Kohtaaminen WeeGeellä

Kävin viime viikolla Espoossa tapaamassa ystävääni ja hänen lastaan, jonka kummi olen. Meillä oli muutama tunti aikaa ja vietimme ajan Tapiolassa näyttelykeskus WeeGeellä, joka on museoiden, näyttelyiden ja tapahtumien keskus. WeeGee toimii Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa entisessä Weiling&Göösin kirjapainotalossa. Näin korona-aikana WeeGee tuntui hyvältä paikalta tapaamiselle. Turvavälit oli helppo säilyttää avarien tilojen ansiosta ja WeeGeellä oli maskipakko. Tapaamisemme tosin tapahtui ennen kuin Uudellamaalla siirryttiin leviämisvaiheeseen. Tällä hetkellä en Uudellemaalle matkustaisi, nyt pyörin lähinnä kotona ja töissä. Toivottavasti koronatilanne helpottaisi pian ja saisimme elää taas vapaammin. 

Aloitimme kierroksen yläkerrasta, jossa sijaitsee Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä. Minä olin lelumuseosta vähintään yhtä innoissani kuin kunmityttöni. Oli mukava löytää tuttuja leluja vitriineistä, joissa esiteltiin leluja eri vuosikymmeniltä. 

Erityisen tarkkaan tutkin vitriiniä, jossa oli Barbeja. Lapsena leikin paljon Barbeilla. Minulla oli muun muissa kuvassa näkyvä Barbie, jonka vaaleanpunaisen mekon tähdet loistivat pimeässä. Minulla oli myös Tahiti sarjan Barbie ja Skipper. Heillä oli pitkät hiukset ja uimapuvut. Tarkkasilmäiset Barbie-tuntijat saattavat nämä kaksi Barbieta alla olevasta kuvasta löytää.

Minulla oli tuollainen punainen View-Master, joilla katseltiin kolmiulotteisia kuvia noista pyöreistä kiekoista.

  

 

Legot olivat myös yksi lempileluistani. Näitä Fabuland-sarjan eläimiä meiltä löytyy vieläkin. Omat lapseni eivät ole innostuneet näistä ollenkaan samalla tavalla kuin minä. 

Tällainen apinakin minulla oli, mutta pienemmässä koossa. Mikähän apinani nimi mahtoikaan olla?

Lelumuseon lisäksi WeeGeestä löytyy EMMA - Espoon modernin taiteen museo, KAMU - Espoon kaupunginmuseo ja Suomen Kellomuseo. Lisäksi löytyy museokauppa EMMA Shop sekä ravintola Lumière WeeGee. Pihalta löytyy arkkitehti Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo, joka on auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun. Museoiden lisäksi WeeGeessä on Studio Suuronen, jossa on vaihtelevia näyttelyitä. 

Alla olevassa peiliselfiessä näkyy taustalla Eeva-Leena Eklundin töitä. 

Söimme lounasta Lumière ravintolassa. Valitsin kalapunajuuripihvinannoksen, johon kuului bataattilohkoja, kastiketta, herneitä ja salaattia. Lounas tarjoiltiin tällaisista kupeista. Valittavana oli muistaakseni pari muutakin lounasvaihtoehtoa.

Sateisena päivänä oli mukavaa ja kätevää, että nämä kaikki museot ja näyttelyt sijaisevat saman katon alla. Tämä postaus meni Lelumuseon esittelyksi. Nykytaiteenmuseon puolella oli vaikuttavia teoksia. Kuvaaminen jäi vähemmälle, koska keskityin taidekokemukseen.

Onko Weegee sinulle tuttu paikka? 

Joulukalenterit 2020 - takinkääntäjän ajatuksia

Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun olin joulukalenteri-asioissa perinteisten kuvakalentereiden kannattaja. Minulla itselläni ei lapsena ollut suklaakalenteria ja ajattelin, etteivät lapsenikaan tarvitse jokapäiväistä suklaa-annosta. Halpojen suklaakalentereiden suklaa on pahaa ja neljän laadukkaan kalenterin ostaminen lapsille maksaa jo aika paljon. Kalentereiden mukana tuleva roskamääräkin ahdisti. 

