Meidän perheessä pojilla on ikäeroa 1 vuosi ja 7 kuukautta. Toisen pojan ja vanhemman tytön ikäero on 2 vuotta ja 6 kuukautta. Tytöillä ikäeroa on 3 vuotta ja 4 kuukautta. Mitä ajatuksia nämä uutiset minussa herättivät? Onhan tämä ollut rankkaakin. Pienen ikäeron lisäksi myös siksi, että meillä lapsia on neljä. Isovanhemmat ja muu tukiverkko asuvat eri kaupungeissa ja jopa eri maassa. Emme ole miehen kanssa aina edes apua pyytäneet, vaan olemme halunneet pärjätä yksin.
Minä olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja mies on elättänyt perheen. Hän on ollut välillä vaikeassa tilanteessa, kun töissä olisi paljon tekemistä ja pitäisi tehdä pitkää työpäivää. Samaan aikaan minä olen odottanut miestä kotiin auttamaan lastenhoidossa ja kotitöissä. Kahdenkeskistä aikaakin olisi ollut mukava saada.
Meidän jaksamiselle ja parisuhteelle oli tärkeä käänne, kun osallistuimme parisuhdekurssille noin 8 vuotta sitten ollessani kolmatta kertaa raskaana. Silloin löysimme paremman keskusteluyhteyden ja ymmärsimme paremmin toisiamme. Olemme vuosien varrella käyneet useilla erilaisilla parisuhdekursseilla yhdessä. Muutaman kerran olemme olleet itsekin puhumassa kursseilla. Olen kirjoittanut meistä ja parisuhdekursseista täällä blogissa kolme vuotta sitten otsikolla parisuhteesta ja parisuhdekursseista.
Meidän parisuhteemme on kestänyt 12 vuotta tätä lapsiperhearkea, mutta entä lapset? Miten he ovat kokeneet lapsuutensa meidän perheessä? Juttelin jokin aika sitten lasten kanssa ikäeroista. Koitin kysellä pojilta, että miltä tuntuu, kun on pieni ikäero ja useita sisaruksia. Nuorempi poikamme sanoi, että pieni ikäero on pikemminkin ollut hyvä kuin huono asia. Pojat ovat mielestäni tapelleet aina keskivertoa vähemmän. He osaavat kyllä ärsyttää toisiaan paremmin kuin kukaan muu, mutta suurimman osan ajasta he ovat melkeinpä toistensa parhaat kaverit. Tosin eipä siitäkään ole kauaa kun toinen pojista sanoi, etteivät he ole kavereita, vaikka ovat melkein aina yhdessä ja harrastavatkin samaa lajia samassa joukkueessa. He ovat veljeksiä.
Etelä-Sanomien juttua en voinut tähän linkittää, kun ainoastaan lehden tilaajat pääsevät sen lukemaan. Helsingin Sanomien sivuilta löysin tällaisia mielenkiintoisia uutisia.
Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta – Liian lyhyet synnytysvälit lisäävät nykyisin terveysriskejä, sanoo professori
Lasten saaminen voi voimistaa vanhempien neuroottisuutta – Näin lasten pienet ikäerot vaikuttavat vanhempiin ja sisaruksiin
Mikä sinun mielestäsi on sopiva ikäero?
7 vuodessa 4 lasta ei kuulostaa yhtään pahalle. Tosin itellä kun kaksi lasta niin ikäeroa 2v 3kk 2pv ja risat. Niin se tuntuu semmoselta liian pieneltä. Nyt ainakin 3-5-vuotta keskityn vaan omiin asioihin eli opiskelu/työelämä sekä laihdutus. Vaikka kova vauvakuume onkin.
VastaaPoista3 lasta neljässä vuodessa. Nuorin "vasta" yli 3 vuotta edellisen jälkeen. Omiin asioihin keskittyminen kuulostaa hyvältä!
