Juhannuksen kukkailoittelua

Tänä vuonna miehen juhannussuunnitelmat selvisivät jo hyvissä ajoin. Hän oli torstaista lauantaihin Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa. Minun ja lasten juhannussuunnitelmat varmistuivat vasta perjantaina hieman ennen puoltapäivää. Useasta eri vaihtoehdosta päädyimme valitsemaan mahatauti-uhkan väistyttyä vuorokauden Hartolassa minun mummolassani. Mummola on nykyään tyhjillään, koska mummo asuu muualla.

 

 



 

 

Mummoni rakastaa kukkia ja onkin ollut taitava viherpeukalo. Nyt kun mummoni ei ole enää vuosiin ollut hoitamassa lukuisia kukkapenkkejään, niin upein ja runsain kukkaloisto on himmennyt. Luonnonkukat ovat vallanneet kukkapenkkejä ja rikkaruohot mansikkapeltoa.

 

 



Kaivoin pitkästä aikaa kamerani esiin ja kuvasin juhannuksena mummolan ja mökin rakkaita maisemia sekä yksityiskohtia. Tässä postauksessa on kukkakuvia juhannuspäivältä. Kameran esiin kaivamiseen ei mennyt muuten ollenkaan niin pitkään, kun kameran johdon etsimiseen. Meinasi jo epätoivo iskeä. Kuvien siirtopiuha löytyi lopulta kuopuksen ulkovaatelaatikosta ja minä sain siirrettyä kuvat koneelle.

Meidän juhannukseen kuului saunomista ja uimista mökillä. Vain hurjimmat (lue lapset) uivat. Kävelyretki metsätiellä. Hyvää ruokaa ja seuraa. Tuulista ja kylmää ilmaa sekä sadekuuroja.

 

Juhannusyönä yritin nukkua, mutta ikkunaa raapiva puu, puolentunnin välein soiva kello, heräilevät lapset, naamaa nuoleva koira ja kova patja eivät tehneet siitä ihan helppoa. Yötön yö sai uuden merkityksen. Aamulla yksi lapsistani kysyi, mitä mustaa minulla on silmien alla.

Ehdottomasti kannatti lähteä, vaikka silmän alusten sävy tummeni ja juhannus sai varmasti aikaan myös muutaman uuden naururypyn. Tunnin ajomatka ja aivan järjetön pakkaaminen yhden yön takia olivat pieni vaiva siitä, miten mukava juhannus meillä oli.

Ihanaa oli nähdä, miten lapsetkin viihtyivät ja keksivät tekemistä. Netti toimi huonosti, mutta se ei haitannut.

Minä tajusin yhtä-äkkiä juhannusaattona, että olen ollut suurimman osan elämääni aikuinen. Joskus lapsena toivoi, että aika kuluisi nopeammin. Nykyään sitä toivoo pääsääntöisesti, että aika kuluisi hitaammin.

 

Osallistuin näillä kuvilla Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoittelua-haasteeseen. Juhannuksen kukkailoittelua haasteen linkki on auki maanantai-iltaan saakka, joten nopeimmat ehtivät vielä osallistua. Käykäähän ainakin ihastelemassa kukkakuvia!

 

 

 

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!