Joulu joka muutti kaiken

Sitten tuli joulu, joka muutti asioita meidän jouluun valmistautumisessa. Vuonna 2016 meidän piti viettää joulu Keski-Suomessa äitini ja hänen miehensä luona. Äitini lensi miehensä kanssa Espanjasta Suomeen jouluksi meitä tapaamaan. Ensimmäinen lapsi sairastui lähes samalla minuutilla, kun joululoma koulusta alkoi. Kaikki lapset ja minä sairastuimme. Osalla oli antibioottikuuri ja osalla ei. Perheessä jylläsi kaksi eri tautia. Vielä uuden vuoden aattona jouduin viemään yhden lapsen päivystykseen antibiootin aiheuttaman allergisen reaktion vuoksi. Koko joululoman aikana emme parantuneet riittävästi tavataksemme äitiäni ja hänen miestään. Kaiken kruunasi se, että asuimme väliaikaisesti kerrostalo kolmiossa, jonne oli ahdettu kaikki meidän huonekalut ja tavarat. Aatonaattoiltana nukkumaan käydessä silloinen eskarilainen itki, kun meillä ei ollut edes joulukuusta. Se ei yksinkertaisesti olisi mahtunut mihinkään. Keksin teipata tytön sängyn yläpuolelle joulukuusen washi-teipeistä. Aattona teippasimme pari koristetta "kuusenoksille". 

Alkuperäisen postauksen

Sairastuvan joulusta voi lukea täältä.

Tuon ankean kerrostalojoulun jälkeisenä jouluna hellyin ostamaan kaikille lapsille juuri heidän toiveidensa mukaiset joulukalenterit. Meillä oli muistaakseni Barbie, Lego, Lego friends ja suklakalenteri. Käytin 100€ joulukalentereihin juurikaan miettimättä asiaa. Ajattelin, että parempi ottaa joulunodotuksesta kaikki irti. Eihän sitä tiedä, jos taas sairastetaan niin, että vain yksi kuudesta jaksaa istua pöydän ääressä syömässä jouluaattona. 

Viime vuonna joulukalentereiden lisäksi meillä seikkaili Elf on the self-tonttu. Lapset etsivät joka päivä tontun jostain meidän kodista tai pihalta. Tonttu jätti välillä vihjeitä paperilapuilla. Laitoin tontusta kuvia ja videoita myös instastooriini. Aika nopeasti hoitolapset ja omat lapset sekä instastoorini seuraajat alkoivat odottaa meidän tonttukalenterilta jonkinlaista juonta. Sellaisen kehittelinkin tonttukalenterin edistyessä. Nyt olen jo saanut kyselyitä, että kai tänäkin vuonna tulee tonttukalenteri instagramiin. Minut löytää instagramista nimellä Minnakil.

Olen miettinyt, jos en tänä vuonna ostaisikaan lapsille joulukalentereita, vaan Elf on the self-tonttukalenteri olisi heidän ainoa joulukalenterinsa. Isommat vastustavat asiaa, mutta teinithän vastustavat lähes kaikkea. Ehkäpä he ostavat omilla rahoillaan miekeisensä kalenterit, jos Elf on the self ei kelpaa. Toisaalta ekaluokkalainen kirjoitti tällä viikolla ihan itse kirjeen tontulle, rullasi sen ja vei postilaatikkoon. 

Kirjeessä luki: 

TERVE TONTTU

TULETHAN TÄNNE

T: A

Viesti on Tonttukalenterin tontulle, jota kuopus odottaa meille seikkailemaan. 

Muistoja viime vuoden Elf on the self-kalenterista 

Eräänä aamuna meidän piparkakkutalon tilalla olikin lakutalo.

Tonttu löydettiin sohvan takaa kakalta. 

Tonttu löytyi ulkoa jäätyneenä. Mietimme jäädyttikö Elsa tontun vai yrittikö Elsa auttaa tonttua. 

Tästä kaikki alkoi. Tonttu löytyi joulukuun ensimmäisenä päivänä tonttuvankilasta. Kalterit olivat karkkikeppejä.

Lue lisää meidän Elf on the self -tontusta.

Millaisia joulukalentereita teillä on tänä vuonna? 

Meillä on perinteinen partiolaisten kuvakalenteri. Itselleni ostin teekalenterin. Lapsia ja miestä olen ajatellut ilostuttaa/ärsyttää/yllättää Tonttukalenterilla. 