PoistaMinusta on tosi vaikea määritellä yleistä sopivaa ikäeroa, se kun aina riippuu myös perheestä ja perheen resursseista. Meillä lapsilla on himpun yli 2 vuotta ikäeroa ja meille se oli sopiva ikäero. Esikoinen oli jo esim. päiväkuiva toisen syntyessä, joka helpotti vähän minun arkeani. Meilläkään ei ole ollut verkostoa lähialueilla ja apua ei olla saatu käytännössä ollenkaan lasten ollessa pieniä.
VastaaPoistaPojat ovat aina olleet tärkeitä toisilleen ja vaikea sanoa, miten olisi pienempi tai isompi ikäero vaikuttanut heidän väleihinsä.
Minusta olisi ajatuksena kiva, että meillä olisi enemmän lapsia, mutta realistisesti ajatellen me emme olisi jaksaneet. Minä olen aina halunnut olla äiti, joka ei huuda lapsille ja joka käyttää myönteisiä kasvatusmenetelmiä ja luulen, että nämä olisivat olleet asiat, joista itse olisin joutunut aika lailla tinkimään, jos lapsia olisi enemmän. Ei sillä, itse tiedän neljän lapsen vanhempia, jotka jaksavat ilmiömäisen hyvin käyttää rakentavia toimintatapoja kaikkien lasten kanssa. Itse olen ainut lapsi ja tottunut aika rauhalliseen elämään. Minun on vaikea sietää hälyä ja sitä lapsista väistämättä tulee. Lisäksi tarvitsen omaa aikaa ja tilaa paljon ja näin ajatus useammasta lapsesta ei vaan sopinut tähän kuvioon.
Tuo parisuhteeseen panostaminen kuulostaa kyllä ihan mahtavalta!
Kiitos kommentistasi! Muiden tarinoita ja ajatuksia on mielenkiintoista lukea! Ehkä lasten luonteet ja niiden yjteensopivuus vaikuttavat enemmän kuin ikäero.
PoistaMeillä kolme lasta kolmessa vuodessa (ikäerot 1v2kk ➡️ 2v3kk ➡️ 3v5kk).
VastaaPoistaTilastoista välittämättä itse olen pitänyt hyvänä sitä, että kaikki vaiheet tulevat suunnilleen samaan aikaan ja sitten ne ovat kokonaan ohi. No, siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Meillä tuo poikakolmikko kyllä riitelee aivan älyttömän paljon, koko ajan ovat tukkanuottasilla. Kyllä se hermoja kiristää, mutta usko siihen, että he ovat pienen ikäeronsa ansiosta läheisiä ystäviä toivottavasti lopun elämäänsä auttaa jaksamaan erotuomarina.
Parisuhde kuormittuu varmasti lapsiperhearjessa joka tapauksessa, riippumatta lasten ikäeroista.
Meillä 3 lasta neljässä vuodessa tuntui jo varsin tiukalta aikataululta. Te pistitte paremmaksi. ;)
PoistaJokainen perhe itse päättää mikä on hyvä ikäero. Meillä lapsilla on ikäeroa 5 vuotta ja se on ollut meille hyvä.
VastaaPoistaKaikki vaan eivät valitettavasti voi edes ikäeroihin vaikuttaa. Mutta eipä tosiaan ole muiden asia ikäeroja arvostella.
PoistaKovin vaikuttaa tekstisi monessa kohtaa tutulta. Meillä tosin vain kolme muksua ja nuorimman sekä vanhimman ikäero aika tarkasti viisi vuotta.
VastaaPoistaOnneksi tässäkin asiassa lienee yhtä monta oikeaa totuutta kuin on perhettäkin. Ymmärrän kyllä, että useampi pieni lapsi voi olla riski parisuhteelle, kun isä ja äiti joutuvat aika lujille. Mutta niin se on koko lasten hommaaminen riski parisuhteelle. Ja koko elämä on riski parisuhteelle!
Meillä pienehköt ikäerot on kolmesta syystä: 1)Äidin (ja isänkin) ikä tulee vastaan, kun ensimmäinen tenava näki päivänvalon vasta täytettyämme kolmekymmentä, 2)Ajattelemme, että pienellä ikäerolla lapsille on toisistaan turvaa/seuraa, 3)Pikkulapsivaihe ei kestä loputtoman kauaa, kun se ei ala uudestaan tyyliin kuuden vuoden välein.
ps. Mahtavat kuvat!
Me myös halusimme lapset pienillä ikäeroilla. Itsellä 7 ja 13 vuotta nuoremmat siskot. Tässä vaiheessa lapset 4-13 tuntuu ikäerot hyviltä. Esim. yhteisillä lomareissuilla löytyy yhteistä tekemistä.
PoistaMielenkiintoinen asia. Itse en osaa ottaa kantaa lasten ikäeroihin, koska itsellä on vain yksi tytär. Toisaalta voin vain kuvitella, että millaista olisi pyörittää arkea useamman natiaisen kanssa, kun joskus yhdenkin kanssa on haasteita :D Mutta toisaalta, monilapsisessa perheessä sisarukset varmasti pitävät erilailla toisilleen seuraa, yhden lapsen kanssa on aikuinen monesti se leikkikaverikin.
VastaaPoistaSisaruksista on tosiaan seuraa toisilleen. :)
PoistaOmilla lapsilla on ikäeroa 1v 11kk, ja he ovat syntyneet peräkkäisinä vuosina. Osaavathan he rassata poikana ja tyttönä toisiaan, mutta niin mekin siskojeni kanssa olemme tehneet isommillakin ikäeroilla. Väittäisin sisarusten riitelevän aina, kun he opettelevat turvallisessa ympäristössä elämäntaitoja.
VastaaPoistaOlihan sitten pikkulapsivaihe raskasta sekä vanhemmille että parisuhteelle. Onneksi siitä on selvitty suurin piirtein hengissä ja yhdessä ollaan edelleen.
P.s. Lapset Wtehtiin" tarkoituksellisesti pienellä ikäerolla, kun me vanhemmat olimme "jo" 3-kympin nurkilla esikoisenkin saadessamme ja ajattelimme heistä olevan seuraa toisilleen. Lisäksi ne vauvavuodet piti periaatteessa eläää vain kerran. Jokainen tekee tyylillään.
Kiitos vastauksestasi!
PoistaJokainen perhe on erilainen ja jokaisen perheen voimavarat ovat erilaiset; ei minusta voida lähteä määrittämään "huonoa" tai "hyvää" ikäeroa. Meidän perhe ei olisi kestänyt toista lasta pienellä ikäerolla enkä tiedä kestääkö millään ikäerolla, sen saa aika näyttää. Ja sitten on heitä, joilla mahtuu reiluun 3v kolme lasta ja jaksavat vallan mainiosti:)
VastaaPoistaTotta! Etukäteen olisi ollut vaikea tietää sopivaa lapsimäärää ja ihanteellisia ikäeroja. Lapsi kerrallaan.
PoistaMeillä on nyt neljäs lapsi tulossa. Ensimmäiset kolmet ovat syntyneet vuosina 2011, 2012 sekä 2014 eli suhteellisen tiheästi. Nyt tuntuu, että ikäero tähän seuraavaan onkin yhtäkkiä hirveän iso (vaikka eihän se oikeastaan edes ole). Itse tykkään paljon näistä nykyisistä ikäeroista, jotka totta kai on myös tuoneet ja tuovat edelleen omat haasteensa arkeen. Mutta milloinpa niitä haasteita ei olisi, enkä jotenkin osaa ajatella, että jos lapsillamme olisi selkeästi isommat ikäerot, elämä olisi jotenkin helpompaa. Voisi jopa olla, että vaikeampaa.
VastaaPoistaNiinhän se on, että tosi paljon kaikkinainen jaksaminen ja pärjääminen on kiinni vanhemmista, voimavaroista ja siitä, miten asiat perheessä yleensäkin hoidetaan. Yhdenkin lapsen kanssa voi väsyä, kun taas joku toinen jaksaa erinomaisesti vaikka kymmenlapsisen perheen arkea. Väsymys- teemasta kirjoittelinkin omassa blogissani eilen.
Olen myös pohtinut lapsilukua ylipäätään täällä: https://kauniitaonnenhetkia.blogspot.fi/2018/01/liian-monta-liian-vahan-oikean.html sekä pientä ikäeroa täällä: https://kauniitaonnenhetkia.blogspot.fi/2018/01/pieni-ikaero-uhka-vai-mahdollisuus.html
Mutta niin, me on ajateltu, että lapsi kerrallaan. Mitä tulee lapsiin ja parisuhteeseen, niin mun mielestä syyt parisuhteen hyvinvoinnin taustalla on jossain muualla kuin lapsissa. Meillä oli tuossa puolisentoista vuotta sitten ihan hirveä kriisi, mutta syynä oli paremminkin puhumattomuus, kuin lapset. Sittemmin tilanne ratkesi parhain päin ja kriisi laantui, samalla tuosta opittiin hirveän paljon. Muunmuassa sitä puhumista. :)
Onnellista odotusta! Hienoa, että olette alkaneet puhumaan miehesi kanssa. Se onkin todella tärkeää! Pitääkin tulla lukemaan nuo linkkaamasi postaukset.
PoistaMulla on siskon kanssa seitsemän vuotta ikäeroa ja se tuntui kyllä ainakin silloin lapsena olevan ihan liikaa, siskosta ei ollut leikkikaveriksi ja oltiin aina sukset ristissä. Nyt aikuisena sitä ei enää huomaakaan :D
VastaaPoistaMulla 7 vuotta nuorempi sisko. Lapsena välillä ärsytti, kun halusi tulla mukaan kun olin omien kavereiden kanssa. Nyt molemmilla on lapsia, niin ikäero "kaventunut". Liian harvoin nähdään! <3
PoistaMeillä pojilla on ikäeroa 1 v 3 kk ja he viihtyvät hyvin toistensa seurassa. He ovat hyvät kaverit, vaikka välillä matsaillaankin. Sekin kuuluu asiaan. Lapsuudenperheessäni olin keskimmäinen; isoveli oli 1 v 6 kk vanhempi ja pikkusisko 2 v 2,5 kk nuorempi. Olemme olleet sisarusteni kanssa aina läheisiä. Tutkimukseen en oikein usko vaan ajattelen, että luonteella on suurempi merkitys kuin ikäerolla. Mukavaa viikonloppua! T. Sari
VastaaPoistaLuonteiden merkitykseen uskon minäkin. Pelkkä ikäero ei ratkaise.
PoistaMukavaa sunnuntaita!
Luin saman artikkelin ja mietin ettei kyllä voi yleistää. Meillä kahden vanhimman ikäero on 1v 10 kk ja se on ollut kyllä just passeli. Ovat hyvä parivaljakko ja läheiset toisilleen. Mukavia huhtikuun päiviä!
VastaaPoistaKiva kuulla. Usein kuulee vanhemmilta valitusta siitä, miten lapset tappelee.
PoistaMukavia huhtikuisia päiviä myös teille!
Täällä myöskin 4 lasta esikoinen 7v ja nuorin 1v. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 9v. Lasten ikäerot ensimmäisen ja toisen välillä 1v11kk, seuraava 2v 2kk ja viimiseen 1v 11kk. 2 poikaa ja 2 tyttöä ja syntyneet vuorotellen. 5v tyttäreni riitelee molempien veljiensä kanssa, mutta leikkivät usein myös yhdessä. Kysyin esikoiseltani haluaisiko olla ainut lapsi vastasi ettei missään nimessä on kiva kun on leikkikavereita. Vähäiset unet on olleet suurin asia itselläni ja miehelläni. Mutta ollaan monesti todettu päivän päätteeksi elämä ei ainakaan ole tylsää 😀 vilinää ja menoa riittää ja tekeminen ei lopu kesken ja on sitä mietitty josko vielä yksi?
VastaaPoista