Mustaa ja valkoista - Kotikatu

Olemme maaliskuusta saakka asuneet väliaikaiseksi tarkoitetussa ja liian pienessä asunnossa. Kodiksi tätä kuitenkin kutsutaan ja yritämme järjestää tämän mahdollisimman mukavaksi ja toimivaksi. Haastetta tässä on ollut, sillä meidän kuusihenkinen perhe asuu 79,5 neliön kerrostalo kolmiossa.

Jos sisällä on välillä ahdasta ja ahdistavaa, niin tunne jatkuu myös ulkona. Taloyhtiön säännöissä on kielletty lasten leikkiminen asfalttialueilla. Ymmärrän kyllä, että isommat lapset voisivat aiheuttaa häiriötä ja meteliä pyöräillessään ja pelatessaan esimerkiksi jalkapalloa lähellä ihmisten parvekkeita. Valituksia on kuitenkin saanut myös taapero nelipyöräisellä potkulaudalla ajaessaan sekä pojat pelatessaan turvallisen välimatkan päässä talon ikkunoista. Kävi kyllä mielessä, että mies voisi järjestää kavereilleen äänekkäät säbäpelit asfaltilla. Järjestyssäännöt, kun kielsivät vain lasten leikkimisen asfaltilla. Näissä taloissa asuu toki myös todella mukavia ihmisiä, mutta yksikin valittaja vaikuttaa tunnelmaan.

Pihassa kasvavista ruusunmarjapensaista tulee mieleen oma lapsuuteni. Olen itse asunut lapsena Helsingissä kerrostalossa ja ruusunmarjoja kasvoi myös lapsuuteni pihoilla. Edellisen kotimme pihalla taas kasvoi iso ja kaunis hortensia. Se tulee aina mieleeni, kun kävelen sisälle. Nyt lähellä ulko-ovea kasvaa pienet hortensia pensaat. Vielä en ole kokenut suurta kaipuuta päästä kuopsuttelemaan omaa pihaa ja tekemään muita pihatöitä. Olen nauttinut kerrostaloelämän hyvistä puolista. Riittää kun siivoaa oman kotinsa ja vie roskat roskiin. Pihallakin tulee vietettyä aikaa lasten kanssa ja toki myös noukittua muutama roska silloin tällöin.

 

Osallistun näillä kuvilla pihakadustamme Nauran auringolle -blogin Mustaa ja valkoista -haasteeseen.

Mukavaa viikkoa!