Kahden viikon parhaat

Taas voisin aloittaa tämän postauksen päivittelemällä sitä, miten tämä aikaa kiitää niin nopeaan. Taas hujahti yksi viikko ja toinenkin. Puhelimestakaan ei löytynyt montaa kuvaa viime viikolta. Kuvien perusteella yleensä muistan, mitä olen tehnyt. Nyt ei ole juuri kuvia, mistä tarkistaa tekemisiään. 

Viikon lounas: Mea Manna

Toissa viikolla kävin miehen kanssa lounaalla Lahden pääkirjastossa olevassa MeaMannassa. Kasvislounas luomuraaka-aineista maistui meille molemmille. Valitsimme keiton, salaattipöydän ja lämpimän ruuan eli kaiken mahdollisen! Edellinen blogipostaukseni on nimeltään Lounaalla Lahdessa ja esittelen postauksessa MeaMannan lisäksi kaksi muuta lounasravintolaa. Sain instagramissa paljon suosituksia hyvistä lounasravintoloista Lahdessa, joten taidan tehdä tästä "Lounaalla Lahdessa" postaussarjan. Minulla kun on aina välillä arkivapaita, jolloin käyn mielelläni ravintolassa syömässä. 

Viikon työlounas

Tilasimme töihin pitsaa ja kebabia. Minä valitsin vegaanisen pitsan. Pitsan päällä oli vegaanista juustoa. Yleensä syön töissä omia eväitä, mutta työpaikan pikkujoulujen (postauksen ensimmäinen kuva) jälkeen maistui pitsa. 

Viikon kirja

Miika Nousiainen, Pintaremontti

Pintaremontti on ensimmäinen Miika Nousiaisen kirja, jonka olen lukenut. Pintaremontti oli viihdyttävää kuunneltavaa. Kirjan henkilöt olivat hauskoja ja heille tapahtui mielenkiintoisia asioita. Osa oli ehkä hieman liian stereotyyppisiä hahmoja, mutta viihdyttävä kirja silti. Pitää ehdottomasti tutustua myös Nousiaisen aiemmin kirjoittamiin kirjoihin.

Viikon asu

Takki: villakangastakki, Lidl, ostettu pari vuotta sitten.

Paita: Lidl, ostettu vuosi sitten.

Kaulahuivi: H&M, vuosi tai kaksi sitten ostettu.

Farkut: Lidl, tänä vuonna ostettu

Tennarit: Vans, esikoisen vanhat. Hieman isot minulle, mutta kesällä murtunut pikkuvarvas on mahtunut hyvin näihin kenkiin. 

Käsilaukku: Ostin laivalta (Silja Line) tänä syksynä. 

Asusta näkyy hyvin se, miten paljon minun tulee ostettua Lidlistä vaatteita. Kuvan ruokaostokset ovat muuten myös Lidlistä.

 

Harrastus: lukupiiri

Kävelyllä käynnin lisäksi harrastas säännöllisesti lukupiiriä. Kokoonnumme kerran kuukaudessa keskustelemaan kirjasta ja syömään nyyttäriherkkuja. Eilen kokoonnuimme krskustelemaan Noora Vallinkosken Perno - megacity kirjasta. Ei haittaa vaikka ei olisi ehtinyt lukea kirjaa, tapaamisiin saa silti tulla. Minäkään en ollut ehtinyt lukea kirjaa loppuun asti, mutta ehdottomasti aion lukea! Sen verran mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja.

 

Perheen yhteinen aika: metsäretki

Visio: Yhteinen kävelyretki katsomaan Häränsilmää ja ottamaan kivoja kuvia laiturilta. 

Todellisuus: Kiukuttelua matkalla. Joku oli onkimassa laiturilla, joten emme päässeet sinne. Autossa huomasin, että lenkkarini kärjessä oli pökäle. Ei siis vain vähän kakkaa kengän pohjassa vaan pökäle! Onnistuin sotkemaan auton maton ja paljon muutakin. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

Lounaalla Lahdessa

Edellisessä työssäni perhepäivähoitajana söin arkisin itse valmistamani lounaan yhdessä hoitolasten kanssa. Ruokahetket olivat mukavia, mutta vuosien toiston myötä ruuanlaitto alkoi kyllästyttää. Nykyään syön työpaikan kahvihuoneessa omia eväitä, yleensä itsetekemäni salaatin. En ole vielä löytänyt inspiraatiota ja iloa ruuanlaittoon. Minulla on välillä arkivapaita eikä minua silloin tarvitse juurikaan houkutella lounaalle kodin ulkopuolelle. Tämän syksyn aikana olen käynyt muutaman kerran lounaalla Lahden ravintoloissa. Esittelen tässä postauksessa muutaman ravintolan Lahdessa. Osa ravintoloista on ketjuravintoloita, jotka löytyvät muiltakin paikkakunnilta.  

MeaMannan salaattipöytä

MeaManna kirjasto

Kirkkokatu 31

Lounas arkisin klo 11-14

Avoinna arkisin klo 8-19, lauantaisin klo 11-15

Lounaskahvila Lahden kaupunginkirjastossa. Arkisin tarjolla on monipuolinen kasvislounas. Lämmin ruoka ja salaatti maksavat 12,50€. Keitto ja salatti maksavat 11,50€. Salaattilounas 9,50€ ja keittolounas 7,50€. Lounaan hintaan kuuluu MeaMannan leipomon sämpylä ja pieni makea palan. Kävin lounaalla miehen kanssa ja koska emme osanneet päättää, mitä syömme, niin valitsimme kaiken. Alkukeitto, runsas salaattipöytä ja pääruuaksi pastaa kasviskastikkeella. Kaikki maistui todella hyvältä, joten ähkyhän tästä lounaasta tuli. Mies kommentoi, että jos kasvisruoka on näin hyvää, niin hän syö sitä mielellään useamminkin.  

Leipomo-Kahvila MeaManna on Lahden ainoa vain luomuraaka-aineita käyttävä lounaskahvila. MeaMannassa työskentelee erityistä tukea tarvitsevia aikuisia yhdessä työvalmentajien kanssa. MeaMannan leipomo-kahvila löytyy osoitteesta Hollolankatu 1. Aukioloajat ovat ma-to 9-15, pe 9-17 ja la 11-15. 

MeaMannan salaattipöydästä valittua

MeaMannan keitto ja sämpylä

Amarillo

Aleksanterinkatu 10, Lahti

Lounas arkisin klo 10.30-14

Kävin syömässä Amarillossa työpaikan tyhy-päivänä tällä viikolla. Lounaslistalla näkyi olevan valittavissa kaksi samaa annosta joka päivä. Tällä viikolla tarjolla oli Halloumi burger pihvi, kana tai vege versiona (10,70€) sekä vege burrito (10,70). Lisäksi joka päivä oli yksi vaihtuva annos. Meidän käyntipäivänä tarjolla oli Green salmon eli yrttipestolla maustettua lohta ja lime-hollandaisea bataattitikkujen kanssa. Minä söin Green salmon-annoksen (12,90€)

Lounaan hintaan kuuluu kahvi tai tee sekä pieni makea. Tarjolla oli suklaakonvehteja. Yritin etsiä ensi viikon lounaslistaa Amarillon nettisivuilta, mutta se ilmestynee vasta ensi viikolla. Kotona lohta tulee usein savustettua. Välillä pitäisikin maustaa lohta vaikkapa pestolla, annoksen lime-hollandaisekastike oli nuoltavan hyvää. 

Amarillo, Green salmon

 

Santa Fé Express

Kauppakeskus Karisma, Kauppiaankatu 2

Avoinna ma-pe 10-20, la 10-18, su 12-18

  - klo. 10-20, la 10-18, su 1

Tapasin jokin aika sitten siskoni Karismassa. Kävimme yhdessä Santa Fé Expressissä. Valitsin härkisburgerin. Annos nimeltä Cheese Härkis (16,90€) sisältää briossi-sämpylän, chili-härkistä, grillattua vuohenjuustoa, tuoretta ananasta, punasipulia, tomaattia, salaattia ja avocado-chimichurria sekä ranskalaiset perunat. Annos on haarukalla ja veitsellä syötävä, sillä härkis ei ole pihvinä vaan paloina/muruna. Maut olivat hyviä. 

