maanantai 11. syyskuuta 2017

Omaa aikaa ruokakaupassa

Eräänä sunnuntaina puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Hän mainitsi olevansa menossa Prismaan ja minä muistin, että sieltä piti hakea pojalle tilattu salibandymaila. Viikon ruokaostoksetkin oli tekemättä. Päätimme lähteä kahdestaan kauppaan. Miehet, lapset ja koira jätettiin kotiin. Pakollisten ostosten lisäksi ehdimme tutkia ja testailla muun muassa ulkosohvia. Molemmat meistä nimittäin suunnittelevat sellaisen ostamista. Tutkailimme myös BB-voiteita ja kuukuppeja. Niitä ei ostoslistalla lukenut, mutta ne päätyivät silti ostoskärryyn.

Ruokaostokset oli hauska tehdä kun sai vilkuilla toisen ostoksia ja ottaa vinkkejä kaverin ostoslistasta ja tulevan viikon ruuista. Samalla tuli myös vaihdettua kuulumiset. Kaupassa näimme sattumalta tuttuja. Toisia äitejä tietenkin.





Muutama päivä sitten ystäväni soitti ja kysyi mukaansa tankkaamaan autoa sekä ostamaan pyykkikoria. Minulla oli reilu tunti aikaa työpäivän jälkeen ennen illan treenikuskauksia ja omia futistreenejä. Tietenkin lähdin mukaan. Kaupasta kaveri osti pyykkikorin ja minä pesuaineita, rättejä ja hammastahnaa.

Olenko ainoa, joka on innoissaan ruokakaupassa käynnistä ja tiskirättien shoppailusta? Onko täällä muita, joiden mielestä ostosreissu Prismaan kaverin kanssa on hauska tapa viettää aikaa? Samalla tuli yhdistettyä huvi ja hyöty. Hauskaa seuraa, kuulumisten vaihtoa ja reissun ansioista oli taas jääkaappi täynnä ruokaa.


Miten usein sinä näet ystäviäsi? Mitä te teette tavatessanne?
 


17 kommenttia

  1. Mun mielestä ruokakaupassa käynti on ihan parasta, etenkin ajan kanssa :D Tosin tykkään kierrellä yksin niin saa omaan tahtiin mennä. Ystäviä tulee nähtyä välillä viikottain, välillä vähän vähemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin vain on neljälapsisessa paljon harrastavassa perheessä aikaa käydä ajan kanssa kaupassa. Silloin kun on niin nautin. :)

      Poista
  2. Teen opinnäytetyötä perheblogien vaikutuksesta kuluttajakäyttäytymiseen. Vastaaminen kestää vain muutaman minuutin. Kiitos, jos ehdit vastata :)
    https://www.webropolsurveys.com/S/FC0241C27C3A2B15.par

    VastaaPoista
  3. Juu kun Prismassa pääsee YKSIN käymään, niin se on akkujen latausta se :)
    T äiti kolmelle

    VastaaPoista
  4. Hauska ajatus! Itse inhoan ruokakaupassa käymistä, en oikein edes tiedä että miksi...

    Outi / Pisteitä Ruudulla
    http://pisteitaruudulla.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä inhosi ruokakaupassa käyntiä kohtaan. On paljon asioita, joita tekisi mielummin. Toisaalta on paljon asioita, jotka ovat vastenmielisempiä kuin ruokaostokset.

      Poista
  5. MÄ muistan kotiäitivuosina, että marketissa piipahdus 1 h saattoi olla ihan kuin loma Toscanassa :) Harmi, etten tajunnut ottaa ystistä mukaan.....

    Iloa uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva-ajasta on jo sen verran aikaa, että ihan pelkkä nopea ruokakauppareissu ei saa minua tuulettamaan villisti tai edes "däpäämään".
      Iloista viikkoa myös sinulle!

      Poista
  6. Vaikka en perheellinen olekaan, musta on myös ihana välillä mennä ruokaostoksille ystävän kanssa ja koluta koko marketti läpi :D Samalla saa vähän uusia ideoita omaan kauppakäyttäytymiseen.

    VastaaPoista
  7. Olen tuota niin toivonut. Kavereilla on kai liian kiire. Ihana kun Prisma on 11 asti auki, niin sinne pääsee viettämään omaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset pian Prismaan hyvässä seurassa!

      Poista
  8. Ihanan usein näet ystäviäsi! Meilläkin on jo iso apu kolmesta vanhimmasta kaupassa + tietty hyvä seura.

    VastaaPoista
  9. Minä olen kyllä aina innoissani kun saan tehdä ostokset rauhassa. :D Kaverin kanssa en tosin ole vielä käynyt ruokaostoksilla. Hihii.. Näen usein siskojani treeneissä ja joidenkin kavereiden kanssa meillä on kävelytreffit aina sen jälkeen kun lapset ovat jo nukahtaneet. Muutaman kanssa näen taas lounastauolla töissä ja toisia enemmän yhdessä lasten kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhassa ostosten tekeminen on ainakin minulle sen verran harvinaista, että on syytäkin olla innoissaan.

      Poista