Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa maalla. Kyseessä on isäni lapsuudenkoti, joka on ollut myös isäni isän lapsuudenkoti. Mummolassa asui mummo ja pappa. Heillä oli lehmiä, sikoja ja kissoja ollessani lapsi.
Pappani kuoli jo 90-luvulla ja mummo asuu nykyään muualla. Mummola on tyhjillään. Käymme yleensä kerran vuodessa mummolassa ja mökillä. Tänä vuonna olin lasten kanssa juhannuksena mummolassa. Pitihän minun kierrellä tuttuja paikkoja ja ihmetellä sitä, miten paljon on muuttunut ja toisaalta, miten paljon tuttuja asioita on jäljellä. Onko se tämä kesä vai ikä, mikä tekee nostalgiseksi?
Autotallin vintiltä löytyi pappani veistämiä lehmikeppejä. Niitä keppejä, joilla ohjailtiin lehmiä pellolta navettaan lypsylle. En ehkä olisi tunnistanut minulle tehtyä keppiä muiden keppien joukosta, mutta kun otin yhden kepin käteen tunnistin heti, että sen oli pappa minulle tehnyt. Keppi tuntui niin tutulta kädessä. Oksankohta oli juuri oikeassa kohdassa.
Siinä missä ennen oli metsää, onkin nyt aukeaa. Ja entisellä pellolla kasvaa puita. Tutut polut ja tiet ovat kasvaneet melkein umpeen. Pieni pensas tutun kiven kohdalla onkin jo iso puu, johon lapset voivat kiivetä. Ja kiipesivätkin.
Minä muistan lapsuudestani heinän seivästyksen, perunannoston ja kasvimaan kitkemisen. Sen miten kävelin pellon poikki metsään keräämään mustikoita mustikkapiirakkaan. Parasta oli pullapohjaan tehty piirakka. Radiosta kuunneltiin Jyväskylän suurajoja, kun kerättiin viinimarjoja. Mummo keitti mehua sisällä puuhellalla. Muistan sen, miten sikaa teurastettiin. Ruho roikkui puuliiterin nurkalla vatsa auki. Parasta oli mummon paistamat veriletut. Tappaiskeitto ei ollut minun mieleeni. Mummon leipoma reikäleipä, hiivaleipä ja pippo olivat herkkua. Samoin pullapitko. Omenariisipuuro ja tikkutollo olivat myös hyviä. Kesällä maistui hurskutuskurkut ja mansikat talkkunan kanssa.
Omien lasten kesämuistot ovat kovin erilaisia. Minä olin juhannuksen aina maalla ja mökillä. Omat lapset ovat olleet monena juhannuksena ulkomailla. Minä vietin paljon aikaa maalla. Lapseni kaupungissa. Minä en harrastanut lapsena juuri mitään. Omani harrastavat senkin edestä. Meillä ei ollut VHS-nauhuria eikä tekstitelevisiota ollessani lapsi. Omillani on kännykät, tabletit, Xbox ja Netflix.
Omille lapsilleni toivoisin enemmän tylsyyttä ja pysähtymistä. Silloin voi keksiä jotain luovaa. Toivoisin osaavani itsekin pysähtyä useammin. Muutenkin kuin somen ääreen.
Juhannuksena ottamani kukkakuvat löytyvät postauksesta nimeltä Juhannuksen kukkailoittelua.
Blogista löytyi myös kirjoitus ja kuvia viikonlopusta maalla vuodelta 2014. Lapsuuden maisemissa.
Ihanaa heinäkuuta!
Kommenttilaatikossa saa heittäytyä nostalgiseksi ja muistella omia lapsuuden kesiään. Ja toki saa kertoa myös tuoreempia kesäjuttuja.
Tuo on muuten ihan totta, että nykylapsilla ei samalla tapaa ole niitä tylsiä hetkiä kuin omassa lapsuudessa.. Pitääkin muistaa oman pikkuisen kasvaessa ettei jatkuvasti yritäkään keksiä toiselle tekemistä vaan antaa olla myös niitä tylsiä hetkiä, että oppii käyttämään mielikuvitustaan :)
VastaaPoistaEikä kyllä nykyaikuisillakaan... Ainakaan minulla.
PoistaIhania muistoja :) Nykyään on niin paljon erilaisia pelejä ja ohjelmia, että ihmekös jos lapset eivät osaa enää keksiä mitään tekemistä. Lapsena mökillä istuimme ja ihmettelimme maailmaa, kunnes joku meistä lapsista keksi tekemistä. Meidän 9-vuotias poika valittaa jo siitä jos puhelimesta loppuu akku, saatika, että pitäisi vain istua ja ihmetellä.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta.
PoistaIhania kuvia ja muistoja! Tuollaisia hetkiä maalaismaisemissa tahtoisin tarjota myös omille lapsilleni. <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMinä vietin kesät mökillä, Puhoksessa. Meillä oli kaksi mökkiä, toisessa nukkui äiti ja isi ja toisessa minä ja siskoni. Kun olin pieni, mummi (äidinäiti) ja ukki asuivat vielä lähellä talossaan, jonka tuvassa tuoksui aina leipä ja kahvi. Mökille oli aina kiva mennä, siellä oli mahdollisuus rauhoittua, ottaa vene ja mennä kalaan. Illalla oli jännää kun ei ollut sähkövaloja missään ja vessään ei uskaltanut mennä :) Ihania muistoja <3
VastaaPoistaIhania muistoja sinullakin Puhoksesta. Minä en ole edes kuullut tuon nimisestä paikasta. Pitänee googlata.
PoistaJoskus tarvitsee pysähtyä, myös lasten.
VastaaPoistaSamaa mieltä!
PoistaIhana postaus Minna!<3 Hauska sattuma, että sekä sinä, että "Keijujakuutit", jota seuraan instassa (vink, vink), jaoitte eilen (hän siis postailee instaan pitkiäkin tekstejä) aamulla samantyyppisiä ajatuksia, jotka toivat itsellekin elävästi mieleen lapsuuden. Sitä luulee unohtaneensa, mutta oikeasti muistaa tarkastikin erilaisia asioita! Minulla ei koskaan ole ollut tuollaista perinteistö mummolaa maatilalla, kuten useimmilla kavereillani oli. Maalta hekin ovat olleet lähtöisin, mutta toinen muutti maalta jo nuorena, ja toinenkin asui rivitalossa maaseudulla.:) Ihania muistoja mummoihin ja lapsuuden kesiin varsinkin kuuluu.<3
VastaaPoistaKiitos! <3 Pitikin heti laittaa Keijujakuutit seurantaan!
Poista