Santa Fé Express, Cheese Härkis

Näistä kolmesta paikasta aion ehdottomasti käydä uudestaan MeaMannassa. MeaManna olikin ehdoton suosikkini tästä kolmikosta. Karisman Santa Fé Expressissä tulee varmasti käytyä uudestaan sen sijainnin takia. Siellä on helppo käydä vaikkapa perheen kanssa samalla, kun käy ostoksilla Karismassa. Paikka on lastemme mieleen. Amarillo on myös varma valinta, jos haluaa syödä hyvän lounaan. 

Onko sinulla suositella lounasravintolaa? Mielelläni kävisin vapaapäivänä ravintolassa lounaalla nauttimassa hyvästä ruuasta ja etsimässä kadonnutta innostusta ruuanlaittoon kotona!

Lokakuu 2020

Lokakuussa

- Kävin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla

- Pojilla oli säbä- ja korispelejä

- Tyttö oli koko kuukauden juoksu- ja hyppykiellossa jalan rasitusvamman takia

- Teimme eväsretken laavulle

- Lapsilla oli syysloma koulusta

- Mies teki pitkiä työpäiviä

- Perheemme innostui pingiksestä

- Pingistä pelattiin vanhalla sohvapöydällä, jota korotettiin laittamalla kirjoja jalkojen alle

- Mies tilasi meille pingispöydän

- Saimme kutsun Halloween-juhliin

- Kuuntelin lokakuussa kaksi äänikirjaa

- Pyöräilin työmatkat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta

- Osallistuin Helsingin kirjamessuille verkossa

- Julkaisin instagramin stooreissa paljon kuvia aiemmilta syyslomilta Espanjasta

- Minulla ei ollut syyslomaa

- Olen käynyt säännöllisesti kiropraktikolla

 

Lokakuun kirjat

Lokakuussa taisi tulla kirjojen kuuntelemisen vähyyden ennätys. Kuuntelin vain kaksi äänikirjaa. Luin jonkin verran, mutta en yhtään kirjaa loppuun. 

Jenni Kokander, Sukupuuttoon kuolleiden planeetta 

Kokanderin esikoiskirja yllätti. Odotin koomikolta jotain kepeää. Kirjassa oli tarkkoja ja mielenkiintoisia kuvauksia ihmisistä, joiden tarinat kietoutuivat yhteen.

Liina Putkonen, Jäätynyt tyttö

Putkonen voitti käsikirjoituksellaan dekkarikilpailun ja pääsi julkaisemaan esikoisdekkarinsa Jäätynyt tyttö. Mukaansatempaava ja sujuvasti kirjoitettu dekkari, joka ei sovi kaikista herkimmille. Minä en ole lukenut dekkareita pariinkymmeneen vuoteen. Ajattelin niiden olevan liian pelottavia minulle. Tämän kuuntelin ja koukutuin. 

Lokakuun luetuimmat blogipostaukset

1. Pupusukat

Suloiset pupusukat, jotka olen neulonut jo 2017. Tämä postaus näyttää kiinnostavan aina syksyisin. Pitäisikin kaivaa taas puikot ja langat esiin.

2. Pysäyttävä kipu - eikä olisi aikaa pysähtyä

Minut säikäytti ja pysäytti kova jalkaan säteilevä kipu. Kiropraktikko sai kivun nopeasti häviämään. Nyt olen käynyt joka viikko kiropraktikolla. Tarkoituksena on saada selkään liikkuvuutta ja ruotoa suorempaan. 

3. Syyskuu 2020

Kooste syyskuusta. 

4. Syksyinen Ahvenanmaa vei sydämeni

Kaksi päivää Ahvenanmaalla oli tämän syksyn kohokohta. Ahvenanmaalle voi matkustaa joutumatta karanteeniin. 

5. Viime viikon parhaat

Kohokohdat yhdeltä lokakuun alun viikolta.

Etukäteen pelkäsin lokakuun olevan uuvuttava. Emme päässeet aiempien vuosien tapaan tankkaamaan auringon valoa ja lämpöä Espanjaan. Lokakuu menikin yllättävän nopeasti ja mukavasti. Toivottavasti uupumus ei iske marraskuussa tai myöhemmin talvella. 

Iloa ja energiaa uuteen viikkoon!