan saakka. Englannin ja saksan opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalla. Koulukirjoja ei ole, vaan vihot tehdään itse. Tekemällä oppinen on tärkeää. Esimerkiksi toisen luokan jälkeen oppilailla on yhteinen kasvimaa, jota hoidetaan kesän ajan. Syksyllä sato korjataan. Viljat käydään puimassa riihessä perinteisin menetelmin. Ja lopulta jauhoista leivotaan leipää.
Jos sinulla on kysyttävää steinerkoulusta, niin vastaan mielelläni. Olisi kiva kuulla myös teidän ajatuksista, ennakkoluuloista ja kokemuksista steinerkoulusta.
Ps. Steiner eskarista meillä on myös kokemuksia, mutta se vaatisi oman postauksensa.
