maanantai 24. syyskuuta 2018

Miksi blogi on ollut hiljainen?

Viime kuukaudet ovat olleet hiljaisia täällä blogissa. Julkaisen instagram  kuviakin nykyään aiempaa harvemmin. Eniten tulee laitettua videoita ja kuvia instastooriin. Niitä tuleekin laitettua lähes päivittäin. Se on sopivan nopeaa ja suunnittelua vaatimatonta puuhaa.

Viime viikolla pysähdyin miettimään, että mihin minä aikani kulutan. Iltaisin, kun on aikaa pysähtyä, tuntuu etten enää jaksa muuta, kuin lösähtää sohvalle. Mutta mitä tapahtuukaan ennen sitä? Miten minä päväni kulutan? Minun työviikkoni ovat tällä hetkellä noin 45 tuntisia. Kuulostaa paljolta. Toisaalta monet yksityiset perhepäivähoitajat tekevät 50 tuntista työviikkoa! Mieheni tekee toimistotöitä ja hänellä menee aikaa työmatkoihin noin 50 minuuttia päivässä. Välillä hänellä on työmatkoja kotimaassa ja ulkomailla.

Laskin yhtenä iltana ihan huvikseni, että tällä hetkellä meille tulee noin 85 kilometriä viikossa treenikuskauksia. Määrästä on vähennetty muutama kuljetus oletuksena, että meidän futiksen kimppakyytirinki toimii. Ja onhan se toiminut. Ainoastaan minun mieheni unohti yhtenä iltana yhden tytön futiskentälle. Kyytirinki toimi onneksi silloinkin ja yksi kentän lähistöllä toisella treenikuskauksella ollut äiti haki kentälle jääneen lapsen.




Illalla päivän touhujen jälkeen, kun kaadun väsyneenä sohvalle on läppäri saanut olla rauhassa. Yleensä olen katsonut Netflixiä ja ehkä neulonut. Tällä hetkellä teen myös lankatupsuja "tupsuryijyä" varten. Netflixistä tykkään katsoa ei-pelottavia ohjelmia. Viimeksi katsoin yhden tuotantokauden eli seitsemän jakson verran Sisters-sarjaa. Sarjassa Julian hedelmällisyyslääkärinä toiminut isä paljastaa kuolinvuoteellaan, että Julialla on yli sata sisarusta. Suosittelen! Eilen aloin katsoa ruotsalaista Bonusperhettä. Vaikuttaa lupaavalta.

Viikonloppuisin lapsilla on turnauksia. Yleensä turnauksiin mennään omilla autoilla. Noin kerran kaudessa on menty jonnekin pidemmälle pelimatkalle tilausbussilla. Bussi tietenkin maksaa ja se tarkoittaa rahankeräystä eli talkoita. Talkoita, joihin olemme osallistuneet, ovat perinteiset leipomiset turnausten kanttiiniin. Olemme olleet myös jakamassa mainoksia ja työntämässä Kärkkäisen ostoskärryjä telineisiin.

Välillä mietin, mihin on kadonnut se nainen, joka esimerkiksi tilasi monta kertaa vuodessa valokuvia ja laittoi valokuvat heti albumeihin. Hän teki jopa välillä valokuvakirjoja teipaten, liimaten ja koristellen tarroilla ja kuvilla. Täyteen kirjoitettuja vauvakirjoja välistä pursuavine liitteineen on esikoisella kaksi. Kuopuksella ei edes ole vauvakirjaa. Hänen neuvolakorttinsakin katosi.

 
 
Tällaista minulle kuuluu juuri nyt.
 
Millainen on sinun syksysi?


Kuva pixabay

14 kommenttia

  1. Haluaisin blogata enemmän, mutta aika ei vain tahdo riittää. Ehdin kirjoittaa n.yhden postauksen viikossa, en aina sitäkään. Ehkä se todellisuudessa riittäisi, mutta aina ei jaksa tai ole inspiraatiota. Haluan joskus vain olla. <3 Nyt olen innostunut kutomisesta, ja se inspiroi just nyt! <3 Just juttelin viikonloppuna tyttäreni kanssa kannattaako kaikkia unelmia tavoitella ja jos, niin miten paljon. Mietin myös sitä mitä se maksaa esim. perheelle, jos jotain unelmaa tavoittelee viimeiseen asti. Uskon, että toiset unelmat toteutuu, vaikka niitä ei tavoittelisi viimeiseen asti ja toiset ei, vaikka tekis mitkä temput! Olen tullut siihen tulokseen, että kohtuus kaikessa on parasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haaveilen usein siitä, että saisi vain olla!

      Poista
  2. Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä. Usein bloggaamisenkin kanssa käy niin, että viikon varrella tulee mieleen jokin päivänpolttava juttu, josta olisi kiva blogata ja ajattelen, että illalla sitten. Kunnes huomaan neljä iltaa myöhemmin, että oho, enpä tainnutkaan postata sitä juttua :D Eikä toisaalta niin väliksikään. Slow blogging taitaa sopia minulle, ilman mitään paineita aikatauluista.

    Vauvakirjojen ja valokuvien kanssa sama juttu! Ja voi että, kun on vähän huono omatunto niistä...

    Mukavaa viikkoa ja tsemppiä arkiruljanssiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis todellakaan ole ainoa. Kiitos tsempeistä! Tsemppiä myös sinulle!

      Poista
  3. Töissä pitää kiirettä, viikkotunteja ei kerry noin paljon kuin sinulla, max 41h viikossa vain...huoh! Meillä poika on onneksi aina harrastanut bussipysäkkien vieressä, yhdellä bussilla treeneihin ja toisella takaisin kotiin. Meillähän ei ole autoa ollenkaan, joten busseilla mennään joka paikkaan.
    Tsemppiä sinun viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nuo treenit ovat tällä hetkellä hankalien pyörä tai bussimatkojen varrella. No säbään pääsisi helposti, mutta mies valmentaa poikien joukkuetta ja menee joka tapauksessa treeneihin autolla, vaikka pojat joskus pyöräilevätkin treeneihin.

      Poista
  4. Elät ruuhkavuosia. Työ ja lapset vievät paljon aikaa. Älä turhaan stressaa ainakaan blogisi kanssa. Sen aika tulee taas joskus.
    Mukavaa viikkoa sinulle ja minäkin toivotan tsemppiä arkiruljanssiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En onneksi stressaa blogin vuoksi. Kiitos tsempeistä! Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  5. Samaa mietin minäkin välillä. Ikään kuin aika ei riittäisi mihinkään ja sitten jos on vähän aikaa, ei jaksa mitään enää tehdä. Iloista mieltä syksyyn ja paljon voimia.

    VastaaPoista
  6. no mutta sentään edes esikoisella on vauvakirjat... :D mulla on molempien vauvakirjat kesken :D tsemppiä arkeen, te pyöritätte teidän lasten harrastusrumbaa ihan superisti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vielä sen kuopuksen vauvakirjan väsään. Tai sitten sanon, että se on somessa.
      Kiitos tsempeistä ja kehuista!

      Poista
  7. Vaikkei itsellä olekaan lapsia, niin silti aikaa ei riitä blogille yhtään niin paljoa, kuin haluaisi. Joten pystyn todellakin kuvittelemaan, että sinun tilanteessasi tilanne on vielä hurjan eri verraten omaani :) Elämässä tulee yllättäen kausia, joissa on huomattavasti kiireisempi kuin "normaalisti". Tsemppiä syksyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tämä kiire jäänyt jotenkin kroonisesti päälle. Pitäisi opetella pysähtymään.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista