Ekopaaston toinen viikko ja jännitystä kolmennesta viikosta

Takana on toinen viikko ekopaastoa. Minun paastoni tarkoittaa tänä vuonna sitä, etten syö lihaa enkä kalaa. Oma perhe ja hoitolapset ovat syöneet pääsääntöisesti eri ruokaa kuin minä. En ole tehnyt itselleni mitään hienoja ja monimutkaisia kasvisruokaherkkuja. Ruokaa on yleensä pitänyt saada nopeasti ja helposti. Pienellä suunnittelulla olisin voinut vältellä eineksiä, mutta tämäkin on ihan riittävän hyvä. Haluan olla itselleni armollinen. Elämässä on nyt niin paljon muutakin kuin oma kasvissyönti.


Kun muut söivät jauhelihakeittoa ja  itseleivottuja sämpylöitä. niin minä söin linssikeittoa valkosipulilla maustetulla kermaviilillä ja sämpylöitä.

Muut söivät peruna-porkkanamuusia, makkarakastiketta, höyrytettyä parsakaalia paprikan ja tomaatin kanssa. Minä söin Lidlin pakaste falafelpihvejä makkarakastikkeen sijaan.

Kun muut söivät makaroonia ja tonnikalakastiketta veriappelsiinisalaatin kanssa, niin minä tein linssikeitosta ja tuoreista herkkusienistä kastikkeen.

Muut söivät riisiä, kanapihvejä, parsakaalia ja salaattia. Minä söin Lämmin kuppi Juusto ja parsakaalikeiton tuunattuna parsakaalilla ja valkosipulikrutongeilla. Lisäksi söin salaatin aurinkokuivatuillatomaateilla ja leipää.

Kun muut söivät kanakiusausta, niin minä söin herkkusienimunakkaan salaatin kera.

Kävimme viime viikolla Heinolassa syömässä Kusmiku ravintolassa. Minä tilasin vuohenjuustohampurilaisen. Toki tiedostan, että kilejä tapetaan vuohenjuuston takia ja lihaa heitetään pois. Kirjoitin asiasta blogiinkin viime vuonna otsikolla lihansyöjän syyllisyys.

Kun muut söivät riisiä ja uunissa paistettuja kanankoipia parsakaalin ja salaatin kanssa, niin minä söin jalotofua.

Viime viikon perjantaina muistin lukea pitkästä aikaa blogini sähköpostia. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen mainos ekopaasto retriitistä, joka järjestetään jo tulevana viikonloppuna. Minä olen jo vuosia sitten haaveillut jonkinlaiseen retriittiin osallistumisesta. Vuosia on kulunut ja retriittihaaveet melkein kokonaan unohtuneet tässä arjen kiireessä. Viikonlopun ajan mietin retriittiin osallistumista. Päädyin jo siihen, että en osallistuisi. Tulihan tämä vähän äkkiä ja meillä on jo suunnitelmia tulevaksi viikonlopuksi. Toisaalta jos en nyt osallistu retriittiin, niin milloin sitten? Mies oli kannustava, joten retriitti, Täältä tullaan! Kesti noin puoli minuuttia vaihtaa mielipiteeni retriittiin menemisen suhteen.

Oletko sinä osallistunut retriittiin?

Miltä kuulostaa? Lähtisitkö mukaan?

Minua jännittää!

Tulen varmasti kertomaan kokemuksia retriitistä tänne blogiin ja instagramiin tilille @minnakil